"Ihan kaikkea ei kyllä ole lupa tuoda uskottomalle julki."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000017780034
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000017780034
Vastaukset 13
Vanhimmat
Siis ei ole LUPA tuoda julki?
Onko jotain salattavaa, mitä ei uskalla puhua? Onko hoitokokouksien möröt taustalla, vai naapuriko kyttää?
On perin merkillistä, että ei saisi puhua kaikista asioista terapiassa.
Onko tämä uusi kirjoittamaton perinnäissääntö, josta en ole vielä kuullutkaan?
Kuka sen sanoo, mitä on lupa puhua ja mitä ei? Missä on raja?
Ei ole. Itse en tosin käy terapiassa, mutta tunnen joitakin, jotka käyvät. En ole moisesta kuullutkaan.
Ei uskosta kannata pitää paljon ääntä. Sen verran vain, että kykeneen sopeutumaan tilanteeseen. Terapeutille voi kertoa enemmän.
...rippisalaisuuksistahan ei ole lupa puhua kenellekään. Muuta ei kyllä tule mieleen, mistä ei voisi puhua.
Oliko tuo provo?
Rippisalaisuus?
Salaisuus onkin mukava käsite :) Se pitää jänniä asioita sisällään. Mua ei niinkään itse salaisuudet kiinnosta, vaan niiden motiivit. Jos tuo rippisalaisuus ei ollut provo, niin mikä motiivi salailulle? Sen voit varmaankin kertoa?
...provo vaan täyttä asiaa. Jos et satu tietämään, niin rippisalaisuudella tarkoitetaan sitä, että henkilö, jolle toinen ripittäytyy ei saa kertoa kuulemaansa eteenpäin. Tämä rippisalaisuus koskee myös ev. lut. kirkon pappeja ja vastaa esim. lääkäreiden vaitiolovelvollisuutta. Ymmärtääkseni esim. papin tulee pitää omana tietonaan, vaikka joku ripssä kertoisi, että on rikkonut maallista lakia jollain tavalla.
Ymmärrän jollaintapaa kyllä lääkärien ja pappien käsityksen eettisyydestä tällaisissa tapauksissa, mutta koskeeko "rippisalaisuus" myös toisinpäin, eli saako ripittäytyjä kertoa asioista joita vaikkapa pappi sanoi?
Voidaanko papin kertomia ajatuksia avata esim. terapiassa?
En osaa sanoa varmasti. Pappi ei varmaankaan kerro ripittäytyjälle muiden rippisalaisuuksia, joten jos hän ei suoranaisesti itse kiellä tai kehota olemaan kertomatta omia juttujaan, niin kai siinä voi itse käyttää omaa harkintaa, että mitä kertoo muille ja mitä jättää kertomatta.
Pappi ei varmaankaa kerro toisten asioista. Hänellä on kumminki vaitiolovelvollisuus. Ja eikai pappi nyt tulisi kieltämään sanomisiaan? Eli pointti, jos sä meet terapiaan, niin voit puhua vapaasti asioistasi, jopa niistä joita olet ripittäytyessä papin kanssa läpi käynyt. Pappi taas terapiassa on pikkasen hankalammassa asemassa. Hän ei voikkaan mitä vaa laukoa.
Siitähän tässä ketjussa ilmeisesti oli kyse, että mitä voi terapiassa sanoa "uskottomalle" terapeutille?
Tosin, vaatii paljon mielikuvitusta nähdä pappi terapeutin penkillä :)
Okei...huono oli..
otolla
Jos terapeutille puhuminen on ok. Niin miten sitten elämässä muuten?
(hymyilyttää) mutta kysyn kuitenkin.
Kun hoitokokouksista on täälläkin keskutelltu ja niiden tiimoilla kyseinen ajattelumalli on kuitenkin ollut jossain määrin yleistä.
"Hotokokouksista kaikkea ei kyllä ole lupa tuoda uskottomalle julki." - Niistähän ei saanut puhua ulkopuolisille?
-> hotokokouksita ei saanut puhua ulkopuolisille? Ja keskusteluja seuraneena kovin avointa ei puhuminen ole edelleenkään.
Eikai sitä nyt ihan kaikesta "viitsi" puhua. Tiedä vaikka joku pienen pieni "narunpätkä" jutussa esiintyisi ja siitä vetämällä asia purkaantuisi merkityksettömäksi ;)
Uskotko, ei varmaan ole helppoa elää "totuuden" kanssa. Sitä on suht vaikea yrittää pitää lapasissa :)