Jos saat kehuja ja kiitosta, otatko ne vastaan rinta rottingilla vai vaivautuneena, kun et oikein tiedä, kuinka niihin pitäisi vastata.
Entä, jos vastakkaisen sukupuolen edustaja sattuu joskus kehumaan esim. ulkonäköäsi, pukeutumistasi tms.
Osataankohan me suomalaiset antaa kiitosta ihan reilusti ja konstailematta - tai ottaa vastaan näitä juttuja ;) hmmmmm....
Entä, jos vastakkaisen sukupuolen edustaja sattuu joskus kehumaan esim. ulkonäköäsi, pukeutumistasi tms.
Osataankohan me suomalaiset antaa kiitosta ihan reilusti ja konstailematta - tai ottaa vastaan näitä juttuja ;) hmmmmm....
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ihme kysymys...
Mä otan aina ilomielin vastaan ja kiiitä huumorimielellä jos joku kehuu mua! sanon vain iloisesti että kiitos! onx toi niin vaikeaa?????
miksi pitäisi olla nöyrä jos joku kehuu sua?
Suhtautumisessa on alueellisia eroja.
Työpaikalla mies miehelle: Tunnustuksen saaja:
1. Ottaa vinoiluna!
2. Tulkitsee että teenpä vastedes vähemmän!
3. Kokee asian kannustavana!
'Siviilissä' epäilee: Mitähän tuo jätkä meinaa!
Jotkut jopa: Kiva kun huomasi!
Mies naiselle:
1. Menee lukkoon (siis nainen).
2. Epäluulo taka-ajatuksista. Jos on niin ei osaa ottaa sitä positiivisesti!
3. Kiva jätkä mutta ei nyt minun makuuni!
Omalla kohdallani palautteen antajan persoona, asia ja sävy ratkaisevat.
Ylipäätään olen niin hyvä että kaikki positiivinen palaute pitää paikkansa ja on ositus ko. henkilön älykkyydestä!
altis?
Totuuden ei pitäisi loukata ketään eikä sen toteaminen ole imartelua!
Mä sanon joskus naisille, että niillä kampaus kontiksessa ja sen sellaista. En mä jää katteleen niitten ilmeitä, kun ne alkaa heti luuleen kaikkee.
Jollekkin ukonrähjälle saatan sanoo sitten, että sillä on reilu meininki. Silloin voi jäätä vaikka yhdelle kaljalle siihen. Sitä kieltä kaikki ymmärtää. Naisille jos tarjoo juoman, niin taas ne alkaa miettiin liikaa. Jos mä niille kuiteskin tarjoon paukun, niin taas mä käännän niille selkäni. Oon mä vaan sen verta karu jätkä.
"Naisille jos tarjoo juoman, niin taas ne alkaa miettiin liikaa. Jos mä niille kuiteskin tarjoon paukun, niin taas mä käännän niille selkäni. Oon mä vaan sen verta karu jätkä."
Kiitos sulle, Jermu, hyvistä nauruista :D
EI sitä passaa ruveta lirttaileen työmaalla ja kaupungilla..Muutenkin noita naisia on ihan liikaa vapaalla jalalla. Tälläinen merkattu mies joutuupi vielä vaikeuksiin, kun ne kaikki hyökkääpi kimppuun. Menee katos terassia nurin, kun joutuu kimpoileen karkuun noita naisia.
että oikein hyökkääpi...taidat haaveilla...
Kait se on Suomalaisen perusluonteessa se, että kiitokset saavat "kohteen kallelleen".
Joskus oli hauskaa seurata sitä. Kun mies sanoo seuralaiselleen, että >>Onpa sinulla hyvännäköinen mekkoNo mikä tämä nyt on, Anttilan alennuskorista poistohintaan ostettu rätti".
Eli, miksi kehuja on niin vaikea ottaa vastaan? Miksi ei vaan sanota. KIITOS, voi miten mukava kun huomasit.
...että suomalaiset ja kiinalaiset (!) ovat näissä kehumisasioissa yllättävän samankaltaisia. Kehuja epäillään ja myöskään omaa menestymistään ei sovi näyttää tai ympäristö paheksuu ja alkaa nimittelemään nousukkaaksi, ökyrikkaaksi jne.
Tässä oiva esimerkki:
Kiinalainen riisinviljelijä talsii pellollaan tutkimassa mitenkäs se riisi kasvaa, tuleeko hyvä sato.
Huomaa, että hyvä tulee. Tietää, että kateellisiakin on, myös jumalissa (heillä useita).
Niinpä riisinviljelijä ennalta ehkäisee kateuden aiheuttamaa pahansuopaisuutta jumalten taholta ja alkaa taivaalle tähyillen kulkea pellollaan, levittelee käsiään, puistelee päätään ja huutaa kovalla äänellä: "Voi voi, huonoa riisiä! Huonoa riisiä, niin huonoa riisiä...."
Henk.koht. uskon sanojaa kun saan kehuja. Naiivia tai ei, mutta en ole koskaan huomannut että sanojat olisivat olleet liikkeellä vilpillisessä tarkoituksessa ja/tai hyötyä odotellen.
Jos tulee kehuja joltakulta, toisinaan osaan "varautua" siihen. Joistakin ihmisistä vaan tietää mitä ne sanoo...
Riippuu vähän henkilöstä, että suhtaudunko skeptisesti kehuihin. Yleensä kuittaan asian vaan kiitoksella, enkä tee asiasta sen kummempaa numeroa. Joskus taas tuntuu kiusalliselta ja koitan kääntää huomion itsestäni antamalla jonkun vastakomplimentin.
minä ainakin uskon kehumiseen, vaikka toinen valehteleekin. Sehän tuntuu ihan mukavalta ja pääsee narraamaan itseäänkin.....
On mukava kun joskus voi kehua jotakin oikein tosissaan asiasta,sen näkee ihmisestä mukavana ilmeenä kun hän on iloinen vaikka koettaa peittää sitä.Niin sitä on itsekkin... en tiedä...vaivautunut tai jotenkin hämillään...miehet nyt kehuu niin harvoin että kannattaa aina ottaa totena kaikki...
Mikäli, kehut tahi kiitokset on "aitoja".. :))
"Väärät" huomionosoitukset, ei mee läpi
mitenkään.. :DDDDDDDDDD
Ehkä?.. pitäs olla "sinisilmäsempi", mut
realistilta se ei onnistu, vaik kuin
yrittäs.. :DDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Jos vastakkaisen sukupuolen edustaja kehuu, olen
näetsen liian tottunut sellaiseen! Witsi ;))
Helpompaa on antaa kiitosta itse.
Mutta jos sellainen ihme tapahtuu, että töissä
aiheesta kehutaan, otan sen hyvillä mielin, vaivautumatta vastaan.
että aito kehuminen voi lämmittää toisen mieltä kovastikin. Eihän sitä tarvitse mitään ylistyslaulua alkaa luritella, mutta pelkkä "onpas sulla nätti pusero" tai "kaunista huulipunaa" - siis ystävä-naisille, juu sii. Miehiä voi sitten kehua tyylikkäiksi ja kilteiksi tms.