Julkisuudessa esiintyy aika ajoin eläinten oikeuksien puhujia ja esim. eettisen kuluttamisen puolestapuhujia mutta ei juuri ollenkaan psykiatrian vastustajia. Mistähän johtuu. Ainoa henkilö joka on vähän edes antanut kommenttia psykiatriaa vastaan on Jari Sarasvuo eikä häntäkään voi oikeastaan psykiatrian vastustajaksi sanoa. Kulkeeko media psykiatrian talutusnuorassa. Siltä vähän vaikuttaa.
Psykiatrian vastustajat??
Kakkoo
4507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ärsyttää se kun yksinäiset "tyrmätään" lääkkeillä harmittomiksi.
psykiatriaan pitäisi mediassa kohdistaa huomattavasti enemmän kriitistä huomiota. psykiatrian käytännöt ovat lokeroivia, identiteettiä ja arvokkuutta riistäviä ja yhä useammin yhteisöstä syrjäyttäviä. se on eettisesti ja poliittisesti vakava, mutta melko laiminlyöty keskustelunaihe. onneksi sentään sosiaalitieteissä psykiatriaa on paljon tutkittu tästä näkökulmasta. ns. vasemmistolainen sosiaalitiede oli erityisen kiinnostunut 60-70 -luvuilla kriittisesti tutkimaan psykiatrian instituutiota.
Ylipäätään toimittajat välttelevät kaikenlaista viranomaisten kritiikkiä, sillä jostain kumman syystä juuri viranomaiskriittiset toimittajat joutuvat mitä ihmeellisimpien ja heppoisempien kunnianloukkaussyytösten kohteeksi. Toimittajat varmistavat yleensä hyvin selustansa ennen kuin julkaisevat mitään. Hävitty oikeusjuttu tulee hirveän kalliiksi, joten luulisi että siihen ryhdytään vasta kun on varma jutun voitosta. Mistähän tavallinen ihminen saa rahansa ja motivaationsa turhanvalittamiseen? Miksi sitten toimittajat yleisesti loukkaavat ihan tavallisen ihmisen kunniaa julkisella lokavihjailulla? Mikä ero onkaan tavallisella ihmisellä ja viranomaisella.
Pitkään Hesarissa toimittajana toiminut Martti Valkonen kertoo kirjassaa "Sananvapaus kauppatavarana" kuinka paljon lehdet lokavihjailevatkaan tavallisia ihmisiä ja kuinka pieni riski lehdellä on joutua vastuuseen.
"Onneksi sentään sosiaalitieteissä psykiatriaa on paljon tutkittu tästä näkökulmasta."
Niimpä onkin. Esimerkkinä mainittakoot Erwin Goffman: Minuuden riistäjät - tutkielma totaalisista laitoksista. Kirjassa käsitellään varsin suoraan ja kriittisesti mielisairaalan hoitomenetelmiä ja potilasvalintaa, Yhdysvalloissa.
"ns. vasemmistolainen sosiaalitiede oli erityisen kiinnostunut 60-70 -luvuilla kriittisesti tutkimaan psykiatrian instituutiota."
Niinhän se oli mutta poliittinen ketunhäntä kainalossa. Joskus syntyi vaikutelma että mierolaisten hätää käytettiin keppihevosena hyökkäyksessä "kapitalistista impperialismia" vastaan. Eräs entinen vasemmistoradikaali ja nykyinen kansanedustaja Ilkka Taipale on nykyisin psykiatrian nykykäytäntöjen yksi puolustaja. Alkoholistiasiantuntijaksi itseään tituleeraava Taipale arvelee että alkoholin korviketta juodaan sen maun vuoksi. Taipale on yksi Lapinlahden mielisairaalan lääkäreistä.
Mä vastustan jollain tavoin psykiatriaa...mutta en täysin..Koska mietipä,missä ihmiset ois,jos ne ei sais ongelmiinsa minkäänlaista apua?Mitä ne sitten tekis?Ite ne ei voi auttaa itseään kuin jossain määrin,ennaltaehkäistä sairauden syntyä tai lievittää sen oireita...mutta on psykiatriassa vääryytensäkin...Ensinnäkin se,että ihmiseen upotetaan lääkkeitä ihankuin se ois joku paskakasa,joka pumpataan täyteen aineita eikä mikään ihminen...Tuhotaan osa sen ihmisyydestä...B. Käydään potilaaseen kiinni herkästä,jos tämä vaikka vain yrittää tehdä jotain,mitä haluaa,ei vahingoittaa itseään tai muita...C.Pidetään osastolla neljän seinän sisällä eikä viedä ulos silloin,kun se itse sinne kaipaa..Potilaalla on oikeus saada olla ulkona,vaikkakin vain hoitajan seurassa...D.Jotkut hoitajat joskus huutavat potilaalle,mikä on mun mielestä älyttömän julmaa...Ellei se potilas sitten ole tehnyt jotain vakavaa...E.Leimataan potilas mielenvikaiseksi,vaikkei me kukaan ihmisistä täysin terveitä olla eikä tulla olemaan...F.Viedään eristykseen heti,jos potilas lyö toista ja sitten rauhoittuu,jolloin riittäisi ihan joku muu keino.G.Kohdellaan potilasta kuin jotain eläintä.H.Viedään potilaalta puhelin,jolloin se ei saa enää edes soittaa lähimmäisilleen..I.Ei auteta samalla tavalla kuin ystävät auttaa,ollaan vaan kylmäkiskoisia,puhutaan potilaalle tylysti,annetaan lääkkeitä ja annetaan potilaan olla eikä edes olla aidosti kiinnostuneita siitä,miten se jaksaa...J.Ei anneta sen purkaa pahaa oloaan nalkuttamalla,väkivallalla ei tietenkään voi antaa purkaa...Huom. nää on vaa mun näkemyksiä...Mä kuulun ite kategoriaan depressio,toistaiseksi...Ja nyt mulla epäillään 2-suuntaista mielialahäiriötä,mutta ihan sama mulle...Olenko mä hullu?Ihan sama sekin...Mä pinnistelen ja taistelen silti eteenpäi,vaikka ei TODELLAKAAN aina huvittais...Olis aiemmin tehny niin mieli vetää ranteet auki tai vetää lääkkeet,joita käytän tai hypätä sillalta alas...Niin paskaa elämä oli...Ja nää fiilikset mulla on ollu koko hemmetin yläasteen...Ja kaiken päälle vitun huono itsetunto,vihasin silloin omaa ulkonäköäni ja vielä dysfasia...Ja 1,5 vuoden kehityksen viivästymä...Koko vitun yläaste,enkä mä missään terapiassa käyny,en saanu mitään hoitoa..Ajoittain vaikeet kotiolot,vähän oon saanu sillon tukkapöllyä sun muuta ja mulle on sanottu,että vastaa ite toimeentulostas,multa ei tipu rahaa..16-vuotiaana sitten ettiin osaaikatöitä,kun otin todesta ne puheet...Mutta enpä vois pelk.
vanhempia syyttää..Ite haukuin ja käytin henkistä väkivaltaa mutsia kohtaan,musersin sen täydellisesti...17-vuotiaana osastolle,kun mutsi ei enää yksin jaksanut,enkä ois jaksanu mäkään,mutta silti yritin...Osastolta kotiin,ei ollu paljon kavereita,vajosin alas,meinasin tappaa itteni...Isän psyykkinen sairaus päälle ja äidin käytös...Vanhempien ero ja rajut tappelut...Systerin masennus...Väkivalta...Elämä oli rankkaa ja pimeää...Yks ainut kaveri koko yläasteen ajan...No miks mä en oo toteuttanu ajatuksiani?Joku vaan sai mut jatkamaan,en hypänny sillalta alas,vaik oisin halunnu,se ois ollu vitun iso askel...17-vuotíaana pääsin pois helvetistä,sossut laitto mut tukiasuntoon ja mulle tuli ajat nuorisopsykiatrian polille...Ja lääkítys...Osastolla pelkäsin kuin pieni hiiri,että mitähän hoitaja tekee mulle,jos en ota mulle annettuja lääkkeitä?Mua hävetti,kun ne ties,ettei mulla ollu kaikki hyvin..Pelkäsin kaikkia osastolla,hain turvaa nuorista,joihin tutustuin,hain turvaa systeristä,joka lähetti mulle viestin,että koita jaksaa..no,mä koitin ja koitin...Mutta miks mä en oo tehny itelleni mitään muuta kuin mitättömiä pintanaarmuja?Itsarin teko sattuu niin vitusti ja toiseks,oli elämä kuin paskaa tahansa,mä oon liian arvokas ihminen kuoleen niin kaikki muutkin ihmiset...Mä haluan taistella paremman puolesta,vaikka helppoo se ei ollu sillon,kun olin pohjalla...Mutta silti,nyt on helpompi yrittää jatkaa eteenpäi kuin yläasteella tai viime kesänä...Ite voi muuttaa elämäänsä aika paljon ja kehittää itteään...Ja saada hyvä itsetunto,se vaatii vain paljon töitä...Ja jos kehittää ite omia sosiaalisia taitojaan,saa myös kaverieta..Ja seurustelukumppaninkin...Kyllä meistä kaikista jotain tulee ja elmäkin hymyilee,se vaatii vaan taistelua...Nyt oon 18 ja mulla on asiat tosi hyvin...En oo enää yksinäinen ja oon uskaltanu käyä baarissa,sun muissa menoissa,kun en enää ota paineita siitä,mitä muut ajattelee..Ja nyt luotan siihen,että joku kiinnostuu musta...Ja että oon ihan suht. ok...Masennus yrittää pyrkiä esiin silloin tällöin ja tuoda pimeyden,jos vaikka kuulen tietynlaista musiikkia,mutta tungen sitä pois...Masennus vääristää kaiken,ihmisellä,jolla on ystäviä tai ees kaks läheistä,jonkinlaiset tulot ja katto pään päällä ja mahd. kouluttautua,jos on työtön,on jo asiat koht. hyvin...Mutta silti,jos sairastuu depressioon,se saa elämän tuntumaan helvetiltä,vaikkei se sitä aina oo...Masennus vääristää kaiken paskaks...joten ilman psykiatriaa depressio pilais monen elämän,samoin kuin muutkin sairaudet...Joten kyllä sillä käyttöä on tässä maailmassa ihmisille...On ollu ainakin mulle...Mutta on siinä pimeätkin puolensa,oot oikeessa..:)