Siis miten jaksatte konhottaa tosta painosta ja kalorimääristä kokoajam täällä????
Luulin että tää on odotus palsta,mutta taitaa ollakin joku kalorinkyttääjien ja anorektikkojen palsta.
Minua ei ainakaan ole neuvolassa käsketty kaloreita kyyttäämään ja jokaista suupalaa vahtimaan. Jos jotakuta on käsketty niin kertokaa minullekin.
Ajatelkaa sitä tulevaa lastanne älkääkä omaa laihuuttanne,typerää....
Luulin että tää on odotus palsta,mutta taitaa ollakin joku kalorinkyttääjien ja anorektikkojen palsta.
Minua ei ainakaan ole neuvolassa käsketty kaloreita kyyttäämään ja jokaista suupalaa vahtimaan. Jos jotakuta on käsketty niin kertokaa minullekin.
Ajatelkaa sitä tulevaa lastanne älkääkä omaa laihuuttanne,typerää....
Vastaukset 8
Vanhimmat
..tarkkailla myös omaa painoaan? ei siitä kaloreiden laskennasta mitään haittaa ole, koska energiantarvehan ei juuri raskausaikana nouse, vaikka niin luullaankin.. eikä se lapsi sitä laardia tarvitse kasvaakseen. niiden aterioiden koostumus (ravintoaineet) taas ovat hyvinkin tärkeitä vauvankin kannalta. itse vielä vauvakuumeilen toista pikkuista tänne päin, mutta aion kyllä pitää itseni kunnossa toisenkin raskauden aikana.. minun tapani ehkäistä masennusta. =) ei siinä mielestäni ole mitään väärää, että vauvan hyvinvoinnin lisäksi haluaa pitää itsensä "timmissä" kunnossa vielä mammanakin. enkä ilmeisestikään ole ainoa...
Tarkoitinkin normaalirajoissa... kun täällä se tuntuu menevän välillä sairauden puolelle kun joka suupalaa pitäisi vahtia ja kalorimäärä laskea,en usko että ne neuvolassakaan täällaista kontrollointia suosittelevat. Ja ehtiihän sitä laihduttaa synnytyksen/imetyksen jälkeenkin, vai mitä?
ehkä se vain kuuluu tähän aikaan? itse ainakin naisihmisenä lasken niitä kaloreita jo aivan automaatilla, luvut muistuu mieleen puoliunessakin helposti. ;) enpä kyllä itsekään ymmärrä näitä salaattiruokavalioita, niitä ehtii harrastaa sitten, kun se pikkuinen on maailmassa. niin kuin jo äsken sanoinkin, niin se tavallinen kotiruoka ei kyllä oikein valmistettuna ketään lihota, siihen vaikka maitotuotteita, ruisleipää ja hedelmiä/vihanneksia päivän mittaan lisäksi, niin on ruokavalio varmasti terveellinen ja vauvaystävällinenkin. ei se niin vaikeaa voi olla..
itse huomasi aika hyvin raskaaksi tultua, mistä se (lievä) ylimääräinen paino oli tullut; minulle ainakin siidereistä, grilli- ym. rasvaisista ruoista, sipseistä, karkeista jne. kun sitten koko raskausaikana ei oikein nuo edellämainitut maistuneet, niin kummasti pysyi painokin kurissa - ja nyt painan yli 15 kiloa vähemmän kuin ennen raskautta, kun terveellistyi elämäntavat muutenkin. ehkä sitten ei nykyään osata olla siinä keskitiellä, vaan joko syödään ns. roskaruokaa päivittäin tai sitten ollaan pelkällä salaatilla?
Mistä olet saanut sen käsityksen, että menee sairauden puolelle jonkun kaloreiden vahtiminen?
Ja kylläpä kyllä, jos on esim ylipainoa tai raskausdiabetes, niin neuvolassa hyvin tarkkaan kontrolloivat painoa, että ei tule sitten mitään hämminkiä synnytyksessä tai myöhemmin.
Mutta siis tietysti, jos on normaalipainoinen ja ei mitään diabetestä, niin silloinhan ei tarvitse katsoa välttämättä mitä suuhunsa laittaa.
Tosin tyhmää sellainenkin että sitten voi ajatella, että voi syödä herkkuja mielinmäärin, mutta ei ota huomioon sitä vauvaa kuitenkaan siinä ruuan ja herkkujen ahmimisessa, vaan oman navan.
Eli kyllä ne terveelliset ruuat on paljon parempia vauvankin kannalta, oli sitten laiha tai ylipainoinen.
Tuo kaloreiden vahtiminen on ikävä nykyajan piirre. Itse olen 32v ja muistan, että lukiossa oli luokallani kaksi hoikkaaa tyttöä, jotka vahti läskejään fanaattisesti. Se tuntuni meistä muista ihan oudolta. NO nyt tuntuu, että nuorten keskuudessa on enemmän sääntö kuin poikkeus vahtia syömistä ja lihomista. Medialla on varmasti osansa asiaan, jatkuvasti joka tuutista hyppii silmille vähäpukeisia, digitaalisesti korjailtuja kauniiden, hoikkien naisten kuvia. Omassa nuoruudessani tällaista ei ollut (siis läheskään tässä volyymissä mitä nykyään, pelottaa oikein tehdä tähän maailmaan tyttöjä).
On vain niin harmi, että nykyään monille tulee lähes pakkomielle kalorien laskemiesta ja laihuudesta. Se kun usien rajoittaa elämääkin ja sitoo energiaa ihan turhaan. Onhan niitä kirjoituksia täälläkin välillä, joista näkee, että kirjoittaja on alipainoinen ja kamalan huolissaan syökö liikaa. Ja annokset hädin tuskin riittäisivät pitämään nelivuotiaan hengissä saati tuottamaan tarpeeksi energiaa odottavalle naiselle ja hänen masuvaavilleen. Minä pidän kyllä normaalipainoisen naisen kalorien laskemista yhtenä askeleena lähemmäs syömishäiriötä.
Eri asia on tietysti ne, jotka joutuvat terveydellisistä syistä tarkkailemaan painonnousuaan.
Minua ihmetyttää sama asia, varsinkin kun olen ollut töissä syömishäiriöisten parissa. Jotenkin järkyttävää huomata kuinka paljon näitä aloituksia kaloreista ja syömisestä tulee. Ymmärrän toki, että halutaan tietää syökö itse terveellisesti tms. Mutta että kaloreita lasketaan ja pelätään kamalasti kilojen tuloa raskaana, se menee mielestäni jo liiallisuuksiin.
Normaali, terveellinen ruokavalio raskauden aikana. Ja jos lähtöpaino on normaali ja kiloja tulee 20kg raskauden aikana niin se ei ole kamalan vakavaa. Toki jos on valmiiksi ylipainoa, ymmärrän, jos painoon kiinnittää huomioita, koska suuri ylipaino on terveydelle vaarallista.
Minä en ainakaa mieti ja laske kaloreita. Syön sitä mitä haluan, tietty ei maksaa yms.. Herkkupäivä on vaik joka päivä ja grillillä tulee käytyä kerran pari viikossa :)
Sipsiä yms tulee syötyä melko usein, mun täytyy syödä paljon suolasta verenpaineen takia.
Syön kyllä myös kasviksiakin yms mutta myös herkkuja menee paljon.
Bmi oli 19 raskauden alussa ja nyt rv 26 3 ja painoa tullut yhteensä 10kg lisää..
Minulla oli ylipainoa raskaaksi tullessani ja neuvolassa kerrottiin terveellisestä ruokavaliosta ja annettiin joku esitekkin, mutta mihinkään kalorien seurantaan ei käsketty! Normaaliin terveelliseen ruokavalioon siirtymisestä vain. (Kotiruokaa, ruisleipää ja vihanneksia ja hedelmiä juunou)
Itsellä myös sellainen tunne, että kaloreista ja "herkkupäivistä" puhuvat ovat ennestään alipainoisia ja syömishäiriöisiä / sillä rajalla olevia. Julmasti leimattu ja varmasti myös yleistän, mutta olen läheltä seurannut kahden ystäväni syömishäiriötä joten osin tiedän mistä puhun.
Ja tiedän miltä kuulostaa, kun vastasyntynyt sylissään äidillä ei ole muuta mielessään kuin kuinkahan takapuoli on levinnyt ja palautuuko se koskaan entiselleen :/