Kissani on päivät yksin, noin 9h yhtäjaksoisesti. Lisäksi se on yksin olohuoneessa yöt, koska samaan makkariin me ei mahduta "erilaisten" nukkumistapojen takia, eli kisu pitäisi mut hereillä. Mitä mieltä olette, onko kaveri liikaa yksin? Hän on kovin seurallinen, kun olemme yhdessä, leikimme ja silittelen häntä jne. Mutta välillä kisu näyttää vähän masentuneelta, tuijottaa vaan jonnekin tyhjyyteen (lattiaan, seinään), mutt akuitenkin kurnahtaa iloisesti jos kutsun häntä tuijotussession aikana...Voisiko tuo käyttäytyminen johtua yksinäisyydestä?
Kissa yksin
holmes
10913
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä ainakin kannatan ehdottomasti kaverin hankkimista kissallesi. Pitkät työpäivät ja vielä yksinäiset yöt eivät ole kunnon kissanelämää, kissa tarvitsee seuraa, jollei ihmisestä niin sitten toisesta kissasta. :)
seuraeläin, vaikka moni luulee että ne vaan nukkuu ja syö.
Itse olin 12 tuntia päivässä töissä ja toiset 12 tuntia nukuin ja tätä 6-7 päivää viikossa, eli annoin vain kissalle ruokaa tullessani töistä ja lähtiessäni takaisin töihin. Parin tällaisen viikon jälkeen kissa rupesi näyttämään erittäin apaattiselta, kuten myös itsekin, jatkoin tämän duunin tekemistä jonkin aikaa ja huomasin etten jaksa enää. Lopetin kyseisen työn ja hankin toisen tilalle, sillä vapaa-aikaa ei juuri muuten olisi jäänyt.
Pari viikkoa uudella järjestelyllä kissani ja itseni mielenterveys parantunut huomattavasti.
Olen kuitenkin pitänyt kissaa samanarvoisena kuin itseänikin, tosin molemmat haluaa myös omaa aikaa ja mielellään siten kuin kissalle sopii, koskä hän pitää itseään jumalana, joka se tavallaan onkin (suloinen pikku perkele).
Jos mahdollista, niin päästä kissasi ulos. Tottakai sisällä nyhjöttävä kissa pitkästyy ja masentuu. Eihän se ole oikeaa kissanelämää.
Jos asut paikassa, jossa et voi päästää kissaa ulos, voit tietysti hankkia kissallesi kaverin. Se voi jossain määrin auttaa.
Työnnä kissa ulos, jos oma aika tai viitseliäisyys antaa kissalle virikkeitä ei riitä. No, kuollut kissa ei virikkeitä enää tarvitse. Että ulos vaan.
Ei sitä kissaa tarvitse työntää ulos, se menee ihan mielellään viettämään oikeaa kissanelämää.
Eikä omat kissani ainakaan ole menneet ulos kuolemaan vaan pyydystelemään, kiipeilemään ja nauttimaan elämästään.
saa virikkeitä kun niitä sille antaa! Sisäkissa on aivan yhtä onnellinen kuin ulkoilevakin. MINUN mielestäni kissa ei kuulu luontoon...
Missä vaiheessa sanoin että en viitsi olla kissani kanssa ja antaa hänelle virikkeitä? Koti on pullollaan kiipeilypaikkoja, leluja, raapimispaikkoja jne jne, että kyllä tuohon osastoon olen panostanut. Ja illat leikitään yhdessä niin paljon kuin mahdollista. Vitsi että meitä löytyy joka junaan näillä palstoilla...*syvä huokaus*
kaverin hankita olisi varmasti paras ratkaisu, mutta siihen tuntuu taas miehelläni olevan poikittainen sana sanottavanaan. Harmi, ettei kerrostalosta pääse uloskaan noin vain, onneksi on turvallinen lasitettu parveke, mistä kisu näkee sentään maailman menoa päivisinkin.
mun kissa oli yksin vaan koulupäivät ja nukkui vieressä ja silti oli masentunut.teki tuhojaan ja aina kun tulin kotiin,sen makas sohvalla ja katsoi mua surullisesti.otin kaverin ja se loppui siihen:) on nykyään paljon onnellisempi!ja hyväksyi toisen heti.eivät edes tapelleet.uus kissa tutki taloa ja vanha kissa kulki perässä haistellen.puoli tuntia ja ne jo pesivät toisiaan.alkuun pelkäsin entä jos ei tuu toimeen, mutta oli todellakin turha pelko.
kyllä voi!! Jotkut kissat eivät kärsi yksinäisyydestä niinkuin oma kissani, vaikka sillä oli aiemmin toinen kissa kaverinaan, mutta tuntuu että se nauttii olla enemmän yksin ja oman perheensä pomo, kuin alistua toisille! Kissojen luonteet ovat kyllä erilaisia...Kissasi ehkä kaipaa lajitoverinsa seuraa päivisin kun olet poissa! ja luulisin että kissasi leikkii kanssasi mielellään silon kun tulet kotiin.........