Mä näin eilen illalla jättimäisiä hämähäkkejä katossa. Paniikki päälle. Vierastin jopa omia käsiä, ne näytti oudolta, vaikka olikin ihan normaalit. Tärisin varmaan puoli tuntia, ihan sekavana. Pelkäsin naapureissa nukkuvia ihmisiä. Silmät kiinni pistäessä, tuli outoja kuvia mieleen. Kaikki oli sekavaa. Hoin itselleni etten ole olemassa. Elääkö vai eikö elää, olenko todellinen vai enkö? Olenko jo kuollut? Silti en jaksa. Olen varmaan helvetissä, ainakin osan ajasta. Vaan miksi? Ja kuka oikeasti olen. Onko teitä muita todella olemassa?
Tälläisiä kohtauksia mulla on. Ennen eilistä ei ole pitkään aikaan ollut noin pahaa kohtausta pitkään aikaan hoidon takia. Pelkään että ne palaavat nyt, kun hoitojakso on ohi, ja yhä pahempina oltuaan poissa.
Löytyykö samanlaisia kokemuksia täältä?
Tälläisiä kohtauksia mulla on. Ennen eilistä ei ole pitkään aikaan ollut noin pahaa kohtausta pitkään aikaan hoidon takia. Pelkään että ne palaavat nyt, kun hoitojakso on ohi, ja yhä pahempina oltuaan poissa.
Löytyykö samanlaisia kokemuksia täältä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole kyllä kokemusta noin vakavasta asiasta,kuulosti kamalan pahalta,sua varmaan pelottaa enkä ihmettele.Mut näin ilman lääketiedettä lukeneenakin käsittäisin että tarvitset vielä jonkin verran ammattiapua...Ja me muut ainakin ollaan olemassa...
Niin millaisia kuvia tuli mieleen kun pistit silmät kiinni? Itsellä tulee joskus inhottavia vääristyneiden kasvojen kuvia väkisin näköpiiriin, silleen välähdellen, kun pistää silmät kiinni. Omia käsiäni ihmettelin vain muutama päivä sitten, ellei se ollut jopa eilen. Minusta ne eivät olleet minun käteni ollenkaan, vaan jonkun muun. Talvisin on epämiellyttävää kävellä tiellä, johon on satanut lunta, koska pelkään että maa alkaa halkeilla ja tipahdan jäihin. Tutuillakin teillä, joiden tiedän olevan teitä, eikä järven jäätä. Suihkussa lamaannun pitkiksikin ajoiksi, koska luulen että saunassa on joku tai että oven alta alkaa hitaasti tulla pitkät luisevat kädet.
Minä en ole ikinä selvästi nähnyt jotain harhoja, niinkuin hämähäkkejä katossa. Hämärässä näen ihmisten varjoja. Hyvin usein myös kuulen että joku tulee asuntoon, vaikkei oikeasti tule tai että viereisessä huoneessa on ihmisiä, vaikkei ole tai tunnen että joku seisoo takanani. Oletko ikinä yrittänyt koskea niitä harhojasi? Mitä sinä niissä oikeastaan pelkäät? Haittaako se nyt hittojakaan jos katossa on parit hämähäkit? Varmastihan se on helvetillistä elää harhojen keskellä. Epävarma olo varmasti kun ei tiedä mikä on totta ja että onko ylipäätään edes olemassa. Pakko silti myöntää että minusta olisi kyllä aika mielenkiintoista kokea itse jotain tuollaista.
Ja tiedoksi kaikille "et tiedä mitä toivot"-tyypeillle. Enhän minä tiedäkään, mutta vilpittömästi haluaisin kyllä tietää, silläkin uhalla ettei se olisi yhtään mukavaa.
En oikeestaan edes enää kunnolla muista, mitä ne mieleen tulleet kuvat oli. Mutta noista harhoista voin sanoa lisää sen, että ne ovat mulla yleensä läpinäkyviä ja niiden reunat ovat epäselvät, mutta joskus, ja varsikin pimeässä, ne näyttävät hyvinkin todellisilta. Ei siinä tule juuri ajateltua mennä koskemaan niitä kun on niin sekaisin että tärisee vain sängyssä. Voihan sitä näin jälkeenpäin ajatella mitä olisi "voinut" tehdä, mutta ei sellaisessa tilassa mitään pysty. Lääkityskin niihin on, mutta harhat ne elävät siitä huolimatta.