Kuuntelin tuossa töihin tullessa radiosta aamuhartautta. Sinänsä aamunavauksen hengellisyyteen kantaa ottamatta jäi kuitenkin teema vapaus vaeltamaan ajatuksiin. Miten vapaus näkyy meidän elämässämme? Miten vapaus näkyy uskovaisen elämässä? Raamatussa vapauteen liitetään usko Jeesukseen.
"Jos siis Poika teidät vapaiksi tekee, niin te totisesti olette vapaat." (Joh. 8:36)
Tämä Raamatun kohta liittyy tarkemmin luettuna orjuuteen. Sen voisi ajatella niinkin, että olemme maailman orjia, jotka tulevat vapaiksi totuuden ja uskon kautta.
Mitä sinulle tuo mieleen termi vapaus?
"Jos siis Poika teidät vapaiksi tekee, niin te totisesti olette vapaat." (Joh. 8:36)
Tämä Raamatun kohta liittyy tarkemmin luettuna orjuuteen. Sen voisi ajatella niinkin, että olemme maailman orjia, jotka tulevat vapaiksi totuuden ja uskon kautta.
Mitä sinulle tuo mieleen termi vapaus?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jeesus osti meidät vapaaksi ja sanoi, ettei me saada antaa itseämme orjuuttaa. Olenkin siis pyrkinyt kunnioittamaan ja rakastamaan itseäni ja näkemään myös itsessäni ihmisarvon, mikä on välillä ollut tosi vaikeaa, mutta nyt on jo paremmin se asia sujunut. Koska lähimmäistä pitää rakastaa kuin itseään, on ensin opittava rakastamaan itseään, muuten ei voi muitakaan rakastaa.
Miten tämä liittyy vapauteen, no siten että en anna itseäni pakottaa mihinkään tahdonvastaiseen. Minä määrään itse itsestäni, omaista asioistani, että mitä hoitoa otan vaikka lääkärissä vastaan ja mitä en. Määrään myös uskonnonvapauslain nojalla, mihin kuulun ja en anna ihmisoppien pakottaa minua IKEEN alle. Uskon Raamatun mukaan Jumalaan ja Jumala rakastaa minua sellaisena kuin olen. Minun ei tarvitse yrittää miellyttää IHMISIÄ, vaan riittää että teen Jumalan tahdon. Sitä mikä on Jumalan tahto, kysyn Jumalalta, en ihmisiltä. Ihmisopit ovat minulle juuri esikuva orjuuttamisesta. Jeesus nimenomaan varoittaa ettei saa antaa itseään orjuuttaa.
Vapautta on myös valita itselleen ammatti, asuinkunta, työpaikka ja muuta, toki otan vastaan työpaikan minkä satun ammattiavastaan saamaan, mutta kolmesta paikasta valitsin sen mieluisimman. Luen mitä haluan, kuuntelen mitä haluan, nautin lakien puitteissa mistä haluan, esimerkiksi voin mennä teatteriin, sillä Raamattu ei kiellä teatteria. Teatterikielto on ihmisoppi eikä perustu Raamattuun. En anna ihmisten orjuuttaa itseäni, vaan elän Raamatun mukaan mieluummin kuin ihmisoppien.
Vapauteen kuuluu myös vastuu. Jumala näkee koko ajan mitä minä teen ja ajattelen. Minä juttelen Jumalalle eli rukoilen ja puhun kaikki asiat, niin iloiset kuin surulliset, kiitän kaikesta ja joskus toivon jotain mutta lisään siihen aina, että "Tapahtukoon sinun tahtosi", joten en kävele Jumalan tahdon ylitse, vaan viime kädessä toivon ettei oma tahtoni vaan Jumalan tahto on se joka toteutuu.
on aina Jumalan valtakunnassa luvattu uskoa.
Raamattu sanoo: joka syntiä tekee, se on synnin orja. Oikea vapaus ei ole sitä, että saa tehdä mitä itse mielii sillä synnin luvallisuus on orjuutta.
Se, jonka synnit ovat anteeksi saa vapaalla lapsen mielellä iloita armosta. Se on todellista vapautta.
Kyllä vapaus on sitä, että saa toimia omantuntonsa mukaan ilman turhaa lainalaisuutta tai kuuluisille 'rakkaudellisille neuvoille' pokkurointia eikä tarvitse elää muotomenoja noudattaen.
merkitsee minulle vapautta kuulua Raamatun opetusken mukaisesti Jumalan seurakuntaan ja kuulla sen neuvoja. On halu olla vain tässä laumassa.
On myös Jumalan lapsen vapautta, olla elämättä niinkuin maailma elää...On Hengen halu varjella itseä maailmalta. On halu kilvoitella ja laittaa pois syntiä, olla Jeesusken veren korjaamana.
”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).
”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).
Hieno armoon olennaisesti liittyvä ajatus jopa inhimillisestä näkökulmasta, joskin kankeaa kielenkäyttöä. Mutta mikä on asiayhteys avaukseen aiheeseen eli vapauteen?
Jumalan lapsen vapaasta Hengen tahdosta olevasta halusta on elää niinkuin Jumalan armo opettaa.
Armohan on uskovaisen opettaja.
Sensijaan, Paavali kirjoitti Galatalaisille: ”Niin on laki meidän opettajamme Kristuksen tykö, että me uskon kautta vanhurskaaksi tulisimme. Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla (Gal.3:24,25).
En minä hirveästi näistä höpinöistä tolkkua saa, ja käyntini taitaa olla sekä ensimmäinen että viimeinen lestadiolaisuuden parissa. Ihmetyttää kyllä tämä "Mutta sitten kun usko tuli, niin emme enempi ole sen opettajan alla" Aika pahana kai pidetään opettajan sekaantumista oppilaisiinsa muissakin piireissä?
”Sillä Kristus on lain loppu, jokaiselle uskovaiselle vanhurskaudeksi. Sillä Moses kirjoittaa siitä vanhurskaudesta, joka laista on, että kuka ihminen ne tekee, hänen pitää niissä elämän”(Room.10:4).
”Tietäen sen, ettei vanhurskaalle ole laki pantu, vaan väärille ja tottelemattomille, jumalattomille ja syntisille, pakanallisille ja kelvottomille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, miehentappajille,
Huorintekiöille, miesten kanssa makaajille, ihmisten varkaille, valehtelijoille, valapattoisille, ja mitä muuta senkaltaista sitä terveellistä oppia on” (1.Tim.9-10). Uskovainen tietää syntisyytensä ja sen ettei lakia voi täyttää, ei edes ensimmäistä käskyä. Laki tuomitsee syntisen jo Jeesuksen opetuksen mukaan kadotukseen, ajatuksen synnistä.
Jumalan armo onkin tarkempi opettaja:
”Saarnaa sanaa, pidä päälle sekä hyvällä että sopimattomalla ajalla, rankaise, nuhtele, neuvo kaikella siveydellä ja opetuksella” (2.Tim.4:2). Evankeliumi hoitaa uskovaista Jumalan lasta: ”Sillä Jumalan armo, kaikille ihmisille terveellinen, on ilmestynyt.
Joka meidät opettaa kaiken jumalattoman menon hylkäämään ja maailmalliset himot, ja tässä maailmassa siviästi ja hurskaasti ja jumalisesti elämään” (Tiit.2:11-12).