Kyyneleet tulevat. Pelottaa tämä maailma. Olen yli satakiloinen nais-ihminen. Alaluokilta asti olen ollut kiusattu. Minua herjattiin,nimiteltiin ja ilkuttiin. Läskin tähden siis. Laihduttaa olen yrittänyt niin monia kertoja että en edes tiedä. Jos joku minulle kaupassa tms.hymyilee tai jotain niin alan pelätä. Ajattelen,että kukaan ei ikimaailmassa voisi minulle hymyillä/jutella/sanoa "hei" ilman että se olisi vihamielistä. Vihamielisellä tarkoitan "hirvee läski"-ajattelua. Siksi sulkeudun kotiini,pelkään olla ihmisten lähellä. Tämä johtuu varmasti siitä että minua kiusattiin koko peruskoulun ajan. Eka luokka. Toka luokka. Kolmas luokka. Neljäs luokka. Viides luokka. Kuudes luokka. Sitten yläaste. Seiskaluokka. Kasiluokka. Ysiluokka. Ja jäin yksin. Koulumenestykseni kärsi,siis todella pahasti K.Ä.R.S.I tästä!! Siksi en peruskoulun jälkeen mennyt ammattikouluun tai mihinkään. Ei ollut voimia. Romahdin täysin henkisesti. Ainoa ajatus oli,että pääsisin pois. Pois koulusta,pois kamalien,haukkuvien ihmisten luota. Ajattelin,miten ihmiset ovat tällaisia minulle. Eivätkö he nää,miten paljon se minuun sattuu. Miksi he tekevät tällaista...? Miksi minulle. En ole tehnyt heille mitään pahaa... Mutta turhaan nämä ajatuksen pyörivät sisälläni,koska kiusaaminen vain jatkui. Sitä tekivät sekä tytöt että pojat. Itsemurha on tosiaan myös mielessä käynyt,vähemmästäkin. Mutta on se ihmisen elämänhalu ja tahto taistella ihmeellinen! Sillä tässä minä vielä seison,ylipainoisena,kyyneleiden valuessa poskilleni,mutta seison kuitenkin.
Muiden lihavien ihmisten kohtaloita kyselen... En 70-kiloisten,vaan oikeasti lihavien,anteeksi jos tämä jotakuta loukkasi. Kertokaa elämästänne,ja miten te kestätte.
Muiden lihavien ihmisten kohtaloita kyselen... En 70-kiloisten,vaan oikeasti lihavien,anteeksi jos tämä jotakuta loukkasi. Kertokaa elämästänne,ja miten te kestätte.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Osaltaan elämäntarinassasi on paljonkin yhtymäkohtia omaani. Voin sanoa, että tiedän, miltä sinusta tuntuu, koska olen kokenut samanlaisia asioita. Olin myös koulukiusattu ja kotikiusattu. En tiedä, mistä halu kamppailla vastaan kuitenkin sisimmässäni on aina ollut.
Kun muutin "lapsuudenkodistani" omaan kämppään, laihduin normaalipainoon. En edes pitänyt mitään "kuureja". En osaa selittää tarkalleen, mikä elämässäni silloin muuttui, mutta minusta tuli nätti nuori nainen. Taustastani johtuen en kuitenkaan ymmärtänyt uutta olomuotoani ja, jos joku kehui ulkomuotoani, katselin ympärilleni, että kelle se puhuu.
En osannut suhtautua miehiin luonnollisesti, jotenkin pelkäsin heitä. Seuraa riitti niin paljon kuin olisin halunnut, mutta en osannut edes avata suutani selvinpäin, jos joukossa oli miehiä. Kun olin kännissä, olin iloinen, itsevarma?, säihkyvä ja minut huomattiin. En vain tajunnut, että kaikkea ei tarvitse "antaa" kerralla, joten seurustelusuhteeni jäivät kovin lyhyiksi. En vain tajunnut näitä asioita silloin.
Sitten tapasin mieheni ja olemme olleet naimisissa pitkään. Naimisiin mentyäni ja tultuani raskaaksi lihoin, laihduin, lihoin, laihduin... Kunnes en enää pystynyt hallitsemaan syömistäni, vaan minulle kehittyi ainaisen jojoilun tuloksena bulimiatyyppinen ahmimishäiriö.
Noin kaksi vuotta sitten olin niin täynnä...en tiedä mitä, mutta silloin hankkiuduin ammattiauttajan pakeille. Olen edelleen lihava, mutta pää on paremmassa kunnossa :) En ole pitänyt mitään "kuureja" sen jälkeen, kun lähdin hakemaan apua onnettomaan olotilaani. Paino on kuitenkin pudonnut hitaasti, mutta varmasti, vaikka ylimääräisiä kiloja on edelleen kymmeniä. Ne eivät kuitenkaan ole enää elämän ja kuoleman kysymys. Elämässä on muutakin kuin kilot ja laihduttaminen.
Luuletko, että ammattiavun hakeminen voisi olla ratkaisu myös sinulle? Älä vain toteuta itsemurha-ajatuksiasi, sillä uskon, että elämässä on vielä paljon positiivista, mikä sinua odottaa. Ei se, että on lihava, tee ihmisestä yhtään huonompaa kuin hoikempia kanssaeläjiä. Eikä yhtään arvottomampaa, muista se!
Minä en ymmärrä, että ihmiset eivät osaa ajatella omilla aivoilla ja asettua toisen ihmisen asemaan, vaan kiusaaminen, seurasta eristäminen on kuin sankaritekoja joillekin. Joskus tosiaan toivoisin, että nämä tyypit saivsivat korkojen kera tuntea ne samat tunteet, mitkä sinäkin olet joutunut kokemaan!
Pidä hyvä huoli itsestäsi ja kirjoittele, mitä kuuluu!
Maapallolla on yhteensä 6,5 miljardia ihmistä jotka eivät tiedä sinusta yhtään mitään ja maailmankaikkeudessa sinua ei käytännössä ole edes olemassa.
http://www.youtube.com/watch?v=T5CG1rp0myE&search=science
älä masennu!
minä olen ollut erittäin vahva aina ulospäin.
aina ylipainoinen.
lapsen saatuani lihoin entisestään.
minun elämäni on ihanaa muuten, mutta olen ylipainoinen.
olen tehnyt ylipainoisuudesta itselleni pakkomielteen niinkuin sinäkin!
itsemurhaakin harkitsin ennen lasta ja miestäni.
nykyään laihdutan sillä toivon saavani sillä itselleni jotakin mielenrauhaa. vaikka tiedän ettei se ole totta, kun olen tarpeeksi hoikka mielestäni(jos tulen ikinä olemaan, enkä sairastu mihinkään anoreksiaan) keksin varmasti jotain muuta ulkonäössäni.
sinussa ei ole mitään vikaa, niinkuin ei minussakaan ja vaikka tiedän sen, en usko sitä. niinkuin et sinäkään.
sinusta tai minusta ei tule parempaa ihmistä vaikka painaisimme liian vähän.
ihmisestä tekee hyvän, se mitä ihmisellä on pään sisällä.
sinä vaikutat todella hyvältä, kiltiltä ihmiseltä. sinun elämäsi(niinkuin minunkin elämäni) on vielä edessä.
maailma antaa vaan ymmärtää, että olet huonompi kuin muut koska painat enemmän.
sinä olet yhtä hyvä ja voit olla jopa parempi.
sinä saat varmasti ystäviä ja tukea kun vaan tulet kuorestasi ulos.
minustajo tunnuttaa että kirjoitan jotain mainosjuttua;)
kaikki mitä sanon pitää kuitenkin paikkansa.
älä kaadu ylipainoon!
sinun täytyy sieltä itse nousta.muuten elämä menee ohi.kokemuksesta tiedän että ihmiset eivät muutu,joten sinun on mukauduttava.kaikki pystyvät pudottamaan painoa.kun käytössäsi on netti,niin voit hankkia laihdutus tietoa helpostikkin.näpytät googleen sanan laihdutus.eikohän ala löytyä :) suurikin ylipaino tippuu kyllä.tahdin määräät itse.itsetuntokin paranee kun alkaa tulokset näkyä.ja eihän sinun tarvi langan laihaksi itseäsi laihduttaa.kyllä monet miehet pitää pyöreistä.mutta yritä kumminkin hieman tiputtaa :)
Siis älä koskaan kenenkään toisen ihmisen takia edes ajattele vakavissasi ettet kelpaisi sillä ei ole ainuttakaan toista ihmistä jolla riittäisi valtuudet 'heittää ensimmäistä kiveä sinuun'.Siis sähän olet ainutlaatuinen, ei ole ketään, mitään mikä korvaisi sinut tässä maailmassa.Minua häiritsee hirveästi se (millä ei tosin ole mitään merkitystä, etä se häiritsee) ettet hyväksy itseäsi Sinuna, sinussa on aivan varmasti ihania, hyviä puolia, kertoisitko niistä meille.Onhan se nyt ihan täysin merkityksetöntä jos olet lihava, ellet todella kärsi siitä niin että terveytesi kärsii myös, ennenkaikkea minä haluan että sä hyväksyt itsesi sinuna, sinä olet arvokas ihminen, ainutlaatuinen, ei ole toista sinua eikä tule olemaan..Elä elämäsi pää ylväästi pystyssä, et ole mitään velkaa kellekkään henkisesti, sinulle on monikin auki:) Iloa elämääsi aina:)
Tuo nickkini oli leikkimielinen.. Minun tilanne oli siinä mielessä eri kuin sinun, että lihoin vasta aikuisiällä. Mutta olin SILTI koulukiusattu, tosin en lihavuuden takia, kiusaajani olivat mua lihavampia. Minua kai kiusattiin, koska olin aika epävarma ja ujo, ja vielä melkoinen kirjatoukkakin. En tiedä siihen syytä sen enempää.
Ylipainoisena aikuisenakaan elämä ei ole aina herkkua ollut. Kun olen nainen, niin ei kai tarvitse sanoa, että olen saanut osani monien miesten törkeistä kommenteista. Ihmettelen miestä joka ensin harrastaa seksiä "lihavan" kanssa ja sitten käy haukkumaan ulkomuotoa. Sai kyllä sellaisen kuvan että sexiin kelpaa, tyttöystäväksi ei! Onneksi kaikki miehet ei tällaisia ole, mutta olen kyllä monta sydänsurua saanut itkeä läpi. Nyt olen onnellisesti parisuhteessa, eli ei kannata kenenkään toivoaan menettää!
Älä menetä sinäkään toivoasi, vaan yritä jaksaa! Ethän voi tietää mitä hyvää sulle voi tapahtua vaikka ihan lähipäivinä. Hyviä asioita tapahtuu jopa meille painaville, usko pois. :) Ei meidän kannata tästä maailmasta pois mennä tai kadota/laihtua, koska meitä tarvitaan tavallaan siihenkin, että yritämme olemassaolollamme puolustaa erilaisuutta ja kauneuden monimuotoisuutta. Mieti jos kaikki olisivat mallihoikkia, niin eiköhän tämä maailma olisi aika tylsä paikka sittenkin!
Peruskoulu voi tosiaan olla kuin joku natsien keskitysleiri. Opettajat eivät puutu aina kiusaamiseen ja monelle se aiheuttaa vakavat sielulliset vammat. Mutta voi kun jaksaisit yli sen, lukio on jo IHAN TOINEN JUTTU, ihmiset ovat ainakin vähän fiksuuntuneet ja varttuneet.
Yritä tosiaan jaksaa, nauti kesästä ja nauti itsestäsi. Sinä olet sinä, ainutlaatuinen persoona, ole ylpeä itsestäsi! Sitä sanotaan että hyvä elämä on paras kosto. Muista se kun ajattelet kiusaajiasi. Ajattele vaikka että ähäkutti, vaikka kuinka kiusasitte, niin olenpas sittenkin onnellinen ja haluan itselleni hyvän elämän. Nuolkaa sitten näppejänne. :) Näin minä ajattelin/ajattelen.
Onko se yli 100 kiloa sitten joku valtava paino? Monelle se lukema, 100, on jotain todella pahaa.. ihan kuin heti kun vaaka pomppaa sataseen tapahtuisi joku järkyttävä muutos huonompaan. Ihmiset on kuitenkin erilaisia ja kantavat kilonsakin eri tavalla. Joku voi olla rakenteeltaan vankka ja silloin kilotkaan ei näytä "pahalta" ja on myös tasaisesti lihovia ihmisiä, jotka näyttävät paljon kokoistaan kevyemmiltä.
Oma painoni on ollut pahimmillaan (?) noin 130 kiloa. En silti koe olleeni mikään varsinainen "norsu", eikä paino musta ole mitään invalidia tehnyt. Hyvin pystyy liikkumaan tms.