Lukiolaiset parempaa väkeä?

No itse olisin lähtenyt lukioon ja olisin päässytkin, ja kotikaupungissani olisi ollut myös amis, mutta ei sekään kiinostanut.
Vaan lähdin Raumalle Merenkulkuoppilaitokseen opiskelemaan alaa joka oikeesti kiinnostaa.
Eli olen sitä mieltä että lukioon mennää jos tähdätään johonkin "isompaan" ja amikseen menee jotka tietävät mitä haluavat tehdä elämässään.

Tähän kohtaan on todettava, että kyllä siellä amiksessakin on tehtävä töitä, jos sieltä haluaa hyvät paperit saada. Ei riitä pelkkä tunneilla istuminne. Nykypäivänä tietyn alan ammattilaisista on kova puute ja hyvälle ammattilaiselle on aina kysyntää. Jos meinaat missään ammatissa pärjätä nykyään, niin sinun pitää puhua muitakin kieliä kuin suomea. Mitä useampaa, niin sen parempi. Pitää olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ja parempi, mitä laaja-alaisempi koulutuksesi on.

Mielestäni on turha puhua, että amatsuun menee ne "tyhmemmät" opiskelua vieroksuvat. Mielestäni sinne hakeutuu ne, joita kiinnostaa enemmän käytännön harjoittelu ja jotka tietävät (joskus ainakin) mikä ala kiinnostaa.

Valitettavasti ammattikoulun arvostus ei ole oikealla tasollaan. Jos verrataan lukiota ja ammattikoulua, niin kolmen vuoden opiskelun jälkeen ammattikoulun käynyt omaa ammatin ja pystyy siirtymään työelämään. Lukiosta valmistuva ei omaa ammattia, ei suurtakaan mahdollisuutta siirtyä työelämään, vaan hänen on vielä lähdettävä opiskelemaan se ammatti. Lukio on hyvä paikka, jos on kiinnostunut esim. historiasta tai psykologiasta. Mitä lukiossa tekee ihminen joka on kiinnostunut kotitaloudesta tai autonkorjaamisesta.

Yhteiskunnan kannalta ajateltuna pitäisi ammattikoulua suosia enemmän. Siltä valmistuneet siirtyvät nopeammin työelämään ja sitä kautta veronmaksajiksi.

Mielestäni lukiolaiset eivät ole sen parempaa väkeä kuin muutkaan. Yhtä lailla sieltä valmistuneita on työkkärissä pitkäaikaistyöttöminä, sossunrahoilla eläjinä ja tai muuten kaidalta polulta poikenneina. Mielestäni se on ihmisen valinnoista kiinni, millaisen elämän hän elää.

Joku jo mainitsikin, että Suomen koulutusjärjestelmässä on se hyvä puoli, että opiskella pystyy vaikka koko ikänsä, jos mielenkiintoa (ja talous antaa myöten, ei olemitään halpaa lystiä) löytyy. Mikään ei estä hankkimasta useampaa ammattia. Totta on myös se, että 15-vuotiaana on todella vaikea päättää, mitä haluaa tehdä loppuelämänsä (yleensä siinä vaiheessa ei ole elettynä vielä neljännestä elämästä), joten lukio voi olla helppo valinta. Moni kun kuvittelee, että jos menee amatsuun, niin se oli sitten siinä.

Ai niin, itse olen ammattikoulun käynyt opettaja

"Hyviä" ja "huonoja" opiskelijoita löytyy sekä lukioista että ammattikouluista, niin aiemman koulumenestyksen kuin opiskelumotivaation suhteen.

Olen nähnyt paljon tyyppejä, jotka ovat menneet lukioon vanhempien painostuksesta, kun "kaikki muutkin" tai kun tulevaisuudensuunnitelmat eivät ole olleet vielä selvillä, saaneet sieltä huonot paperit kun eivät olekaan jaksaneet keskittyä opiskeluun, ja sitten kun pitäisi etsiä jatko-opiskelupaikka että saisi sen ammatin, huonoilla papereilla ei löydykään paikkaa tuosta vaan.

Itse halusin yläasteen jälkeen tehdä yleistä lukionpalvomista vastaan ja nähdä mieluummin uusia naamoja samojen vanhojen sijaan, ja menin luokan parhaalla todistuksella lukion sijasta ammattikouluun (kauppis). Myönnän, että halusin päästä myös hieman helpommalla, ei kiinnostanut pätkääkään jotkut lukiotraditiot tyyliin vanhojen tanssit tai penkkarit, enkä halunnut myöskään stressata kirjoitusten vuoksi, vaikka olihan päättötyössäkin oma vaivansa. Kauppiksen jälkeen olen käynyt ammattikorkean, ja nyt muutaman työvuoden jälkeen jatko-opiskelu on alkanut jälleen kiinnostaa; seuraavaksi siis ehkä yliopistoon.

Kolmevuotinen perustutkinto ammattikoulusta antaa toki suoraankin hakukelpoisuuden yliopistoon, eli lukio ei ole mikään pakollinen edellytys sinne pääsyyn, vaikka tietysti sieltä saa paremmat valmiudet esim. matemaattisten aineiden tai kielten opiskelemiseen (mutta voihan ne lukea erikseen aikuislukiossakin, jos kiinnostusta riittää). Jos kaksoistutkinnot olisivat olleet siihen aikaan yleisempiä, olisin mahdollisesti valinnut sellaisen. Ammatillisen ja lukiokoulutuksen yhdistäminen on minusta muutenkin hyvä ratkaisu, saa enemmän opetusta yleissivistävistä aineista, mutta myös sen ammatin, vaikka siltä varalta että koulun jälkeen ei heti kiinnostakaan jatko-opiskelu. Ylioppilaathan eivät valmistumisensa jälkeen ammattitaidottomina saa työmarkkinatukeakaan ennen kuin odotusajan jälkeen tai harjoittelussa, ja sittenkin sen saadakseen on pakko hakeutua ammattikorkeakouluihin vaikka ne eivät kiinnostaisikaan.

Ehkä yläaste-/ammattikouluaikana vaivasi joku "bättre folk" kateus lukiolaisia kohtaan, lähinnä siksi kuinka lukiolaisia ja ylioppilaita pidetään yleisesti niin erinomaisina, verrattuna siihen kuinka ammattikoululaisia ja sieltä valmistuneita huomioidaan (= ei juuri ollenkaan). Enää en henk. koht. välitä, vaikka ikävä kyllä esim. median suhtautuminen aiheeseen ei ole paljon tänä aikana muuttunut.

Ns. duunariperheestä olen itsekin lähtöisin, ja kun vertaan "paremmista perheistä" (tai ainakin akateemisista sellaisista) lähtöisin oleviin kavereihin... Olen saanut itse päättää mihin kouluihin tai ammattiin alan, ilman vanhempien painostusta akateemisuuteen. Työkokemustakin on ehtinyt kertymään enemmän, ehkä koska vanhempien lompakon varassa ei voi odottaa elävänsä (vaikka kieltämättä vanhempani ovat aina tukeneet minua paljon :p), ja koska ammattikoulussa niitä oppii tekemään ja arvostamaan.

Hyvä kirjoitus aloittajalta, joka tapauksessa.

vähän sen perusteella että ne ns. vkl ryyppääjät ja juntit, rellestäjät ja luokan häiritköt amikseen, kaikki joilla oli alle 7 keskiarvo.. Eli toisinsanoen kaikki idiootit jotka ei olleet liian typeriä jättääkseen koko koulutuksensa peruskoulun varaan. Pari oli niitäkin jotka eivät kymmpiluokalle tai oppisopimukseen menneet. Toinen näistä ainakin oli huumeiden käyttäjä..

Sitten amikseen meni muutama niitä, jotka halusivat vain nopeasti ammatin - numero ja käytös olis riittäneet lukioon, mutta halusivat nopean reitin ja tiesivät jo unelma-ammattinsa ja mihin tähtäsivät, eli amiksen kauttaa amk:hon, jolloin amiksesta enempi hyötyä.

Lisäksi olivat vielä ne jotka eivät olleen järin hyviä lukuaineissa, mutteivät halunneet sulkea eri vaihtoehtoja. He suorittivat amiksen ja lukion samaan aikaan.

Ja lukioon menivät tietty ne jotka halusivat yliopistoon, tai eivät tienneet vielä mitä tehdä tulevaisuudessa, tai keskiarvo riitti tai lukuintoa oli, tai halusivat eroon "amispelleistä". Osa sanoi suorana lukiossa että ihanaa kun niistä häiriköistä pääsi eroon. Saavat riehua siellä amiksen puolella. Pääosin lukioon menivät ne joilla tosiaan keskiarvo riitti, mutta tietoa tulevasta ei ollut, eikä halua alkaa arpoa amiksessa tulevaa ammattia. Amiksestakin voi päästä yliopistoon, mutta se ei anna puoleksikaan yhtä hyvää perustaa yliopistolle kuin lukio..

Eli näin meillä. Ja itse kuuluin siihen aivopestyyn ja puolipakotettuun ryhmään 9,3 keskiarvolla, ettei käytännössä annettu vaihtoehtoja - lukioon mentiin vaikka amiksen lähihoitaja-linja olis kiinnostanu. Ja yhdistetyn tutkinnon suorittaminen tuntui silloin liian raskaalta.

Sikäli ihailen amiksia siitä, että tietoa ja uskallusta on lähteä jotain ammttia suorittamaan. Itse vietin vielä lukion jälkeen kaksi välivuotta, koska ensimmäisenä vuonna ei ollut MINKÄÄNLAISTA aavistusta siitä mitä haluaisin/osaisin tehdä, ja toisena vuonna en päässyt minne halusin. Tein toisen vuoden töitä alalla josta sain tarvittavat lisäpisteet yliopistoon, ja pääsin kolmantena vuonna sisään - kaverit valmistuivat sitten puoli vuotta myöhemmin :D amk:sta, ja yliopistolaisetkin vuotta tai paria ennen minua.. Ja tietty amiskaverini olivat painaneet duunia ja ehtineet tehdä pari mukulaakin tässä välissä.

Näin se elämä kuljettaa :)

Todellakin vaikuttaa siltä, että jotkut (useat?) tekevät valinnan lukion ja ammattikoulun välillä mielikuvien perusteella. "Lukiossa kaikki ovat nipoja..." "Ammattikoulussa kaikki ovat karvanoppa-Corolla-rällääjiä, joita opiskelu ei kiinnosta..." Mutta vielä karseampaa on se, että valinta tehdään vanhempien painostuksesta.

Ei sen noin pidä mennä. Ammattikoulu tarjoaa käytännönläheisen ammattiin valmistavan koulutuksen, lukio yleissivistävän tieteellisiin jatko-opintoihin valmistavan teoreettisemman koulutuksen. Kaksi selkeää vaihtoehtoa. Valinta tulee todennäköisesti vaikuttamaan pitkälle elämään, joten on kammottavaa, että se saatetaan tehdä mielikuvien tai vanhempien painostuksen perusteella. Toki yläasteella on vielä vaikeaa suunnitella pitkälle työikäisyyteen tulevaisuutta.

PS. Ihmettelen aina sitä joidenkin ammattikoululaisten argumentointia lukiota vastaan, ettei se "valmista mihinkään". Lukion tarkoitus EI OLE valmistaa ammattiin, vaan antaa yleissivistystä ja pohja tieteellisiin jatko-opintoihin.

Itselleni ainakin yleissivistys on itseisarvo, ja olen todella tyytyväinen siitä, että olen sitä lukiossa kartuttanut. Lisäksi minulle on ollut yläasteelta asti selvää, että tulen aikoinaan hakemaan tieteellisiin jatko-opintoihin yliopistoon. Ensi syksynä aloitankin yliopisto-opinnot, ja lukiopohja on varmasti hyvä perusta niille.

Näyttää olevan itse kullakin kokemuksia tästä aiheesta.
Itse ysiluokalla ollessani huomasin, että tietty amiksen linja olisi hieman kiinnostanut, mutta viimeistään ns. "tutustu amikseen" päivä avasi silmät. Suurin osa meidän luokalla, varsinkin pojista oli suuresti lukiota vastaan, joka oli kuulemma nössöjen hommaa.
Tässä kaupungissa todellakin pätee ne tyypilliset amis vs. lukio jutut "karvanoppacorollat" vs lukionörtit.

No, nyt on lukio onnellisesti saatu päätökseen ja olen kesätöissä ns. "amisalalla".
Ja voi sitä epäkypsyyttä ja lapsellisuutta mikä "amiksista" oikein säteilee! Jokainen varmaan tietää mitä tarkoitan?
Valitettavasti nämä kyseiset lukuisat muut henkilöt ovat antaneet minulle todella "hyvän" kuvan ammattikoulun käyneistä. Mitenkään erityisesti lukiota puolustamatta täytyy sanoa, että kyllä se porukka lukioissa fiksumpaa näyttää olevan.
On harmi, että molemmissa toisen asteen oppilaitoksissa on aina tyyppejä jotka pilaavat koko laitoksen maineen. Valitettavasti ammattikoulun kohdalla tämä näyttää erityisesti korostuvan.

Ei mulla muuta.

Itse menin lukioon, koska;

1. Vanhempani halusivat
2. Kaverinikin menivät
3. En tiennyt mitä haluan tehdä "isona"

Kiinnostusta lukio-opintoihin minulla ei oikein ollut, ja tuossa iässä vanhempien sanalla oli minulle vielä suuri merkitys.

Itselleni mielenkiintoisiin kursseihin panostin (esim. fysiikka ja matikka), ja muut kurssit yritin vain päästä lävitse (esim. historia ja ruotsi). Jos olisin panostanut hieman enemmän noihin vähemmän mielenkiintoisiin kursseihin, niin keskiarvoni olisi varmasti kivunnut yli kasin. Nyt se jäi alle 7,5.

Aika perseestä se lukioaika oli, sitä vain odotti että milloin tämäkin loppuu. Vaikka fysiikka ja matikka minua kiinnostivat, niin kyllä silti otti päähän laskea jotain v*tun kummallisia laskuja kahdesta neljään. Ja sitten kotiin tekemään läksyjä. Ja sitten nukkumaan mennessä miettii että mihin v*ittuun noita saat*nan integraaleja oikeassa elämässä tarvitsee...

Moni kurssi tuntui tarpeettomalta tulevaisuutta ajatellen. Siksi en jaksanut niihin panostaa.

Kirjoitukset oli ja meni. Kaikki meni läpi, mutta osa rimaa hipoen. Niillä tuloksilla ei paljoa hurrailtu.

Siinä viimeisenä lukiovuonna alkoi tosiaan mietityttämään että mitäköhän sitä menisi lukemaan lukion jälkeen. Hakuopas käteen ja katsoin mitä olisi tarjolla. Joku tekninen ala minulla oli luonnollisesti mielessä. Yliopistosta ei paljoa mitään erikoista löytynyt, ja ajattelinkin jo että joku 7 vuoden teorian lukeminen että pääsisi diplomi-insinööriksi... no ehkä se ei ole minua varten. Myös amis kävi mielessä, pari tuttua amikseen menikin lukion jälkeen.

No ammattikorkeasta sitten löytyikin muutama mielenkiintoinen koulutusohjelma. Insinööriksi opiskelukin kestää sen 4 vuotta, ja siihen kuuluu työharjoitteluakin. No, sinne vain hakemaan, ja niinhän siinä kävi että en päässyt sisään. No, hain toisen kerran, ja varasijalta pääsin sisälle. Silloin oli hyvä fiilis. Nyt on ensimmäinen vuosi ammattikorkeassa takana.

Jälkeenpäin olen miettinyt että ehkä se amis olisi ollut parempi vaihtoehto. Olisin varmasti ainakin teorian osalta pärjännyt siellä todella hyvin, ja olisin sitäkin kautta voinut hakea AMK:hon. Eikä olisi tarvinnut stressata kirjoitusten yms. takia.

Toisaalta taas, lukiossa tuli opittua paljon yleissivistävää tietoa, ja paljon itseäni kiinnostavaa matikkaa ja fysiikkaa. Ja nyt kun matikan ja fysiikan perusteet on hyvin hallussa, niin ammattikorkeassa ei ole ollut mitään ongelmia kyseisten oppiaineiden kanssa. Kurssit menevät lävitse hyvillä arvosanoilla ilman kummempia ponnisteluja.

Ehkä se lukio kuitenkin oli paras valinta itselleni, vaikka vitutus olikin siellä monesti suuri.

Nyt AMK:ssa ei ole juurikaan sellaisia oppiaineita, mitkä eivät kiinnostaisi (paitsi ruotsi). Opiskelu on mukavaa ja olen juuri sillä alalla mihin halusin. Elämä hymyilee.

Raha-asioista voisin sen verran mainita, että vanhempani maksoivat lukio-opiskeluni ja ajokorttini. He tarjosivat minulle ruuan ja oman huoneen siihen asti että muutin pois kotoa (muutin pois 20-vuotiaana, kävin armeijan ja olin töissä vähän aikaa lukion jälkeen). Rahaa he eivät minulle juurikaan antaneet, pari euroa silloin tällöin jos johonkin tarvitsin. Vanhempani ovat ihan "tavallisia duunareita", ja opettivat kyllä että mitään ei tässä maailmassa ilmaiseksi saa.


Niille jotka miettivät että menisikö lukioon vai amikseen: menkää lukioon. Kun pääsette lukiosta, niin kaikki ovet on avoinna. Voitte mennä sitten vaikka amikseen, sen pääsee aika nopeasti lävitse kun on lukio-opinnot pohjana.

Jos tiedätte, että jokin ala teitä kiinnostaa, ja sitä voi amiksessa opiskella, niin menkää amikseen. Lukio voi tässä tapauksessa olla pelkkää ajan tuhlausta.

Minne menettekin, niin muistakaa tosiaan että ahkeruus palkitaan. Niin opiskellessa kuin töitä tehdessä.

Tällaiset kokemukset minulla. Muistakaa että opiskelette sitä varten että saisitte haluamanne työpaikan. Ette opiskele opettajien takia. Ette opiskele vanhempienne takia. Ette opiskele näyttääksenne muille että pystytte siihen. Opiskelette sen takia että teillä olisi tulevaisuudessa hyvä työ. Sillä ei ole väliä että opiskeletko amiksessa, lukiossa, ammattikorkeassa vai yliopistossa.

Jos saatte hyvän työn, niin se auttaa hyvän ja tasapainoisen elämän löytämisessä. Ja hyvää työtä ette saa ilman opiskelua ja ahkeruutta.

Miettikää siis miksi opiskelette.

Olisin päässyt lukioon, mutten halunnut. Äitini on akateemisesti koulutettu. Itse olen kiinnostunut tietokoneella työskentelystä, ensisijaisesti kuvien käsittelystä ja tekemisestä, mutta amiksessa toivon saavani monipuolisen peruskoulutuksen, jonka pohjalta on hyvä ponnistaa eteenpäin.
Lukio antaa hyvän yleissivistyksen, varmaan. Osaa ilman lukiotakin hankkia tietoa historiasta, biologiasta yms. Jne.
En ole eläissäni bilettänyt viikonloppuisin, tuskin sekään asia amiksessa muuttuu.
Meidän yseiltä aika monet ns. kunnolliset ja tunnolliset oppilaat menivät amikseen ja hyvä niin.

Itse kävin amiksen vaikka lukiota harkitsinkin jossain vaiheessa. Sain todella hyvän todistuksen amiksesta ja sillä pääsin nyt ammattikorkeeseen jatkamaan opintojani. Lukio todistuksellani en olisi varmastikaan pääsyt minnekään muualle kuin amikseen.Huomasin amiksessa että olen parempi ammattiaineissa kuin luku aineissa vaikka lukuaineidenkin numerot nousivat paremmiksi kuin yläasteen.Olen tyytyväinen omaan valintaani, mutta onhan tietty kannattavaa käydä lukio jos meinaa yliopistoon mennä. Kaveripiirissäni on ollut paljon keskustelua täsät lukio vs. amis jutusta. Yksi "hyvä" kaverinikin halveksuu amiksia. Hän ei vain kehtaa sanoa sitä minulle päin namaa. Sainpahan hyvät naurut kun minä pääsin ammattikorkeeseen ja hän ei.Tälläkin hetkellä minulla on parempi työpaikka kun hänellä ja tienaan paljon enemmän rahaa kuin hän. Toinen kavereista menee lukion jälkeen amikseen. Ei sinänsä huono vaihtoehto, mutta jos olisi mennyt suoraan peruskoulun jälkeen niin olisi nyt jo valmistunut.Hän menikin varmaan lukioon vain suvun painostuksesta. Haki hänkin ammattikorkeeseen mutta ei päässyt. Eli ei sillä lukio todistuksella ihan kaikialla pääse. Ammattikoulussa on tottakai paljon "häirikköjä", mutta kyllä meitä kunnon opiskelijoita sielläkin on. Minun mielestäni on parempi saada hyvät paperit amiksesta kuin huonot lukiosta. Ne varmaan ketkä on käynnyt molemmat tietää enemmän et kummasta on hyötyä.

että yliopistoissa on melkoisen paljon niitä B:n ja C:n paperit saanutta porukkaa. Katsokaas kun sillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä minkä tason paprut saa kirjoituksista, kun melkein jokaiseen paikkaan on myös pääsykokeet. Voisi oikeastaan sanoa, että niistä kirjoitusten arvosanoista on erityistä hyötyä ainoastaan silloin, jos ne ovat todella hyvät, mutta muuten kyse on sitten pääsykokeissa osaamisesta, ja sitä ei sanele se, onko B:n vai M:n paperit.

Eli ihan typerää on sanoa, että lukiosta sai sellaiset paperit joista ei ole mitään hyötyä - ei niistä ole tarkoituskaan olla sinällään mitään muuta hyötyä kun päästä ylioppilaaksi ja hakemaan jatko-opintoihin.

mieleen, että niitä L ja E papereita tulee vain sellaiset parikymmentä prosenttia kaikista kirjoittajista, eli jos lukiossa olisi ainoastaan tuon tason tyyppejä, niin niistä 80 prosenttia saisi jonkun muun tason paperit. Eli ei siinä aina se vakava suhtautuminen opiskeluunkaan auta.

On totta, että joillekin aloille on esikarsintaa, mutta kaikille ei ole. Eli vaikka saisi neljä A:ta todistukseen, niin yliopistopaikka on silti ihan mahdollinen. Jos ei siltä 'unelmien' alalta, niin sitten joltain ihan kelvolliselta toiselta alalta.

Näin se taitaa olla: Sekä lukiossa että amiksessa on fiksuja tyyppejä, mutta myös tyhmiä. Lukiossa on enemmän tätä fiksua väkeä ja amiksessa enemmän tyhmää väkeä. Se ei silti poista sitä, että moni fiksu menee amikseen tai vastaavasti moni tyhmä menee lukioon.

Nyt onnellisesti yliopistossa. :)

Lukio oli suurimmaksi osaksi lusmuilua mutta ei mitään verrattuna ammattikouluun joka oli pelkkää lusmuilua.

Yliopistossakaan ei kovin vaikeata ole.

Opiskelu on helppoa jos siitä tekee sellaista. Itse en ole ikinä ollut mikään kirjatoukka ja nuoruusvuodet meni ryypätessä.

Äkkiä ajatellen tulee mielee, että lukiolaiset ois jotenki parempia tyyppejä,mut jos tapaa jonku ihmisen, niin tuleeko ekana mielee et onks toi amiksen vai lukion käyny?? Periaatteessahan se on aivan sama, ja tottakai ahkeruus ja järkevä työskentely palkitaan!!!

Itse olen lukion käynyt erinomaisin arvosanoin ja pian valmistun yliopistosta unelma-ammattiini enkä hetkeäkään ole katunut.

Mutta, se miten paljon nykyään sitä valkolakkia arvostetaan suhteessa ammattikoulututkintoon on typerää. Onhan se tietysti hienoa, että valkolakin saa, mutta vähintään yhtä hienoa on ammattiin valmistuminen ammattikoulusta. Ylioppilaaksi pystyy kuka tahansa normaaliälyinen ihminen lukemaan helposti ja valkolakin saannin jälkeen pätevyyttä millekään alalle ei ole eli siitä se varsinainen opiskelu vasta alkaa. Isommat juhlat pitäisi oikeastaan pitää ammattikoulusta valmistuneen kuin ylioppilaaksi päässeen.

Ylioppilastodistusta tarvitaan vain yliopistoihin tms. hakiessa, sen jälkeen ketään ei kiinnosta lukiomenestyksesi. Lukio on erinomainen paikka, jos aikoo jollekin akateemiselle alalle tai alavalinta ei vielä ole selvä, muussa tapauksessa hukkaan heitettyä aikaa.

Olen täysin tyhmä ihminen. Siksi tulin lukioon että oppisin ja olisin viisaampi muttei siltä tunnu. Samanlaisia pässejä kaikki olemme, vain kokemukset elämästä kasvattaa.

Elämästä ei saa arvosanaa. Jokainen porvari tarvitsee työntekijänsä. Kunnioittakaa ja arvostakaa toisianne.

Tämä lukiolaisiin liitettävä bättre folk -leima on
hieman vanhentunut juttu, joka ei enää oikein päde
nykysuomessa.

Hieman faktaa:

50-luvulla lukion suoritti 8% ikäluokasta.
Nykypäivänä lukion suorittaa n. 60% ikäluokasta.

Muutamia vuosikymmeniä sitten lukion suorittaminen
oli vielä jotakin erikoista, nykyään täysin tavanomaista.

Kun opiskelijamäärät ovat lisääntyneet, myös hajonta
on lisääntynyt. Siihen 60% mahtuu myös suuri määrä
vähemmän lahjakkaita, jotka suorittavat lukion rimaa
hipoen. Tästä esimerkkinä mm. ylioppilasasineiden
taso, joka on laskenut roimasti. Lahjakkaat opiskelijat
saavat edelleen hyviä tuloksia, mutta keskimäärin
taso on romahtanut.

Jostain syystä jotkut näistä lukion alisuorittajista
pitävät itseään parempana ihmisenä kuin sitä
ammattikoulussa hyvin menestynyttä opiskelijaa.

Pelkän lukion käyminen ei ihmisestä sivistynyttä tee
ja sivistyä voi muuallakin kuin lukiossa. Lukio antaa
paremmat mahdollisuudet itsensä sivistämiseen kuin
ammattikoulu, mutta minusta tärkeämpää on oma tiedonjano
ja se kipinä itsensä kehittämiselle. Jos sivistys
jää pelkän lukion tasolle, sillä ei kauheasti kannata
leuhkia.

Lukion jälkeen ei ole ammattia, mutta ei se ole
lukion tarkoituskaan. Lukion jälkeen jatketaan
useinmiten opintoja ja niissä on varmasti hyötyä
lukiossa opituista asioista, jos on ottanut lukion
tosissaan. Lusmu on aina lusmu, oli sitten amiksessa
tai lukiossa.

Itse valitsin aikoinaan ammattikoulun, vaikka pärjäsin
koulussa mainiosti ja olin kiinnostunut esim. biologiasta
ja tähtitieteestä jo nuorena kersana. Kyllä sitä
joskus on miettinyt, että millainen biologin ura
olisi voinut olla, mutta elämä on hyvää näinkin.

Ammattikoulun jälkeen kävin AMK:n ja sen jälkeen
olen opiskellut kahdessa eri yliopistossa. Ei se
amiksen kohtalo siis aina ole duunarin hommissa,
vaikka monet niin uskovatkin. Tämäkin renttu päätyi
IT-alalle suunnittelu- ja esimieshommiin.

Vanhemmista isä on duunari ja äiskä lukion ja
opistotasoisen koulutuksen käynyt. Molemmat osaavat
arvostaa sekä akateemisia, että duunareita ja ovat
onneksi opettaneet tuon ajattelutavan minullekin.
Monta hyvää tyyppiä olisi jäänyt tapaamatta, jos
olisin lokeroinut ihmisiä koulutuksen perusteella.

Se on vähän niin, että se riippuu, mistä roikkuu. Amiksen voi suorittaa monella tapaa - niin myös lukion. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos haluaa suorittaa lukion perseilemällä, niin siitä vaan. Siinä ei ole mitään järkeä. Ei ole myöskään järkeä kitistä amistutkinnon suorittamisessa ja jäädä sitten lopulta työttömäksi.

On fiksuja amiksia ja fiksuja lukiolaisia. On olemassa lukiolaisressukkoja, jotka ylpeilevät kompensaatiolla saavutetulla valkolakilla. Yhtä rasittavia ovat myös amikset, joilla on "no eihän sulla oo vittu lukion jälkeen mitään, mulla on sentään ammatti" -asenne. Elämä on siis valintoja. Jos haluaa paiskia duunia, niin on luotu amikseen. Jos tykkää kultturellista atmosfääristä ja akateemisesta vapaudesta, niin lukio, here we come. On se semmosta.

Lukiolaiset totta kai ovat lahjakkaampia. Lähes kaikki lukiolaiset voisivat tehdä mitä
tahansa amishommaa, mutta amikset ovat amiksia, koska, heillä ei riitä lahjakkuus yliopistoon (lukioon saattaisi vielä riittääkin). Joten amis ei oikeasti ole heidän valintansa vaan lahjakkuuden tason sanelema pakko.

"Toki ammattikoulussakin jotain täytyy tehdä, mutta ei samassa mittakaavassa kuin lukiossa, jossa on pakko istua joskus viikonloppunakin kirja kädessä, jos haluaa menestyä opinnoissaan."
Särähti aika pahasti. Valmistuin media-assistentiksi, ja meillä kuului todella paljon pakollisia projektitöitä opintoihin. Käytännössä olimme koululla illat, yöt ja viikonloput. Joku myös mainitsi, että kuka vaan osaa tehdä amislaisten työt. Tervetuloa kokeilemaan vaikkapa äänen jälkitöiden tekemistä musikaaliin. Lopputyöhöni käytin varmasti enemmän aikaa, kun monikaan kirjoituksiin lukemiseen.
Nyt pääsin ammattikorkeakouluun. Mainittakoon vielä, että lukion käyneistä 30% menee yliopistoon ja 20% ammattikorkeaan.