Miksi kannabiksenkäyttäjät eivät...

Suomi sanan synonyymi on tietenkin ruoski.

Suomi sitä veronmaksajaa joka ei asiaan liity mitenkään.

Luuletko että käytön syy on se että saadaan itselle ongelmia?

Pinsiön Taimitarha kirjoitti:

Luuletko että käytön syy on se että saadaan itselle ongelmia?

En luule mutta edelleenkään en tiedä miksi pitää käyttää jotain mistä tulee ongelmia? Miksi yleensä käyttää mitään mihin todistettavasti saattaa syntyä riippuvuus joka sitten aiheuttaa niitä ongelmia? Jotain joka on millä tahansa mittarilla mitattuna tarpeetonta. Hyödytöntä. Ja haitallista, joskus jopa vaarallista.

Tässä kohden on paikallaan vanha klisee että hankkikaa elämä, oikeaan elämään nimittäin ei kuulu tuon tapaiset asiat. Elämä on helpompaa kun ei ole riippuvainen minkään fyysisen himon tyydyttämisestä (no, jätetään naiminen pois laskuista).

näkökulma> kirjoitti:

En luule mutta edelleenkään en tiedä miksi pitää käyttää jotain mistä tulee ongelmia? Miksi yleensä käyttää mitään mihin todistettavasti saattaa syntyä riippuvuus joka sitten aiheuttaa niitä ongelmia? Jotain joka on millä tahansa mittarilla mitattuna tarpeetonta. Hyödytöntä. Ja haitallista, joskus jopa vaarallista.

Tässä kohden on paikallaan vanha klisee että hankkikaa elämä, oikeaan elämään nimittäin ei kuulu tuon tapaiset asiat. Elämä on helpompaa kun ei ole riippuvainen minkään fyysisen himon tyydyttämisestä (no, jätetään naiminen pois laskuista).

"En luule mutta edelleenkään en tiedä miksi pitää käyttää jotain mistä tulee ongelmia?"

Koska asiasta saatava hyöty koetaan suuremmaksi kuin haitta.

Minulle tulee suklaasta finnejä naamaan, miksi siis syön suklaata? Pitäisikö minun unohtaa se syy miksi syön suklaata ja tuijottaa vain niitä finnejä?

"Jotain joka on millä tahansa mittarilla mitattuna tarpeetonta. Hyödytöntä. Ja haitallista, joskus jopa vaarallista."

Lähdetään nyt siitä että elämäkokemuksen pitäisi olla elämäkokemus, ei itsensäturvaamiskokemus? Tai en tiedä muista mutta minun arvomaailmassani kohtuullisten riskien ottaminen (ei järjettömien, kohtuullisten!) ja niiden hedelmistä nauttiminen on osa todellista koettua hyvää elämää. Käytin sitten kannabista tai menen naimisiin otan riskin - ja toisaalta nautin "panostuksestani".

Kysymystäsi voidaan laajentaa koskemaan periaatteessa mitä tahansa asiaa elämässä. Vaikka vesijohtoveden juomista.

Miksi juoda vettä? Tokihan siitä jano lähtee - mutta entäpä jos viemärikaivo vuotaa vesijohtoverkkoon, entäpä jos saankin sen takia vatsasairauden ja kuolen? Miksi siis ottaa vedenjuonnin tarpeeton riski? Ilman vedenjuomista hallitsen kyseisen riskin täysin ja hallitsen aidosti elämääni ja valitsen kuolemani ehdot. Nestehukkaan kuolen mutta hei - HALLITSEN SENTÄÄN TÄYDELLISESTI RISKEJÄ!

Päihteiden suhteen sama kysymyksenasettelu toimii vaikka riskipotentiaali kasvaa, se kuitenkaan ei kasva "näin tapahtuu väistämättä" - etenkään kun kyse on kannabiksesta.

"Tässä kohden on paikallaan vanha klisee että hankkikaa elämä, oikeaan elämään nimittäin ei kuulu tuon tapaiset asiat. "

Mikä minä olen määrittelemään mikä sinulle on oikeaa elämää, oletko valmis taipumaan minun kaavaani?

Miksi minun tulisi taipua sinun kaavaasi joka on loppujen lopuksi vain persereikä - siis mielipide - joita jokaisella on yksi ja kaikki ne haisevat etenkin kun se levitetään toisen naamalle?

"Elämä on helpompaa kun ei ole riippuvainen minkään fyysisen himon tyydyttämisestä (no, jätetään naiminen pois laskuista)."

Hyvä... nimittäin... Kannabis ei aiheuta fyysistä himoa aineeseen ... :)

En tiedä mikä siinä on mutta minä en arvosta "helppoa elämää". Tällä hetkellä haasteeni on työn, opiskelun ja perhe-elämän yhteensovittelussa ja voin sanoa että se ei ole helppoa ei minulle eikä osapuolille.

... ja lopussa aina oltava opettavainen tarina...

Olipa kerran mies joka hallitsi elämäänsä, eli siististi, kartoitti ja mietti tarkasti kaikkeaa mikä häntä uhkasi ja poisti uhat mahdollisimman tehokkaasti. Hän eli harmaan mitäänsanomattoman elämän ja kuoli lopulta kohtuullisen iäkkäänä; kuolinsyy ei ollut oikeastaan mikään yksittäinen tekijä.

Ymmärrätkö, väistämätöntä ei voi paeta - miksi siis ei nauttia tilanteesta ja ratsastaa itselleen sopivalla aallonharjalla niin kauan kuin pystyy?

Ei kaikki ole niin yksinkertaista että olisi kaksi narua mistä vetää, narut A ja B. Ja vaikka olisikin niin ei sitä etukäteen tiedä, että naru A aiheuttaa masennuksen ja naru B jotain muuta. Tai sitten niin että naru A:sta vetämällä elää pitempään.
Jos ihminen on hyvin ahdistunut, miksi ahdistusta ei saisi edes yrittää lievittää edes pariksi päiväksi eteenpäin?

mietipä vähän kirjoitti:

Ei kaikki ole niin yksinkertaista että olisi kaksi narua mistä vetää, narut A ja B. Ja vaikka olisikin niin ei sitä etukäteen tiedä, että naru A aiheuttaa masennuksen ja naru B jotain muuta. Tai sitten niin että naru A:sta vetämällä elää pitempään.
Jos ihminen on hyvin ahdistunut, miksi ahdistusta ei saisi edes yrittää lievittää edes pariksi päiväksi eteenpäin?

"Jos ihminen on hyvin ahdistunut, miksi ahdistusta ei saisi edes yrittää lievittää edes pariksi päiväksi eteenpäin?"
Ahdistus on sairaus ja siitä pääsee kun poistaa sen syyn. Ei muuten. Itsensä huumaaminen vain pahentaa tilannetta. Väistämättä. Se on sellainen naru. Siitä seuraa monta kertaa sitten se lopullinen naru. Miksi ihmiset on niin pässejä ettei ne usko sitä vaikka maailma on esimerkkejä väärällään.

näkökulma> kirjoitti:

"Jos ihminen on hyvin ahdistunut, miksi ahdistusta ei saisi edes yrittää lievittää edes pariksi päiväksi eteenpäin?"
Ahdistus on sairaus ja siitä pääsee kun poistaa sen syyn. Ei muuten. Itsensä huumaaminen vain pahentaa tilannetta. Väistämättä. Se on sellainen naru. Siitä seuraa monta kertaa sitten se lopullinen naru. Miksi ihmiset on niin pässejä ettei ne usko sitä vaikka maailma on esimerkkejä väärällään.

"Miksi ihmiset on niin pässejä ettei ne usko sitä vaikka maailma on esimerkkejä väärällään."

Jos puhutaan kannabiksesta ja sen käytöstä niin suomessa on arviolta 200000 henkilöä joista voi tarkata hyvää esimerkkiä ja ehkä 10000 henkilöä joista voi tarkata huonoa esimerkkiä kannabiksenkäytön suhteen.

Eli siis, pitää olla aika hyvä tuuri että tapaa kannabisongelmaisen ja valistuu sen kautta. Sensijaan tilaisuuksia kyseenalaistaa näkökulmansa virallisen valistuksen systeemeistä on kyllä yllinkyllin jos viitsii ottaa ämpärin pois päästä.

Polte kirjoitti:

"Miksi ihmiset on niin pässejä ettei ne usko sitä vaikka maailma on esimerkkejä väärällään."

Jos puhutaan kannabiksesta ja sen käytöstä niin suomessa on arviolta 200000 henkilöä joista voi tarkata hyvää esimerkkiä ja ehkä 10000 henkilöä joista voi tarkata huonoa esimerkkiä kannabiksenkäytön suhteen.

Eli siis, pitää olla aika hyvä tuuri että tapaa kannabisongelmaisen ja valistuu sen kautta. Sensijaan tilaisuuksia kyseenalaistaa näkökulmansa virallisen valistuksen systeemeistä on kyllä yllinkyllin jos viitsii ottaa ämpärin pois päästä.

Jep, minä tunnustan olevani hieman ohuella jäällä kun puhutaan huumeista, ne kun ovat aina olleet elämässäni täysin yhdentekevä asia ja tulevat sellaisena pysymäänkin. En siis ole niihin tutustunut paitsi kahviin. Tuosta hyvästä ja huonosta esimerkistä vaan tuli ensimmäisenä mieleen että huono esimerkki tarkoittaa sitä että ihmisellä on ongelmia ja hyvä esimerkki että ihmisellä ei vielä ole ongelmia. Joku päivä niitä voi ilmetä. Vaikkapa jonkinlaisena tarpeena jossain vaiheessa kokeilla vahvempia aineita. Tokihan kahvikin on huumetta mutta ei (kai?) aiheuta siirtymistä vahvempiin aineisiin.

Jos ihminen ei tunne vetoa huumeisiin ei hänellä ole niiden kanssa myöskään ongelmia niin kuin ei niillä mainitsemallasi 200000:llakaan mutta ei myöskään vaaraa joutua ongelmiin jos ei sitten muiden käyttäjien aiheuttamiin. Ja vaikka miten vakuutettaisiin että noilla 200000:lla on jotenkin parempi, täydempi ja antoisampi elämä kuin meillä jotka emme käytä ollenkaan niin minä en sitä usko. Elämään löytyy sisältöä yllinkyllin ilman että vartavasten myrkyttää kehoaan. Sitähän huumaavat aineet ovat, myrkkyä. Toki kahvikin on mutta se auttaa myös janoon.

Kerran joku huumeen(?) käyttäjä sanoi tv:ssä, pitäneekö sitten paikkaansa, että aluksi aineesta tuli potkua päivään, pikku hiljaa annos kasvoi kun ensin sitä ainetta tarvitsi että saavutti ns. normaalin olotilan ja sitten vasta se mistä tuli sitä potkua. Aineita käyttämättömillä on se normaali olotila koko ajan, ei siihen mitään aineita tarvitse. No, kyllähän sen kahvikupin tarvii että pääsee käyntiin.

En siis tunne tarvetta ottaa sitä ämpäriä pois päästä, aihe kun ei kosketa minun elämääni mitenkään. Mutta siitä että erilaiset huumaavat aineet auttaisivat ahdistukseen jaksan olla eri mieltä. Kyllähän ne voivat sitä hetkellisesti lievittää mutta ahdistus ei poistu ennen kuin sen syy poistuu. Ja yksi syy on esimerkiksi huumeet ja niiden aiheuttamat lieveilmiöt elämässä. Joista vähäisin ei liene aineisiin menevän rahan hankkiminen. Annos (ymmärtääkseni) kuitenkin maksaa jonkin verran enemmän kuin kahvikupillinen. Sitä en tosin oikeasti tiedä.

Mutta. Mitä ihmettä minä täällä jauhan sontaa asiasta joka ei minua hetkauta puoleen eikä toiseen. Lopetankin siis tähän ja lähden kahville.

näkökulma> kirjoitti:

Jep, minä tunnustan olevani hieman ohuella jäällä kun puhutaan huumeista, ne kun ovat aina olleet elämässäni täysin yhdentekevä asia ja tulevat sellaisena pysymäänkin. En siis ole niihin tutustunut paitsi kahviin. Tuosta hyvästä ja huonosta esimerkistä vaan tuli ensimmäisenä mieleen että huono esimerkki tarkoittaa sitä että ihmisellä on ongelmia ja hyvä esimerkki että ihmisellä ei vielä ole ongelmia. Joku päivä niitä voi ilmetä. Vaikkapa jonkinlaisena tarpeena jossain vaiheessa kokeilla vahvempia aineita. Tokihan kahvikin on huumetta mutta ei (kai?) aiheuta siirtymistä vahvempiin aineisiin.

Jos ihminen ei tunne vetoa huumeisiin ei hänellä ole niiden kanssa myöskään ongelmia niin kuin ei niillä mainitsemallasi 200000:llakaan mutta ei myöskään vaaraa joutua ongelmiin jos ei sitten muiden käyttäjien aiheuttamiin. Ja vaikka miten vakuutettaisiin että noilla 200000:lla on jotenkin parempi, täydempi ja antoisampi elämä kuin meillä jotka emme käytä ollenkaan niin minä en sitä usko. Elämään löytyy sisältöä yllinkyllin ilman että vartavasten myrkyttää kehoaan. Sitähän huumaavat aineet ovat, myrkkyä. Toki kahvikin on mutta se auttaa myös janoon.

Kerran joku huumeen(?) käyttäjä sanoi tv:ssä, pitäneekö sitten paikkaansa, että aluksi aineesta tuli potkua päivään, pikku hiljaa annos kasvoi kun ensin sitä ainetta tarvitsi että saavutti ns. normaalin olotilan ja sitten vasta se mistä tuli sitä potkua. Aineita käyttämättömillä on se normaali olotila koko ajan, ei siihen mitään aineita tarvitse. No, kyllähän sen kahvikupin tarvii että pääsee käyntiin.

En siis tunne tarvetta ottaa sitä ämpäriä pois päästä, aihe kun ei kosketa minun elämääni mitenkään. Mutta siitä että erilaiset huumaavat aineet auttaisivat ahdistukseen jaksan olla eri mieltä. Kyllähän ne voivat sitä hetkellisesti lievittää mutta ahdistus ei poistu ennen kuin sen syy poistuu. Ja yksi syy on esimerkiksi huumeet ja niiden aiheuttamat lieveilmiöt elämässä. Joista vähäisin ei liene aineisiin menevän rahan hankkiminen. Annos (ymmärtääkseni) kuitenkin maksaa jonkin verran enemmän kuin kahvikupillinen. Sitä en tosin oikeasti tiedä.

Mutta. Mitä ihmettä minä täällä jauhan sontaa asiasta joka ei minua hetkauta puoleen eikä toiseen. Lopetankin siis tähän ja lähden kahville.

minulle ahdistusta ja masennusta jonkin verran vain silloin kun asiat/elämä yleensäkin ei ole ihan kunnossa.
Senpä takia pössyttelenkin nykyään sen jälkeen, kun olen hoitanut kaikki asiat kuntoon.
Alkoholilla en ole havainnut samanlaista vaikutusta ja nykyään en juurikaan juo alkoholia tai käy edes baareissa.

näkökulma> kirjoitti:

Jep, minä tunnustan olevani hieman ohuella jäällä kun puhutaan huumeista, ne kun ovat aina olleet elämässäni täysin yhdentekevä asia ja tulevat sellaisena pysymäänkin. En siis ole niihin tutustunut paitsi kahviin. Tuosta hyvästä ja huonosta esimerkistä vaan tuli ensimmäisenä mieleen että huono esimerkki tarkoittaa sitä että ihmisellä on ongelmia ja hyvä esimerkki että ihmisellä ei vielä ole ongelmia. Joku päivä niitä voi ilmetä. Vaikkapa jonkinlaisena tarpeena jossain vaiheessa kokeilla vahvempia aineita. Tokihan kahvikin on huumetta mutta ei (kai?) aiheuta siirtymistä vahvempiin aineisiin.

Jos ihminen ei tunne vetoa huumeisiin ei hänellä ole niiden kanssa myöskään ongelmia niin kuin ei niillä mainitsemallasi 200000:llakaan mutta ei myöskään vaaraa joutua ongelmiin jos ei sitten muiden käyttäjien aiheuttamiin. Ja vaikka miten vakuutettaisiin että noilla 200000:lla on jotenkin parempi, täydempi ja antoisampi elämä kuin meillä jotka emme käytä ollenkaan niin minä en sitä usko. Elämään löytyy sisältöä yllinkyllin ilman että vartavasten myrkyttää kehoaan. Sitähän huumaavat aineet ovat, myrkkyä. Toki kahvikin on mutta se auttaa myös janoon.

Kerran joku huumeen(?) käyttäjä sanoi tv:ssä, pitäneekö sitten paikkaansa, että aluksi aineesta tuli potkua päivään, pikku hiljaa annos kasvoi kun ensin sitä ainetta tarvitsi että saavutti ns. normaalin olotilan ja sitten vasta se mistä tuli sitä potkua. Aineita käyttämättömillä on se normaali olotila koko ajan, ei siihen mitään aineita tarvitse. No, kyllähän sen kahvikupin tarvii että pääsee käyntiin.

En siis tunne tarvetta ottaa sitä ämpäriä pois päästä, aihe kun ei kosketa minun elämääni mitenkään. Mutta siitä että erilaiset huumaavat aineet auttaisivat ahdistukseen jaksan olla eri mieltä. Kyllähän ne voivat sitä hetkellisesti lievittää mutta ahdistus ei poistu ennen kuin sen syy poistuu. Ja yksi syy on esimerkiksi huumeet ja niiden aiheuttamat lieveilmiöt elämässä. Joista vähäisin ei liene aineisiin menevän rahan hankkiminen. Annos (ymmärtääkseni) kuitenkin maksaa jonkin verran enemmän kuin kahvikupillinen. Sitä en tosin oikeasti tiedä.

Mutta. Mitä ihmettä minä täällä jauhan sontaa asiasta joka ei minua hetkauta puoleen eikä toiseen. Lopetankin siis tähän ja lähden kahville.

"Vaikkapa jonkinlaisena tarpeena jossain vaiheessa kokeilla vahvempia aineita. Tokihan kahvikin on huumetta mutta ei (kai?) aiheuta siirtymistä vahvempiin aineisiin."

Onko se silloin aineen vika vai käyttäjän vika?

Yksikään aine ei aiheuta ihmisessä valintoja suuntaan tai toiseen; se on hänen omassa päätännässään aina ja jos hän kokee tarvetta siirtyä johonkin toiseen aineeseen on se tarkoittanut ennenkaikkea sitä että entinen aine ei ole "riittänyt" vaikutustensa takia tälle ihmiselle - tästä syystä hän olisi voinut kokeilla toista ainetta suoraan ja passata sen mikä hänelle ei mielestään sovi.

Valitettavasti tilanne on sellainen että niin kauan kuin ns. miedot ja vähähaittaiset aineet ovat samassa kategoriassa kuin äärimmäisen koukuttavat ja vaaralliset niin ne jotka käyttävät mietoja aineita voivat mieltää että kaikki huumekategorian aineet ovat yhtä mietoja ja turvallisia. Tämän vuoksi lainsäädännön EI tulisi heijastaa kansalaisten mieltymyksiä tiettyihin päihteisiin vaan olla suora mittari siitä kuinka vaarallinen jokin aine on -> vaaralliset kieltoon ja vähähaittaiset sallittu.

Tällöin käyttäjät jotka haluavat kokeilla "jotain muuta" eivät kriminalisoituisi ja etsisivät laillisista vaihtoehdoista itselleen sopivimman. Tendenssi etsiytyä näiden koukuttavien ja vaarallisten "superpäihteiden" käyttäjiksi olisi huomattavasti vähäisempi kuin silloin jos osa kevyistä päihteistä myydään samasta luukusta kuin superpäihteet.

"Ja vaikka miten vakuutettaisiin että noilla 200000:lla on jotenkin parempi, täydempi ja antoisampi elämä kuin meillä jotka emme käytä ollenkaan niin minä en sitä usko. Elämään löytyy sisältöä yllinkyllin ilman että vartavasten myrkyttää kehoaan. Sitähän huumaavat aineet ovat, myrkkyä. Toki kahvikin on mutta se auttaa myös janoon."

Janoon auttaa myös vesi. Miksi siis käyttää kahvia?

Koska kahvin tuoma riski koetaan kohtuulliseksi.

Entä ovatko huumeet tai päihteet aina terveydellinen riski, ehdottomasti?

Ainakin alkoholin ja kannabiksen kohtuukäyttö (puhutaan nyt kerran kuukaudessa tyylisestä käytöstä) on takuulla kohtuullisen riskin rajoissa.

Päihteenkäyttö on aina toisenlainen kokemus, turha ehkä - mutta turhuudelle voi antaa korkeatakin subjektiivista arvoa. Aivan kuin voi antaa esim. jollekin elokuvalle jonka katsoo.

"Kerran joku huumeen(?) käyttäjä sanoi tv:ssä, pitäneekö sitten paikkaansa, että aluksi aineesta tuli potkua päivään, pikku hiljaa annos kasvoi kun ensin sitä ainetta tarvitsi että saavutti ns. normaalin olotilan ja sitten vasta se mistä tuli sitä potkua. Aineita käyttämättömillä on se normaali olotila koko ajan, ei siihen mitään aineita tarvitse. No, kyllähän sen kahvikupin tarvii että pääsee käyntiin."

Huumeidenkäyttöä ei opeteta ja siksi monet käyttävät holistisesti. Päivittäin, turruttaen itsensä, saattaen itsensä riippuvaiseksi ja siitä eteenpäin. Mikään ei estä tätä reittiä, sen on taannut kieltolaki ja diilerit jotka myyvät niinpaljon kuin pystyvät.

Ajatellaampa maailmaa jossa diilereiltä on viety työ ja valtio jakelee huumeet mutta niitä ei saa huumealkosta- siis Halkosta - rajattomasti? Silloin kokeilija saa haluamansa muttei voi käyttää ylettömästi ja ajautua käyttömääränsä takia ongelmiin.

"En siis tunne tarvetta ottaa sitä ämpäriä pois päästä, aihe kun ei kosketa minun elämääni mitenkään."

Koskettaapas jos asiaa tarkasti tutkitaan:

- Sinulla on intressi suojella itseäsi ja omaisuuttasi
- Sinä maksat varmaankin verorahoja ja olet kiinostunut miten niitä käytetään
- Ehkä sinulla on lapsia tai lapsenlapsia jotka saattavat joskus kokeilla tai alkaa käyttämään huumeita. Mitä heille silloin tapahtuisi ja miksi ja millä ehdoilla ja ennenkaikkea mitä voi nyt tehdä...

Siinä muutamia hyviä syitä jotka nykyään pitävät minut huumekeskustelun tiimoilla.

.......................... kirjoitti:

"Vaikkapa jonkinlaisena tarpeena jossain vaiheessa kokeilla vahvempia aineita. Tokihan kahvikin on huumetta mutta ei (kai?) aiheuta siirtymistä vahvempiin aineisiin."

Onko se silloin aineen vika vai käyttäjän vika?

Yksikään aine ei aiheuta ihmisessä valintoja suuntaan tai toiseen; se on hänen omassa päätännässään aina ja jos hän kokee tarvetta siirtyä johonkin toiseen aineeseen on se tarkoittanut ennenkaikkea sitä että entinen aine ei ole "riittänyt" vaikutustensa takia tälle ihmiselle - tästä syystä hän olisi voinut kokeilla toista ainetta suoraan ja passata sen mikä hänelle ei mielestään sovi.

Valitettavasti tilanne on sellainen että niin kauan kuin ns. miedot ja vähähaittaiset aineet ovat samassa kategoriassa kuin äärimmäisen koukuttavat ja vaaralliset niin ne jotka käyttävät mietoja aineita voivat mieltää että kaikki huumekategorian aineet ovat yhtä mietoja ja turvallisia. Tämän vuoksi lainsäädännön EI tulisi heijastaa kansalaisten mieltymyksiä tiettyihin päihteisiin vaan olla suora mittari siitä kuinka vaarallinen jokin aine on -> vaaralliset kieltoon ja vähähaittaiset sallittu.

Tällöin käyttäjät jotka haluavat kokeilla "jotain muuta" eivät kriminalisoituisi ja etsisivät laillisista vaihtoehdoista itselleen sopivimman. Tendenssi etsiytyä näiden koukuttavien ja vaarallisten "superpäihteiden" käyttäjiksi olisi huomattavasti vähäisempi kuin silloin jos osa kevyistä päihteistä myydään samasta luukusta kuin superpäihteet.

"Ja vaikka miten vakuutettaisiin että noilla 200000:lla on jotenkin parempi, täydempi ja antoisampi elämä kuin meillä jotka emme käytä ollenkaan niin minä en sitä usko. Elämään löytyy sisältöä yllinkyllin ilman että vartavasten myrkyttää kehoaan. Sitähän huumaavat aineet ovat, myrkkyä. Toki kahvikin on mutta se auttaa myös janoon."

Janoon auttaa myös vesi. Miksi siis käyttää kahvia?

Koska kahvin tuoma riski koetaan kohtuulliseksi.

Entä ovatko huumeet tai päihteet aina terveydellinen riski, ehdottomasti?

Ainakin alkoholin ja kannabiksen kohtuukäyttö (puhutaan nyt kerran kuukaudessa tyylisestä käytöstä) on takuulla kohtuullisen riskin rajoissa.

Päihteenkäyttö on aina toisenlainen kokemus, turha ehkä - mutta turhuudelle voi antaa korkeatakin subjektiivista arvoa. Aivan kuin voi antaa esim. jollekin elokuvalle jonka katsoo.

"Kerran joku huumeen(?) käyttäjä sanoi tv:ssä, pitäneekö sitten paikkaansa, että aluksi aineesta tuli potkua päivään, pikku hiljaa annos kasvoi kun ensin sitä ainetta tarvitsi että saavutti ns. normaalin olotilan ja sitten vasta se mistä tuli sitä potkua. Aineita käyttämättömillä on se normaali olotila koko ajan, ei siihen mitään aineita tarvitse. No, kyllähän sen kahvikupin tarvii että pääsee käyntiin."

Huumeidenkäyttöä ei opeteta ja siksi monet käyttävät holistisesti. Päivittäin, turruttaen itsensä, saattaen itsensä riippuvaiseksi ja siitä eteenpäin. Mikään ei estä tätä reittiä, sen on taannut kieltolaki ja diilerit jotka myyvät niinpaljon kuin pystyvät.

Ajatellaampa maailmaa jossa diilereiltä on viety työ ja valtio jakelee huumeet mutta niitä ei saa huumealkosta- siis Halkosta - rajattomasti? Silloin kokeilija saa haluamansa muttei voi käyttää ylettömästi ja ajautua käyttömääränsä takia ongelmiin.

"En siis tunne tarvetta ottaa sitä ämpäriä pois päästä, aihe kun ei kosketa minun elämääni mitenkään."

Koskettaapas jos asiaa tarkasti tutkitaan:

- Sinulla on intressi suojella itseäsi ja omaisuuttasi
- Sinä maksat varmaankin verorahoja ja olet kiinostunut miten niitä käytetään
- Ehkä sinulla on lapsia tai lapsenlapsia jotka saattavat joskus kokeilla tai alkaa käyttämään huumeita. Mitä heille silloin tapahtuisi ja miksi ja millä ehdoilla ja ennenkaikkea mitä voi nyt tehdä...

Siinä muutamia hyviä syitä jotka nykyään pitävät minut huumekeskustelun tiimoilla.

Kiitoksia mielenkiinnosta. Katson kuitenkin antaneeni jo kaikkeni jos en enemmänkin tähän nimettömänä käytävään hypoteettiseen keskusteluun ja olen sitä mieltä että aikani menee huomattavasti paremmin talteen tähän aikaan päivästä jos jatkan vaikkapa työntekoa.
Kiitos.

näkökulma> kirjoitti:

Kiitoksia mielenkiinnosta. Katson kuitenkin antaneeni jo kaikkeni jos en enemmänkin tähän nimettömänä käytävään hypoteettiseen keskusteluun ja olen sitä mieltä että aikani menee huomattavasti paremmin talteen tähän aikaan päivästä jos jatkan vaikkapa työntekoa.
Kiitos.

Kyllä kuule tälläisillä säillä kannattaa olla lomilla. Ensiviikolla sitten saa minun puolestani alkaa vaikka satamaan räntää ;-)

näkökulma> kirjoitti:

Jep, minä tunnustan olevani hieman ohuella jäällä kun puhutaan huumeista, ne kun ovat aina olleet elämässäni täysin yhdentekevä asia ja tulevat sellaisena pysymäänkin. En siis ole niihin tutustunut paitsi kahviin. Tuosta hyvästä ja huonosta esimerkistä vaan tuli ensimmäisenä mieleen että huono esimerkki tarkoittaa sitä että ihmisellä on ongelmia ja hyvä esimerkki että ihmisellä ei vielä ole ongelmia. Joku päivä niitä voi ilmetä. Vaikkapa jonkinlaisena tarpeena jossain vaiheessa kokeilla vahvempia aineita. Tokihan kahvikin on huumetta mutta ei (kai?) aiheuta siirtymistä vahvempiin aineisiin.

Jos ihminen ei tunne vetoa huumeisiin ei hänellä ole niiden kanssa myöskään ongelmia niin kuin ei niillä mainitsemallasi 200000:llakaan mutta ei myöskään vaaraa joutua ongelmiin jos ei sitten muiden käyttäjien aiheuttamiin. Ja vaikka miten vakuutettaisiin että noilla 200000:lla on jotenkin parempi, täydempi ja antoisampi elämä kuin meillä jotka emme käytä ollenkaan niin minä en sitä usko. Elämään löytyy sisältöä yllinkyllin ilman että vartavasten myrkyttää kehoaan. Sitähän huumaavat aineet ovat, myrkkyä. Toki kahvikin on mutta se auttaa myös janoon.

Kerran joku huumeen(?) käyttäjä sanoi tv:ssä, pitäneekö sitten paikkaansa, että aluksi aineesta tuli potkua päivään, pikku hiljaa annos kasvoi kun ensin sitä ainetta tarvitsi että saavutti ns. normaalin olotilan ja sitten vasta se mistä tuli sitä potkua. Aineita käyttämättömillä on se normaali olotila koko ajan, ei siihen mitään aineita tarvitse. No, kyllähän sen kahvikupin tarvii että pääsee käyntiin.

En siis tunne tarvetta ottaa sitä ämpäriä pois päästä, aihe kun ei kosketa minun elämääni mitenkään. Mutta siitä että erilaiset huumaavat aineet auttaisivat ahdistukseen jaksan olla eri mieltä. Kyllähän ne voivat sitä hetkellisesti lievittää mutta ahdistus ei poistu ennen kuin sen syy poistuu. Ja yksi syy on esimerkiksi huumeet ja niiden aiheuttamat lieveilmiöt elämässä. Joista vähäisin ei liene aineisiin menevän rahan hankkiminen. Annos (ymmärtääkseni) kuitenkin maksaa jonkin verran enemmän kuin kahvikupillinen. Sitä en tosin oikeasti tiedä.

Mutta. Mitä ihmettä minä täällä jauhan sontaa asiasta joka ei minua hetkauta puoleen eikä toiseen. Lopetankin siis tähän ja lähden kahville.

"En siis ole niihin tutustunut paitsi kahviin."

Tutustua voi myös muuten kuin itse käyttämällä.
Lukeminen avartaa.

"Ja vaikka miten vakuutettaisiin että noilla 200000:lla on jotenkin parempi, täydempi ja antoisampi elämä kuin meillä jotka emme käytä ollenkaan niin minä en sitä usko."

Eipä se kait sen parempaa ole kuin muillakaan. Nyt pitää muistaa, että jokainen kokee elämänsä subjektiivisesti ja siis eri asiat painottuvat eri tavalla. Tästä seuraa, että se mitä yksi pitää itselleen parhaana tapana elää on toisen mielestä täysin väärä. Minä taas en käsitä miksi toisen pitää päätyä linnaan jos elämäntapa ei sovi muille.

"Kerran joku huumeen(?) käyttäjä sanoi tv:ssä, pitäneekö sitten paikkaansa, että aluksi aineesta tuli potkua päivään, pikku hiljaa annos kasvoi kun ensin sitä ainetta tarvitsi että saavutti ns. normaalin olotilan ja sitten vasta se mistä tuli sitä potkua."

Kyseessä lienee ollut ns. "väärinkäyttäjä", joka hakee huumausaineista yksinomaan päihtymistä, kuten toisen viinasta. Luotettavalla valistuksella ja helpolla apunsaannilla moment noista käyttäjistä pystyisivät kontrolloimaan ylilyöntinsä.


"Aineita käyttämättömillä on se normaali olotila koko ajan, ei siihen mitään aineita tarvitse."

Määrittele nyt mikä esim. minulle olisi normaali olotila? Ylipäänsä kenelle tahansa?

"No, kyllähän sen kahvikupin tarvii että pääsee käyntiin."

Eli se heräämisen jälkeinen tila ei ollutkaan normaali? ;)


"En siis tunne tarvetta ottaa sitä ämpäriä pois päästä, aihe kun ei kosketa minun elämääni mitenkään."
Verot? Lainsäädäntö? Jälkeläisten hyvinvointi? Oma turvallisuus?


"Mutta siitä että erilaiset huumaavat aineet auttaisivat ahdistukseen jaksan olla eri mieltä. Kyllähän ne voivat sitä hetkellisesti lievittää mutta ahdistus ei poistu ennen kuin sen syy poistuu."

Totta puhut. Mikään aine, laillinen tai laiton ei poista esim-. ahdistusta ellei sen syihin puututa. Laillisista aineista gyvänä esimerkkinä Prozac yms. mielialalääkkeet, joita kirjoitetaan ahdistukseen mutta ahdistuksen/masennuksen syyt jätetään selvittämättä.
Kannabis tai muu huumaava aine saattaa hyvinkinmahdollistaa vapautumisen tilanteesta , jolloin henkilö pystyy käsittelemään ahdistuksena/masennuksensa syitä. Tästä hyvänä esimerrkina MDMA (ecstasy) käyttö Post-traumaattisen stressioireyhtymän hoitoon (Isralissa sotilaat, yhdysvalloissa ja Sveitsissä raiskauksen ja muun väkivallan uhrit). MDMA mahdollistaa objektiivisen suhtautumisen koettuun traumaan ja sen käsittelyn terapiassa ilman akuuttia ahdistusta.

"Annos (ymmärtääkseni) kuitenkin maksaa jonkin verran enemmän kuin kahvikupillinen."

Riippu aineesta. Esim. kannabiskilon tuottaminen maksaa aika lailla saman kuin kilon perunoita tuottaminen.


Koko huumaisainepolitiikan perustavanlaatuiset ongelmat ovat yleisestä poikkeavan käyttäytymisen demonisointi ja rankaisu sekä aineiden luokittelu täysin tieteellisesti pitämättömin perustein.
Luokitteluhan on alunperin tehty täysin mutu-tuntumalla. Parempi tapa olisi ollut esimerkiksi trapeuttinen indeksi (halutun vaikutuksen tuottava aineen määrä vs. yliannoksen tuottava määrä.) Tällöin olisi edes teoriassa mahdollista asettaa aineet perusteltuun järjestykseen ja löytää hyväsytty indeksi, jonka ylittäviä aineita ei sallittaisi ja jonka alittavat sallittaisiin. Nykyinen tilanne muistuttaa lähinnä yhteiskunnallista lobotomiaa tai tietokoneen korjaamista taltalla ja vasaralla.

jouni_ilola kirjoitti:

"En siis ole niihin tutustunut paitsi kahviin."

Tutustua voi myös muuten kuin itse käyttämällä.
Lukeminen avartaa.

"Ja vaikka miten vakuutettaisiin että noilla 200000:lla on jotenkin parempi, täydempi ja antoisampi elämä kuin meillä jotka emme käytä ollenkaan niin minä en sitä usko."

Eipä se kait sen parempaa ole kuin muillakaan. Nyt pitää muistaa, että jokainen kokee elämänsä subjektiivisesti ja siis eri asiat painottuvat eri tavalla. Tästä seuraa, että se mitä yksi pitää itselleen parhaana tapana elää on toisen mielestä täysin väärä. Minä taas en käsitä miksi toisen pitää päätyä linnaan jos elämäntapa ei sovi muille.

"Kerran joku huumeen(?) käyttäjä sanoi tv:ssä, pitäneekö sitten paikkaansa, että aluksi aineesta tuli potkua päivään, pikku hiljaa annos kasvoi kun ensin sitä ainetta tarvitsi että saavutti ns. normaalin olotilan ja sitten vasta se mistä tuli sitä potkua."

Kyseessä lienee ollut ns. "väärinkäyttäjä", joka hakee huumausaineista yksinomaan päihtymistä, kuten toisen viinasta. Luotettavalla valistuksella ja helpolla apunsaannilla moment noista käyttäjistä pystyisivät kontrolloimaan ylilyöntinsä.


"Aineita käyttämättömillä on se normaali olotila koko ajan, ei siihen mitään aineita tarvitse."

Määrittele nyt mikä esim. minulle olisi normaali olotila? Ylipäänsä kenelle tahansa?

"No, kyllähän sen kahvikupin tarvii että pääsee käyntiin."

Eli se heräämisen jälkeinen tila ei ollutkaan normaali? ;)


"En siis tunne tarvetta ottaa sitä ämpäriä pois päästä, aihe kun ei kosketa minun elämääni mitenkään."
Verot? Lainsäädäntö? Jälkeläisten hyvinvointi? Oma turvallisuus?


"Mutta siitä että erilaiset huumaavat aineet auttaisivat ahdistukseen jaksan olla eri mieltä. Kyllähän ne voivat sitä hetkellisesti lievittää mutta ahdistus ei poistu ennen kuin sen syy poistuu."

Totta puhut. Mikään aine, laillinen tai laiton ei poista esim-. ahdistusta ellei sen syihin puututa. Laillisista aineista gyvänä esimerkkinä Prozac yms. mielialalääkkeet, joita kirjoitetaan ahdistukseen mutta ahdistuksen/masennuksen syyt jätetään selvittämättä.
Kannabis tai muu huumaava aine saattaa hyvinkinmahdollistaa vapautumisen tilanteesta , jolloin henkilö pystyy käsittelemään ahdistuksena/masennuksensa syitä. Tästä hyvänä esimerrkina MDMA (ecstasy) käyttö Post-traumaattisen stressioireyhtymän hoitoon (Isralissa sotilaat, yhdysvalloissa ja Sveitsissä raiskauksen ja muun väkivallan uhrit). MDMA mahdollistaa objektiivisen suhtautumisen koettuun traumaan ja sen käsittelyn terapiassa ilman akuuttia ahdistusta.

"Annos (ymmärtääkseni) kuitenkin maksaa jonkin verran enemmän kuin kahvikupillinen."

Riippu aineesta. Esim. kannabiskilon tuottaminen maksaa aika lailla saman kuin kilon perunoita tuottaminen.


Koko huumaisainepolitiikan perustavanlaatuiset ongelmat ovat yleisestä poikkeavan käyttäytymisen demonisointi ja rankaisu sekä aineiden luokittelu täysin tieteellisesti pitämättömin perustein.
Luokitteluhan on alunperin tehty täysin mutu-tuntumalla. Parempi tapa olisi ollut esimerkiksi trapeuttinen indeksi (halutun vaikutuksen tuottava aineen määrä vs. yliannoksen tuottava määrä.) Tällöin olisi edes teoriassa mahdollista asettaa aineet perusteltuun järjestykseen ja löytää hyväsytty indeksi, jonka ylittäviä aineita ei sallittaisi ja jonka alittavat sallittaisiin. Nykyinen tilanne muistuttaa lähinnä yhteiskunnallista lobotomiaa tai tietokoneen korjaamista taltalla ja vasaralla.

Pari kohtaa. Ensinnä normaali olotila. Se on (minusta) sellainen että ihminen ei kaipaa suuhunsa, keuhkoonsa, suoneensa jne. mitään. Minulle se tulee aamulla sillä kahvikupillisella ja leipäpalalla, sen jälkeen ei tarvitse ennen puolta päivää syödä eikä juoda mitään, korkeintaan vettä (savuaminen ja piikittely eivät kuulu minun elämääni). Se on tarkoittamani normaali olotila. Elämä on helpompaa kun ei totuta itseään mihinkään mitä pitää sitten saada vähän väliä. Tänäänkin olen aamulla juonut vain kahvia, itse asiassa pari kupillista, ja sen syönyt kanssa ruisleipäpalan jonka päällä hyvää juustoa. Nyt en kaipaa mitään. Silti en tunne että minulta puuttuisi mitään. Tämä on minusta se ns. normaali olotila.

Televisiossa näkemäni juttu joka muistaakseni kylläkin käsitteli jotain vahvempia aineita, olisikohan ollut ekstaasia, antoi ymmärtää että useampi kaveri joista siinä keskusteltiin tarvitsivat ainetta enenevässä määrin päästäkseen juuri tuollaiseen olotilaan. He olivat siis riippuvaisia aineen saannista, muuten heidän elämänsä ei ollut kunnossa. Minusta tämä on sairasta. Ei elämäänsä saisi päästää luisumaan tuollaiseen.

Tuo ämpärin päästä otto eli asiaan tutustuminen on jäänyt kahdesta syystä: Ensinnäkin koska homma ei kosketa minun elämääni en ole jaksanut tarkemmin tutustua. Toisekseen minulla ei ole aikaa. Joudun luopumaan monesta mielenkiintoisesta asiasta jo nyt, vapaa-aika on niin täynnä tekemistä että ei kerta kaikkiaan ehdi ottaa enää lisäksi jotain jota kohtaan ei tunne mielenkiintoa.

näkökulma> kirjoitti:

Pari kohtaa. Ensinnä normaali olotila. Se on (minusta) sellainen että ihminen ei kaipaa suuhunsa, keuhkoonsa, suoneensa jne. mitään. Minulle se tulee aamulla sillä kahvikupillisella ja leipäpalalla, sen jälkeen ei tarvitse ennen puolta päivää syödä eikä juoda mitään, korkeintaan vettä (savuaminen ja piikittely eivät kuulu minun elämääni). Se on tarkoittamani normaali olotila. Elämä on helpompaa kun ei totuta itseään mihinkään mitä pitää sitten saada vähän väliä. Tänäänkin olen aamulla juonut vain kahvia, itse asiassa pari kupillista, ja sen syönyt kanssa ruisleipäpalan jonka päällä hyvää juustoa. Nyt en kaipaa mitään. Silti en tunne että minulta puuttuisi mitään. Tämä on minusta se ns. normaali olotila.

Televisiossa näkemäni juttu joka muistaakseni kylläkin käsitteli jotain vahvempia aineita, olisikohan ollut ekstaasia, antoi ymmärtää että useampi kaveri joista siinä keskusteltiin tarvitsivat ainetta enenevässä määrin päästäkseen juuri tuollaiseen olotilaan. He olivat siis riippuvaisia aineen saannista, muuten heidän elämänsä ei ollut kunnossa. Minusta tämä on sairasta. Ei elämäänsä saisi päästää luisumaan tuollaiseen.

Tuo ämpärin päästä otto eli asiaan tutustuminen on jäänyt kahdesta syystä: Ensinnäkin koska homma ei kosketa minun elämääni en ole jaksanut tarkemmin tutustua. Toisekseen minulla ei ole aikaa. Joudun luopumaan monesta mielenkiintoisesta asiasta jo nyt, vapaa-aika on niin täynnä tekemistä että ei kerta kaikkiaan ehdi ottaa enää lisäksi jotain jota kohtaan ei tunne mielenkiintoa.

Fiksuja sanoja Näkökulma.
Kommentoin vielä paria kohtaa, mutta jätän siihen koska vaikuttaa että lienemme rakentavasti eri linjoilla. Miksi käydä muuttamaan perusteltua kantaa.
Siis kommentit:

"Ensinnä normaali olotila. Se on (minusta) sellainen että ihminen ei kaipaa suuhunsa, keuhkoonsa, suoneensa jne. mitään. Minulle se tulee aamulla sillä kahvikupillisella ja leipäpalalla,"

Niinhän se on. Jokaisella on se tila, jonka syystä tai toisesta kokee normaaliksi. Tuo tila ei ole aina sama eikä välttämättä edes johdonmukaisesti määritely jos sitä kysyy. Se "normaali" tila, johon addikti pyrkinee on tila, jossa kykenee toimimaan seuraavan annoksen saadakseen tai tekemään tarpeelliseksi katsomansa työtehtävät mikäli kykenee aineensa hankkimaan yhteiskunnan sisällä (eikä rikollisesti sen ulkopuolella)


Olen samaa mieltä kuvaamastasi masssakäyttäjästä.
Tilannetta, jossa ainetta on fyysisesti pakko saada on yleensä vältettävä joskin tuon tilan seuraukset riippuvat enemmän aineiden saatavuudesta kuin itse aineista.
(epäilen että kyseessä ei ollut MDMA koska se ei aiheuta varsinaista fyysistä riippuvuutta ellei serotoniinivajauksesta johtuva tilapäinen depressio ole sellaista)

Hatun nosto päätökselle pitää ämpäri päässä. Perusteltu päätös. Kunhan ämpäri päässä ei muodostu sokkolapuiksi järjen silmille.

No ainakin seuraavat aiheuttavat kuluja yhteiskunnalle:

- Kannabiksen mielenterveydelliset ongelmat (paniikkihäiriö-oireet ja psykoosit) joita hoidatetaan määrällä X julkisessa terveydenhuollossa
- Kannabisvieroittautuminen ongelmakäyttäjillä (kyllä, jotkut jää koukkuun siihenkin)
- Menetetyt työtunnit (ei voida laskea, voidaan kuitenkin olettaa että etenkin suurkäyttäjät ovat kokonaisuudessaan tuottamattomia).

Sitten on vielä joukko asioita joita laillisuuden alaisena pitää ottaa huomioon:

- Coffeeshoppien valvontakoneiston ylläpitäminen jotta kovat huumeet eivät iskostu coffeeshopeihin.
- virkamiesten palkat
- Valistuksen muutokset ja päihdevalistuksen osuus kannabiksen suhteen

Kaikki nämä imevät rahaa ja on otettava huomioon budjetissa uudella tavalla. Siksi veroja pitää kantaa kannabiksesta.

Ja ihan siis sen takia että maailma olis edelleen juuri sellainen kuin sen tulee olla. Ilmaista lounasta ei ole. Kannabisyhteisö loppujenlopuksi ostaa oikeutensa verotaakan kautta, ei suinkaan saa sitä "ihan vaan huvin vuoksi".

................. kirjoitti:

No ainakin seuraavat aiheuttavat kuluja yhteiskunnalle:

- Kannabiksen mielenterveydelliset ongelmat (paniikkihäiriö-oireet ja psykoosit) joita hoidatetaan määrällä X julkisessa terveydenhuollossa
- Kannabisvieroittautuminen ongelmakäyttäjillä (kyllä, jotkut jää koukkuun siihenkin)
- Menetetyt työtunnit (ei voida laskea, voidaan kuitenkin olettaa että etenkin suurkäyttäjät ovat kokonaisuudessaan tuottamattomia).

Sitten on vielä joukko asioita joita laillisuuden alaisena pitää ottaa huomioon:

- Coffeeshoppien valvontakoneiston ylläpitäminen jotta kovat huumeet eivät iskostu coffeeshopeihin.
- virkamiesten palkat
- Valistuksen muutokset ja päihdevalistuksen osuus kannabiksen suhteen

Kaikki nämä imevät rahaa ja on otettava huomioon budjetissa uudella tavalla. Siksi veroja pitää kantaa kannabiksesta.

Ja ihan siis sen takia että maailma olis edelleen juuri sellainen kuin sen tulee olla. Ilmaista lounasta ei ole. Kannabisyhteisö loppujenlopuksi ostaa oikeutensa verotaakan kautta, ei suinkaan saa sitä "ihan vaan huvin vuoksi".

"- Kannabiksen mielenterveydelliset ongelmat (paniikkihäiriö-oireet ja psykoosit) joita hoidatetaan määrällä X julkisessa terveydenhuollossa "

...mitkä?

Anteeksi, mutta tietääkseni prosentti, joilla kannabiksenkäyttäjistä ilmenee moisia ongelmia on minimaalinen. Lääketieteelliset tutkimukset, joita kannabiksen käytöstä on tehty eivät ole puolellasi.

Niin joo, ja kuinkas paljon rahaa alkoholistien vuosittaiseen hoitoon menikään?

"- Kannabisvieroittautuminen ongelmakäyttäjillä (kyllä, jotkut jää koukkuun siihenkin) "

Tai alkoholiin, ajatella. Mutta eihän sillä ole väliä eihän?

"- Menetetyt työtunnit (ei voida laskea, voidaan kuitenkin olettaa että etenkin suurkäyttäjät ovat kokonaisuudessaan tuottamattomia). "

'Assumption is the mother of all fuck ups.'

Entäs sitten nämä Suomen tapatyöttömät ja alkoholistit sekä kovien huumeiden käyttäjät? Taitaapi kuule se viina aiheuttaa paljon enemmän tuota tuottamattomuutta kuin kannabis ikinä.