no, nyt olen sitten raskaana. Pilleri pettivät!
En ole nukkunut viime yönä silmänräpäystäkään, koska "keskustelimme" eilen asiasta miesystäväni kanssa..
Hän sanoi ettei kukaan vahinkolasta halua, ja ettei hän tue minua jos en kunnitoita hänen toivettaan (mikä on abortti). Itse en voisi eläessänikään haluta aborttia, mutta nyt olen vähän niinkuin puun ja kuoren välissä. Haluaisin pitää molemmat, isän ja lapsen! Mies sanoi että eroamme jos aion lapsen pitää.. Kun kerran juttelime muuten vain että mitä tekisimme jos tulisin joskus raskaaksi, niin hän sanoi että tietysti kasvattaisimme lapsen yhdessä.. Nyt taisi miehen mieli muuttua, kun tosi tilanne tuli
En oikeen tiedä enään mitä tekisin
En ole nukkunut viime yönä silmänräpäystäkään, koska "keskustelimme" eilen asiasta miesystäväni kanssa..
Hän sanoi ettei kukaan vahinkolasta halua, ja ettei hän tue minua jos en kunnitoita hänen toivettaan (mikä on abortti). Itse en voisi eläessänikään haluta aborttia, mutta nyt olen vähän niinkuin puun ja kuoren välissä. Haluaisin pitää molemmat, isän ja lapsen! Mies sanoi että eroamme jos aion lapsen pitää.. Kun kerran juttelime muuten vain että mitä tekisimme jos tulisin joskus raskaaksi, niin hän sanoi että tietysti kasvattaisimme lapsen yhdessä.. Nyt taisi miehen mieli muuttua, kun tosi tilanne tuli
En oikeen tiedä enään mitä tekisin
Vastaukset 29
Vanhimmat
Teet miten vain niin abortin pitää aina olla viimeisin vaihtoehto.
Saat kuulla tämän moneen kertaan, mutta silti; ratkaisun teet sinä. Muista ratkaisua tehdessäsi, että abortti ei ole henkisesti helppo. Viidesosa abortin tehneistä naisista sairastuu psyykkisesti syyllisyydestä ja katumisestaan. Noihin ei luonnollisestikaan kannata liittyä. Abortista selviää jos ratkaisu on ollut täysin harkittu.
Syyt miksi henkisesti sairastutaan abortin jälkeen ovat; PAKOTTAMINEN (ratkaisu tehdään jonkun muun painostuksesta), liian harkitsematon päätös (ei etukäteen tiedetä mitä toimenpiteessä tapahtuu ja miten se vaikuttaa elämään...) ja aiemmat mielenterveydelliset ongelmat.
Eli hanki tietoa toimenpiteestä ennen ratkaisun tekoa mahdollisimman paljon ja tee abortti vasta jos itse sen haluat.
sepä se tässä onkin.. En ikinä harkitsisikaan aborttia! Mutta nyt on väistämättä käynyt päässä ajatus, koska haluaisin pitää mieheni. Toisaalta kun ajattelee, että hän haluaisi pakottaa minut tekemään asian mikä on täysin luontoni vastaista, saa miettimään että ottaako mies tekosistaan yhtään vastuuta.. ja hänen ehdotus oli: otat vaikka jonkun ystävistäsi mukaan lääkäriin.. Jäin miettimään että miksi ei hän tule?! On kuulemma niin kiireinen omien ystäviensä kanssa..
...lasta ilman isää.
Nyt asiasta on varmasti turha tehdä liian hätiköityjä johtopäätöksiä. Kunhan aikaa kuluu päivä pari, saatte molemmat ajatuksianne paremmin kasaan. Kiire ei varsinaisesti ole; abortin voi tehdä myöhemminkin, vaikka se on mukavampi mahdollimman aikaisin. Mukavin se on kuitenkin täysin harkittuna päätöksenä.
joo just sillä miehellä ei kinnosta yhtään sut ja lapsi kun nuin puhuu. turhaa sä sitä kattelet, pidä lapsesi, anna sille hyvä lapsuus ja paljon rakkautta. tuo mies ei ole abortin tekemisen arvoinen. ei kukaan ole!
ja unohda se edesvastuuton luuseri
hyvä! juuri näin!!
olen ite ollut samassa. valitsin miehen eli en lasta vaikka kuinka haluaisin. Arvaappa mitä? ei se mies sua rakasta jos ei halua lasta, jos rakastaisi se näkisi kuinka tärkeää on sulle. mulla kävi niin että puolen vuoden päästä tilanteesta alkoi oksettaa miehen läsnäolokin vaikka aikoinaan kuvittelin toista. oksettaa siksi, etten saattanut ymmärtää miten hän on voinut tehdä mulle niin pahasti että määräsi abortin. sairasta.
aborttiin tai et, miesystäväsi kanssa sinulla tuskin on hyvää tulevaisuutta edessäsi. Jos lähtökohtana on, että toinen haluaa lapsia ja toinen ei, välillänne on hyvin suuri ristiriita. Päätöstä mahdollisesta abortista ei siis kannattane tehdä yhteisen tulevaisuutenne perusteella vaan pikemminkin siitä huolimatta.
Älä hyvä ihminen tee aborttia vain miestäsi miellyttääksesi. Olen rivien välistä huomaavinani, ettei sinulle tule olemaan tulevaisuutta nykyisen miehen kanssa. Lapsi on kuitenkin sinun omaa lihaa ja verta, mies ei ole mitään sukua sinulle. Miehiä tulee ja menee, mutta oma lapsi on ikuisesti sinun oma.
Olen itse ollut vastaavassa tilanteessa ja pidin tietysti lapsen. Ikimaailmassa en olisi tehnyt aborttia, vaikka koulu oli kesken ja kaikki asiat retuperällä. Tänä päivänä olen onnellinen päätöksestäni. Tämä pian 3-kymppinen poikani on loistavasti menestynyt elämässään, minkä virheen olisin tehnyt, jos en olisi häntä vastaanottanut. Aivan itku tulee, kun ajattelenkin asiaa.
Toivon mukaan voit pitää lapsen. Myöhemmin lastensaanti voi olla kiven takana. Elämä on kovin ihmeellistä. Sydämestäni toivon sinulle kaikkea hyvää. Lapsesi ei ole mikään vahinkolapsi, hän on normaali lapsi kuten muutkin. Miesystäväsi asenne on kovin outo, hän ei selvästikään taida olla kypsä isäksi. Toisaalta hän voi kypsyä ajan myötäkin, sellaisiakin tapauksia on.
Luettuani viestisi, voi todeta samaa mitä monet muutkin: sinulla näyttää olevan yksi ihmissuhde lopussa ja toinen alussa. Onnea raskaudestasi, kunhan vaan jaksat luottaa siihen että elämä kantaa. Miehiä todellakin tulee ja menee ja tuollainen mies, joka ei vastuuta kanna ei ansaitse mielestäni "miehen arvonimeä", akkamainen väistelijä! Ole itse "mies"! Pidä lapsi, vastaa seurauksista. Voin kertoa, ettei maailmassa ole mitään niin ihanaa kuin oma lapsi. Lue palstoja keskenmeno ja lapsettomuus niin ymmärrät mikä onni sinua on kohdannut. Lapsi ei ole enää 9 kuukauden jälkeen mikään vahinkolapsi, siitä voit olla varma.
abortin tekisitkin. Eli teetpä kummin vaan et varmaan miestäsi saa pidettyä. Ei sillä ole vastuuntuntoa teoistaan.
mulla oli samantapainen juttu myös.. Tulin vahingossa raskaaksi ja itse jollain tavalla pikkuisen iloitsin asiasta, en tietenkään hirmu onnellinen ollut, mutta kuitenki..Poikaystäväni oli armeijassa sillä hetkellä. Tein testin ennen kuin hän pääsi iltavapaalle ja positiivinenhan se oli. Pelkäsin todellakin hänen raektiotaan asiasta. Testin nähtyään hän oli hiljaa pitkän aikaa, tuijotteli seinää..Ensimmäiset sanat mitä hän suustaan päästi olivat; olisiko mahdollista tehdä abortti? muuta sieltä ei tullut. Asiasta ei edes keskusteltu paljoa..Sen verran keskusteltiin kuitenkin, että päästiin siihen tilanteeseen että poikaystäväni sanoi, että teeppähän mitä teet, hän on minun tukena. Vähän hällä väliä -asenne. En tiedä olisinko 100 % halunnut itse aborttia, mutta mietin asiaa ja päädyin siihen kuitenkin. Poikaystäväni maksoi kokonaan toimenpiteen. Olin kerennyt juhlia jne. melko paljon jo jonkin aikaa ennenkuin tilani selvisi. Toisaalta mietin sitä, että haluanko minä tehdä lasta, jota sen oma isä ei halua? Olen itse avioeroperheestä, vanhempani erosivat jo kun olin 3 v. Vaikka minulla onkin ollut hyvä äiti, niin mukavaa perhe-elämää minulla ei ole ollut. Vain isäpuoli jonka kanssa emme tule toimeen. Loppujen lopuksi lapselle on rankkaa elää ilman toista vanhempaa. En ainakaan haluaisi jatkaa omaa "perintöäni". Elää yh-äitinä ja vastailla lapsen kysymyksiin isistä. Kaikkea tällaista mietittyäni suostuin itsekkin aborttiin. Loppujen lopuksi en ole katunut asiaa ja olemme vieläkin yhdessä samaisen henkilön kanssa en vaan tiedä kuinka kauaa enää..Kyllähän tuo tapaus jäytää meidän välejä vieläkin vaikka siitä onkin jo pari vuotta aikaa. Loppujen lopuksi suurin osa miehistä on raukkoja, jotka haluaa kyllä lakanoiden välissä vaikka mitä, mutta sitten kun pitäisi ottaa vastuuta jostain, niin sitten juostaan pakoon häntä koipien välissä. Niinpä se on tämä maailman meno. Oma on päätöksesi.
lueppas näiltä sivuilta otsikolla "isä ei halua". Olen samamassa jamassa, tosin nyt meillä jo keskustellaan, ja olen itsekkin päätynyt keskytykseen. Mutta tilanne on vaikea..tsemppiä! ja voimia! muista tehdä itse ratkaisusi, niin minäkin tein, vaikka vaikeaa se oli.
Päätös on sinun ja vain sinun mutta itse en henk.koht. voisi katsoa miehesi kaltaista miestä enää silmiin joka vastuun tullen päättää omalta osaltaan luistaa tilanteesta uhkailemalla suhteen päättymisestä.Kakara ja vastuuton neitihän tuo ns. miehesi taitaa olla.
Nyky-yht.kunnassa sinä pärjäät varmasti erittäin hyvin niin taloudellisesti kuin myös henkisestikin ilman tuollaista miestä.
Yksin jääminen lapsen kanssa ei ole tuomio eli ettet saa töitä, uutta parisuhdetta, ettet voi opiskella, ettet voi bailata, ettet voi elää yksin lapsen kanssa jne...Sinulla on yhtä paljon mahdollisuuksia kuin parisuhteessakin olevalla naisella.
Lapsi antaa sinulle erittäin paljon, enemmän kuin osaat kuvitellakkaan.Helppoa yksinoleminen lapsen kanssa ei ole mutta varmasti vertaistukea saat ja toiv. sukulaisia ja ystäviä on tukenasi.
Itse olin yh:na lähes kuusi vuotta ennen kuin löysin/huolin nykyisen kumppanini.Sinä kuutena vuotena opiskelin itselleni akateemisen tutkinnon entisen ammattini lisäksi (jonka olin hankkinut ennen raskaaksi tuloa) sekä matkustelin, bailasin silloin tällöin sekä tapailinkin muutamia miehiä ja vietin normaalia yh:n/nuoren naisen elämää nauttien jälkikasvusta.
Päivääkään en vaihtaisi pois vaikka välillä on vaikeaa ollutkin.
Ja tiedoksi:lapsen isän kanssa olimme yhdessä puoli vuotta lapsen syntymisestä jonka jälkeen ilmeni,että hän olikin aivan kypsymätön isäksi.Ja näin ollen oli parempi,että erosimme ja jäin lapsen kanssa kahden.Mutta mitään en ole katunut enkä halunnut vaihtaa osaani joksikin muuksi.
Ja ikää tällä hetkellä 31 ja lapsi kohta 10v.
Tsemppiä ratkaisullesi ja kerrothan joskus täällä miten teidän kävi.
Selitäpä muuten se olennainen asia, miten järjestit lapsesi hoidon bailaamisesi tai muiden tekemistesi ajaksi? Monet vaikeassa tilanteessa olevat yh-äidit tai sellaiseksi tulossa olevat ovat nimenomaan huolissaan tuosta seikasta.
Välittääkö miehesi sinusta oikeasti, jos uhkailee sinua tuollaisilla asioilla kuin esim. erolla?? Ei taida olla oikeat jauhot hänellä pussissa.. tee niinkuin itse parhaaksi näet, miehestäsi vvälittämättä. Mieti mikä ihana elämän alku sieltä on tulossa.
voisi tehdä,olisi olla tukenasi aborttia tehdessä. Hän ei ole edes siihen valmis vaan omat menot tärkeämpiä. Kuinka luulet hänen seisovan muuten jatkossa rinnallasi elämän karikoissa? Hän taitaa olla niitä jotka menevät siitä ali,mistä aita on matalin.
Pidä lapsesi ja nauti elämästä hänen kanssaan.
Voimia:)
No mulla oli samankaltainen tilanne. Tosin me olemme olleet jo erillään miehen kanssa jo reilun kuukauden.. Ja nyt kun saatiin tietää että olen raskaana niin puhuttiin että keskeytetään, mutta ei mahdollista koska raskaus jo niin pitkällä..
Nyt sitten miehen mielestä vaihtoehto olisi että annettaisi lapsi sitten adoptioon, mutta minä en siihen pysty.
Mies kun on sitä mieltä että ei me pystytä kasvattamaan lasta. Että ei ole hyvä aika lapselle. Tai hän vain ei halua sitä vastuuta vielä elämäänsä, mutta eipä tätä enään voi peruuttaa.
Kokemuksesta voin sanoa,että vaikka tuntuukin siltä että ei ole oikea hetki,niin kyllä ajatukseen vanhemmuudesta tottuu. Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan,että kyllä tämä tästä.. Sitten kun lapsi on jo syntynyt ja aikaa kulunut niin et voisi kuvitellakkaan eläväsi ilman omaa lastasi.
Tämä,siis jos olet halukas lapsen pitämään. Jos et niin,halukkaita adoptoimaan kyllä löytyy.
miten joku voi olla valmis antamaan lapsensa pois! Kun saat sen pienen kääreen syliisi, et varmasti mietin enää ikinä pois antamista....jos siis sulla on jotain tunteita ja niitähän yleensä ihmisillä on. Mulla on kaksi lasta ja ne on mulle trkeimmät asiat elämässä, mieskin jää toiskes niitten rinnalla..vasta sit kun oman lapsen saa niin ymmärtää mitä todellinen rakkaus on, ikinä en olis uskonut että toista ihmistä voi rakastaa niin paljon että ihan sydämmeen sattuu. ja kun saat sen oman lapsesi masusta maailmaan niin itket vielä että ajatella jos olisin tehnyt abortin....
Kyllä minä olen valmis pitämään lapseni, mutta mies ei halua. Minä en todellakaan siihen pysty että antaisin lapseni pois.
Odotas kun lapsi syntyy. Sen jälkeen hän on luonnollinen osa perhettänne ja jo muutaman päivän päästä mieskin pitää mukavana asiana että kun tulee kotiin, on siellä isän pieni piltti tai kullannuppu odottamassa. Ties vaikka hän siinä vaiheessa olisi _vielä vähemmän kuin sinä_, antamassa lasta koskaan pois adoptioon.
Ihan muuten vain rehellisyyden nimissä, onko myös niin, että tietenkin tiesit tai aavistit raskaudestasi jo paljon ennen, mutta tarkoituksella jätit sen miehellesi kertomatta, jotta aborttivaihtoehto varmasti tulisi turvallisesti ja keskusteluitta ohitetuksi?
En todellakaan tiennyt olevani raskaana.. Asiasta sain tietää vasta tiistai-iltana kun olin testin tehnyt.
Ja samana iltana ilmoitin lapsen isälle että näin on käynyt ja hän jo silloin sano että mene käymään taysissa että saadaan tietää kuinka pitkällä ollaan menossa ja jos mahdollista raskaus olisi keskeytetty.
Ja seuraavana päivänä menin käymään ja selvisi että olen rv 20 4 eikä enää ollut mahdollisuutta keskeyttää.
Ja asiasta ollaan puhuttu sen jälkeen ja tänään jopa mies itse myönsi että eihän se olisi oikein antaa lasta adoptioon, mutta hän vain on huolissaan siitä että pystynkö/pystytäänkö huolehtimaan ja hoitamaan lapsi rahallisesti ym. tavoin.
on että mieti rauhassa.Ei kuullosta kamalan kypsältä uhkailla erolla. Tuollaisessakin asiassa pitäisi antaa ajan kulua sen aikaa että saa ajatukset selviksi, harmi vaan että jos sitä aikaa kuluu liikaa niin ei voi enää aborttia tehdä.tsemppiä päätöksen tekoon.
voi joskus olla yleensä realistinen vasta silloin kun se on syntynyt. Omalle poikaystävälleni oli vaikea uskoa yleensäkin että olen raskaana ja nyt kun on yhdessä oltu neuvolassa ja katsottu kuinka pikkuinen potkii ja maha kohoilee potkujen voimasta niin kyllä se hänellekin on realistisemmaksi muuttunut, mutta luulen että suurin palkinto tulee sitten kun pienokaisen saa omaan syliin.Ei sitä alussa oikein osaa ajatella järkevästi kun on sekaisin siitä mikä päätös on tehtävä. Aluksi itsekkin mietin aborttia mutta vasta 4kuulla olin varma etten aborttia halua ja nyt en antaisi lastani pois mistään syystä.
rv 24
ilman sitä miestäkin. mieskin oi kyl ajatukseen tottua alku järkytyksen jälkeen.
äitini aikoinaan oli samassa tilanteessa. isäni olis halunnu keskeytyksen mut äiti peru sen samana päivänä ku se olis ollu.
rakkautta ja huolenpitoa olen saanu vaikka isä ei kuvioissa ole ikinä ollu.
miehiä tulee ja menee mut lapsia ei välttämäti ikinä lisää tule.
mies ei ole sinun arvoisesi jos heti kättelyssä jo tyrmää ajatuksen lapsen kasvattamisesta! muista että sinä olet itse päätösvallassa asian suhteen, joten kuuntele omaa sydäntäsi ja tee ratkaisusi :) tunteesi käyvät hullunmyllyä ja ajatuksesi sinkoilevat suuntaan jos toiseenkin, mutta uskon että lopulta päädyt oikeaan ratkaisuun. sitäpaitsi, jos päätät pitää lapsen, mutta miehesi jättää sinut, niin saattaahan se olla että pienet vauvan varpaat ja sykerönenän nähdessään sinunkin miehesi tunteet lämpenevät ajatukselle kasvattaa lapsi yhdessä :)
tsemmpiä sinulle oikein paljon jatkoon :)
Jos olet sitä mieltä ettet halua aborttia nii älä myöskään sitä tee! Miehiä tulee ja menee mutta lapsen saanti voi olla kiven takana. Moni tuttuni ei ole lasta saanut vaikka kuinka yrittäisi. Itse olen onneekkaasti lapsen saanut. Elämme lapsen kanssa kaksistaan. Harrastukset ja muut menot voi ihan hyvin sisällyttää elämään jos on vain tarpeeksi tukijoita ympärillä!
Kun sana levisi et olen raskaana ja nyt kun sain lapsen niin tosiystävät vain ovat jääneet eikä niitäkää juuri ole tai eivät pidä paljoa yhteyttä. Päivääkään en lapseni kanssa vaihtaisi pois. Jos olisin tiennyt raskaudesta aiemmin, en silti olisi tehnyt aborttia!
Jos päätät pitää lapsen ja miehesi häipyy niin pidä yhteyttä kavereihesi ja muihin tuttuihin myös raskausaikana! Itse olin aivan yksin ja se oli kamalinta aikaa elämässäni vaikka pieni elämän alku mahassa odottikin... Synnytettyäni olin niin onnellinen!
Kyllä lapsen kanssa pärjää yksinkin jos vain haluaa. Onhan se välillä rankkaa, mutta ihania hetkiä on niin paljon! Lapseni kanssa oleminen on myös paljon kasvattanut minua ihmisenä. Eikä kannata peljätä et ei selviä tai osaa hoitaa lasta. Minäkin luulin niin ja olin hyvin peloissani. Lapsen kanssa touhuaminen on sujunut kuitenkin mainiosti!
En edes ymmärtänyt olevani äiti ennen kuin ehkä noin kuukauden päästä synnytyksestä! Sitä ei vain oikein ymmärtänyt. Se on niin ihmeellistä!
Jos päädyt aborttiin, on myös hyvä pitää ystävät lähellä. Jokunen tuttuni on siihenki päätynyt, osa pakosta ja osa omasta tahdosta. Jälkeenpäin ovat erimieltä. Se on kuulema hirveää ja jälkeenpäin kaduttanut. Osa on nähny painajaisiakin. Seuraamukset voivat olla hirveitä ja niiden kanssa on oltava loppuelämä!
Päädyt sitten mihin ratkaisuun tahansa, niin ajattele kerranki elämässä itseäsi! Jaksamisia sinulle ja kaikille muillekkin samnkaltaisessa tilanteessa oleville.
Oletteko ihmiset ajatelleet miksei juopot tai huumeidenkäyttäjät tee abortteja? Lapsia asustaa mitä hirveimmissä paikoissa! Niitä ei hoideta kunnolla tai ollenkaan, osa jopa kuolee. Jos sinulla vain on rakkautta niin pärjäät lapsesi kanssa mainiosti!
Neuvon sinua unohtamasta abortin tältä istumalta. Vaikka kuinka luulisitkin, että tulet selviämään asiasta hyvin, epäröin. Jos sinulla on yhtään sellaista fiilistä, että haluat pitää lapsen, älä edes mieti aborttia. Tulisit katumaan sitä varmasti todella paljon. Olin muutama vuosi sitten samassa tilanteessa kuin sinä. Mieheni ei halunnut lasta yhtään ja kiristi minua tekemään abortin. Raskausaikani oli yhtä helvettiä kun myös useimmat lähisukulaisistani soimasivat minua siitä että olen raskaana. Sairastuin myös raskaanaollessani raskaudenaikaiseen masennukseen. Ja vaikka se muutama kuukausi on ollut elämäni rankimpia kuukausia henkisesti, en kertaakaan katunut sitä että päätin pitää lapsen. Lapseni on kaiken sen arvoinen. Ja mitä onnea ja iloa se tuokaan elämääni.
Loppuvaiheessa raskautta mieheni kuitenkin alkoi tukemaan minua ja nykyään se ilo mitä lapsi toi hänenkin elämään. Hän on sanonut että silloin kun lapsi ei ole vielä syntynyt ei mies varsinkaan ymmärrä, kuinka se on todella elävä olento ja kuinka se rikastuttaa elämää, vaikka alun alkaen on pelännyt ettei selviäisi lapsen hoidosta. Miehen on vaikeampi tajuta sitä varsinkin silloin jos ei ole muita lapsia, että kun nainen on raskaana, mahassa todella kasvaa pieni ihmisen alku. Luultavasti miehesi tulee jossain vaiheessa tukemaan sinua. Nyt hän on vain niin paniikissa raskaudestasi ettei osaa ajatella selvästi ja järkevästi. Viimeistään sitten kun lapsi syntyy hän tajuaa, että olet tehnyt oikean päätöksen ja varmasti rakastuu lapseen silmittömästi.