Omaa kuolemistaan paljon. Assimiehenä henk.koht. jokainen päivä mietin poislähtemistä.
Kaikki alkoi 12v., kun luin lehdestä, että maailmanloppu tulee 24v. päästä.
Tämä vaarallinen, terapoimaton itsesuggestio varjosti nuoruuteni tärviölle.
Kuoleman välttämättömyyden työstäminen on poistanut kuolemanpelon vähäiseksi.
Myös useat läheisten lähdöt tuntuvat luontevilta, surevia osaa lohduttaakin.
Olen lukenut, että Assit prosessoisivat kuolemaa "norm." enemmän. Entä Tavatonko esim?
Kaikki alkoi 12v., kun luin lehdestä, että maailmanloppu tulee 24v. päästä.
Tämä vaarallinen, terapoimaton itsesuggestio varjosti nuoruuteni tärviölle.
Kuoleman välttämättömyyden työstäminen on poistanut kuolemanpelon vähäiseksi.
Myös useat läheisten lähdöt tuntuvat luontevilta, surevia osaa lohduttaakin.
Olen lukenut, että Assit prosessoisivat kuolemaa "norm." enemmän. Entä Tavatonko esim?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Minulla oli muutaman vuoden ajan pakkomielle vuodesta 2012, jolloin uskoin maailmanlopun tulevan. Tutkin mayaintiaanien kalenteria, Terence McKennan kirjoja yms asiaa tukevaa kirjallisuutta, nettisivuja jne. Olin tietysti hyvin masentunut ja ajattelin että millään ei ole kuitenkaan mitään väliä kun maailmanloppu tulee niin pian kuitenkin.
Lapseni syntymä ja toisaalta joidenkin läheisteni kuolema muutti suhtautumistani. Vaikka edelleen olen jollain tasolla vakuuttunut siitä, että maailmanloppu tulee 21.12.2012, toinen osa minusta haluaa uskoa elämän jatkumiseen. Ainakaan en suhtaudu asiaan enää niin pakkomielteisesti ja pelokkaasti. Ajattelen, että kuolema tulee jos on tullakseen, eikä omasta kuolinpäivästä ole kuitenkaan kellään tietoa.
Vaikka vanhemmille sisaruksilleni. Niin se "maailmanloppu jäi alitajuntaan.
Omia ratkaisuihin se vaikutti vähän samaan tapaan kuin sinullakin.
Ajanmittaan tapahtuma oli lieventynyt vain omaksi poislähdöksi.
Tunne oli hyvin vahva, mutta sidottu samaan vuosilukuun, kuin "maailmanloppukin.
Menin jopa muutamia viikkoja ennen asianajotoimistoon tekemään testamenttia.
Vanha tuomari ymmärsi yskän. Tähdensi moneen kertaan; huolesi on turha.
Juuri murrosikäisenä noita asioita kun aloin hahmottamaan koko maapalloa ja ihmiskuntaa.Kun tajuaa ekokatastrofin läsnäolon ja sen miten ihminen itse tuhoaa omaa elinympäristönsä.Me voimme valinnoillamme vaikuttaa luonnon tasapainoon.Kuolema on osa luonnon kiertokulkua ja se tulee ihan jokaiselle.Ei se siitä miettimisellä kummene.Mä vaan toivon että tulis sit nopeesti ettei tarttis jäädä kitumaan.Enemmän keskittäisin nuoruuteni voimia siihen miten hyvän loppuelämän voin järjestää itselleni ja läheisilleni.Rakkaus antaa voimia ja halua elää.Muihinkin asioihin voi jäädä jumiin mutta mitä se hyödyttää pohtia itsensä hengiltä.Menee yksi elämä hukkaan ja monta hauskaa kokematta!!!Jos huomenna kuolen tänään istutan omenapuun...
Mutta kaikille ihmisille. On paljon turhia pelkoja, joita voi työstää haitattomiksi.
Jos oma apu ei auta, onhan ammattiapua saatavissa.
Tunnen nykyään samoin kuitenkin, että minua vielä tarvitaan ja elämässä on mielekkyyttä.
Raamatussa puhutaan paljon peloista ja pelkäämisestä ja siitä miten se voi ikäänkuin sitoa ihmisen.Enkelit sanoi paimenille älkää peljätkö,kun säikähtivät outoa ilmestystä.Pelkuruuden "henki" tekee ihmisestä voimattoman.Itse huomaan välillä olevani ihan liian peloissani ja ihan turhaan.Joskus tuntuu että yritän hallita maailmaa ja elämäni olemalla varmuuden vuoksi peloissani ja varuillani ja huomaan jossain vaiheessa miten hirveen uuvuttavaa se on henkisesti.Kai ne on jotain lapsuuteni traumoja joita yritän nyt vanhempana työstää ja saada elämänlaatua parannettua.Kirjoittelen päiväkirjaa ja ajattelen että kun minä joskus kuolen niin lapseni saavat lukea minusta syvällisemmin ja ymmärtävät minua paremmin.Kirjoitaminen myös auttaa työstämään asioita ja tunteita hienosti.tsemppiä elämään sulle!
Voisin vielä ihan lyhesti sanoa, että Raamatussa sanotaan, että maailmanlopusta ei tule murehtia, sillä kukaan ei voi tietää milloin se tulee. Eikä tule koskaan tietämäänkään.
Se tulee, kun tulee.
Älkää murehtiko tulevista pahoista asioista. Viisainta on tehdä oikein, kun eletään huoletta ja nautitaan siitä, että olemme nyt tällä hetkellä elossa.
Ja vaikka olisimme kuinka vammaisia, tai mitä vaan, niin nautitaan kaikesta siitä hyvästä, mitä maailmassa on ja koitetaan unohtaa pahat asiat.
Nautitaan kaikesta siitä, mitä meille on annettu, eikä surra sitä, mitä ei ole.
Nautitaan siitä, mitä meillä on nyt, eikä murehdita, sitä, että se joskus katoaa.
Päivääkään ei voi lisätä elämäänsä murehtimalla asioita.Rukouksen voimin jaksan eteenpäin.Hyvää tekemällä saan kokea siunausta osakseni ja voin iloita luojani tekemästä kauniista luonnosta ympärilläni.Rukouksella jätän ikävät asiat luojani käsiin ja luotan hänen viisauteensa ja rakkauteensa ja huolenpitoonsa,Ajallaan ne kaikki vielä järjestyy.
Itse olen pesunkestävä pakana ja olen selviytynyt assina itsellisenä ihmisenä yksinhuoltajuudestakin ja vaikka mistä ihan ilman mitään henkimaailmoja. Meditoinut kyllä ja harjoittanut jonkinverran suggestopediaa, yms. Yrttilääkintää yms. pakanallisuutta..
Ei assius lähde tai parane millään, mutta kukin löytää omat tapansa tehdä olostaan ja elämästään siedettävämpää, helpompaa ja hauskempaa.
Minä olen välillä aika iloinen ihminen.. niin outoa kuin se onkin kaikkien vaikeuksien keskellä ja etenkin siksi, että toisensorttiset ihmiset ei ymmärrä ja itsenkin kaltaiset ovat joskus vastahankaan kun en ole kaikessa samaa mieltä.
Mun mutsi on uskossa ja olen huomannut että niillä on ihan omaa vertaistoimintaa, jollakinlailla oletan, että sen uskon kautta voi kanavoida ahdistuksia ja paineita, lahko antaa hyvän struktuurin ja kaverit, jne.
Ikävä puoli on se, että hänen lahkovalintansa on osunut tiukkapiopisuuteen, joka pitää kaikkia lahkon ulkopuolisia vihollisina. Jehovantodistaja.
Hyvä hänelle että saa sieltä tukensa mutta kurjaa meille lähiomaisille, joihin hän purkaa ahdistuksensa.
Tuttavapiirissäni on asiallisiakin uskovia.. joten kyse ei ole mistään arvo-ongelmasta sinällään.
Kyse on niuhotuksesta joka kumpuaa omasta ahdistuksesta ja pahasta olosta.
Mikä se assi on?tarkoitatko asperger-oireyhtymää?Mulle usko on ollut taitoa ymmärtää oikean ja väärän eroa.On helpompi elää kun tietää mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä.Joskus tajusin että omat vanhemmat ei olleetkaan ihan niin rehellisiä kuin olin itse kuvitellut ja se sai maailmankuvani horjumaan.en tiennyt mihin uskoa.Jumalasta tuli rakas ja huolehtiva ja luotettava isäni.Oli tosi ahdistavaa tajuta että sama ihminen puhuu kirkosta ja hengen asioista, joka pieksee vaimonsa sairaalakuntoon.Hengellisyyden alle voi kätkeä monia inhimillisiä heikkouksia ja niitten kanssahan sitä kai suurin osa kipuilee koko elämänsä ajan.Sitä armoa haetaan omaan pahaan oloon ja syyllisyyteen.Onneksi on Jumala joka on sanassaan luvannut armahtaa niitä jotka sitä kaipaavat.Muuten käy kulku liian raskaaksi.Siilikin nostaa piikit pystyyn kun tuntee olonsa uhatuksi.Ehkäpä sinä voit vapauttaa hänet tuosta ahdistuksesta kun kerrot rakastavasi häntä.Raamatussa on niin paljon asioita joita on vaikea ymmärtää ilman tervettä opetusta ja pyhän hengen johdatusta.Ne saattavat myös olla ahdistavia ja pian huomaa että uskonelämä onkin suorittamista ja pisteiden keruuta ympärillä olevilta uskovilta-hyväksymisen hakemista.siinä oravanpyörässä moni uupuu.kokemusta on.Jumala ei vaadi meiltä suorittamista.hän tahtoo olla rinnallamme ja tukea ja vahvistaa.kantaa kuormamme- ettemme uupuisi.
Isästäni vielä, että olen antanut hänelle anteeksi pahat teot ja käyn hänen luonaan ja autan häntä..en enää tuomitse-raskaan elämän uuvuttamana hänkin käyttäytyi agressiivisesti.Ei ole ollut sitä enää vuosiin.Mitä vanhemmaksi tulen sitä rakaammaksi hän on tullut.Uskon että tämäkin on Jumalan työtä-anteeksiantamus.
Voisitko ystävällisesti pitää nuo itseriittoiset käännytys-hihhuloinnit poissa tältä foorumilta. Jos et tiennyt, tämä on autismifoorumi ja uskontofoorumi on ihan erikseen.
Voisitko analysoida lause, tai kokonaisuus kerrallaan, mitkä kohdat hänen viestissään tulkitsit käännytykseksi? ; )
Joillekuille jumala käsite on ihan ok. tapa hahmottaa asioita, etenkin kait niille joilla on ollut elämässä niin paljon tuskaa ja murhetta ettei sitä muuten kait olisi selvinnyt jos ei olisi jotakin "kättä pidempää" jolla pitää pahaa loitolla..
Kenelle mikäkin.
Minulle oli joskus herra Karl Marx se jonka nimissä oli helpooa puhua. On yhäkin mutta olen oppinut jo "isona tyttönä" puhumaan ihan omalla suulla.
Ja olen tajunnut ettei mikään olekkaan itsestäänselvää.
Itse en piittaa jumalajutuista enkä aio antaa omalle isälleni enkä kenellekkään anteeksi sellaisia typeryyksiä jotka ovat pilanneet omaa elämääni niin että minuun on kohdistettu väkivaltaa. Tiedän arvoni ja se ei ole alhaisempi kuin muidenkaan.
Ymmärtää voin ihan mitä vaan mutta kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Opikkoot jokainen oman elämänläksynsä.. en minä ole tänne syntynyt nöyristelemään kenekään tyhmyyden alla.. tykkään etsiä totuutta ja viisautta ja sivuutan ilkiöt, jotka eivät ole tajunneet sitä mitä minä.. etenkin tuota että ketään ei pidä vahingoittaa.. agressiot puretaan ihan vallan muualle kuin toisiin ihmisiin tai itseä heikompiin.
En elä vihassa, en katkeruudessa.. siksikin haluan pysyä mahdollisimman etällä niistä lapsuusajan hölmöistä jotka rääkkäsivät minua pienenä.
Olen iloine etten jäänyt jumiin mutsin aivopesujumalaan joka hänelle oli aivopesty.. minulla on ihan toisenlaiset käsitykset elämästä ja ihmisyydestä kuin niillä joiden intohimona oli aikoinaan saada minut ajattelemaan heidän sabloonillaan.
Minulle saa puhua jumalasta, ihan mistä vaan.. mutta en suosittele tuota ekaa jos joku haluaa säilyttää vilpittömän lapsenuskonsa.. On sitä muitakin puheenaiheita.
Minä tykkään ammuskella ritsoilla harhaanjohtavia käsityksiä.
Sääli kyllä jos tällainenkin aihe sotketaan jollakin uskonhuttupupulla..
voin kyllä pitää mölyt mahassani.Enkä suotta vaivaa ihmisiä mielipiteilläni ja elämänkokemuksillani.Käännyttäminen on Jumalan käsissä ei ihmisen.Alan tästä päivästä rukoilla puolestasi -sitten alkaa käännyttäminen...Tulet huomaamaan muutoksia elämässäsi.Itseriittoinen ei todellakaan kuulu minuun.Olen aina kärsinyt heikosta itsetunnosta.Olen elänyt voimakkaasti seurakunnan toiminnassa 15 vuotta elämästäni ja tällä hetkellä ei todellakaan voi puhua hihhuloinista mun kohdalla.Vadelmasyndrooma kai tarkoittaa ihmistä joka putoaa kuin kypsä vadelma ensimmäiseen kaatosateeseen vailla minkäänlaista tartuntaa oksaan jossa kasvoi...Jeesus sanoi "minä olen puu ja te olette oksat.Oksat saavat voiman siitä missä ovat kiinni.Missä sun juuret on.??Mikä sua kantaa.
Ikävää, että olet joutunut kärsimään uskovaisten tähden. On todella ärsyttävää, että jotkut kasvattavat lapsensa edelleen vanhoillisuskovaiseen tyyliin.
Sellainen kasvatus voi olla todella rankka, kun miettii vielä tätä as-hommaa. As-lapselle voi olla hyvin stressaavaa, kun jatkuvasti pelotellaan uskon asioilla jne.
Suoraan sanoen en pidä sellaisia ihmisiä edes uskovaisina, jotka pistävät ihmisiä kärsimään uskon takia.
Raamatun ajatukset eivät ole millään lailla pahantahtoisia ja sanoma on järkevä. Kuitenkin uskovaisiksi itseään kutsuvat ihmiset syöttävät ankaraa sanaa, kuin jonakin suurena viisautena.
Sitten on ne moraalisäännökset, jotka on täyttä bullsshittiä...
Lisäksi kummastelen näitä lahkoja kirkkokuntia, mitkä ovat niin tiukkoja omissa asoissaan. Kovat on mielipiteet jne. Pelkkää paskanjauhantaa kaikki.
Aika monella on jokin asia, mihin uskoa, tai jokin aate, mitä seurata.
Asseilla ei tunnu kaikilla olevan mitään ehdotonta aatetta, mitä seurata. Nähtävästi asseissa on paljon uskovaisia, mutta myös tiukkoja ateisteja.
On valitettavaa, että joistain asseista tulee niitä tiukkapipoisia ja ehdottomia uskovaisia, jotka vaativat lapsiltaa ehdotonta kuria ja ovat ehdottomia mielipiteissään.
Aiemmin oli puhetta siinä narsisti-assi keskustelujutuissa, kuinka pidetään omaa asiaa kaikkein tärkeimpänä...
Tässä uskonhommassa on sama juttu. Kaikki, jotka eivät ole uskovaisia, ovat sellaisen assin mielestä jollain lailla huonoja ihmisiä. Jaksaa parjata uskosta jatkuvasti.
Sitten arvostelee ihmisiä sen mukaan, kuinka he uskovat.
Minulle kelpaavat niin ateistitkin, kuin uskovaisetkin ystäviksi. Itselle on tosin käynyt niin, että minua ei ole hyväksytty, koska olen uskovainen. Nimenomaan ateistin assin toimesta.
Jos assinen, ehkä vielä hieman psykoottinen ihminen elää kovin tiukan uskovaisessa ympäristössä, voi käydä niin, että irtaantuu todellisuudesta ja arjesta liian voimakkaasti.
Minusta jos viestiketju käsittelee kuolemaa on teologiset asiat aika vahvasti mukana.
Sehän on ihan ok. sillä tiedän jonakin päivänä kuolevani, joten tietenkin ajattelen tulevaisuuteni päättymistä kun ajattelen tulevaisuuttani.
Mutta en ajattele kuolemaa mitenkään negatiivisena.
Tähän pitäisi vastata ajan kanssa pohtineena mitä sanoo.. nyt oon aika väsy ja voin puhua läpiä päähäni, joten palaan asiaan tuonnempana.
Jotenkin kuoleman oleminen mukana ajatuksissa tuntuu itsestä luonnikkaalta. Ihan samoin kuin syntymä on mielenkiintoinen juttu, niin herättää kuioleminenkin paljon ajatuksia. Elämä tapahtuu noiden välissä.
Nuorena kuolema oli kait jotenkin sellainen.. olisi halunnut olla vanhempi ja vaikuttaa enemmän asioihin. Nyt kun ikää on ja se kuolema oikeasti on paljon lähempänä.. sitä ei niin nopsaan enään kaipaakkaan.. on olevinaan niin paljon tekemistä - tietysti kun nyt vasta voi jälkiviisastella kun on kokemuksia ja sitäkautta sitä "viisautta". Etuviisautta ei taida olla.. Jotta voi suhteuttaa asioita, pitää olla sitä mitä mihinkin suhteuttaa.
Ennenkuin kuolee voi tehdä paljon asioita.. kaikkea ei millään ehdi, pitää valita ja ronklata, jne. Puuhaa riittää.
------
Maailmanloppu. Äidilläni taisi olla mielenterveysongelmia kun olin lapsi.. tai sit on sitä "tynnyrissä kasvanutta" sorttia.. puhui meille lapsille jumalasta ja maailmanlopusta. Pyh. Itse en lapselleni moisia puhunut. En ole sekoillut kovin paljoa. Olen aika hyvin pysynyt tolkussani ja oletan että maailma ei niin vain lopu.. se vain hissukseen muuttaa muotoaan.. mutta siis hitaasti.
En usko kaikkea mitä telkasta näkee tai lehdissä lukee.. ja sit toisaalta.. mitä sit jos maailma loppuu.. kerranhan se vain kirpaisee ja sit se on ohi.
Olen kyllä ikuinen "maailmanparantaja" olen tominut monissa projekteissa jne. Mut tuonnempana lisää, nyt nukkumaan. Moi! :)
"herranpelkoon" kasvattamista.Muistan tuon itsekin että aina peloteltiin että taivaan isä näkee ja kuulee kaiken.isompana se muuttui niin että aina on joku näkemässä jos teette pahojanne.Kai ne yritti pitää meitä neljää edes jonkinlaisessa kurissa ja nuhteessa.Maailmanloppu on kyllä ihan faktaa jonain päivänä.Kysy vaika tiedemiehiltä-maailma tuhoutuu ihmisen omien käsien ja ahneuden takia.Mutta jokaisen ihmisen oma kuolema on sen ihmisen maailmanloppu.Luulen että se ehtii ennen tätä isompaa katastrofia..toivottavasti ei tartte sitä olla katsomassa.En halua edes uutisia katsoa kun tulee niin paha olo siitä tuhoamisesta ja tappamisesta..viha on jo yhden ihmisen maailmanloppu.Se tuhoaa kaiken kauniin elämästä.Se on sota sydämessä.kaikki kuolee.siksi haluan antaa anteeksi ja unohtaa ja armahtaa.elämä käy liian raskaaksi muuten.
Sellaisia kaunismieliä..?
Autistisista ihmisitä sanotaan, että ajattelu on hyvin systemaattista ja meille on helpompaa hahmottaa asioita esineiden kautta, olemme muka epäempaattisia.. yms.
Monilla on ongelmia nonverbaalisen viestinnän tajuamisessa.. Vai.. onko muka vaan luultu noin.. kun tutkijat ja kasvatustieteilijät takertuvat vain ihmisten keskinäiseen ilvehtimiseen ja usein myös harhaanjohtaviin stereotypioihin, nt. perspektiivistä ylivaltiasesti määritettyihin kliseisiin..
Sillä jatkuvasti saa yhä uuden ja uuden assin kertovan kuinka surettaa vaikka mikä ympärillä.
Itse nykyisin kieltäydyn systemaattisesti ajattelemasta maailmanloppua, olen tyssännyt loputtomat vatvonnat alustakin. Sen tiedän etten minä tätä luonut eikä ole minun asiani huolehtia lopustakaan. Teen ajassa ja paikassa voitavani asioiden sujumiseksi.
Aika paljon sujuu asioiden hoito (maailmanparantaminen) ihan luonnostaan. Minulla on kärkäs kieli ja sosiaaluisten tilanteiden hahmotusongelma ja olen sellainen, joillekin rasittava möläyttelijä..
Ehkä meidän paikkamme laumahierarkiassa on olla niitä "lapsia" joiden suusta totuuden kuulee. Ilman vois käydä niin, että kulttuurit rappeutuisi juonitteluihin yms. ? En tiä
Mukavaa pohdiskella kaikenlaista :)
Jos noilla piirteillä määräytyy autismi niin sit mäkin kuulun joukkoon.Mä olen kans ollut aina sellanen totuuden torvi ja saan koko ajan pyydellä anteeksi ihmisiltä..toisaalta olen mielestäni aika hyvä kasvattava lähimmäinen.Välinpitämättömyys ei kuulu paheisiini.uskon että meillä on täällä elämässä ihan oma tehtävä.Pitää ihmisten silmät auki asioille...aika tärkeä tehtävä vai mitä.
Mut jos tiedostaa oman fanaatisuus taipumuksensa.. sen kuinka innokkaasti sitä lähtee toohottamaan jotakin yhtä asiaa joka jollakinlailla sytyttää ja jossa on hyviä puolia.. niin sit pitää oppia huomaamaan myös se asioiden suhteellisuus, että ihan kaikessa on hyvät ja huonot puolet.
Oma äitini innostui uskonasioista niin vimmatusti että solahti jehovantodistajiin ja se lahkohan sitoo jäsenensä vangeiksi jatkuvaan tauottomaan toimintaan kieltäen kaikki kontaktit ulkopuoliseen elämään ja uskon sisältö ei olekkaan mitään kriittistä asioihin suhtautumista.. se on jotakin ihan hirveetä kun sitä paasataan yksisilmäisesti väittäen että kaikki on pelkkää hyvää mitä noi tekee ja muut ihmiset on pahoja jos ei liity lahkoon.
Itse hurahdin nuorena uskomaan tietyntyyppistä yhteiskuntajärjestelmään ihmiskunnan ja maailman pelastajaksi.. Onneksi en jumittunut tai kyennyt sitoutumaan siihen porukkaan kovin hyvin ja näin sen huonot puolet ja nyt vanhempana olen sitä mieltä, että totuutta löytyy sieltä sun täältä ja omat asenteet ja omat teot ovat niitä jotka vaikuttavat "maailmaan".
Olen ekstrovertti pulisia ja olen joutunut opettelemaan muiden ihmisten kuuntelemista.. ja sitä kautta kunnioittamista.. As- oireinen (assi) kait kovin helposti juuttuu pasaamaan sitä omaansa piittaamatta siitä, että joku muukin osaa ajatella ja tietää asioita.
Muut vain eivät saa siihen mahdollisuutta ja suunvuoroa kun assi paasaa syntyjä syviä myöden uppoutuneena omiin mietteisiinsä.. mut..
Kun paasaamisesta ei pääse eroon niin voihan sitä kirjoittaa asioita jäennellysti kirjoihin ja kansiin ja samalla kelata ajatustensa oikeellisuuksia jos meinaa niitä kirjoja joskus julkaista.
Kukin taaplaa tyylillään :)
mä en kuole koskaan,mä vaan muutun joksku muuks.niiku säkin.ei kai kukaan viel oo tält pallolta poistunu,ainakaan fyysisesti.ehkä metafyysisesti.diipaduu.
Sitten kun kuolla kuukahdan en enään ole minäitte.
Persoonani on kehittynyt siitä lähtien kun synnyin ja minulle annettiin nimi. Tällä nimellä, tai sillä ja sit senjälkeen muilla nimillä kutsuttu tyyppi, täällä nyt Tavatonkona puhuvana.. on just tietyntyyppiinen tapaus.. jota ei sit ole kun potkaisen tyhjää.
Elämä toki jatkuu.. voi olla että ikuisesti. Kullakin on sit tietyssä olomuodossa käytössään vain se yksi uniikki persoonallisuus, joka siis kehittyy niin kauan kuin elää.
Joillakuilla on sivupersoonia, ehkä he ovat jotenkin rikkaampia, mutta nekin lakkaavat kun se virallinen siitä kuolee.
On ihan hyvä välillä pohtia sen oman persoonansa vaatimattomia mahkuja silloin kun on näännyksissään olemassaolostaan.. Ihmisiähän täällä vain kaikki muutkin ovat :)
että me jäämme tänne fyysisesti.Se on totta myös raamatun mukaan.Meidän sielumme ja henkemme palaa Jumalan luokse joka sen on meille antanutkin ja tämä ruumis mätänee maassa tai palaa uunissa.Meidän sielumme ja henkemme elää ikuisesti-se on ainutkertainen.Joskus ihmettelen niitä kaikkia ihmeellisiä geenejäni mitä niille tapahtuu maan mullassa.jos mato syö mut joskus niin saako se mun geeneissä jotain minusta...ajatus aika jännittävä..se vaan sit kakkii mut ulos ei se peri kai mitään sielukasta..no ainakin luontoharrastukseni pääsee asiaan-maan multaan!
ainakin pohtii paljon enemmän kuolemaa kun sisaruksensa.. kyselee siitä paljon, piirtää kuvia yms. Joskus siihen liittyi pelkoja mutta ei luultavasti enään tai ei ainakaan näytä sitä.
Toteaa vain välillä että "me kaikki kuollaan joskus"
Niin jostakin syystä asseja kiinnostaa kuolema. En tiedä onko tutkittu assien kuolinsyitä - miten kuolman kiinnostus näkyy assipopulaatiossa. Mutta helposti kuolemasta puhuminen nähdään depression merkkinä. Vaatisiko sitten depression hoitoa. olen kuullut, että asseille suositellaan depressiolääkitystä. Onko kellään kokemusta?