Anitrakeostomia
Hän avasi minut kuin kirjan, vaivatta, ei edes viitsinyt kiinnittää huomiota sisällysluetteloon, vaan otti esiin aukeaman johon oli taustalle piilotettu kaiken kirjoituksen ydin: minä.
Tapasin itseni aamupalaverista ensimmäistä kertaa alastomana. Hyvää huomenta Anitra, sanoin. - On elämäsi ensimmäinen päivä, kehuin monipäisessä joukossa ääneen. Hän kuuli sen... Ja me ymmärsimme arkisten papereiden kahinassa, aamukahvikuppien pohjakolinassa, että arki on tältä erää ohitse, on aika liikkua.
DTM
Kuka sinä olet, joka vierelläni unessa hengität. Verhot heiluvat viileinä kesätuulessa. Ja minä pohdin... sinua, voimatta nukahtaa omiini, kyllästyneenä omiini. Minä haluan tietää sinusta kaiken. Kerro minulle kaikki. Herää, ja kerro minulle kaikki! Mutta nuku. Olet väsynyt, rakas.
Painaudun vasten lämmintä ja pehmeää ihoasi ja olen kuin lapsi, nainen, jumalatar, runojesi avuton muusa - tyydytys jossa on päätepysäkin maku.
Kerroit minulle miten vapiset edessäni - kerroin sinulle miten vapisen edessäsi. Upotan käteni sinun hiuksiisi. Upotat kätesi hiuksiini. Ja mielipuolisessa rakkaudessa, me nauramme Amandalla ja kastumme kyyneliin. Tahtoisin tappaa sinut, omistaa sinut, olla sinä.
Haluaisin kuolla - juuri näin.
Ja sinä?
Sanot minulle sanatarkkaan samaa. Kietoudut vartalooni ja itket, naurat, huudat ja heittelet astioita. Me, arvon neidit, jo hieman ikääntyneet huumorissamme.
Toisaalla on aina jotain toista.
Firman pippalot.
Uraputkessaan mietteliäänä seisoskeleva vastatullut projektivastaava pitelee punaista drinksulasiaan kädessään pohdiskellen onko se Camparia vai ei. Hän pelaa kössiä, ja tietää, että Anitra kössiä pelaa. Hän astuu lähemmäs seuruetta jossa Anitra jutustelee, luovii sekaan, ja saa vastaansa hymyjä ja johdattelevia letkautuksia sinne ja tänne. Mies punastelee, ja yrittää keksiä nokkelaa sanottavaa, samalla kun alitajuisesti piilottelee naurettavia mokkakenkiään muiden jalkoihin vältellen kaikin keinoin tylsänoloisista työasioista puhumista.
MrC katselee ja kuuntelee, joutuu tahtomattaan hirvittävään pyöritykseen josta hän ei löydä minkäänlaista narunpäätä - ei sitten millään.
Anitra katsahtaa mieheen hieman liian säälivästi, ja saa samassa itselleen ongelman.
- Anis! Sähän pelaat kössiä?
- Juu, niin teen. Pysyy pylly paremmin vanhan eukon housuissa.
- No, sullehan sopisi vaikka minarit...
- ...Siis minisukset vai?
- Eikunöh...
- Mä en pidä hameista. Ne on vähän liian tuulettavia.
- Mutta sullahan on hame?
- Täällä onkin vähän liian kuuma nahkahousuissa hiippailuun.
- Onko sulla nahkahousut?
- Joo. Ja prätkä.
- Mith...Onko sulla pyörä?
- Jups.
- Säkö se ajat vammaisparkkiimme sen punasen italialaisen?
- Se on itseasiassa ruudun ulkopuolella, jos ollaan eksakteja - jos se nyt on mikään todiste siitä olenko mä vammanen vai en.
MrC nauraa. Anitra kippaa lisää skumppaa ja hymyilee. MrC vilkaisee Anitran rintoja pussareiden puristuksessa.
- Sulla on kiva hymy. Olis kiva nähdä se, kun voitat mut kössissä.
Samassa seuraan astuu Birgitta. Hän on ihminen joka tajuaa kaiken jo ennenkuin se on edes tapahtunut. Hän näkee kaiken ylitse, ei vain siksi että hän on niin pitkä, vaan siksi, että kaikki muut ovat niin lyhyitä. Hänessä on kuitenkin läjä ärsyttäviä maneereja joita kukaan ei voi sietää. Ensinnäkin hän tapaa naputella kuulakärkikynällä päähänsä kun hän ajattelee. Toiseksi: hän viettää aikaa toiletissa neljäkertaa kauemmin kuin kukaan muu.
Kuitenkin kaikista ärsyttävin piirre hänessä on hänen tyyneytensä. Hän on eleettömässä harvasanaisuudessaan sietämätön, suorastaan raivostuttava.
Tulee väkisinkin mieleen, vaikka häntä ei edes tuntisi, että hän on jollain kieroutuneella tavalla täydellisen itseriittoinen bitch, jonka kanssa ei voi puida mitään arkipäivän aspekteja ilman vaivautunutta tunnetta sisällään. Tuntuu siltä, että kun hän kävelee paikalle, kaikki pysähtyy aloilleen, eikä hän itse välitä siitä tuon taivaallista. Voiko mitään pahempaa kuvitella?
Birgitta ei hymyile. Hän saapuu paikalle ja ottaa kaiken hallintaansa vain olemalla läsnä.
MrC katsoo Birgittaa ja näkee vain pomonsa, vaikka häntä katsovat vain rauhallisen syvänruskeat silmät.
Anitra ottaa kevyen asennon, lingurtaa lannettaan ja sanoo MrC:lle:
- Näkisit Been hymyn, kun se häviää mulle kössissä.
Hän avasi minut kuin kirjan, vaivatta, ei edes viitsinyt kiinnittää huomiota sisällysluetteloon, vaan otti esiin aukeaman johon oli taustalle piilotettu kaiken kirjoituksen ydin: minä.
Tapasin itseni aamupalaverista ensimmäistä kertaa alastomana. Hyvää huomenta Anitra, sanoin. - On elämäsi ensimmäinen päivä, kehuin monipäisessä joukossa ääneen. Hän kuuli sen... Ja me ymmärsimme arkisten papereiden kahinassa, aamukahvikuppien pohjakolinassa, että arki on tältä erää ohitse, on aika liikkua.
DTM
Kuka sinä olet, joka vierelläni unessa hengität. Verhot heiluvat viileinä kesätuulessa. Ja minä pohdin... sinua, voimatta nukahtaa omiini, kyllästyneenä omiini. Minä haluan tietää sinusta kaiken. Kerro minulle kaikki. Herää, ja kerro minulle kaikki! Mutta nuku. Olet väsynyt, rakas.
Painaudun vasten lämmintä ja pehmeää ihoasi ja olen kuin lapsi, nainen, jumalatar, runojesi avuton muusa - tyydytys jossa on päätepysäkin maku.
Kerroit minulle miten vapiset edessäni - kerroin sinulle miten vapisen edessäsi. Upotan käteni sinun hiuksiisi. Upotat kätesi hiuksiini. Ja mielipuolisessa rakkaudessa, me nauramme Amandalla ja kastumme kyyneliin. Tahtoisin tappaa sinut, omistaa sinut, olla sinä.
Haluaisin kuolla - juuri näin.
Ja sinä?
Sanot minulle sanatarkkaan samaa. Kietoudut vartalooni ja itket, naurat, huudat ja heittelet astioita. Me, arvon neidit, jo hieman ikääntyneet huumorissamme.
Toisaalla on aina jotain toista.
Firman pippalot.
Uraputkessaan mietteliäänä seisoskeleva vastatullut projektivastaava pitelee punaista drinksulasiaan kädessään pohdiskellen onko se Camparia vai ei. Hän pelaa kössiä, ja tietää, että Anitra kössiä pelaa. Hän astuu lähemmäs seuruetta jossa Anitra jutustelee, luovii sekaan, ja saa vastaansa hymyjä ja johdattelevia letkautuksia sinne ja tänne. Mies punastelee, ja yrittää keksiä nokkelaa sanottavaa, samalla kun alitajuisesti piilottelee naurettavia mokkakenkiään muiden jalkoihin vältellen kaikin keinoin tylsänoloisista työasioista puhumista.
MrC katselee ja kuuntelee, joutuu tahtomattaan hirvittävään pyöritykseen josta hän ei löydä minkäänlaista narunpäätä - ei sitten millään.
Anitra katsahtaa mieheen hieman liian säälivästi, ja saa samassa itselleen ongelman.
- Anis! Sähän pelaat kössiä?
- Juu, niin teen. Pysyy pylly paremmin vanhan eukon housuissa.
- No, sullehan sopisi vaikka minarit...
- ...Siis minisukset vai?
- Eikunöh...
- Mä en pidä hameista. Ne on vähän liian tuulettavia.
- Mutta sullahan on hame?
- Täällä onkin vähän liian kuuma nahkahousuissa hiippailuun.
- Onko sulla nahkahousut?
- Joo. Ja prätkä.
- Mith...Onko sulla pyörä?
- Jups.
- Säkö se ajat vammaisparkkiimme sen punasen italialaisen?
- Se on itseasiassa ruudun ulkopuolella, jos ollaan eksakteja - jos se nyt on mikään todiste siitä olenko mä vammanen vai en.
MrC nauraa. Anitra kippaa lisää skumppaa ja hymyilee. MrC vilkaisee Anitran rintoja pussareiden puristuksessa.
- Sulla on kiva hymy. Olis kiva nähdä se, kun voitat mut kössissä.
Samassa seuraan astuu Birgitta. Hän on ihminen joka tajuaa kaiken jo ennenkuin se on edes tapahtunut. Hän näkee kaiken ylitse, ei vain siksi että hän on niin pitkä, vaan siksi, että kaikki muut ovat niin lyhyitä. Hänessä on kuitenkin läjä ärsyttäviä maneereja joita kukaan ei voi sietää. Ensinnäkin hän tapaa naputella kuulakärkikynällä päähänsä kun hän ajattelee. Toiseksi: hän viettää aikaa toiletissa neljäkertaa kauemmin kuin kukaan muu.
Kuitenkin kaikista ärsyttävin piirre hänessä on hänen tyyneytensä. Hän on eleettömässä harvasanaisuudessaan sietämätön, suorastaan raivostuttava.
Tulee väkisinkin mieleen, vaikka häntä ei edes tuntisi, että hän on jollain kieroutuneella tavalla täydellisen itseriittoinen bitch, jonka kanssa ei voi puida mitään arkipäivän aspekteja ilman vaivautunutta tunnetta sisällään. Tuntuu siltä, että kun hän kävelee paikalle, kaikki pysähtyy aloilleen, eikä hän itse välitä siitä tuon taivaallista. Voiko mitään pahempaa kuvitella?
Birgitta ei hymyile. Hän saapuu paikalle ja ottaa kaiken hallintaansa vain olemalla läsnä.
MrC katsoo Birgittaa ja näkee vain pomonsa, vaikka häntä katsovat vain rauhallisen syvänruskeat silmät.
Anitra ottaa kevyen asennon, lingurtaa lannettaan ja sanoo MrC:lle:
- Näkisit Been hymyn, kun se häviää mulle kössissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun nyt avasit näin, osoitan tällä ansaitsemaansa huomiota ja jätän lukematta.
T. ®Sherlokki © 2006
...ahdistaa minuakin.
Kuten toiseksi viimeisessä tarinassanikin, kaikkea ei tarvitse nähdä. Enkä edelleenkään lue, jos et kiltisti pyydä.(Tietysti äärimmäisen tärkeällä motiivilla voideltuna). Näin meillä.
T. ®Sherlokki © 2006