Sanomalehti Kalevassa on tänään kolumni SRK:n hoitokokouksista.
www.kaleva.fi
Anteeksipyyntö on vaikeaa hengellisille yhteisöillekin
Anteeksipyyntöä 1970-luvun tapahtumista on jälleen alettu perätä vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskuselimeltä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykseltä eli SRK:lta. Näyttää selvältä, että moni myös liikkeen sisällä odottaa tällaista elettä.
Kirkollisessa maailmassa syntyi muutama vuosi sitten tuhatluvun vaihteen lähestyessä jonkinlainen yhteisöllisten anteeksipyyntöjen aalto. Suurimman huomion sai paavi Johannes Paavali II. Hän nosti esiin virheet, joihin katolinen kirkko oli historiansa aikana sortunut. Joukkoon mahtui muun muassa anteeksipyyntö tähtitieteilijä Galileo Galileita vastaan käydystä oikeudenkäynnistä, joka tapahtui vuonna 1633.
Samoin paavi esitti katolisen kirkon anteeksipyynnön etnisten ryhmien kuten juutalaisten sorrosta sekä vieraiden kulttuurien ja uskontojen halveksunnasta. Paavin kerrotaan Pietarinkirkon puheessaan sanoneen, että moniin virheellisiin toimiin ryhdyttiin "totuuden palvelemisen vuoksi". Siis hyvässä tarkoituksessa mutta harhaan iskien. Paljon aiemminkin nuo anteeksipyynnöt olisi voinut esittää.
Samoihin aikoihin asialla oli suomalainenkin kirkonmies, evankelis-luterilaisen kirkon piirissä toimivan Kansanlähetyksen pääsihteeri Timo Rämä. Hän pyysi julkisesti anteeksi järjestön piirissä esiintynyttä hengellistä väkivaltaa ja ylilyöntejä. Hän tunnusti tuolloin, ettei hengellinen väkivalta liittynyt liikkeessä vain menneisyyteen eli sen muutaman vuosikymmenen takaisiin kuohuviin alkuvaiheisiin vaan sitä esiintyi edelleenkin.
Katolinen kirkko tai Kansanlähetys eivät ole ainoita tahoja, joiden historiasta löytyy synkkiä vaiheita ja anteeksipyyntöjen aiheita. Ne ovat joka tapauksessa hyviä esimerkkejä rohkeudesta tunnustaa selvät virheet. Anteeksipyynnöt eivät myöskään ole tuntuneet tekopyhiltä vaan vilpittömiltä eleiltä tekojen uhreja kohtaan. Kaikkeahan ei voi kuitata sanomalla, että aika oli silloin toinen.
Kirkollinen Kotimaa-lehti puolestaan pyysi taannoin sata vuotta täyttäessään lukijoiltaan anteeksi sitä, että oli vastustanut työväen aatetta ja iloinnut kansallissosialistien valtaan noususta Saksassa.
Kuten jo muutaman kerran ennenkin anteeksipyyntöä on jälleen alettu perätä vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskuselimeltä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykseltä eli SRK:lta. Ne asiat, joista nytkin puhutaan, liittyvät 1970-lukuun ja liikkeen piirissä järjestettyihin "hoitokokouksiin". Monet niissä mukana olleet sanovat kokouksissa käytetyn ankaraa henkistä painostusta ja pelottelua.
Teema oli viimeksi esillä Kotimaa-lehden verkkosivuilla SRK:n pääsihteerin Aimo Hautamäen haastattelussa. Hän myönsi olleen sellaisiakin kokouksia, joissa kaikki ei mennyt oikein. Hautamäen mukaan anteeksipyyntö ei kuitenkaan ole SRK:n asia vaan asianomaisten, kokouksiin osallistuneiden ihmisten. Haastattelu on pannut liikkeelle vilkkaan mielipiteenvaihdon muutamalla internetin keskustelupalstalla, esimerkiksi Suomi24:ssä. Kun väitteet esitetään lähes yksinomaan nimimerkkien suojassa, puheenvuoroihin pitää tietysti suhtautua varauksin. Nimimerkkien takaa voi puhua myös potaskaa. Osa hoitokokouksista kertovista puheenvuoroista on kuitenkin siinä määrin vakuuttavasti kirjoitettuja, että on vaikea uskoa niiden perustuvan muuhun kuin omiin todellisiin kokemuksiin.
Henkilö, joka sanoo olleensa lapsuudestaan asti vanhoillislestadiolainen ja sanoo olevansa yhä, kirjoittaa kuinka usein pitkälle yöhön lukittujen ovien takana pidettyjen kokousten käyttäytymistavat olivat vastoin kaikkia asiallisia muotoja. "Niistä jäi ikävä olo ja huono omatunto. Puheenvuoron käyttämistä oppi välttämään, kun näki miten kyselijöille tapahtui: useimmiten kysyjä joutui itse painostuksen kohteeksi."
Sama kirjoittaja sanoo monen seuranneen ahdistuneena vierestä, kuinka vanhoja ihmisiä kiusattiin. Intiimejä yksityisasioita vedettiin julkiseen käsittelyyn ja vaadittiin seurakunnan edessä julkiparannuksentekoa tiettyjä sanamuotoja käyttäen. "Jos hätääntynyt vanha pappa tai mummo ei osannut oikeilla sanoilla anoa anteeksi olemattomia asioita, nöyryytettiin ja pitkitettiin tilannetta loputtoman tuntoisesti."
Tuollaista voi täydestä syystä kutsua hengelliseksi väkivallaksi.
Avainkysymyksiin kuuluu tietysti se, oliko tuollaisilla hoitokokouksilla SRK:n suoranainen tuki tai edes hiljainen hyväksyntä. Hautamäki toteaa Kotimaassa, että hoitokokouksiksi kutsuttu tapahtumasarja ei ollut SRK:n mobilisoima.
Suomi24:ssä kokemuksiaan kertonut kirjoittaja puolestaan sanoo, että "SRK:n edustaja oli aina kokouksia vetämässä, ja Päivämies-lehdessä julkaistiin hoitokokouksista myönteisiä kirjoituksia." Hänen mielestään on selvää, että SRK on järjestönä yhdessä rauhanyhdistysten kanssa tapahtumasarjasta tosiasiallisessa vastuussa.
On 1970-luvun tapahtumia SRK:n piirissä jossain määrin käyty läpikin, muun muassa järjestön vuosikirjassa jo vuonna 1989. Edelleenkin asia on silti liikkeen piirissä hyvin arka.
Anteeksipyyntöihin tai pahoitteluun ei ole tarpeen lähteä ensi sijassa siksi, että niitä liikkeen ulkopuolelta perätään. Olennaisempaa on, että aivan ilmeisesti moni odottaa niitä myös liikkeen sisällä.
Kumikkaita yhä Suomesta. Jokin aika sitten ilmaantunut uhka siitä, ettei Suomessa vastedes voisi kulkea kotimaisissa kumisaappaissa, näyttää olevan ohi. Kotimaisten mustien Kontioiden kohtalo tosin näyttää epäselvältä, mutta niitä valmistanut Suomen Kumitehdas lupaa markkinoille suorastaan uuden malliston. Sen menestys jää tietysti asiakkaiden ratkaistavaksi.
Pekka Mikkola
www.kaleva.fi
Anteeksipyyntö on vaikeaa hengellisille yhteisöillekin
Anteeksipyyntöä 1970-luvun tapahtumista on jälleen alettu perätä vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskuselimeltä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykseltä eli SRK:lta. Näyttää selvältä, että moni myös liikkeen sisällä odottaa tällaista elettä.
Kirkollisessa maailmassa syntyi muutama vuosi sitten tuhatluvun vaihteen lähestyessä jonkinlainen yhteisöllisten anteeksipyyntöjen aalto. Suurimman huomion sai paavi Johannes Paavali II. Hän nosti esiin virheet, joihin katolinen kirkko oli historiansa aikana sortunut. Joukkoon mahtui muun muassa anteeksipyyntö tähtitieteilijä Galileo Galileita vastaan käydystä oikeudenkäynnistä, joka tapahtui vuonna 1633.
Samoin paavi esitti katolisen kirkon anteeksipyynnön etnisten ryhmien kuten juutalaisten sorrosta sekä vieraiden kulttuurien ja uskontojen halveksunnasta. Paavin kerrotaan Pietarinkirkon puheessaan sanoneen, että moniin virheellisiin toimiin ryhdyttiin "totuuden palvelemisen vuoksi". Siis hyvässä tarkoituksessa mutta harhaan iskien. Paljon aiemminkin nuo anteeksipyynnöt olisi voinut esittää.
Samoihin aikoihin asialla oli suomalainenkin kirkonmies, evankelis-luterilaisen kirkon piirissä toimivan Kansanlähetyksen pääsihteeri Timo Rämä. Hän pyysi julkisesti anteeksi järjestön piirissä esiintynyttä hengellistä väkivaltaa ja ylilyöntejä. Hän tunnusti tuolloin, ettei hengellinen väkivalta liittynyt liikkeessä vain menneisyyteen eli sen muutaman vuosikymmenen takaisiin kuohuviin alkuvaiheisiin vaan sitä esiintyi edelleenkin.
Katolinen kirkko tai Kansanlähetys eivät ole ainoita tahoja, joiden historiasta löytyy synkkiä vaiheita ja anteeksipyyntöjen aiheita. Ne ovat joka tapauksessa hyviä esimerkkejä rohkeudesta tunnustaa selvät virheet. Anteeksipyynnöt eivät myöskään ole tuntuneet tekopyhiltä vaan vilpittömiltä eleiltä tekojen uhreja kohtaan. Kaikkeahan ei voi kuitata sanomalla, että aika oli silloin toinen.
Kirkollinen Kotimaa-lehti puolestaan pyysi taannoin sata vuotta täyttäessään lukijoiltaan anteeksi sitä, että oli vastustanut työväen aatetta ja iloinnut kansallissosialistien valtaan noususta Saksassa.
Kuten jo muutaman kerran ennenkin anteeksipyyntöä on jälleen alettu perätä vanhoillislestadiolaisen liikkeen keskuselimeltä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistykseltä eli SRK:lta. Ne asiat, joista nytkin puhutaan, liittyvät 1970-lukuun ja liikkeen piirissä järjestettyihin "hoitokokouksiin". Monet niissä mukana olleet sanovat kokouksissa käytetyn ankaraa henkistä painostusta ja pelottelua.
Teema oli viimeksi esillä Kotimaa-lehden verkkosivuilla SRK:n pääsihteerin Aimo Hautamäen haastattelussa. Hän myönsi olleen sellaisiakin kokouksia, joissa kaikki ei mennyt oikein. Hautamäen mukaan anteeksipyyntö ei kuitenkaan ole SRK:n asia vaan asianomaisten, kokouksiin osallistuneiden ihmisten. Haastattelu on pannut liikkeelle vilkkaan mielipiteenvaihdon muutamalla internetin keskustelupalstalla, esimerkiksi Suomi24:ssä. Kun väitteet esitetään lähes yksinomaan nimimerkkien suojassa, puheenvuoroihin pitää tietysti suhtautua varauksin. Nimimerkkien takaa voi puhua myös potaskaa. Osa hoitokokouksista kertovista puheenvuoroista on kuitenkin siinä määrin vakuuttavasti kirjoitettuja, että on vaikea uskoa niiden perustuvan muuhun kuin omiin todellisiin kokemuksiin.
Henkilö, joka sanoo olleensa lapsuudestaan asti vanhoillislestadiolainen ja sanoo olevansa yhä, kirjoittaa kuinka usein pitkälle yöhön lukittujen ovien takana pidettyjen kokousten käyttäytymistavat olivat vastoin kaikkia asiallisia muotoja. "Niistä jäi ikävä olo ja huono omatunto. Puheenvuoron käyttämistä oppi välttämään, kun näki miten kyselijöille tapahtui: useimmiten kysyjä joutui itse painostuksen kohteeksi."
Sama kirjoittaja sanoo monen seuranneen ahdistuneena vierestä, kuinka vanhoja ihmisiä kiusattiin. Intiimejä yksityisasioita vedettiin julkiseen käsittelyyn ja vaadittiin seurakunnan edessä julkiparannuksentekoa tiettyjä sanamuotoja käyttäen. "Jos hätääntynyt vanha pappa tai mummo ei osannut oikeilla sanoilla anoa anteeksi olemattomia asioita, nöyryytettiin ja pitkitettiin tilannetta loputtoman tuntoisesti."
Tuollaista voi täydestä syystä kutsua hengelliseksi väkivallaksi.
Avainkysymyksiin kuuluu tietysti se, oliko tuollaisilla hoitokokouksilla SRK:n suoranainen tuki tai edes hiljainen hyväksyntä. Hautamäki toteaa Kotimaassa, että hoitokokouksiksi kutsuttu tapahtumasarja ei ollut SRK:n mobilisoima.
Suomi24:ssä kokemuksiaan kertonut kirjoittaja puolestaan sanoo, että "SRK:n edustaja oli aina kokouksia vetämässä, ja Päivämies-lehdessä julkaistiin hoitokokouksista myönteisiä kirjoituksia." Hänen mielestään on selvää, että SRK on järjestönä yhdessä rauhanyhdistysten kanssa tapahtumasarjasta tosiasiallisessa vastuussa.
On 1970-luvun tapahtumia SRK:n piirissä jossain määrin käyty läpikin, muun muassa järjestön vuosikirjassa jo vuonna 1989. Edelleenkin asia on silti liikkeen piirissä hyvin arka.
Anteeksipyyntöihin tai pahoitteluun ei ole tarpeen lähteä ensi sijassa siksi, että niitä liikkeen ulkopuolelta perätään. Olennaisempaa on, että aivan ilmeisesti moni odottaa niitä myös liikkeen sisällä.
Kumikkaita yhä Suomesta. Jokin aika sitten ilmaantunut uhka siitä, ettei Suomessa vastedes voisi kulkea kotimaisissa kumisaappaissa, näyttää olevan ohi. Kotimaisten mustien Kontioiden kohtalo tosin näyttää epäselvältä, mutta niitä valmistanut Suomen Kumitehdas lupaa markkinoille suorastaan uuden malliston. Sen menestys jää tietysti asiakkaiden ratkaistavaksi.
Pekka Mikkola
Vastaukset 57
Vanhimmat
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?o=174
Tuore keskustelu aiheesta täällä (jos ei ole Eniro poistanut):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003;conference=4500000000000490;posting=22000000017365409
Kalevan kannanotto oli täysin asiallinen ja perusteltu, ei voi muuta sanoa! Toivotaan että ev.lut.-kirkon piirissä löydetään rakentava tapa saada tämä asia käsittelyyn ja pois päiväjärjestyksestä. On toki noloa kirkollekin että sen piirissä on toimittu näin.
eli vanhoillislestadiolainen herätysliike pitäisi mahdollisimman nopeasti potkaista pois ev.lut. kirkosta.
Ei ole mitään järkeä pitää kirkon hoteissa sellaista herätysliikettä, joka opettaa räikeitä Raamatun vastaisia valheoppeja tuomiten mm. kaikki emokirkon uskovaiset helvettiin, koska he eivät ole vanhoillislestadiolaisia.
ULOS!
Edelleen pyydän, että blogi avattaisiin, jotta nuo jo toimittajilta keskustelujen viidakkoihin hukkuneet kirjoitukset saataisiin järjestelmällisesti näkyviin ja heidän luettavakseen.
Toimittajat, yhä useammat, tulisivat kirjoittamaan näistä, jos kirjoituksenne olisivat selkeästi esillä, eikä hukkuneina tänne viidakkoon. Sen lisäksi, että ne löytyisivät yhdestä blogista (kopioitte ne siihen yhteen blogiin), kirjoittaisitte edelleen myös tänne.
Eiks tää oo aika näkyvä blogi, jos yks maamme merkittävimmistä maakunnallisista lehdistä on sen keskusteluja bongannu? Eiks näillä sivuilla keskustella vl todellisesta olemuksesta ja kommentoijina on sekä vl:iä että muita ihmisiä? Minusta tuntuu ihmeeltä vaatia erillistä blogia...
Täällä kirjoitukset ovat kadonneet keskustelujen viidakkoon, eikä niit ätoimittajat enää ole löytäneet. Toisaalta, tätä palstaa eivät seuraa tutkijat, eivät toimittajat jne.
mutta blogeja he seuraavat.
Historiantutkijana sanoisin, että on sääli, kun nämä kirjoitukset ovat jo hukassa. Ne ehdottomasti olisivat olleet niin arvokkaita, että ne olisi kannattanut taltioida yhteen paikkaan, jotta ne olisi klikkauksella luettavissa. Tämän palstan viidakoista on liian vaikea löytää asiallisia kirjoituksia, jotka ovat esim. kirjoitettu eilen tai sitä myöhemmin: ne ovat hukkuneet eri otsikoiden alle eri keskusteluissa.
Jokaisen kokemus, hoidetuksi joutuneiden ja muiden, jotka ovat olleet läsnä joko aikuisena tai lapsena, ovat liian arvokkaita hukattaviksi. Ne tulisi taltioida yhteen paikkaan, jotta ne myös olisi muiden luettavissa.
esimerkiksi jo tämäkin keskustelu on sellainen, että ei toimittajilla ole aikaa näitä aukoa ja lukea: kun he aukovat niitä, he huomaavat asiattomia tai muuten kypsymättömiä kirjoituksia toinen toisensa perään... En tiedä, ettekö te yhtään ymmärrä sitä, miten asialliset tekstit ovat jo kadonneet näissä keskusteluissa, koska on aivan liian suuri työ aukoa näitä viestejä nähdäkseen niistä vain sen, että ovat asiattomia tai pelkkiä letkautuksia. Toimittajienkin pitää tehdä työtä, eikä kuluttaa päiväänsä turhanpäiväisten letkautusten aukomiseen siinä toivossa, että joukosta sattuisi löytymään se yksi tai muutama asiallistakin kirjotusta, jotka olisivat erittäin tärkeitä ja arvokkaita kirjoituksia.
Siksi olisi niin tärkää, jos nuo asialliset ja hyvät kirjoitukset olisivat arkistoituna asialliseen blogiin.
Niinpä minäkin, nyt kun avasin tästä keskustelusta kirjoituksia, lopetan avaamisen, enkä enää voi aikaani kuluttaa etsiäkseni niitä mahdollisia asiallisia...
On tehtävä töitä, eikä kuluttaa työpäivää asiattomuuksien lukemiseen. Mutta omassa ammatissakin voisi viedä kollegoille eteenpäin niitä asiallisia kirjoituksia, jos ne vain jossakin olisivat. Tälle palstalle ei voi vakavasti suositella ketään etsimään asiallisia kirjoituksia, sillä suurin osa näistä on vain sellaista, mikä on ajan tuhlausta...
En tiedä ymmärrättekö te laisinkaan, että ne arvokkaat kokemukset ovat jo menetetyt...
Itse tallennan heti hyvän tekstin luettuani. Oma kone on täynnä, osan tulostan paperille, arkistoin. Ne ovat tosin yksityiskäytössäni. Sitten vanhana luovutan arkistoon ehkä tai jos satun itse tarvimaan, niin käytän niitä.
Itsekin historian tutkijana olen oppinut heti tallettamaan omaan arkistoon hyvät viestit heti luettuni ne. En niitä jälkikäteen jaksa etsiä, koska on totta, että ne hukkuvat viestien paljouteen. Itsellä on koneella "arkisto", jossa otsikon ja yleisaiheen mukaan talletan artikkelit, mielipidekirjoitukset, kotisivut jne. Suosikkeihin ei pelkästään kannata listata, sillä sivut saatetaa poistaa. Kannattaa ottaa joko word-tiedostoon tekstistä kopio ja merkitä siihen lähde, mistä ottanut tai sitten tallettaa www-sivuna.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000017786151
Eipä löydy linkkisi takaa enää mitään:(
Se oli ehdotus ihmisten laittamisesta Oulun torille kaakinpuuhun :((
Älä nyt vaan poista tätä avausviestiä (olet joskus jonkun vastaavan poistanut).
Vaikka se suurelta osalta onkin copypastetusta, kysymys on kuitenkin Kalevan jutusta, joka käsittelee tätä palstaa, ja vastaavasti siinä jutussa on kopioita tältä palstalta. Tällainen kahdensuuntainen, yhteisymmärryksessä tehty, toisten teksteihin viittaaminen, on täysin sallittua, eikä siinä ole mitään lakien vastaista.
Varmuuden vuoksi:
joka ainoa joka kirjoittaa tähän keskusteluun jotakin asiallista, kopioikaa tekstinne kovalevylle, jotta voitte ne uudelleen tälle palstalle kopioida, mikäli tämä keskustelu poistetaan.
(Aiemmin talvella sheriffi poisti asiallisen ja hyvän keskustelun, jonka avauksessa oli Kotimaa-lehden artikkelista, joka käsitteli tämän palstan hoitokokous-keskusteluja. pelkään, että sheriffi tekee tämänkin keskustelun suhteen poiston - se olisi väärin, sillä hän ei poista sellaisiakaan kirjoituksia, jotka ovat lähes kokonaan Raamatun tai Lutherin copypastetuksia.)
Nyt SRK ei pysty millään lakaisemaan maton alle 70-luvun julmuuksia ja ihmisten henkisiä kidutuksia.
Hyvä niin.
Jos Päivämies oli SRK:n julkaisu, niin totta kai SRK on vastuussa niistä hoitokokouksista, koska Päivämiehessä nämä ns. hoitajat kirjoittivat juttuja ja artikkeleita. Päivämies toimi noiden hoitajina toimineiden vallan pönkittäjänä, koska Päivämies julkaisi heidän kirjoituksiaan.
Päivämiehessä oli myös ilmoituksia hoitokokousajoista ja paikoista.
Totta kai julkaisia ja kustantaja ovat vastuussa siitä, mitä heidän lehdessään tuetaan. Päivämies tuki ja ylläpiti hoitokokousjärjestelmää, koska se julkaisi näiden hoitajien kirjoituksia ja siten ylläpiti ja kasvatti näiden hoitajina toimineiden valtaa vl-liikkeessä.
On typerää kenenkään kustantajan ja julkaisijan väittää, ettei ole vastuussa omasta julkaisustaan ja julkaisussa ylläpidetystä sisällöstä!
Olet aivan oikeassa. Mielestäni juuri se, että Päivämies oli täydellisesti hoitokokousten ja hoitajien mielipiteitten takana julkaisemalla kirjoituksia osoittaa SRK:n olevan toiminnan takana.
Se oli koko Suomen kattanut järjestelmällinen ihmisten nöyryyttämisaalto.
Mitkään yksityiset ihmiset eivät voineet tuollaista tehdä ilman katto-organisaation tukea. On ihan naurettavaa väittää, etteikö SRK olisi siitä vastuussa.
Kyllä jäljet sen näyttävät. Vestigia terrent.
Hoitokokoukset ovat ihan oikein.
Joka tunnustaa syntinsä ja hylkää se saa armon.
Tunnustakaa toisillenne syntinne ja rukoilkaa, että tulisitte terveiksi.
Kutsukoon sairas vanhimmat paikalle ja nämä rukoilevat ja sairas paranee, ja jos hän on syntiä tehnyt hän saa ne anteeksi.
Hoitokokouksia kannattavat käsi ylös.
Minusta pienemmissä seuroissa ja ihmisten kodeissa voisi ottaa hoitokokoukset taas käytäntöön.
Olet joko tynnyrissä kasvanut tai niin nuori ettet tiedä, että monissa noista kokouksista ei ollut ollenkaan kysymys siitä että syntiin joutunutta ihmistä olisi hoidettu. Vai voiko olla mahdollista että lähes kaikki ihmiset siionissa olisivat joutuneet samaan syntiin josta tekivät parannusta, kun muutakaan mahdollisuutta ei ollut. Monesti kaikki eivät edes tienneet mistä oli kysymys. Ei kannata lakaista ongelmia maton alle, eivät ne sillä häviä. Kaikista asioista pitäisi pystyä jälkeenkinpäin avoimesti keskustelemaan, vain siten on mahdollista että niihin liittyvät solmut joskus aukeaisivat.
Henkilön, jolle vastasit, kaltaisia kus.päitä löytyy vl-herätysliikkeestä runsain mitoin.
mutta tuota asiaan en voi ymmärtää enkä hyväksyä.
Jos tarkoitus on viitata ML:n saamiin kumisaappaisiin, niin Mikkolan kirjoitus on ala-arvoinen.
Viittanee kumin käyttöön kumisaappaissa.
Luultavasti on voinut mennä eri tekstistä pätkä siihen mukaan, ei oikein näyttänyt liittyvän aiheeseen, kai tuota on ennenkin tapahtunut. Tämä on oma veikkaukseni.
(Luojalle kiitos, vesisade tuli, siitepöly painuu alas maahan ja on taas helpompi hengittää.)
Vaikka mustat Kontiot saivatkin viime suviseurojen myötä tärkeän symbolisen merkityksen, niin tuskin kolumnin viimeinen kappale viittaa mitenkään M.L:n Wille Riekkiseltä saamaan lahjaan. Kyseessä lienee vain Kalevan toimituksen tekemä virhe, jolla nyt vain sattuu olemaan ajankohtainen merkitys vl-liikkeessä.
..on erillinen pieni huomio ajankohtaiseen asiaan. Tummemmalla pohjalla kuin muu kirjoitus. Ei liity ML:n saappaisiin.
ehkäisyyn, koska on puhe vanhoillislestadiolaisista.
Kiitokset Ilkka Mikkolalle ja Kalevalle vaikean ja kipeän aiheen avaamisesta. Itse olen pienenä lapsena seurannut hoitokokouksia sivusta. Eihän ne aina lasten katseltavaa olleet ja kyllä niissä taidettiin joskus mennä "rajan tuolle puolen". Toki on myös, niin, että uskonnollisilla yhteisöillä on oikeutensa "valvoa" jäsentensä toimintaa ja tarvittaessa yrittää korjata ja oikaista, jos siihen on aihetta. Tapa vaan pitää olla inhimillinen ja se ei saa loukata ketään.
SRK:n hoitokokouksissa kieltämättä 70- ja 80 luvun alkupuolella taidettiin todellakin mennä liian pitkälle ja niissä puututtiin liiaksi ihmisten elämään ja uskoon ja jopa poliittisiin kantoihin.
Usko on vapauttavaa ja lohdullista, kun kokee, että saa tuntea ja uskoa sen henkilökohtaisesti yhdessä muiden kanssa. Ahdistavaksi se tulee, jos pitää uskoa kuin käsketään ja yhteisön kautta. SRK lienee oppinut virheistään ja ei siksi halua puhua tästä ikävästä menneisyydestään. Sekin on ymmärrettävää. Helpointa ja reiluinta olisi kuitenkin tunnustaa erheensä ja pyytää anteeksi. Uskonpa, että suuri "vääräuskoisten" joukkokin saattaisi antaa anteeksi ja ymmärtää.
Pateeni pohjoisesta ja etelästä
liittyy asiaan.
ilkka?. Hä?
Pyydän anteeksi, että näin herätysliikkeen rajamailta ja osin ulkopuolisena (körttiläis- ja lestadiolaissuvun jäsenenä) pistän pienen havainnon.
Kyllä luterilainen usko tuntee maallikkoripin.
Sielun hädässä voi toinen Jumalaan uskova luottaa siihen, että hän kertoo toiselle samanlaiselle kurjalle oman vaelluksensa rikkomukset. Kun he yhdessä niitä ruokoilevat Jumalalta anteeksi ja luottavat pelastukseen, se on Lutherin tarkoittamaa "yleistä pappeutta". Se tuo oman uskontilan lähelle.
Sellainenkin tilanne joskus liittyy ihmisen vaellukseen.
Jos joku ihminen kokee itsensä sellaiseksi, että hän maallisten, esimerkiksi taloudellisten tai muiden etujensa ajamana ottaa Lutherin tarkoittaman kristittyjen keskinäisen ripittäytymisen valtansa välineeksi tai jonkun ihmisen muiden kuin uskoon liittyvän asian pontimeksi, se on synti.
Sellaistakin on nähty. Ääri-ilmiöt ovat asia erikseen, mutta eikö valta-asemien hakeminen ja ihmisen nöyryyttäminen ole jo loppu? Ei kaikkien mielestä, ei varmasti koskaan.
Onkos tullut mietityksi, että Raamattukin on suomennettu jo monta kertaa.
Itse olen 1980-luvun jumalanpalveluskaavan kannattaja, ja muutenkin "puritaani", mutta sitä ei saa kristitty ihminen hyväksyä, että oman uskonkäsityksen voimin toista painetaan alas.
liittyy vanhoillislestadiolaisuuteen siten, että vanhoillislestadiolaiset eivät saa käydä katsomassa Kärppien pelejä Raksilassa, koska jäähallilla soi maallinen ihmismielen turmeleva musiikki ja jotkut juovat kaljaa. Sitä joku puhdas ja viaton vl voisi katsoa silmät tapillaan. Tästä voisi olla seurauksena silmätulehdus.
Tupakointi ei haittaisi.
..kärppien tärkeä sponsori.
Eipä taida Kärpillä olla ensimmäistäkään vl-sponsoria. Älä hupata.
Kärppien sponsorointi ei kyllä kiellettyä ole, mutta nyt ei liene kannata sotkeä kaikkea mahdollista tähän keskusteluun.
mutta saivathan nuo lestadiolaiset routasydämenkin pois raksilasta.
Hyvä, että SRK painostetaan julkiseen pahoitteluun. Mikkola voisi lukea asiasta mm. Tuomas Lohen gradun (josta siis on julkaistu myös kirja, tosin 70-luvun osalta SRK:n sensuroima), Miikka Ruokasen raporttikirjan sekä Kurvisen kirjan, niin saisi vähän lisää tietoa aiheesta ja koko hoitokokousmekanismista...tietysti myös näitä suomi24-juttuja.
Yliopiston kirjastossa Snelmanniassa Oulussa on saatavilla sensuroimaton versio Lohen gradusta. Jorma Kurvisen kirja löytyy maakuntakirjastosta. Oulussa kyllä on tietoa saatavana, kun vaan osaa sitä etsiä. Uskon, että toimittajat ovat sen verran valveutuneita, että osaavat tietoa löytää ilman meidän maallikoiden neuvojakin. Sen sijaan me tavalliset tallaajat, jotka emme ole informaation ammattilaisia, voimme neuvoa toisiamme, mistä tietoa saa. Kiitos siis kaikille, jotka ovat neuvoneet, mistä mitäkin kirjoja löytyy ja saa. Kiitos myös Kaleva sanomalehdelle tästä kirjoituksesta, siis Mikkolalle kiitos kirjoituksesta.
Olen vuosia jo yrittänyt saada Lohen gradua Oulun yliopiston kirjastosta, mutta aina on varattu. Miten se on mahdollista? Ettei vain SRK olisi vahingossa unohtanut palauttaa...
Mutta Huovisen Leenalla taisi joskus olla suoria sitaatteja gradusta. Löytyisiköhän ne jostakin?
Näytti olevan hyllyssä, kun viimeksi kävin, en ole sitä itse lukenut enkä lainannut. Jospa tekisit varauksen, niin edellinen lainaaja joutuu sen palauttamaan.
Tietokanta: Oulun yliopiston kirjasto
Tekijä(t): Lohi, Tuomas
Nimeke: Haapajärven lestadiolaisuuden vaiheet 1863-1999 / Tuomas Lohi
Aineisto: kirja
Julkaistu: Oulu : [T. Lohi], 2000
Opinnäyte: Pro gradu -työ : Oulun yliopisto, Historian laitos
Kokoelma: Snellmanian kirjasto. Opinnäytteet/1. krs LAINA-AIKA 28
Sijainti: SNELL OPIN HIS Lohi Tuomas
Niteiden kokonaismäärä: 1 (paikalla 1)
- Saatavana
Näyttäisi siis olevan edelleen paikalla ja saatanava. Mene lainaamaan se. tuossa kirjan tiedot. Jos et osaa etsiä hyllystä, pyydä virkailijalta apua. Opinnäytteet sijaitsevat siellä takana Snelmannian kirjastossa kasvatustieteen tiedekunnan päässä, ovesta sisään, käytävää heti vasemmalle, ja aika pitkälle saa kävellä... Löytyy kyllä ja kysy apua jos et löydä. Ota lain sallimissa rajoissa itselle tärkeistä näkemistäsi sivuista kopioita. Muista että koko teosta ei saa lain mukaan kopioida, mutta osia saa.
Otan kirjastokortin ja käyn kohti Snelmanniaa. Kiitos tiedosta.
Olipa asiallinen ja informatiivinen juttu Kalevassa. Kiitos toimittaja Mikkolalle.
hoitokokousasiaa lehtiin. Ehkä myöskin televisioon. MOT on yksi ohjelma, joka tutkii tällaisia hämärähommia. Jos jollain on yhteyksiä tiedotusvälineisiin, niin tarjotkaa hoitokokousasiaa aiheeksi.
tehdä aloite telvisioon, että tekisivät ohjelman, kävisivät haastattelemassa ihmisiä ja päättäjiä? Tästä tulisi vaikka ohjelmasarja, pitkä dokumentti. Ei tätä 10 minuutissa käsitellä. Jos asia on ollut tapetilla monta kymmentä vuotta, ei sitä 10 minuttissa sivuuteta.
Hyvä että Kalevakin Oulun alueen päälehtenä nostaa tämän julkisen häpeätahran SRK:n historiassa esiin.
SRK:n on organisaationa pyydettävä anteeksi 70-luvun harhaoppeja ja niiden pohjalta toteutettuja hoitokouksia, joissa ihmisiä on julkisesti nöyryytetty törkeällä tavalla. Kyse ei ole ripittäytymisestä yksittäisten hoitajien virheistä vaan julkinen pahoittelu väärinkäytöksestä. SRK ei ole koskematon ja erehtymätön.
Aimo Hautamäen täytyy pyörtää Kotimaassa ilmaistu katumattomuus ja järjestön pääsihteerinä laitettava asiat kuntoon. Paine kasvaa ja asia paisuu. Kannattaa toimia nopeasti. Yhdyn Kalevan näkemykseen siitä, että anteeksipyyntöä toivovat ensisijaisesti liikeen sisäpuolella olevat uskovaiset. Salailu riittää. Samalla on käynnistettävä keskustelu harhaopeista, jotka tuolloin velloivat ja niistä tulee keskustella julkisesti ja yleisesti liikkeen piirissä. Sillä olisi tervehdyttävä vaikutus liikeen ilmeelle ja nykyiselle salamyhkäisyydelle. Hengellistä vallankäyttöä sekin. Riittäävätkö Hautamäen ja SRK:n johtokunnan rohkeus ja taito?
No hoi. Elkää yhtä miestä syyttäkö ja kivittäkö. Se ei ole reilua. Aimo Hautamäki on toki SRK:n pääsihteeri ja vastuussa paljosta, mutta ei kaiketi sentään näistä 70-luvun hoitokokouksista. Hän lienee nuoremman polven SRK-vaikuttajia ja ei siten ole mitenkään osallinen näihin 70-luvun operaatioihin?
Miestä en tunne, mutta kuullut olen, että olisi vallan reilu ja mukava hengenmies tämä Hautamäki, joten elkää häntä kaikesta syyttäkö. Toki hänellä on vastuunsa tapahtuneista, mutta suurin vastuu on ennen kaikkea kollektiivisesti koko SRK:n johdolla, ts. johtokunnalla, joka linjaa ja päättää opilliset ja yhteiskunnalliset asiat.
Nykykulttuurin ja toimintatapojen mukaisesti suosittelisin SRK:n johdolle muutaman viestintäkonsultin kuulemista ja tutustumista muutamaan caseen, että kuinka julkisuutta hallitaan. Salailu ja peittely kuuluivat siihen 70-luvun kulttuuriin, mutta ei moderniin nyky-yhteiskuntaan. 70-luvulla oli vallalla YYA-ajan mukaiset opit ja Neuvostoliittokin oli vielä voimissaan, mutta nykyään ihmisiä ei sumuteta ihan samalla tavalla. Siksi suosittelen ihan vilpittömästi ja SRK:n edun mukaisesti avointa tiedotuslinjaa. Tuskin tarvitaan enää lisää uhreja ja syyllisiä vaan asian läpikäymistä avoimesti. Kollektiivinen puhdistautumisriitti ja asian hoito saattaisi avata monen mielen ja sydämen uskomaan iloisemmin ja avarammin.
niin minkä ihmeen takia hän niin hanakasti puolustaa ja vähättelee ja jopa valehtelee tässä asiassa. Kun ei ole ollut mukana, mistä hän tietää, ettei SRK ole näitä organisoinut? Paniko SRK:n muut jäsenet tavallaan ulkopuolisen valehtelemaan toisten puolesta?
Nyt menee varjonyrkkeilyksi veli/sisar hyvä. En puolusta enkä syytä Hautamäkeä, koska en tunne asiaa niin ehdottoman tarkasti, että voisin olla kovin ehdoton ja varma kuin olet. Tunnetko tai tiedätkö sinäkään tätä asiaa täysin varmasti? Tuskinpa, on arvaukseni.
Totesin, että ei koko lastia voi laittaa yhden miehen (Hautamäen) syyksi ja samalla totesin ja suositin varsin avointa linjaa jatkon suhteen SRK:lle ja sen johdolle.
Itse olen aitiopaikalta seurannut joskus muinoin hoitokokouksia ja eihän ne lasten katseltavaa tai kuunneltavaa olleet. 70-luvulla tapahtuneesta ei silti voi vyöryttää syytä yhden miehen päälle, se olisi kohtuutonta ja epäoikeudenmukaista.
Toivotaan ja rukoillaan viisautta SRK:n johdolle, jotta se kykenee käsittelemään ja kohtaamaan tämän asian kypsästi. Ei asia ole varmasti kenellekään helppo, hoitajille kuin hoidetuillekaan tai hoitokokouksia sivusta seuranneille. Muille asia ei oikeastaan edes kuulukaan. Tuntuu vaan kiinnostavan montaa, joille asia ei edes kuulu. Tuntuu olevan väärien totuuksien levittelijöitä paljon liikkeellä, siihen malliin on monia tuomittu ja leimakirveet on viuhuneet lujasti ja satuttaneet ilkeästi.
Otetaan rauhallisesti. Ei nyt "syyllisten" jahtaaminen auta, vaan asiallinen ja aikuismainen asian avoin ja rehellinen käsittely.
joutuu julkiseksi sylkykupiksi. Asemansa vuoksi sekä siksi, että hän on julkisuudessa antanut hyvin kyseenalaisia (valheellisia?) lausuntoja hoitokokoustapahtumista. Hautamäki on puun ja kuoren välissä. Hän yrittää toimia työnantajansa hyväksi ja toisaalta on kova paine tuoda esiin totuus asioista.
Hän joutuu tasapainoilemaan totuuden ja valheen kanssa.
Toistaiseksi valhe on voitolla.
Valhe on voimakas sana tässä yhteydessä, kun asiaa ei ole vielä tutkittu.
SRK:n pitäisi nyt kiireesti käynnistää tutkimus mitä oikein tapahtui. Tutkimus on teetettävä riippumattomalla tutkimuslaitoksella, esimerkiksi Kirkon tutkimuskeskus voisi tulla kysymykseen.
Seppo Lohi on ollut SRK:n luottotutkija. Ehkä hän on jo laatimassa hanketta? Toivotaan että asiasta on pian Päivämiehessä tiedotus.
On todella hyvä, että Kotimaa-lehden lisäksi myös Kaleva ottaa rohkeasti ja asiallisesti kantaa tähän menneiden hoitokokous-vääryyksien ehdotettuun korjaamiseen. Huomioin aiheen myös vltietoa-sivuilla:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/hoitokokoukset/hoitokokouksista_kalevassa.html
Aiemmin näihin hoitokokouskeskusteluihin on sadellut viestejä, joissa käyty keskustelu on yritetty mustamaalata "herjaamiseksi" ja todettu että "luuletteko että näitä keskusteluja kukaan noteeraa?"
Noteerattu on ja useammassakin paikassa:)
"myyräntyötäsi", jos se vaikka auttaisi sinua sitten viimeisenä päivänä?
Kovasti olet ainakin ollut asiassa aktiivinen ottaen huomioon poliittiset ym. ambitiosi...
on poistunut kommentteja tästä ketjusta. Hmmm...
...moppaajasefustasi.
että paketin avasi käärmeenpesän kotipaikan oma lehti. Eiköhän muut tiedotusvälineet ala myös kiinnostua aiheesta.
Enää pari tonnia puuttuu tavoitteestamme. Sen saavutamme TÄNÄÄN!
Vanhoillispedofiilejä ohi lain ja todellisuuden tukevaa lahkoa ei itse asiassa tulisi sallia lainkaan.
Olet kohta vahingollinen itsellesi ja muille?