Omistan 14-viikkoisen pennun, joka on yli-ylisosiaalinen vieraita ihmisiä kohtaan. Kävelylenkilläkin se juoksisi häntä heiluen jokaisen vastaantulijan syliin kasvoja nuolemaan. Miten pentua voisi tämmöisissä tilanteissa opettaa, ettei näin tarvitsisi tehdä. Namien voimalla on yritetty ihmisten ohittamista, toistaiseksi tuloksetta. Vai rauhoittuuko pentu kun ikää tulee lisää...
Ylisosiaalinen pentu
Kyssäri
61569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ylisosiaalista siis! Ole kuule onnellinen, että olet noin avoimen ja rohkean pennun omistaja! Sinulla on käsissäsi todellinen koiranomistajan Helmi tai Aarre, sukupuolesta tietty hieman riippuen...
Yritä nyt pitää huoli, että se ei avoimmuutensa takia joudu kokemaan ikäviä kokemuksia: että se ei juokse jotakin koiranvihaajaa päin, tai sitten vaikkapa piikkisikaa... Tai ylenpalttista reviiritietoisuutta omaavaa koiraa pahki.
Rauhoittuu toki iän myötä: hyvä harjoitus sitä odotellessa on tietysti, että oma isäntä/emäntä menee "hukkaan". Eli koiran vapaana ollessa koiran hötkyillessä sinne tänne, isäntä/emäntä menee koiralta piiloon, elikkäs karkaa. Jos koira ei heti asiantilan huomattuaan ala etsiä, niin huono homma... Vaan veikkaisin, että kyllä se alkaa.
Ja sitten kun löytää, mikä riemu ja ihastus, palkitseminen, eikä mikään vihastus... Vaikka olisikin kulunut ohjaajan mielestä liikaa aikaa etsimiseen.
Meilläkin asustelee alkukantaisia (rotumääritelmän mukaan vieraisiin varautuvasti suhtautuvia) koiria: ne kuitenkin kilpailevat vieraan sisään tullessa sylipaikasta ja huomiosta. Minusta sosiaalisuus ei todellakaan ole ongelma, vaan ansio. Eihän koiran oikeasti ole tarkoitus pureskella ovesta tulijoita kuoliaaksi. Vaan pahojen ihmisten mielissä toivottavasti elää sellainen näkemys, että (vartio)koirat pureksivat ihmiset rikki. Ihan hyvä näkemys, pureksikoot vain, vaikka se ei totta olisikaan. Meillä ainakin pahoja aikeita omaava tulija saa kyllä pelätä enemmän muoriskaa kuin koiriaan, RÄYH...
Sellaisia ON kuin ylisosiaaliset koirat. Ottaisin paljon mieluummin muutamaakin astetta passiivisemman koiran kuin ylisosiaalisen hössöttäjän joka minulla on. En saa siltä hetkenkään rauhaa, ellen sitten komenna sitä. Samaten vieraat, se ei kyllästy niihin laisinkaan, kunnes ärähdän. Se on todella rasittavaa. Koiran kanssa en kuitenkaan voi mitenkään touhuta 24 tuntia vuorokaudessa, eikä mielestäni pidäkään.
Koirani kyllä tottelee, ja oppii nopeasti, paitsi sitten juuri tuota hössöttämistä. Vieraiden tullessa tilanteet ovat rasittavimpia. Koira hössöttää, ilolla hyppii syliin, touhottaa, juoksee ympäri asuntoa, ja ilopissailee, ELLEN komenna sitä paikalleen tai irti vieraista tai sitä ja tätä kokoajan! Tästäkin sitten vieraat ja koira ovat nyreissään.
Parhaimmaksi olen havainnut sen että pistän koiran toiseen huoneeseen. Siellä se sitten meneekin makaamaan hetken kuluttua.
Koiraa saa olla vahtimassa kaiken aikaa (ellei siis jotenkin rajoita sen liikkumista tai komenna sitä paikalleen tms) ja se on rasittavaa.
Onko mielipiteitä? Pitäisikö minun olla onnellinen tästä pikkuvauvasta (nyt n. parivuotinen koira) joka roikkuu minussa kaiken aikaa?
Lähinnä tuntuu että olisi ollut hyvä jos se olisi joutunut avoimuutensa takia vähän kärsimään, olisi ehkä mennyt turhat hössötykset pois.
Sinulle no tuota...
Tätä samaa asiaa eli johtajuutta mainostaisin.
Ei ehkä uskoisi mutta me saimme ainakin www.koiraneuvola.fi Peetsalta avun juuri tuollaiseen käytökseen. Koira seurasi kotona joka paikkaan, hössötti itsensä ihan poikki kun tuli vieraita, kadulla jokaista piti päästä tervehtimään hirveällä tempomisella, puhumattakaan siitä että jos se oli metsässä vapaana ja näki jonkun (muutaman kerran jälkeen ei ollut enään vapaana)tuntui että sille piti koko ajan keksiä hommaa.
Sitten vierailin samaa rotua omistavan tutun luona jossa kolme koiraa vain makoili kotona. Tervehtivät minua ja sen jälkeen menivät nukkumaan. Juteltiin ja hän passitti minut tuonne mainitsemaani paikkaan ja kappas.
Kuukausi niitä ohjeita, kolme käyntikertaa ja koira on ihan eri. Makaa kotona tyytyväisenä, tervehtii vieraita mutta ei hössötä vaan palaa tervehtimisen jälkeen omiin puuhiinsa=nukkumaan/luuta järsimään, ei hauku ulkoa tuleville äänille,lenkillä ei juurikaan välitä muista koirista, vapaana ei sinkoile enään sinne tänne vaan nuuskii ja juoksee mutta ei päättömästi, tulee luokse kutsuttaessa, toimii treeneissä.
Älysin siellä monta asiaa. Koira ei hössöttänyt sen vuoksi että se oli ylienerginen, tai edes mitenkään normaalia noutajaa energisempi, ei sen vuoksi että se oli ylisosiaalinen vaan sen vuoksi että se kuvitteli että se on kertakaikkiaan sen tehtävä. Lauman johtaja tervehtii vieraat ensin ja huolehtii muutenkin lauman hyvinvoinnista. sitä se huoneesta huoneeseen seurailu oli myös, minun vahtimista.
Suosittelen ;) (edes keskusteluja lukemaan jos ei halua paikanpäällä käydä)
Olen samaa mieltä tiinamuorin kanssa. Kyllä ne koiranpennut useimmiten on erittäin kiinnostuneita kaikista ihmisistä, ja kuten jo edelläkin sanottiin, ikää myöten rauhoittuu siitä, kun oppii ymmärtämään "oman laumansa päälle". Hyveenä pitäisin tuollaista avoimmuutta ja rohkeutta, tuollaista pentua ja sen virtaa on paljon helpompi ohjata oikeaan suuntaan, kuin jalkojesi takana pelokkaana kyyristelevän.
Sen verran lisäisin että vaikka tuo on hyvä asia että pentu ei ole arka niin jos se on niin sosiaalinen että kaikkia pitää päästä moikkaamaan niin mielestäni voit oikein hyvin rajoittaa sitä että kaikkia ei tarvitse moikata. Ja moikata saa vain sinun luvallasi.
Tällä vältät sen että koira vanhimmiteen pitää aina oikeutenaan tervehtiä kaikkia.
Ja yhden tälläisen koiran kanssa eläneenä voin sanoa että se on rasittavaa. Ei ole kuitenkaan koiran asia tervehtiä vaan sen johtajan eli minun.
Meillä ainakin yhdessä vaiheesa meni kaikki koulutukset, näyttelyt ym ihan puihin kun koira vain höösäsi. Kyllä se siitä kontakti koulutuksella ja uskomatonta kyllä omistajan johtajuus koulutuksella parani. Siis aikuinen koira, ei pentu.
Kun koira on kytkettynä, sen pyrkimykset päästä kaikkien luo on kohtuu helppo estää. En ajatellut, että se pitää tuohon erikseen kirjoittaa.