Ruotsin kirkon naispappeus sai alkunsa siitä kun valtiovalta lue politiikot sotkeutuivat kirkon asioihin. Politiikot uhkasivat katkaista valtion rahavirrat kirkolle elleivät naiset saa hoitaa alttaripalveluksia. Kirkolliskokous oli ollut yksimielinen että naisia ei vihitä papeiksi, mutta kun politiikot uhkasivat rahalla niin jo seuraavassa kirkolliskokouksessa palkkapaimenet kääntivät kelkkansa ja hyväksyivät politiikkojen vaatimukset naispappeudesta. Näin toimii palkkapaimenet kun susi tulee laumaa vaanimaan niin palkkapaimen väistyy sivuun ja sanoo olkaat hyvät ja syökää.
Näin ruotsissa
Ulf Karlson
161662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vielä jos saisit kerrottua jonkun lähteen, josta tuon voisi omin silmin todentaa, niin voisimme asiasta haastella.
poliittiset vaikuttimet ,eli Ruotsin kirkon naispapin kirjoitus siitä , että miksi jätti pappis viran , ole hyvä :
http://kotisivu.mtv3.fi/valoaristilta/jutut/ulla.html
Jaahas, mistä lähteestä tämä info on peräisin? Liekö kuuluisasta hevosmiesten tietotoimistosta?
on, että sitä mitä ei tee sydämellään, se ei ole aitoa.
Kyllähän Suomessa kin kirkon meininkiä ohjailevat ulkopuoliset tahot.
Jeesus ei tullut rikkauksien keskelle vaan köyhyyteen.Hän ei kerännyt rikkauksia.
Rahasta hän sanoi, että anna se sille, kenen nimi siinä on.
Moni palveleva ammatti ilmeisesti pitäisi olla sydämen asia ja jos ei ole ,niin tämä ihminen on väärässä tehtävässä.Hänen valitsijansa ovat väärissä tehtävissä.
Kaiken tämän sotkun lopputulos on se, että kirkas totuus yritetään tuhota.
Rakkauden sijalle tarjotaan vääryyttä.
vauu...mikä tietoniekka...taidat olla oikein kirkon ytimessä....
Suomessa taas kirkolliskokus on kuin sopulilauma joka juoksee ruosinkirkon perässä, tekee kaikki samalla tavalla pienellä viiveellä, sen verran ovat hitaita. Ruotsista he oppinsa onkivat ja nyt vielä ekumenianhengessä Vatikaanin pölyistä. Ehtoollinen on jo kohta uhria korkeimmalle.
Miksi kirjoittelet propagandamielessä sellaista josta et tiedä mitään? Siksi että olet valehtelevaa kirkonkivittäjien itsehurskasta veljeskuntaa.
Tämähän on vähintään sikamaista toimintaa, juuri sinun kaltaistesi tähden Ruotsin kirkkokin on se kuin on. Omahyväiset uskontoyhteisöt hylkäsivät oman kirkkonsa Jumalaa pelkäämättömien ihmisten käsiin. Päätökset kirkossa ovat päättäjien mielen mukaisia. Miksi Jumalan ihmiset jättävät kirkkonsa ja kivittävät sitä vielä lähtiessään?
Omahyväisesti kivittämällä ja kirkosta valehtelemalla ei nykyistä tilannetta voi muuttaa.
Jumalan valtakunnassa pitää tehdä työtä ja rukoilla joka päivä sen edestä uskollisesti, ja Jumalan sanan mukaisesti.
Uskoa tunnustavat NIMENOMAAN ovat syypäitä kirkon nykyiseen tilaan. He jättävät kirkkonsa ja pakenevat suden tullessa.
selkeää ja rohkeaa kannanottoa kaivataan enemmän. Jumalan siunausta ja rukouksen voimaa.
Juuri teidän kaltaisten takia kirkko on juuri sellainen kuin on. Te siunaatte kaiken saastan oikeaksi ja otolliseksi uhriksi riettaalle. Kaikki on hyvää ja kannatettavaa ettekä näe kirkossa tapahtuvaa syvää maallistumista kaikkine riettauksineen ja raamatun vastaista hengellistä opetuksineen. Turhaan teidän kanssa siitä enempiä haastella kun olette samassa hengellisessä hapatuksessa pappien kanssa.
http://kotisivu.mtv3.fi/valoaristilta/jutut/ulla.html
Miksi käytät Es-lest nimimerkkiä kun mielipiteet ovat aivan jostakin muualta.
Puheissasi ei ole mitään perää.
En viitsi agriippalaisten kanssa enää kinata. Jeesus teitä armahtakoon. Miksi väkisin ryöstätte itselle nimimerkiksi sellaisen , jonka uskon perustan kielätte teeoillanne, puheilanne ja kirjoituksillanne. Halua on olla lestadiolainen, mutta omalla opilla ja omilla sakramentalistilla näkemyksillä.
Kun oma usko on kuollut haetaan tukea käsinrakennetetuista temppeleistä. Uskotaan hokkuspokkus temppuihin ja ihmisisen työhön kumarteluineen ja ristimerkkien suoltamiseen.
Kuolut usko haisee kauas
Ei ole agrippa eikä kumppanisi puheissa sitäkään. Aitous on uskon asioissa ratkaisevaa.
Ehkä tähän ois ratkaisuna suomessakin kirkon ja valtion erottaminen, sillä nämä kaksi instituutiota eivät kykene 2000-luvulla toimimaan omien tavoitteidensa ja periaatteidensa mukaan yhdessä.
Ruotsin kirkon naispappeuspäätös syntyi kirkolliskokouksessa ja eduskunnassa. Asiasta äänestivät myös kirkkoon kuulumattomat edustajat, Ruotsin kirkkoa siis ohjasivat myös ne tahot, jotka eivät ole kirkon jäseniä. Nykyinen käytäntö on toinen koska kirkko ja valtio eivät enää ole liitossa keskenään.
Naispappeusasiaa ja esim samaa sukupuolta olevien avioliittoa, ajetaan Ruotsissa yhdenvertaisuusperiaatteesta käsin ja kirkonkin on toimittava valtakunnan lakien mukaan, huolimatta siitä, kuinka paljon tämä yhdenvertaisuusperiaate olisi ristiriidassa Raamatun Sanan kanssa. Kirkon päätösten ollessa ainoastaan sen jäsenien käsissä, päätökset heijastavat niitä tulkintoja,mitä kullakin jäsenellä on kirkon tehtävästä ja siitä, pitäisikö Raamatun Sanan olla ohjenuorana vai pitäisikö kirkon muuttaa toimintatapojaan yleisempien käsitysten mukaisiksi ja luopua vanhoista ajatuksistaan.
Kirkon tilanne on huolestuttava varsinkin Ruotsissa, missä papinvirkaan ei vihitä henkilöä, joka ei suostu yhteistyöhön naispapain kanssa ja joka siis ei näe naispappeutta raamatullisena. Helluntailaispastori haastettiin oikeuteen koska hän oli sanonut homouden (siis homojen yhteiselämän) olevan rappiollista ja vastoin Raamatun Sanaa. Nyt keskustellaan siitä, voitaisiinko papin virka kieltää myös niiltä, jotka eivät usko homoliittojen olevan Raamatun mukaisia.
Ruotsin kirkossa on tosin vielä paljon "vanhaakin pohjaa", schartaulaista herätyskristillisyyttä ja Bo Giertzin ansiosta myös vanhaluterilaista opetusta ja toimintaa, mutta uusien säädösten myötä elintila "vanhauskoisille" pienenee koko ajan.
Sateenkaarimessuja, jumalanpalveluksia koiranomistajille ja muuta huvitusta löytyy paljon. Tapanani on kuitenkin käydä jumalanpalveluksessa aina kun mahdollisuutta on. Vielä voi valita sielläkin kirkon, jossa ei ole naispappia ( jos se on omantunnon vastaista). Ymmärrän lestadiolaisten huolen kirkon tilasta, kuinkahan kauan ruotsalaiset voivat pysyä kirkon jäseninä jos kehitys jatkuu samaan suuntaan.
Suomessakin on mielestäni seurattu ruotsalaisten esimerkkiä jossain määrin. Suomalaiselle kirkollisuudelle tyypilliset herätysliikkeet ovat tosin omalla vahvalla identiteetillään hidastaneet kirkon muuttumista. Toivoisin hartaasti, että myös "vanhauskoiille" olisi edelleen tilaa Suomen luterilaisessa kirkossa. Paljon on edelleen pappeja, joiden vilpitön pyrkimys on julistaa Jumalan Sanaa ja opettaa sen sanan mukaisesti. Kaikille pitäisi löytyä paikka, etsimään me kaikin välillä kirkkoon menemme, erilaisissa vaatteissa ja erilaisella sieluntilalla. Kovilla sanoilla voimme kirkkontien katkaista, tuskinpa sellainen sana kuitenkaan aiheuttaa sydämen ja mielen muutosta. Onneksi ei ole ovivahtia vielä laitettu kirkkoon eikä seuroihin - olisihan se oma meneminen jäänyt useasti jos ovivahti olisi nähnyt, mitä seuravieraan mielessä milloinkin liikkuu - huolimatta siitä, että ulkoasu on moitteeton. Jokainen itseään arvostava ja toiset huomioon ottava pyrkii pukeutumaan tilaisuuden mukaisesti - ei siis avokaulaisessa iltapuvussa ehtoolliskirkkoon, mutta kaikille ei ole tapakasvatusta näissä asioissa ollut eikä jokainen jaksa ulkonaisissa riippua jos muuta on mielen päällä. Ystävällinen katse ja ele voi sen avokaulaisen napapaitakirkkovieraan mieleen jäädä siunaukseksi.