Olen menossa terapiaan joka liittyy masennukseeni. Arvelen masennuksen taustalla olevan eräitä - vaiettuja - uskonasioita. Onko näistä puhuminen kuitenkaan soveliasta edes terapiassa? (Terapeutti on uskoton.)
Uskonasioista puhuminen terapiassa
Veljenne
412594
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Vaikea asia. Kerroin työkavereille uskostani ja siitä miten voisin saarnata heidän synnit anteeksi ja että minulla on Pyhän
hengen pappeus. Sain esimieheltäni ajan työterveyslääkärille. Diagnoosiksi työuupumus, olen nyt kahden viikon sairauslomalla. Olisi pitänyt olla hiljaa.
... mutta toinen juttu sit on tuleeko ymmärrystä. Tuntuu että aika monesti asenne on terveydenhuollossa että kun kerta olet itse valinnut vaativan elämänmuodon, niin oma vikasi.
No joo. Ei ihan tietenkään. On vaan monella tutulla tullut pettymyksiä.
kirjoitus?? Kovasti epäilen...
Sinä et ole Jumala etkä näe sydämeeni.
Mikä ihme sinua riivaa, kun pitää tulla toisen uskoa epäilemään?
Uskonasiat ovat myös psyykkisiä asioita, joten ilman muuta ota puheeksi. Hyvässä lykyssä terapeutti osaa jopa auttaa sinua käsittelemään uskonnollista ahdistusta joka on maallinen tunne.
Etpä sitten miettinyt mitä menit julkisesti tuomaan esiin. Uskonasioista voi puhua rauhanyhdistyksellä.
Jos alan juttelemaan uskonasioita jonkun tavallisen uskovaisen kanssa, niin kohta ollaan neuvomassa jonkun teologin juttusille. Ei kauaa jakseta. Olen jutellut jonkin verran myös teologien kanssa, eikä heilläkään välttämättä ole ymmärrystä naturalistisesta maailmankuvasta. Toisaalta ei välttämättä moni psykologikaan ole kovin hyvin peillä uskon psykologisesta olemuksesta. Monet psykologithan ovat kristittyjä.
Juttelin erään psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa ja sain selville, että hän ei ollut perillä uskonnon uskomuspohjaisuudesta.
ymmärtääpä terapaeutti uskon olemusta tai ei niin hänen tehtävä ei ole päätää puheen aiheista vaan ohjata keskustelua suuntaan ja toiseen niin että asia tulee käsitellyksi mahdollisimman monelta kantilta niin että "potilas" osaa katsoa omia onglmiaan. Ongelmahan on useimmiten se että ihminen on pattitilanteessa eikä osaa enää lähteä ratkaiseman ongelmaa miltään kantilta.
Terapeutille pitää kertoa kaikki, mikä mieltä painaa. Muuten hänen on vaikea auttaa sinua, jos salaat ne asiat, mitkä painaa mieltä. Ammattitaitoinen terapeutti osaa sinua auttaa. Onnea vaan matkaan ja muista reippaasti kertoa kaikki mieltä askarruttavat asiat.
tarvii sellaista kertoa, mitä ei ole valmis kertomaan.
Et voi saada apua olematta rehellinen. Kyllä terapian tarkoitus on puhua niistä oikeista asioista mitkä sinua painaa eikä keksiä puhuttavaa vähemmän pinnallisista asioista.
Ei ole mitään syytä salata kaikkein keskeisimpiä syitä. Ammattitaitoinen terapeutti - olipa sitten uskova tai ei - osaa suhtautua asiaan oikein ja antaa sille oikean painoarvon.
Siunausta matkaan, minä olen pärjännyt kesän ilman Seronilia. Johtunee kyllä siitä, että olen ollut lomalla ja pois työpaikan ilmapiiristä.
Uskoton terapeutti on tavallaan kiusaus uskovalle, tekee mieli tehdä sellaista mikä ei tunnu varmalta... Se on kiusaus.
Ota yhteys johonkin uskonsisareen.
Jos et puhu kaikkia asioitasi, niin terapia ei hyödytä sinua lainkaan/lähes lainkaan. Tuhlaat näin sekä omaa että terapeutin aikaa ihan turhaan.
Kyllä terapeutit tietävät paljon uskonasioista vaikka eivät itse vakaumuksellisia uskovaisia olisikaan ja jos olet Oulun tienoilta, myös muita vl-ihmisiä on takuulla sattunut terapeutin asiakkaiksi.
Terapeutti ei naura eikä katso ylön kenenkään vakaumusta. Hänellä on tietoa ja taitoa käsitellä hellävaraisesti ihmisten arkoja ja henkilökohtaisia asioita ja mikäpä olisi henkilökohtaisempaa kuin kristinusko. Hän ei pakota hylkäämään uskoa, eikä anna muutenkaan sellaisia ohjeita joita toinen ei voi noudattaa vakaumuksensa takia.
Terapeutille meno ei ole sen kummempaa kuin ihottuman näyttäminen lääkärille. Tosin aikaa on varattu paljon enemmän ja terapeutilla on aikaa usein lähes tunti tai kaksoisajanvarauksella lähes kaksi tuntia. Siinä ajassa ehtii jo paljon puhua.
Reippaasti vain terapeutille avoimin mielin:)
Eräs vl-nainen oulun seudulla meni hoitoon pariksi viikoksi ja kun tuli sieltä pois niin ihmetteli isoon ääneen että kun siellä oli niin paljon uskovaisia.
Ihan kaikkea ei kyllä ole lupa tuoda uskottomalle julki.
Vain culteilla on salaisuuksia. Evankeliumi velvoittaa meitä julistamaan samaa sanaa kaikille.
Mitä ihmettä pelkäät?
Kyllä terapeutit ovat kuulleet ja nähneet niin monenlaista elämänkohtaloa, etteivät kyllä hätkähdä. Heillä on salassapitovelvollisuus, eli he eivät juoruja päästä liikkeelle. Jos sen tekisivät, he olisivat pian työttömiä entisiä terapeutteja ja korvauksien maksu edessä.
Terapiassa voi ja pitää kertoa sellaisiakin asioita, mitä ei kertoisi edes puolisolleen. Ilman avointa suhtautumista terapeutit eivät voi auttaa ja terapian hyöty vähenee huomattavasti tai siitä ei ole lainkaan hyötyä.
En todellakaan ymmärrä niitä, jotka kieltävät kertomasta. Onkohan heillä itsellään jokin luuranko kaapissaan;)
Mitä salattavaa on kristillisyydessä?
Vanhoillislestadiolaisuudessa ei kehoteta ketään rikkomaan maan lakeja, ja elämäntapojahan on lukemattommia, ne saa kukin yksilö itse valita, kun ei rasita niillä ulkopuolisia.
Mitä kummaa oikein meinaat?
Ilmeisesti ry:llä pidetään yhä yömyöhään venyviä ihmisten piinaamiskokouksia, joista kielletään puhumasta kenellekään. Niinkö?
Luulin että ne ajat jäivät 70- ja 80-luvulle.
niissä tehtiin häpeällisiä asioita, todella.
Ja sitten vielä sanotaan, ettei vanhoillislestadiolaisilla ole kieltoja!
uskoton terapeutti ei pysty ymmärtämään uskovaista ihmistä. Parempi etsiä uskovainen terapeutti...
Pystyykö uskova terapeutti ymmärtämään uskotonta ja/tai vääräuskoista potilasta? Perusteet, kiitos!
Kun eräs sukulaiseni haki apua terapeutilta niin terapeutti oli sanoa paukauttanut, että nyt pitäisi viimeistään kertoa, mikä on se todellinen syy, miksi tulit tänne, että olemme tunnin nyt puhuneet niitä näitä. Sukulaiseni oli siinä hetkellä tajunnut, että hukkaa vaan molempien aikaa jos ei nyt ala puhua. Hän puhui terapiassa eka kerran elämässään asioita joita ei ollut ikinä sanonut kenellekään, ei vanhemmilleen, ei puolisolleen ei sukulaisilleen... mutta terapeutti oli ymmärtänyt, että miksi hän oli ikänsä ollut hiljaa. Hyvin vapautunut sukulainen tuli terapiasta ja sen jälkeen hänen on ollut parempi hengittää ja olla oma itsensä ja tajuta, ettei hän ollutkaan henkisesti sairas vaan ahdistus tuli niistä purkamattomista asioista, mutta jos niitä ei olisi purettu, hän olisi taatusti sairastunut pahemnman kerran.
Mieti nyt mitä oikein olet menossa tekemään. Mikä on sielun vihollisen houkutuksia ja mikä ei. En voi sitä sanella, mutta uskottomalle en menisi uskonasioista avautumaan. Käänny pikemminkin jonkun uskonsisaren puoleen!
Olen samaa mieltä. Etsi uskovainen sisar tai veli ja keskustele hänen kanssaan!
Keskusteluista kerättyjä kommenteja:
- Olisi pitänyt olla hiljaa.
- mutta toinen juttu sit on tuleeko ymmärrystä. Tuntuu että aika monesti asenne on terveydenhuollossa että kun kerta olet itse valinnut vaativan elämänmuodon, niin oma vikasi.
- Etpä sitten miettinyt mitä menit julkisesti tuomaan esiin. Uskonasioista voi puhua rauhanyhdistyksellä. (?)
- Uskoton terapeutti on tavallaan kiusaus uskovalle, tekee mieli tehdä sellaista mikä ei tunnu varmalta... Se on kiusaus.
- Mieti nyt mitä oikein olet menossa tekemään. Mikä on sielun vihollisen houkutuksia ja mikä ei. En voi sitä sanella, mutta uskottomalle en menisi uskonasioista avautumaan. Käänny pikemminkin jonkun uskonsisaren puoleen!
Ihanko oikeasti uskovaiset ajattelevat terapiasta tällä tavalla, että se on sielunvihollisen houkutuksia ja suora tie helvettiin! Terapeutti on ammatti-ihminen. Eikä varmasti ole lestadiolisuuden kanssa ensimmäistä kertaa tekemisissä.
Miten kukaan uskovainen voi kuvitella että terapiassa ei tuslisi uskon asiat esille?
Miten kukaan uskovainen voi kuvitella etttei niistä saa ja voi puhua perjaatteessa ihan kenen tahansa kanssa? Eihän uskonasiat ole "sisäpiirin salaiset kansiot" minun tietääkseni?
Miksi uskovainen menee terapiaan haaskaamaan yhteiskunnan rahoja jos ei aijo omalta puoleltaan (puhumalla asiat niinkuin ne on) osallistua terapiaan sen tarkoittamalla tavalla?
Terapia on hyvä asia. Terapeutin tehtävä ei ole moralisoida ihmisen valintoja vaan autaa ihmstä kymään asiansa ihmisen omista lähtökohditaan läpi.
Ja tässä muut keskusteluista kerätyt kommenti:
- Uskonasiat ovat myös psyykkisiä asioita, joten ilman muuta ota puheeksi. Hyvässä lykyssä terapeutti osaa jopa auttaa sinua käsittelemään uskonnollista ahdistusta joka on maallinen tunne. (yhdyn tähän)
- Ei ole mitään syytä salata kaikkein keskeisimpiä syitä (yhdyn tähän)
- Jos et puhu kaikkia asioitasi, niin terapia ei hyödytä sinua lainkaan/lähes lainkaan. Tuhlaat näin sekä omaa että terapeutin aikaa ihan turhaan. (yhdyn tähän)
erilailla. Mutta kyllä kaikki varmaan haluaa auttaa sinua, jotka ottavat kantaa näihin asioihin.
Se on vaan valita, mikä näistä ehdotuksistasi sopii sinulle.
Mutta ajattele myös silloin kun keskustelet, että tunnustele sitä terapeuttiasi, kuinka paljon voit puhua ja luottaa. Ettei tule pettymystä, ja lisää ahdistusta. Kyllä sen aika pian huomaa.
Terapeutti on ammattilainen, keskustelu hänen kanssaan auttaa varmasti, vaikka se voi viedä aikaa.
Tietysti on hyvä, jos löydät jonkun luotetun uskovaisen, ns suljetun kaivon. Vaikka ei olisikaan ammattilainen, voi auttaa uskomiseen liittyvissä asoissa. Siis terapautin lisäksi.
Jos tiedät uskoa tunnustavan papin tai teologin, (naisenkin)heillä on myös koulutusta sielun ´hoidollisiin keskusteluihin. Ammattiterapauttia sellainen harvoin pysty korvaamaan, mutta rinnakkaiskeskustelut saattavat auttaa kaikkia osapuolia, niin sinua kuin sitä terapeuttiakin.
Ehdottomasti luotan koulutettuun terapsuttiin. Ne ajat ovat menneisyyttä, jolloin heidän keskuudessaan oli uskoon kielteisesti suhtautuvia.
Visut astiat katosivat vl-liikkeestä 70-luvulla, ikävä kyllä...
Nimimerkki Kokenut ja kärsinyt
"Ehdottomasti luotan koulutettuun terapsuttiin. Ne ajat ovat menneisyyttä, jolloin heidän keskuudessaan oli uskoon kielteisesti suhtautuvia."
Tais olla liian yksipuolisesti ajateltu asia.
Ei ne ammatti-ihmistekään tiedä kaikkea. Ja niitä on monenlaisia.
Kehtottasin keskustelemaan varauksella, jos sinne menee, että ei tule pettymyksiä ja olemaan varovainen. Koska ne ei ole uskovaisia. Ja vaikka olis uskovainenkin.
He tekevät raportit, niin kuin its ajattelevat asiat, siis omien johtopäätöksien perusteella. Ja siinä voi joutua vaikeuksiin.
Ja nekään ei ole virheettömiä.
Vakaumuksen kristittyjä terapeutteja, jotka nim.om. ottavat hengellisen puolen huomioon, löytyy tästä osoitteesta (sen, että he sinun käsityksesi mukaan ovat "uskottomia", laitan ymmärtämättömyyden piikkiin):
http://www.re-sielunhoitoterapeutit.com
Luottamuksen kokeminen terapeuttiin on välttämätöntä. Jos tuntuu ettei sitä synny tai teillä vain ei muuten kemiat sovi yhteen, niin ammattitaitoinen terapeutti ilmaisee sen, ettei hän ole sinulle sopiva henkilö. Uskon että huomaat sen muutamalla käynnillä. Jonkinlaista helpotusta oloon tai muuta mielekkyyden kokemista pitäisi olla havaittavisa muutamassa viikossa, jos terapiasuhteenne "toimii".
Se edellyttää asioitten kertomisen niin kuin ne ovat ja niin kuin tunnet ja koet. Terapeutti ei ole ajatusten lukija. Hän voi tehdä työtä sillä materiaalilla ,mitä sinä hänelle annat. Kuten on jo todettu, ellei terapeutti satu olemaan aivan nuori, niin hän on kuullut suurinpiirtein kaiken mahdollisen, niin että sitä ei tarvi hävetä.
Säännöllisyys tapaamisissa on myös tärkeää, vaikka välillä tuntuukin, että se on turhaa kun ei mitään tunnu tapahtuvan. Terapeutti osaa ehdottaa taukoa oikeassa kohdassa, jos / kun se on tarpeen.
Itse halusin aikoinani uskovalle terapeutille, mutta muutkin ymmärtävät niitä asioita ja ottavat huomioon asiakkan vakaumuksen. Ei pidä siis suotta pelätä "uskotontakaan" terapeuttia. Jos epäröityttää, voithan kysyä terapeutin koulutusta, jos et tiedä sitä etukäteen, ja samoin jotain muuta itsellesi tärkeää seikkaa t:n toiminnassa ja periaatteissa.
Masennuksen ja ahdistuksen takia minäkin menin. Se voi olla monen asian aiheuttama sotkuisa vyyhti. On alkuun pääsemistä nopeuttavaa, jos itse jo tiedät mahdollisia masennuksen aiheuttajia.
"Totuus tekee teidät vapaiksi" -tätä Jeesuksen sanomaa voi soveltaa näihinkin. Totuus siitä, mikä on vienyt elämän siihen jamaan missä se nyt on, totuus siitä mikä on vahingoittanut niin, että se on johtanut masennukseen.
Muistuttaisin nyt että terapeutti- nimikettä saa käyttää kukatahansa kouluttamattomasta psykiatriin, näillä viitatuilla sivuilla oli täysin kouluttamatonta itseoppinutta puoskaria ihan asiallisten ammattilaisten joukossa.
"Pääsyvaatimuksena re-sielunhoitoterapeutin koulutukseen on sosiaali-, terveys- tai kirkollisenalan koulutus."
Kirkollinen koulutus ei ole hoitotyön koulutus.
voi hyvä veli
suosittelen avaamaan "reppusi" viimeistä soppea myöten kaikista asioista
kokemusta on...
terapeutin uskottomuus ei ole terapian onnistumisen este...
Mistä sinä tiedät terapeutin uskosta? Sinun pitäsi itsekin tehdä parannus omasta vanhurskaudesta.
Se on oleellista ja tärkeää keskustella sekä myös helppoa ulkopuolisen kanssa.
Hyvä veli, terapiassa on tarkoitus puhua tunteista.
rohkeasti. Monet muutkin uskon asioiden vuoksi kärsineet ovat saaneet terapiasta apua.
Uskonto on mielen sairaus, erään tyyppinen psykoosin alue. Tapauksesta riippuen hoitoa saa parhaiten joko psykiatrilta ja/tai Vapaa-ajattelijain liitosta http://www.vapaa-ajattelijat.fi/
Monessa tapauksessa kannattaa valita molemmat.
Hyi saakeli.