Asun yksin maalla. Asun täällä työpaikkani takia ja se on ainoa asia, mikä minulla on. Työpaikkani on ainoa paikka, jossa tapaan ihmisiä. Muuten olen yksin.
Täällä maalla on niin hiljaista, että aina välillä tuntuu, kuin olisin ainoa ihminen koko paikassa. Pelkään tulevani hulluksi, kun olen yksin aina. Tuijotan seiniä tai kirjoitan tai sitten olen töissä. En ole koskaan ollut sosiaalinen, mutta olen kuitenkin löytänyt paikkani työyhteisössä. Minä tulen toimeen ihmisten kanssa.
On minulla joitakin ystäviä, joita näen silloin tällöin, kun käyn vanhempieni luona kaupungissa. Sitten minun on aina palattava tänne ja tunnen olevani kuin tyhjiössä. En tiedä, olenko edes olemassa. Onko sellainen olemassa, jonka olemassa olosta ei kukaan tiedä?
Työ on minulle jotenkin yhdentekevää, en oikein nauti siitä, mutta se on kaikki mitä minulla on. Olen tässä kietoutuneena työni, yksinäisyyden ja tämän paikan kanssa. En oikein uskalla lähteä ja on minulla syitäkin, miksi en edes voi. Joskus kyllä ajattelee, että voisi muuttaa kaiken. Muuttaa kaupunkiin, aloittaa opiskelun tai jotain..mutta ei siitä mitään tulisi. Minun on rävellettävä täällä yksinäni seiniä tuijotellen. Ehkä minä vielä joskus pääsen pois -olen vielä niin nuorikin.
Täällä maalla on niin hiljaista, että aina välillä tuntuu, kuin olisin ainoa ihminen koko paikassa. Pelkään tulevani hulluksi, kun olen yksin aina. Tuijotan seiniä tai kirjoitan tai sitten olen töissä. En ole koskaan ollut sosiaalinen, mutta olen kuitenkin löytänyt paikkani työyhteisössä. Minä tulen toimeen ihmisten kanssa.
On minulla joitakin ystäviä, joita näen silloin tällöin, kun käyn vanhempieni luona kaupungissa. Sitten minun on aina palattava tänne ja tunnen olevani kuin tyhjiössä. En tiedä, olenko edes olemassa. Onko sellainen olemassa, jonka olemassa olosta ei kukaan tiedä?
Työ on minulle jotenkin yhdentekevää, en oikein nauti siitä, mutta se on kaikki mitä minulla on. Olen tässä kietoutuneena työni, yksinäisyyden ja tämän paikan kanssa. En oikein uskalla lähteä ja on minulla syitäkin, miksi en edes voi. Joskus kyllä ajattelee, että voisi muuttaa kaiken. Muuttaa kaupunkiin, aloittaa opiskelun tai jotain..mutta ei siitä mitään tulisi. Minun on rävellettävä täällä yksinäni seiniä tuijotellen. Ehkä minä vielä joskus pääsen pois -olen vielä niin nuorikin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Heti jos alkaa tuntua vastenmieliseltä olla siellä maalla niin muuta kaupunkiin äläkä tuhlaa nuoruuttasi yksinäisyydelle. Todennäköisesti kadut sitä vanhempana katkerasti. Yksin on yksinäistä ja tyhjää, usko pois.
Nykymaailma on niin pinnallinen että joka on poissa silmistä on myös poissa mielestä eli et ole olemassa jos kukaan ei tiedä sinun olemassaolostasi. Ja jos näyttäydyt harvoin kaupunkikaveriesikin silmissä niin alat painua unohduksiin, teillä on kerta kerralta yhä vähemmän yhteistä kunnes koko ystävyys on menetetty.
Jos vielä työsikin on sinulle yhdentekevää niin mikä sinua sitten siellä pidättelee, onko se yksin sen arvoista että kannattaa tuhlata elämäsi paras ja tärkein aika, nuoruus sille?
Olen mies ja itseltäni on tuhlaantunut nuoruus yksinäisyydelle kaikenmaailman kiusaamisten jne. paskan seurauksena olevan heikon itsetunnon takia, kaikki kokematta ja elämä elämättä. Tuntuu olevan aika katkera pala nieltäväksi nyt kun olen jo vähän vanhempi.
Hyvää jatkoa jokatapauksessa.
Totta toi mitä kirjoitit elämättä jättämisestä ja sen katumisesta. Harmittaa!
minullakin jäi normaali murrosikä kokonaan elämättä syömishäiriöiden, koulukiusaamisen, huonojen vanhempien takia. mutta kaikki on kyllä koettu, vähän myöhemmässä vaiheessa vain, joten en ole katkera. eihän se ollut minun syytäni. sinulla on kuitenkin mahdollisuus muuttaa pois. mikään ei estä. muuta siis ja tee elämästäsi mielekästä! turha kärsiä kun asialle voi tehdä jotain.
Asun myös yksin erämaassa :-) miksi?
Koska olen arka ja epävarma ihminen huonojen alkoholi) vanhempien takia minulta puuttuu itseluotto täysin.
Nyt kun olen vanhempi huomaan kuinka loistava elämä minulla olisi voinut olla jos vain olisin uskaltanut ja ollut rohkea tasapainonen ihminen,mutta se puuttuu kokonaan.
Olen itse anonut monta kertaa työpaikkaa kaupungilta mutta tuloksetta jotta jokin elämän muutos tapahtuisi,mutta ei,mitä enemmän yritän ja haluan sitä enemmän saan vaan kokea vastoinkäymmisiä...olen kyllästynyt elämään,sanon suoraan.
Minua ei odota mitään muuta kuin tyhjyys kotona kun saavun töistä,kavereita ei ole vain pinnallisia työtovereita.(hauskaa..)
kuka jaksaa tällaistä tyhjyyttä?
Asiat järjestyy, lukee aina täällä joka palstassa jos jolakin on huolia,mutta en usko enään mihinkään koska turhat "luulot ja toivomukset on otettu pois.
voi kun elämä on ihanaa,joo jos ihminen on onnellinen sitten voin käsittää että se voisi olla ihanaa ,mutta tällaista tyhjää yksinäistä elämää ei kukaan jaksa,täytyy olla vahva personaallisuus jotta kestäisi.
Olen vähä tulossa katkeraksi koska,olen kyllä yrittänyt vaikka mitä vaikka olen epävarma lintu,ja tahtoisin niin mielelläni päästä kerrankin lentoon ja elämään,(pieni toivomus sisimmissäni on vielä) mutta aina jokin haraa minun onnea vastaan (jos minulla sitä on? :-( Olen jo 37 vuotias, sievä hyväsydämmellinen nainen joka on aina yksin,eikö ole uskomatonta? joo en voi uskoa itsekään! tämä on oikeastaan hirveetä,kamala tragedia,uskomaton painajainen!
mietiskelen että,minkä takia minun pitää tässä vielä pyöriä,kenen vuoksi? tyhjyyden takiako? tuollaisia ajatuksia tulee jo mieleen..
en tiedä kauanko jaksan vielä,tämä kestää jo liian kauan,olen aina uskonut parempaan,rukoillut jopa jumalaa että,auta,uskokin menee jo! kun mistään ei taida tulla mitään niin mitä vielä vois tehdä jos aina kaikki epäonnistuu?
minä saan sisältöä elämääni harrastuksista. onko siellä sinun paikkakunnallasi mahdollisuus harrastaa? liikuntaharrastus tms. siellä näkisi ihmisiäkin. oletko miettinyt terapiaan menoa? huono itsetunto on minullakin ja kasapäin muita ongelmia mutta terapia on auttanut jonkin verran. uskallan toivoa että jopa joskus pääsisin eroon ongelmistani. minullakin oli huono lapsuus ja välinpitämättömät vanhemmat, väkivaltaakin oli, sekä henkistä että fyysistä, myös koulussa syrjittiin ja kiusattiin. mutta selvisin kaikesta joten uskon olevani vahva ihminen. uskon että sinäkin olet koska olet selvinnyt tähän asti. tottakai minäkin mietin, mitä elämäni voisi olla jos lähtökohdat olisivat olleet toiset. mutta ajattelen aina ettei se ollut minun syytäni että minua kohdeltiin huonosti ja yritän nyt tehdä elämästäni mahdollisimman hyvän kun olen päässyt jotenkin jaloilleni lääkkeiden ja terapian avulla.
oletko ajatellut hakea seuraa netistä? minä olen löytänyt monta kivaa meilikaveria, mikset sinäkin yrittäisi? myös joku lemmikkieläin piristäisi varmasti, ellet ole allerginen. tsemppiä elämääsi!
Jep, "asiat järjestyy" odotan mielenkiinnolla koska... Ehkä sitten kun pääsee eläkkeelle, talouden on ehkä siinä vaiheessa saanut kuntoon eikä ainakaan työn takia ole sidottu mihinkään paikkaan... en kylläkään ole aivan varma olenko vielä silloinkaan valmis nauttimaan elämästä vai olenko entistä yksinäisempi. Nythän sentään tapaan ihmisiä - hyviä ystäviä ei ole mutta en kuitenkaan tunne itseäni ahdistuneeksi ihmisten seurassa, kuten joskus nuorempana tuntui.
Kyllähän tietenkin välillä menee ihan hyvin mutta sitten taas jämähdän samoihin vanhoihin kuvioihin... jossain vaiheessa halusin muuttaa mahdollisimman kauas kaikista tuttavista ja sukulaisista. Oikeasti ei yhtään haluttaisi aloittaa kaikkea nollapisteestä, on kuitenkin paljon helpompaa jatkaa nykyistä "tyhjää" elämää... ja eihän paikan vaihto oikeasti mitään muuta ellei itse muutu, samassa tilanteessa olisi kuitenkin.
Niin, miau tuossa edellä ehdotti etsimään ystäviä netistä... minulle voi aivan vapaasti kirjoittaa - [email protected]. Klikkaa tuosta ylhäältä itsellesi anonyymi email-osoite jos sinulla ei sellaista vielä ole ja laita minulle viestiä...
Kertositko mistä päin nettiä olet niitä meilikavereita löytänyt? Miltä sivuilta?
ja on niitä muitakin, mutta olen käynyt vain cityssä. varmaan googlella löytää.
Jos et ole allerginen tai sinulla ei ole muita esteitä hanki koira tai vaikka kaksi (no ei tietenkään ystäaikaa kahta pentua, mutta toinen myöhemmin). On seurana, piristää ja on erittäin sosiaalistava eläin. Koirien kanssa voi harrastaa niin paljon erilaisia asioita rodusta riippuen. Ja koirassa on vielä se hyvä puoli että se rakastaa sinua ja myös osoittaa sen!