Tutkimusyksikön yksi tärkeä tehtävä on sanoa mahdollisimman selvästi potilaalle mitkä ovat edessäpäin olevat riskit. Kuten mahdollisesta läpimenemättömyydestä aiheutuva syrjimis- ja jopa väkivaltavaara. Sekä epäonnistuneista leikkauksista aiheutuvat komplikaatiot ja elämänlaadun heikennykset.
Tuleeko potilaasta läpimenevä mies tai nainen on erittäin vaikeaa arvioida etukäteen, koska hormonit vaikuttavat eri ihmisiin hyvin eri tavalla. Yksilöiden välinen ero on jopa suurempi kuin iän vaikutus. Miehestä naiseksi potilaan ääniterapian tai -leikkauksen tulosta voi vain arvailla, ellei nyt sitten satu sellaista ihmettä, että potilaalla on jo valmiiksi naisen ääni.
Niin tai näin, hoitoputki on aina hyppy tuntemattomaan. Ja siihen ei pidä lähteä kuin siinä tilanteessa, ettei muuta ulospääsyä ole.
Tuleeko potilaasta läpimenevä mies tai nainen on erittäin vaikeaa arvioida etukäteen, koska hormonit vaikuttavat eri ihmisiin hyvin eri tavalla. Yksilöiden välinen ero on jopa suurempi kuin iän vaikutus. Miehestä naiseksi potilaan ääniterapian tai -leikkauksen tulosta voi vain arvailla, ellei nyt sitten satu sellaista ihmettä, että potilaalla on jo valmiiksi naisen ääni.
Niin tai näin, hoitoputki on aina hyppy tuntemattomaan. Ja siihen ei pidä lähteä kuin siinä tilanteessa, ettei muuta ulospääsyä ole.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Riskit selvästi esiin
Kirjoittanut: semafooora 12.7.2006 klo 09.03
Tutkimusyksikön yksi tärkeä tehtävä on sanoa mahdollisimman selvästi potilaalle mitkä ovat edessäpäin olevat riskit. "
Tulee mieleen, että onko tarkoitus pelotella vai jakaa asianmukaista tietoa. Asianmukaiseen tietoon heillä ei ole välineitä koska tarpeeksi pitkälle vietyjä seurantoja ei olla koskaan tehty.
"Kuten mahdollisesta läpimenemättömyydestä aiheutuva syrjimis- ja jopa väkivaltavaara."
Tuo on perin yksilöllistä.
"Sekä epäonnistuneista leikkauksista aiheutuvat komplikaatiot ja elämänlaadun heikennykset."
Tuokin on perin yksilöllistä.
"Tuleeko potilaasta läpimenevä mies tai nainen on erittäin vaikeaa arvioida etukäteen, koska hormonit vaikuttavat eri ihmisiin hyvin eri tavalla. "
Toinen on se, mihin tilanteisiin joutuu. Helsingin julkiset liikennevälineet ovat vaara aina. Ylipäätään aina kun liikut jalan, olet vaarassa.
"Niin tai näin, hoitoputki on aina hyppy tuntemattomaan. "
Aivan niin.
Niinpä niin. Riskit johtuvat juuri yksilöllisistä eroista, joita ei edes voi aina etukäteen havaita tai tunnistaa, saati varmentaa.
Kunnollinen seuranta olisi todella tarpeen tutkimusyksikölle, mutteihan se selviä edes nykyisistä tehtävistään kunnolla. Seurannan pitäisi ulottua ainakin kymmenen vuoden päähän korjausprosessista.
Enkä ole saanut sieltä kuin tutkimuksia ja diagnoosin. Hoidot olen tehnyt omasta aloitteestani ja omalla kustannuksellani.
Ei kannata kysyä sieltä lupaa. Sitä ei saa.
Enkä halua mitään YK:ta tarkkailemaan itseäni koska muitakaan kansalaisia ei tarkkailla. Mikä helvetin seurantavelvollinen minä muka olen? Olen täysi-ikäinen ja täysipäinen ihminen!
Höh. Seurantaa tarvitaan tutkimusta varten, ei se ole mitään potilaan kyttäämistä. Tarvittaisiin kokonaiskuva, miten ihmiset ovat sopeutuneet elämäänsä prosessin jälkeen. Nyt se on hihatuntumaa tyyliin "suurin osa sopeutuu ihan kivasti" tai "tosi harva katuu".
Akateeminen tutkimus on eri asia kuin ehdonalainen.
väärinkäytön riski. Nopeasti tällainen seuranta muuttuisi ehdonalaiseksi.
Eihän täällä tutkita lestadiolaistenkaan elämää, että kuinka 10 lapsen saanti on vaikuttanut elämään.
Miksi ihmeessä transition käyneitä pitäisi seurata? Sehän on synnyttämiseen verrattava lääketieteen väliintuloa vaativa tila. Kun se on ohi, tilanne on muuttunut eikä muutu siitä.
Vai onko transitio niin poikkeuksellista yhteiskunnan silmissä, että varmuuden vuoksi sitä pitää seurata. Onhan ihmisillä rajaton määrä muitakin vaihtoehtoja järjestää itsensä kuseen, miksi tämän pitäisi olla erityisesti seurattua? Vaikuttaa ihmeelliseltä asenteelta nimenomaan transsukupuolisen suusta.
Eri asia on vapaaehtoiset tutkimukset.
Tieto prosessin jälkeisestä elämästä lisäisi riskien kartoitusta ja myös hallintaa. Osattaisiin sanoa tutkimuksiin tuleville jotain konkreettista siitä mitä heitä ennen tulleille on tapahtunut. Se, että ihminen katoaa prosessin jälkeen kuin sumuun, ei palvele ainakaan tätä tavoitetta. Mutta tietenkin tutkimuksen tulisi perustua vapaaehtoisuuteen. Vaikkakin siinä on juuri se vaara, että ongelmatapaukset eivät ilmottautuisi mukaan ja jäisivät siten pimentoon.
omahoitajasta/omavalvojasta ovat sellaisia, etten halua olla lähemmin tekemisissä systeemin kanssa jos ei ole pakko.
Varmaan sitä tietoa olisi jo yllin kyllin omahoitajien kansioissa. Sitä tietoa ei vain käytetä tähän tarkoitukseen.
Yleensäkin kaikki on salailevaa. Tuntuu että sellainen avoimuus potilaaseen päin puuttuu. Edes potilas ei saa tietää mitä hänestä tutkitaan. Ymmärrän että kyseessä on psykiatrinen diagnoosi. Tämä vaiva vaan on pohjimmiltaan muuta kuin psykiatrista, siksi sitä pitäisi käsitellä kuin munuaisten vajaatoiminta. Ei siinäkään asioita piiloteta potilaalta.
Kiitos ei tutkimukset, jotka perustuvat nykyiselle hoitokulttuurille.
"Nyt se on hihatuntumaa tyyliin "suurin osa sopeutuu ihan kivasti" tai "tosi harva katuu"."
... kuten mulle tutkimuksissa tolkutettiin: "tosi moni katuu". Ihan stetsonista vedetty väite. Siksi olisi hyvä, että saisivat realistisempaa käsitystä toimenpiteiden tuloksellisuudesta.
juu juu uskokaa että se on objektiivista. Saadaan tutkimus, joka osoittaa akateemisesti ihmisten katuvan ja sitten prosessista tehdään vieläkin vittumaisempi agilityrata.
Itse sovitan yhteen työtä ja perhe-elämää. Lisäksi minun pitää ottaa huomioon HYKS, joka haluaa tehdä asiat oman aikataulunsa ja päänsä mukaan, kuten sille sopii. On vaikeaa saada yhdistettyä työtä, perhettä ja hoitoja mikäli ei ole edes mitään käsitystä siitä miten kauan vie esim. tuo alapääremontin odottaminen. Silkka laiskuus ja ryhdittömyys, ehkä asenteellisuuskin verhotaan lääketieteen salaisuuden taakse.
Tässä kansalaisvelvollisuuksien diggaajille kuva sotilaspassistani.
http://webzoom.freewebs.com/heli_h/sotilaspassi.jpg
Asetus kyllä ohjaa hienosti, että seurantaa pitäisi olla, mutta resurssipulan vuoksi käytännössä korjausleikkauksen jälkeen sanotaan hyvästit tiiminkin puolelta (ellei potilas ole itse jo karistanut tomuja kengistään aiemmin). Nykyisin seurantaa on vain tutkimusten ja hoitojakson ajan, jälkiseurantaa ei ole.
Minä olen saanut hoitojärjestelmästä tarvittavat tiedot, joskin osan erityisesti kyselemällä. Omahoitaja kannusti siinä vaiheessa, kun aloin olla tarpeeksi läpimenevä. Kun vielä kaveritkin sanoivat samaa, uskaltauduin siirtymään naisen elämään täyspäiväisesti. Olen seurannut useita prosessissa olevia ja täytyy myöntää että olen erehtynyt useasti. Epäilin ettei jostain miehestä voi tulla naisellista, mutta tulokset kertovat toista. Ääntä on vaikea arvostella, sillä siihen tottuu nopeasti. Ensimmäinen mielikuva äänestä kun tapaa ihmisen ensi kerran, antaa sen todellisen kuvan voiko joku olla siltä osin läpimenevä. Korjausleikkauksen tekevä lääkäri käytti esikäynnin ajasta suuren osan kertoen leikkauksesta mahdollisesti aiheutuvista komplikaatioista. Kaikilta minua hoitaneilta lääkäreiltä olen saanut tarkaa tietoa tehtävistä operaatioista.
Onhan tuota joskus kai harkittu että tuo sairausluokitus siirrettäisiin muuhun kategoriaan tuolta psyykkisistä sairauksista. No minä en ole tuota diagnoosiani pahemmin murehtinut, pää-asia että saan sen perusteella haluamani hoidot ja kelakorvaukset.
HYKS:in aikataulu on melko hyvin tiedossa. Tutkimusten alkamista joutuu jonottamaan ehkä 2-4kk riippuen lomatilanteista tms. Tutkimusaika kylläkin voi heitellä runsaasti tutkittavasta riippuen, mutta aika moni "selvä tapaus" on päässyt jopa lain määrämällä 6kk minimiajalla tai vähän sen yli. Joillakin on sitten vierähtänyt vuosiakin. Hormonihoitoon joutuu jonottamaan yleensä sen maksimin 6kk, mutta peruutusajankin voi löytää ahkerasti soittelemalla. Hormonihoidolle/RLT:lle on määritelty asetuksessa vuoden minimiaika (tässä Tampere joustaa ja hyväksyy "omat hormonit" ja aiemmin aloitetun RLT:n). Korjausleikkauksen esikäynnille joutuu jonottamaan tuon "tavanomaisen" 2-4kk ja sitten leikkaukseen jonotetaan vuosi. Tämä lienee melko lähellä tämänhetkistä käytäntöä. Korjausleikkausjono ehkä lyhenee jos henkilökuntapula helpottaa osastolla. Muita hoitotoimenpiteitä (parran epilointi, puheterapia, aataminomenan poisto, äänihuulileikkaus) tehdään sitten "päähoitolinjan" ohessa.
kirjallista hoitosuunnitelmaa, jossa mainitaan toimenpiteet. Sitä vaan ei tehdä. Edes pyynnöstä.
Itse asiassa yhdessä vaiheessa kumpikaan osapuoli ei tiennyt missä mennään. Se siitä laadusta. Mutta selitä sinä Meeri-mummo kaikki parhain päin. :)
Itse olen tottunut vaan vähän toisenlaiseen elämään. Asiat aikataulutetaan ja niistä pidetään kiinni. Vain sillä tavalla voi tehdä useammankin asian päivässä.