Kirjoittelin tuossa jo palstalla itsestäni, että kärsin paniikkihäiriöstä ja ahdistuneisuushäiriöstä jne. Mutta se vielä ahdistaa et mistä johtuu välillä päivittäinkin epätodellinen olo?tätä on jo jatkunut muutaman vuoden ja joskus se olo tulee näinkin tietokoeella istuskelun jälkeen ja varsinkin kun yksin kotona oleilee..voisko joku kiltti ihminen kertoa onko kellään samanlaisia tuntemuksia ja mitenkä niistä pääsee eroon??tiedän että ne jotenkin liittyy paniikkioireisiin mutta mulla joskus muuten ei muita paniikkioireita tule kuin epätod.olo ja vähän levoton olo,,keljumainen vaiva..:(
Outo juttu..
hannamari1
4790
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...epätodellisella ololla? Mulla on niin että tulee kaikenmaailman levottomia ajatuksia,todella omituisia. Esim. "tää ei oo mun elämä", tekis mieli karata ja vaihtaa nimi jne kaikkea älytöntä.
...että voisin palata menneeseen ja niin pois päin... Sellasta oloa on välillä etten elä oikein tässä hetkessä ja NYT. En oikein paremmin osaa selittää... SEllanen olo ettei oikein tajua mitä ympärillä tapahtuu ja mitä on joskus tapahtunut ja tapahtuuko tämä nyt oikeasti ja jos tapahtuu niin miksi?
Epätodellinen tunne on minullakin tuttu aina silloin tällöin. Psykologit sanovat, että silloin kyseessä on valtava sisäinen paine. Siis sellainen emotionaalinen tai affektinen tunnelataus. Eli suomeksi tuntemuksia jotka ovat niin torjuttu ettei niitä tiedosta ainakaan kokonaan. Ja että tästä johtuisi epätodellinen olo. Mutta itse en nyt sitten tarkemmin tiedä muutakuin, että kiusallista tuo on. Ihan terveetkin ihmiset joskus valittavat esim. herätessään, että on ihan epätodellinen olo.
Minulla nuo epätodelliset tunteet ovat menneet itsekseen ohitse ja esim. jos masennuslääkityksen aloittaa tai lopettaa liian nopeasti niin voi tulla epätodellinen olo.
Myös eräs keino minkä pitäisi kokemukseni mukaan tepsiä on vahvistaa noita ihmissuhteita. Mitä vahvempi sosiaalinen elämä niin sen eheämpi on myös oma minuus. Että on sellaisia kavereita joiden kanssa on mukava olla ja joiden kaa voi olla oma itsensä ja tuntea heidät läheiseksi. Mutta tiedä sitten kuinka sulla on tuossa suhteessa asiat.
Paniikista mulla ei ole juuri kokemuksia, mutta ahdistusta olen joutunut kokemaan joskus niin kovaa, että on alkanut pelätä ettei kohta enää kestä.
Hei!
Otan osaa..vaivasi ei mukava. Mulla kans on ollu sellasta epätodellista oloa välillä, tosin eniten on sellasia hallitsemattomia ja sekavi ajatuksia ja oloja j apakko-ajatuksia.
Yksi ilta sain aivan hullun epätodellisuuskohtauksen. En meinannu saada mistään oikein otetta. Siihen kuitenkin auttoi se, että yritti ajatella normaaleja asioita j atehdä normaaleja asioita jutella äidin kanssa jostain muusta jne. Eli opin, että kannattaa yrittää kuitenkin pitää kynsin hampain kiinni todellisesta maailmasta ja "normaaleista" jutuista, on mikä olo on. Tietenkin suosittelen myös parasta lääkettäni, eli rukousta!