Pohdin sitä mikä on se terveen ja sairaan mustasukkaisuuden raja..?
Poikaystäväni ja minä olemme seurustelleet reilun vuoden, yhdessä emme asu. Suhteemme on tosi ainutlaatuinen, mutta nyt sitä on alkanut varjostaa tumma pilvi. Jostain syystä poikaystäväni ei luota minuun, vaan järjestää mustasukkaisuuskohtauksen joka kerta kun lähden ystävieni kanssa baariin. Hänen mielestään baarit ovat iskupaikkoja - minä tykkään käydä tanssimassa ja pitämässä hauskaa kavereiden kanssa. En edes käy baarissa kovin usein, pari kertaa kuussa korkeintaan. Itse hän baarittelee useammin kuin minä, mutta ei näe siinä mitään erityistä. En minäkään näe, ei tulisi mieleenikään rajoittaa hänen menojaan. En ole pettänyt miestäni koskaan. Baarissa saatan jutella ja tanssia miesten kanssa, mutta en näe siinä mitään pahaa. En tosiaan halua pilata suhdettamme pettämällä.
Minua ahdistaa se, että tiedän saman kaavan toistuvan joka kerta kun haluan lähteä ulos kavereiden kanssa. Kovin hauskaa ei sitten kuitenkaan ole, kun tiedän edessä olevan parin päivän riitelyn. Olemme puhuneet asiasta kyllä, mutta poikaystäväni ei pidä tätä riitelyä vakavana, vaan pienenä kinasteluna. Minua se ahdistaa todella paljon ja harkitsen jopa suhteen lopettamista tämän asian takia. Eniten pelottaa se miten mustasukkaisuus voi vuosien verrella kasvaa vain pahemmaksi.
Pitäisikö vain purra hammasta ja jatkaa taistelua vai lähteä kävelemään...? En voi alkaa elämään mieheni ehdoilla, koska emme ole yksi ja sama ihminen vaan meitä on tässä suhteessa kaksi. Kertokaa mietteitä.
Poikaystäväni ja minä olemme seurustelleet reilun vuoden, yhdessä emme asu. Suhteemme on tosi ainutlaatuinen, mutta nyt sitä on alkanut varjostaa tumma pilvi. Jostain syystä poikaystäväni ei luota minuun, vaan järjestää mustasukkaisuuskohtauksen joka kerta kun lähden ystävieni kanssa baariin. Hänen mielestään baarit ovat iskupaikkoja - minä tykkään käydä tanssimassa ja pitämässä hauskaa kavereiden kanssa. En edes käy baarissa kovin usein, pari kertaa kuussa korkeintaan. Itse hän baarittelee useammin kuin minä, mutta ei näe siinä mitään erityistä. En minäkään näe, ei tulisi mieleenikään rajoittaa hänen menojaan. En ole pettänyt miestäni koskaan. Baarissa saatan jutella ja tanssia miesten kanssa, mutta en näe siinä mitään pahaa. En tosiaan halua pilata suhdettamme pettämällä.
Minua ahdistaa se, että tiedän saman kaavan toistuvan joka kerta kun haluan lähteä ulos kavereiden kanssa. Kovin hauskaa ei sitten kuitenkaan ole, kun tiedän edessä olevan parin päivän riitelyn. Olemme puhuneet asiasta kyllä, mutta poikaystäväni ei pidä tätä riitelyä vakavana, vaan pienenä kinasteluna. Minua se ahdistaa todella paljon ja harkitsen jopa suhteen lopettamista tämän asian takia. Eniten pelottaa se miten mustasukkaisuus voi vuosien verrella kasvaa vain pahemmaksi.
Pitäisikö vain purra hammasta ja jatkaa taistelua vai lähteä kävelemään...? En voi alkaa elämään mieheni ehdoilla, koska emme ole yksi ja sama ihminen vaan meitä on tässä suhteessa kaksi. Kertokaa mietteitä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
asioihin, joita sallii itselleen. Onko se reilua? Ei. Hän ei ymmärrä tuntemuksiasi riitelystänne, sitä kuinka väsynyt saatatkaan olla sen jälkeen. Onko se mukavaa? Ei. Olet lisäksi vielä ihan harkinnut suhteen lopettamista. Kertooko se teidän harmonisesta tulevaisuudestanne? Ei.
Mitä nyt tuosta voi päätellä...
Miehen asenteen on muututtava! Jos hän saa käydä baarissa, niin saat sinäkin aivan yhtä hyvin. Te olette tasan yhtä arvokkaita osapuolia seurustelusuhteessanne eikä kummallakaan kuuluisi olla ylivaltaa. Nyt on käynyt niin, että olet alistunut poikaystävällesi. Joudut pitämään puoliasi aivan yksinkertaisista asioista etkä edes tiedä, kauanko jaksat tätä menoa. Ja mikä vielä pahempaa, hän ei kertomasi perusteella edes huomioi tunteitasi! Mitä teet tuollaisella miehellä, kysynpähän vain. Antaa hänen etsiä uusi alistettavansa.
-nainen83-
Olen itse katsellut mustasukkaisuutta jo kohta 20 vuotta. Helpommaksi se ei muutu päinvastoin pahenee. Katsoin juuri itse määritelmän sairalloinen mustasukkaisuus. Se on sitä kun tavaroitasi aletaan penkoa ja etsiä mahdollisia todisteita uskottomuudestasi, rajoitetaan menemisiäsi, vihamielinen syyttely jne.
Lähde vielä kun ehdit. Minä olen omaa tyhmyyttäni jäänyt odottamaan kun lapset kasvavat vaikka ei se mitään herkkua ole heidänkään silmille varsinkaan kun miehen syyttelyllä ei ole enää mitään häveliäisyyttä. Pitkiä aikoja saattaa mennä hyvinkin, hänellä itsellä on vaativa työ, mutta esim. nyt kun hän on lomalla ja minä työssä vieläpä miesvaltaisessa porukassa kyylääminen alkoi jälleen. Se on rasittavaa, kuluttavaa, itkettää ja joskus naurattaa kun se menee niin absurdiksi. Huumorintajuni on säilynyt samoin itsekunnioitus, suhtaudun asiaan niin rauhallisesti ja viileästi kun osaan. Minulla ei ole mitään salattavaa, mutta toisen olisi syytää hakea apua! Puntaroin aina tilanteen tullessa, mitä teen ja olen päättänyt asua saman katon alla niin kauan kunnes pojat saavat koulunsa käytyä. Mies ei suostu lähtemään pois. Myöskin pelottaa se tilanne mikä sitten tulee kun päätän että nyt riitti. Mustasukkainen miel on pelottava ja kekseliäisyydellä ei ole rajaa!
Joopa joo kerron sinulle että mustasukkaisuus vain pahenee kun ikää karttuu ainakin minun miehelläni.Nyt hän uhkaa erota jos lähden laivareissulle työporukan kanssa, kyllä hän itsekkin käy eri paikoissa, mutta se on hänen mielestään vain kostoa minulle.Minusta olisi kiva käydä muittenkin kanssa jossain mutta kun siitä tulee aina sellaista v.......a että ei oikein enää jaksa. Kumpa tietäis antaisko vaan miehen lähteä lätkimään?! kun ei tämä elämä ole näinkään helppoa.
Ei ihmekään jos äijäs on mustasukkainen jos muiden poikien kanssa siellä tanssit. Oisin minäkin. Mene itsees. Oo luottamuksen arvoinen. En sietäis tuommosta hetkeekään!!!
Meillä oli toistepäin...Olin todella mustasukkainen suhteen alussa. Valitin ja kieltelin miestäni menemästä minnekään ja olin todennäköisesti ainakin yhtä rasittava kuin poikaystäväsi ;) Itsekin tykkäsin käydä baareissa, mutta silti valitin hänen menoista, vaikka ei mitenkään liikoja missään käynyt. Meillä auttoi kyllä se, että mieheni ei vaan antanut minun kieltää tekemisiään. Suuttui itse aina minulle, kun aloitin sen saman laulun.. Älä kuuntele poikaystävääsi! Ilmoitat vaan, että sinä menet ja se siitä! Jos ei kelpaa, ni tossa on ovi. Jätät vaikka ne tanssimiset muiden miesten kanssa..jutellahan aina saa! Olemme olleet nyt yhdessä jo viisi vuotta ja suhde on kyllä niin paljon parempi, kun jätin nämä omat temppuilut. Nykyään mennään yhdessä ja erikseen tilanteen mukaan, hyvillä mielin molemmat! Jokainen meistä määrää sen itse, miten meitä kohdellaan.