TEOSOFIA JA IISLAM
Teosofia, universaali ja ajaton viisaus, edustaa koko ihmiskunnan henkistä perintöä - mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Sen perusväitteenä on, että kaikkien uskontojen ulkoisten muotojen takana piilee sisäinen ydin, salattu puoli. Nämä yhteiset sisäiset opetukset muodostuvat universaaleista periaatteista tai totuuksista, jotka ovat ajattomia ja jotka todistavat kaiken olevaisen perimmäistä ykseyttä, ihmissielun sisäistä jumalallisuutta ja veljeyttä kaikkien ihmisten kesken. Se tahtoo myös näyttää ilmi sen luomakunnan takana olevan älykkyyden, joka ilmentää itseään järjestyksenä, rytminä, harmoniana ja riippuvuussuhteena, ja jonka alkulähde on kaiken olevaisen perustassa. Elementtejä tästä yleismaailmallisesta viisaudesta löytyy myös islamilaisesta traditiosta.
TEOSOFIAN JA ISLAMIN YHTÄLÄISYYDET
Profeettojen välittämä tieto
Yksi useista yhtäläisyyksistä Teosofian ja Islamin välillä on se seikka, että tiedot elämän syvemmistä aspekteista on ilmoitettu sukupolvelta toiselle profeettojen tai opettajien ketjun välityksellä. Koraani sanoo, että on profeettojen tehtävä levittää Jumalan sanaa (5:67). Profeettojen tehtävää selvennetään tarkemmin toisessa katkelmassa: "Me olemme lähettäneet profeetan teidän keskuudestanne luoksenne, jotta hän julistaisi teille Meidän tahtoamme ja tekisi teidät puhtaaksi, opettaisi teille tietoa sekä viisautta; sitä mitä ette ennen tietäneet" (2:151)
H.P. Blavatsky mainitsee pääteoksessaan Salaisessa opissa 'lukemattomien sukupolvien vihityt tietäjät ja profeetat' aikakausien viisauden sanansaattajina. Kyseessä oli hänen mukaansa "keskeytymätön todistussarja, käsittäen tuhansia sukupolvia tietäjiä, jotka tekivät kokeitaan koetellakseen ja todentaakseen niitä traditioita, jotka suullisesti olivat kulkeutuneet aikaisemmasta rodusta yhä myöhempään; opetuksia korkeammilta ja ylevämmiltä olennoilta, jotka valvoivat ihmiskunnan lapsuutta". (Salainen Oppi I, s. 288)
Kaksi muuta kohtaa Koraanissa viittaavat tähän keskeytymättömään profeetalliseen traditioon: "Näin Me olemme ilmaisseet sinulle (Muhammed) Totuuden kirjan varmentaaksemme edeltävät kirjoitukset ja säilyttääksemme niiden tarkkuuden" (5:48). "Me olemme lähettäneet sinulle ylhäältä tämän muistomerkin, jotta selittäisit ihmisille, mitä heille on lähetetty, ja että he sen vuoksi ajattelisivat" (16:44).
Kahdentyyppistä tietoa
Profeetan Haditheissa ja Profeetta Muhammedin suullisissa opetuksissa mainitaan, että Islamissa hyväksytään yhtäaikaa kaksi eri tiedon lähdettä: Ilmi-Safina eli kirjan viisaus, ja Ilm-i-Sinah eli sydämen viisaus. Sama ajatus esiintyy myös Hiljaisuuden äänen opetuksissa, teosofisessa klassikossa henkisestä elämästä. Siinä erotetaan toisistaan "silmän oppi", joka on eksoteerista tietoa, ja "sydämen oppi", esoteerinen viisaus. Ensiksi mainittu viittaa uskonnollisten opetusten älylliseen ymmärtämiseen, kun taas jälkimmäinen tarkoittaa havaintokyvyn muuntumista tajuamaan perimmäisiä lakeja ja prinsiippejä, tehden etsijästä Jumalallisuuden työtoverin.
Ykseys
Islamin tärkeimpiä opetuksia on Tawhidin oppi eli siunattu Ykseys. Koraani sanoo: "La Illaha Illallah!" (47:19). "Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah". Se tarkoittaa, että maailmankaikkeudessa ei ole mitään muuta kuin Jumaluus. Kaikki olemassa oleva, eläväinen tai ei-eläväinen, on Jumaluus. Artikkelissaan "The Philosophy of Islam" (The Theosophist tammikuu 1929) Nabarbeg K. Mizra toteaa, että "Islamissa hyväksytään kaikki rukoukset ja meditaatiot, jotka suuntaavat oppilaan huomion Jumalan abstraktioon". Koraani lausuu: "Oi sinä! jonka hämmentävä olemuksesi on kuvaton ja jonka piirteet ovat esimerkkien tavoittamattomissa" (37:80). Mizra selittää, että Jumalan "piirteet ovat kuvailemattomia eikä Häntä voi riittävän hyvin edes kuvitella ihmismielellä".
Teosofiassa samainen ajatus löytyy Salaisen opin perusmääritysten ensimmäisestä pykälästä. Kyseessä on "kaikkialla oleva, ikuinen, rajaton ja muuttumaton PRINSIIPPI, jota on mahdoton ajatella, koska se käy yli ihmisen käsityskyvyn ja koska jokainen inhimillinen ilmaisu tai vertaus ainoastaan väärentäisi ja supistaisi sitä. Se on ajatuksen ulottuvuuspiirin tuolla puolen". (Salainen oppi I, s.41)
Islam merkitsee nöyrtymistä, alistumista, rauhaa ja totuuden tavoittelua, kastiin, uskoon ja väriin katsomatta (Mizra, The Theosophist, lokakuu 1928). Islam huomioi myös muut uskonnolliset perinteet, niin kuin Koraani opettaa: "Sanokaa: Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on ilmoitettu meille, ja mikä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille, ja siihen mikä annettiin Profeetoille heidän Herraltaan. Me emme tee mitään eroa niistä minkään kesken." (2:136)
Maailmanlaajuinen veljeys
Mary K. Neff kertoo artikkelissaan "Where Islam and Theosophy Meet" (The Theosophist, maaliskuu 1929), että mainio yhtymäkohta Islamin ja teosofian kesken on maailmanlaajuisen veljeyden periaate. Hän lainaa Koraania: "Tietäkää, että kaikki muslimit ovat veljiä keskenään. Te olette kaikki samanarvoisia" (49:10),
Teosofia, universaali ja ajaton viisaus, edustaa koko ihmiskunnan henkistä perintöä - mennyttä, nykyistä ja tulevaa. Sen perusväitteenä on, että kaikkien uskontojen ulkoisten muotojen takana piilee sisäinen ydin, salattu puoli. Nämä yhteiset sisäiset opetukset muodostuvat universaaleista periaatteista tai totuuksista, jotka ovat ajattomia ja jotka todistavat kaiken olevaisen perimmäistä ykseyttä, ihmissielun sisäistä jumalallisuutta ja veljeyttä kaikkien ihmisten kesken. Se tahtoo myös näyttää ilmi sen luomakunnan takana olevan älykkyyden, joka ilmentää itseään järjestyksenä, rytminä, harmoniana ja riippuvuussuhteena, ja jonka alkulähde on kaiken olevaisen perustassa. Elementtejä tästä yleismaailmallisesta viisaudesta löytyy myös islamilaisesta traditiosta.
TEOSOFIAN JA ISLAMIN YHTÄLÄISYYDET
Profeettojen välittämä tieto
Yksi useista yhtäläisyyksistä Teosofian ja Islamin välillä on se seikka, että tiedot elämän syvemmistä aspekteista on ilmoitettu sukupolvelta toiselle profeettojen tai opettajien ketjun välityksellä. Koraani sanoo, että on profeettojen tehtävä levittää Jumalan sanaa (5:67). Profeettojen tehtävää selvennetään tarkemmin toisessa katkelmassa: "Me olemme lähettäneet profeetan teidän keskuudestanne luoksenne, jotta hän julistaisi teille Meidän tahtoamme ja tekisi teidät puhtaaksi, opettaisi teille tietoa sekä viisautta; sitä mitä ette ennen tietäneet" (2:151)
H.P. Blavatsky mainitsee pääteoksessaan Salaisessa opissa 'lukemattomien sukupolvien vihityt tietäjät ja profeetat' aikakausien viisauden sanansaattajina. Kyseessä oli hänen mukaansa "keskeytymätön todistussarja, käsittäen tuhansia sukupolvia tietäjiä, jotka tekivät kokeitaan koetellakseen ja todentaakseen niitä traditioita, jotka suullisesti olivat kulkeutuneet aikaisemmasta rodusta yhä myöhempään; opetuksia korkeammilta ja ylevämmiltä olennoilta, jotka valvoivat ihmiskunnan lapsuutta". (Salainen Oppi I, s. 288)
Kaksi muuta kohtaa Koraanissa viittaavat tähän keskeytymättömään profeetalliseen traditioon: "Näin Me olemme ilmaisseet sinulle (Muhammed) Totuuden kirjan varmentaaksemme edeltävät kirjoitukset ja säilyttääksemme niiden tarkkuuden" (5:48). "Me olemme lähettäneet sinulle ylhäältä tämän muistomerkin, jotta selittäisit ihmisille, mitä heille on lähetetty, ja että he sen vuoksi ajattelisivat" (16:44).
Kahdentyyppistä tietoa
Profeetan Haditheissa ja Profeetta Muhammedin suullisissa opetuksissa mainitaan, että Islamissa hyväksytään yhtäaikaa kaksi eri tiedon lähdettä: Ilmi-Safina eli kirjan viisaus, ja Ilm-i-Sinah eli sydämen viisaus. Sama ajatus esiintyy myös Hiljaisuuden äänen opetuksissa, teosofisessa klassikossa henkisestä elämästä. Siinä erotetaan toisistaan "silmän oppi", joka on eksoteerista tietoa, ja "sydämen oppi", esoteerinen viisaus. Ensiksi mainittu viittaa uskonnollisten opetusten älylliseen ymmärtämiseen, kun taas jälkimmäinen tarkoittaa havaintokyvyn muuntumista tajuamaan perimmäisiä lakeja ja prinsiippejä, tehden etsijästä Jumalallisuuden työtoverin.
Ykseys
Islamin tärkeimpiä opetuksia on Tawhidin oppi eli siunattu Ykseys. Koraani sanoo: "La Illaha Illallah!" (47:19). "Ei ole muuta Jumalaa kuin Allah". Se tarkoittaa, että maailmankaikkeudessa ei ole mitään muuta kuin Jumaluus. Kaikki olemassa oleva, eläväinen tai ei-eläväinen, on Jumaluus. Artikkelissaan "The Philosophy of Islam" (The Theosophist tammikuu 1929) Nabarbeg K. Mizra toteaa, että "Islamissa hyväksytään kaikki rukoukset ja meditaatiot, jotka suuntaavat oppilaan huomion Jumalan abstraktioon". Koraani lausuu: "Oi sinä! jonka hämmentävä olemuksesi on kuvaton ja jonka piirteet ovat esimerkkien tavoittamattomissa" (37:80). Mizra selittää, että Jumalan "piirteet ovat kuvailemattomia eikä Häntä voi riittävän hyvin edes kuvitella ihmismielellä".
Teosofiassa samainen ajatus löytyy Salaisen opin perusmääritysten ensimmäisestä pykälästä. Kyseessä on "kaikkialla oleva, ikuinen, rajaton ja muuttumaton PRINSIIPPI, jota on mahdoton ajatella, koska se käy yli ihmisen käsityskyvyn ja koska jokainen inhimillinen ilmaisu tai vertaus ainoastaan väärentäisi ja supistaisi sitä. Se on ajatuksen ulottuvuuspiirin tuolla puolen". (Salainen oppi I, s.41)
Islam merkitsee nöyrtymistä, alistumista, rauhaa ja totuuden tavoittelua, kastiin, uskoon ja väriin katsomatta (Mizra, The Theosophist, lokakuu 1928). Islam huomioi myös muut uskonnolliset perinteet, niin kuin Koraani opettaa: "Sanokaa: Me uskomme Jumalaan ja siihen, mikä on ilmoitettu meille, ja mikä on ilmoitettu Aabrahamille, Ismaelille, Iisakille ja Jaakobille ja Israelin sukukunnille, ja siihen mikä annettiin Profeetoille heidän Herraltaan. Me emme tee mitään eroa niistä minkään kesken." (2:136)
Maailmanlaajuinen veljeys
Mary K. Neff kertoo artikkelissaan "Where Islam and Theosophy Meet" (The Theosophist, maaliskuu 1929), että mainio yhtymäkohta Islamin ja teosofian kesken on maailmanlaajuisen veljeyden periaate. Hän lainaa Koraania: "Tietäkää, että kaikki muslimit ovat veljiä keskenään. Te olette kaikki samanarvoisia" (49:10),
Vastaukset 2
Vanhimmat
koran 5:60
Teosofian käsitykset jumalasta eivät ole noin yksioikoisia. Ensinnäkään Blavatskyn mukaan absoluutti eli "muuttumaton PRINSIIPPI" ei ole jotain, mitä voisi rukoilla tai palvoa. Tuo SO I s.41 tarkoittaa myös ettei kukaan ihminen voi edes oikeastaan uskoa absoluuttiin, koska sellaisen uskon kohde ei mitenkään voisi olla jokin, mitä "ei voi aateskella". Se esiintyy Teosofiassa siis vain filosofisena välttämättömyytenä
Teosofian avaimen VI luvussa sanotaan näin:
" Kys. — Te ette lähetä rukouksia edes absoluuttiselle prinsiipille?
Teos. — Miksi niin tekisimme? Kun meillä muutenkin on tarpeeksi tehtävää, niin emme suostu uhraamaan aikaamme lausuaksemme sanallisia rukouksia puhtaalle ajatuspäätelmälle. Ei Tuntematon ole missään suhteissa mihinkään, sen osat vain keskenään, se itse ei ole ollenkaan olemassa rajallisiin suhteisiin katsottuna. Näkyvä kaikkeus riippuu olemisessaan ja ilmiöissään muotojensa keskinäisestä toiminnasta ja niiden laeista, ei rukouksista eikä rukoilijoista."
Transactions of the Blavatsky Lodgessa selvennetään, mikä hänen mielestään olisi parasta (suomennos on teosofia.netistä):
"On epäjohdonmukaista palvoa yhtä jumalaa, sillä raamatussakin sanotaan: "löytyy paljon vapahtajia ja paljon jumalia". Sen vuoksi jos me haluamme palvoa, on meidän valittava joko useampien jumalien palvominen, joista jokainen on yhtä hyvä — siis polyteismi ja epäjumalanpalvonta, tai yhden suku- eli rotu-jumalan palvominen, kuten israelilaiset ovat tehneet, halveksien toisten jumalia pitämällä omaamme korkeimpana kaikista, "Jumalien Jumalana".
Mutta johdonmukaisuuden kannalta katsoen se ei pidä paikkaansa, sillä sellainen jumala ei voi olla ääretön eikä absoluuttinen vaan ehdonalainen ja rajoitettu aikaan ja paikkaan. Pralaajaan katoaa heimo-jumala, ja Brahmaa ja kaikki Deevat ja jumalat häviävät absoluuttiin. Sen vuoksi eivät salatieteilijät palvo eivätkä rukoile mitään jumalaa, sillä jos me sitä tekisimme, olisimme monijumaluuden palvojia tai absoluutin, joka ollen määräämätön ei meitä voi kuulla. Monien jumalien palvojat tekevät myös väärin näitä jumaliansa kohtaan, sillä kuta enemmän he palvovat sitä vaikeampi on heidän palvella kaikkia yhtaikaa. Tietämättänsäkin he suosivat jotain erikoista jumalaa, joka ei ehkä olekaan täydellisin. On siis paljon parempi muistaa, että jokainen ihminen omistaa sisäisen Jumalan, säteen absoluutista, taivaallisen kipinän Yhdestä, joka on hänessä itsessään eikä hänen ulkopuolellaan."
Siis "salatieteilijät" eivät palvo jne., mikä tarkoittaa, että heillä on jokin järkevä syy ja perustelu olla tekemättä niin. Mutta on melko samantekevää teosofisessa mielessä, onko joku palvomatta jumalaa vai ei, jos hän ei oikeasti tiedä, miksi luopua siitä. Sillä välin ihmisen on varmaan parempi rukoilla ja harjoittaa uskoaan, jos se tekee hänestä paremman islamilaisen eli myös paremman teosofin (joskaan ei "salatieteilijää").