No niin. Pitkästä aikaa täällä taas. Tilanne on muuttunut ehkä melkoisen radikaalisti. Meillä ilmeisesti loppuu vauvahaaveilut ja yrittäminen. Tunnen itseni jotensakin petetyksi ja olen niin vihainen etten sanotuksi saa. Siksi olen täällä purkamassa tunteitani.
Meikällä oli synttärit tässä hiljattain. Samana päivänä nykyinen kumppani ilmoittaa että hän ei haluakaan lapsia. Kun mulla on ennestäänkin jo pari, niin mies ei halua menettää sitä ainoaa vapaata viikonloppua joka meillä on kahdelleen, kun lapset ovat isänsä luona joka toinen viikonloppu. Alusta asti oli selvää että jos tulee lapsia, niin saa tulla ja nyt yht`äkkiä sävel vaihtui. Siltikin vaikka mieli jo muuttui, ei ole ehkäisyn aloittamisesta puhunut sanaakaan...
Oon ihan kympillä raivona, vihainen, surullinen, pettynyt ja pelkään kuollakseen että entäs jos se nyt napsahtikin kun puolisko päätti että hänpä ei haluakaan. Mitäs minä sitten teen? Lähden maanpakoon, koska mies ei enää haluakaan lasta. Luoja miten asiat voi muuttua silmänräpäyksessä!
Tuntuu että olen taas haaskannut aikaani suhteessa jossa kaikki on ollut liian hyvin ollakseen totta ja nyt se sitten romahtikin kertaheitolla. Olenko täys idiootti jos sanon että minua on huijattu jotenkin tässä, annettu ymmärtää että perustetaan oikea perhe lapsineen kaikkineen ja mennään naimisiin jne. onko miehen mielenkiinto vakisuhdetta kohtaan loppunut kun kelkka kääntyi.
En tiedä mitä tehdä. Kiukuttaa ihan hillittömästi ja mietin että mikä se ratkaisu on. Minä olen aina halunnut ison perheen, mutta valinnut vääränlaisia miehiä kumppaneikseni. Niinkuin ilmeisesti nyt taas. :( Pitääkö mun lähtee tästä muuten hyvästä suhteesta, kun miehellä on ongelma siinä että hänellä ei ole omia lapsia, mutta mulla on. Ja minä haluaisin lisääkin lapsia, mieheni halusi aiemmin, mutta ei haluakaan enää. *ttu mikä tilanne!! Elänkö lopun elämääni tällaisessa hommassa vai joudunko vielä kerran aloittamaan ihmissuhteen rakantemisen alusta. Mies tiesi alusta asti että haluan ison perheen, se sopi hänellekin, mutta nyt... nyt ottaa pannuun!!
Onko kenelläkään muulla tapahtunut tällaista? Anteeksi kun tekstini on sekavaa, mutta oli pakko purkaa tämä *itutus jonnekin!
Meikällä oli synttärit tässä hiljattain. Samana päivänä nykyinen kumppani ilmoittaa että hän ei haluakaan lapsia. Kun mulla on ennestäänkin jo pari, niin mies ei halua menettää sitä ainoaa vapaata viikonloppua joka meillä on kahdelleen, kun lapset ovat isänsä luona joka toinen viikonloppu. Alusta asti oli selvää että jos tulee lapsia, niin saa tulla ja nyt yht`äkkiä sävel vaihtui. Siltikin vaikka mieli jo muuttui, ei ole ehkäisyn aloittamisesta puhunut sanaakaan...
Oon ihan kympillä raivona, vihainen, surullinen, pettynyt ja pelkään kuollakseen että entäs jos se nyt napsahtikin kun puolisko päätti että hänpä ei haluakaan. Mitäs minä sitten teen? Lähden maanpakoon, koska mies ei enää haluakaan lasta. Luoja miten asiat voi muuttua silmänräpäyksessä!
Tuntuu että olen taas haaskannut aikaani suhteessa jossa kaikki on ollut liian hyvin ollakseen totta ja nyt se sitten romahtikin kertaheitolla. Olenko täys idiootti jos sanon että minua on huijattu jotenkin tässä, annettu ymmärtää että perustetaan oikea perhe lapsineen kaikkineen ja mennään naimisiin jne. onko miehen mielenkiinto vakisuhdetta kohtaan loppunut kun kelkka kääntyi.
En tiedä mitä tehdä. Kiukuttaa ihan hillittömästi ja mietin että mikä se ratkaisu on. Minä olen aina halunnut ison perheen, mutta valinnut vääränlaisia miehiä kumppaneikseni. Niinkuin ilmeisesti nyt taas. :( Pitääkö mun lähtee tästä muuten hyvästä suhteesta, kun miehellä on ongelma siinä että hänellä ei ole omia lapsia, mutta mulla on. Ja minä haluaisin lisääkin lapsia, mieheni halusi aiemmin, mutta ei haluakaan enää. *ttu mikä tilanne!! Elänkö lopun elämääni tällaisessa hommassa vai joudunko vielä kerran aloittamaan ihmissuhteen rakantemisen alusta. Mies tiesi alusta asti että haluan ison perheen, se sopi hänellekin, mutta nyt... nyt ottaa pannuun!!
Onko kenelläkään muulla tapahtunut tällaista? Anteeksi kun tekstini on sekavaa, mutta oli pakko purkaa tämä *itutus jonnekin!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onkohan miehen järkevämpi olla tekemättä lapsia jos nainen ei oikeasti nappaa? Itselläni on kaksi lasta, olen eronnut ja vakaasti päättänyt, että lisää lapsia en aio yhdenkään naisen kanssa enää tehdä. Lapset ei ole leluja. He tarvitsevat perheen jossa on sekä äiti että isä. Jos toinen vanhempi ei halua lapsia niin se asia on parempi tehdä selväksi heti. En näe siinä mitää omituista.
Jää monet murheet kärsimättä. Kaikilta.
Omasta tilanteestani voin kuitenkin sanoa, että olen tyytyväinen nykyiseen elämääni lasten kanssa ilman vaimoa. Saamme tehdä kaikkea kivaa yhdessä ilman, että kukaan on tuomitsemassa jokaista asiaa ja tekemistä. Siinä mielessä olen tyytyväinen, että minulla on kaksi loisto tenavaa.
Turhaan tuut tänne jankuttamaan tuollaista juttua :(
..turhaan säkään tuut noita välkkyjä mielipiteitäs tänne jakamaan kun ei ne ketään kiinnosta. :)
No kyllä tiedetään että lapsi ei ole lelu. Samoin että itse tässä tilanteessa eletään ja tullaan elämään. Positiivista porukkaa tänään liikenteessä, unohtamatta että niinhän olen itsekin. :)
Kiitos vastaamaan vaivautuneille kommenteistanne. :) Jospa se jokaiselle se ratkaisu löytyy, mutta on vaikea tietää tässä vaiheessa mikä olisi se oikea. Tässä tilanteessa ei edes oltaisi, jos alusta lähtien olis tienny pohjimmaisen totuuden. No mutta, elämä jatkuu! :)
aikas kärkästä kieltä vastauksissa....
Noh jos tää ois hieman erilaista...
Seurustelin exän kanssa melkein 5vuotta.Mentiin kihloihin kun alettiin suunnitteleen omaa kotia ja häät oli tarkotus pitää kun valmistun...noh..mies suunnitteli taloa ja anto mulle tilaisuuden kertoa mielipiteeni asoista muttei kuunnellut niitä...Lapsista hän sanoi(vaikka tiesi kantani että haluan useamman) että kaksi riittäää.tyttö ja poika...mietin että miten hän sen toteuttaa...ei kertonut...no aloin odottamaan lasta ja sitten se menikin kesken...Kuulin kun mies veljelleen sanoi että hyvä näin.ei hän olisi halunnutkaan lapsia mutta minun mieliksi oli suostunu....voitte arvata miltä minusta tuntui.ja kun vielä sattumalta tämän kuulin...en siten halunnut jatkaa tän miehen kanssa suhdetta vaan lähdin nosteleen.
Nyt minulla on kaksi ihanaa lasta ja kolmas tulossa nykyisen kumppanini kanssa...
Tän exäni olen nähnyt ja hän on mulle itkeny että jäi perheettömäksi ja anellu mua takasin...Tähän sanoin hänelle (vaikka puukkoa varmaan väänsin hänessä mutta sanoin kuitenkin) sen mitä kuulin hänen veljelleen sanoneen...Hän ei tiennyt että olin kuullut ja oli ollut siinä luulosssa että km erotti meidät ku hän ei osannut tukeaan antaa...
ei nyt ihan niin kuin sulla mutta tälläinen oli mun tarina
siihen en osaa sanoa että mitä sinun pitäs tehdä,mutta kannattaisi varmasti jutella vielä asioista ja miettiä sitten ihan oikeasti mitä haluat tehdä...en tiedä sitten parantuuko asiat kumppania vaihtamalla mutta mulla ainakin asiat meni paremmin ku hyvin....
Kiitos asiallisesta vastauksesta ja kertomuksesta. :) Ihana kuulla että joskus asiat kääntyy parhainpäin aika rajujenkin ratkaisujen jälkeen. Ja onhan se tosiaan vaikeaa jos tulevaisuuden toiveet menee kummallakin eri teitä. Ihan totta että ei toisen mieliksi suostuminen toimi pitemmän päälle. Harmi vain jos omassa tilanteessani olisi alunperin ollut siitä kyse. :(
Minä nyt mietin sitä, että olenko onnellinen toimivassa, hyvässä parisuhteessa jossa ei tule olemaan yhteisiä lapsia, vai pitäisikö vielä miettiä sitä, että jääkö miestä että itseäni kaivelemaan tämä tilanne. Olen onnellinen siitä että minulla on omat lapseni. Mutta hankkisikohan mieheni lapsia, jos hänellä olisi lapseton vaimo? Eli lähtemällä "nostelemaan" vapauttaisinko mieheni mieleiselleen tielle vai onko sellaista miestä olemassa joka on onnellinen kumppanin lapsista, mutta ei ikinä halua omia. Paha paikka. Mieheni sanoo olevansa onnellinen jne. mutta siltikin pieni epävarmuus pistelee.
Noh, kaikkea hyvää sinulle jatkossakin ja onnellista odotusta. Kiva kuulla muidenkin kokemuksia, vaikka ne ei piirulleen samanlaisia olekaan. :)
Ymmärrän sua hyvin.
Meillä on kaksi lasta. Koko joulukuu puhuttiin, että jos vielä yksi...
Päätettiin yhdessä, että annan poistaa kierukan... ja PAM: Kun kierukka oli poistettu, oli mies sitä mieltä, että ei sittenkään missään nimessä lisää lapsia.
Itkin, huusin ja raivosin. Toivoin, että jos sittenkin. Kävi niinkin, että kondomi hajosi, mies halusi että otan katumuspillerit. Itkin ja otin.
Alkuvuosi meni surressa. Tunsin itseni täysin petetyksi.
Vieläkään ei ole uutta kierukkaa, ja elättelen jotain pienen pientä toivonkipinää...
Asiaa on puitu paljon, ja ymmärrän kyllä mieheni perustelut.
Rakastan miestäni paljon, ja aion surra surun pois, ja keskittyä iloitsemaan näistä kahdesta lapsesta.
Toivottavasti jonain päivänä saan lapsenlapsia.
Niinpä. Miksi se mieli muuttuu juuri silloin kun asia lopultakin olisi ajankohtainen. :)
Jännä tosiaan, että puheissa ollaan valmiita, mutta sitten tosipaikan tullen ei ollakaan. Ja tuo petetyksi tulemisen tunne on tuttu juuri parasta aikaakin.
Höh, ei se ilmeisesti auta kun alkaa odotella lapsenlapsia tulevaksi joskus. Mutta pienen pieni toivonkipinä elää vielä mullakin, että jospa se mies tosiaan epäröi, eikä suinkaan ole lopullista päätöstä tehnyt. Mutta kunnioitan hänen mielipidettään kuitenkin. Hyvää kesän jatkoa sinullekin, eiköhän tästä selvitä! :)
Fiksut pärjää aina!
Heippa,
pakko oli tähän kommentoida, että meillä mies kyllä huonoina aikoina epäröi voimakkaastikin lasten hankintaa, lienee hänellä joku vapaudesta luopumis -pelko, jota toisinaan pystyy käsittelemään ja toisinaan ei. Pohjimmiltaan on kuitenkin valmis lähtemään seikkailuun mukaan. Eli pointtini: ehkä miehesi vaan epäröi? Vai tuntuuko että on todella vakaasti päättänyt ettei lapsia tule? Oletko sanonut miltä hänen ilmoituksensa tuntui?
Olen kyllä sanonut miltä tuntuu. En saanut sitten oikein mitään rakentavaa vastaukseksi. Mutta päätöstä ei peruttu ainakaan. Se tässä nyt sitten vaikuttaa kun olen ihan hermona ja yritän käydä asiaa itsekseni läpi, koska turhaanhan minä ihmiselle joka ei lapsia haluakaan alan itkemään kauheaa vauvakuumettani. :)
Joo, jospa tässä vain epäröinnistä olisi kyse. Katson ja kuulostelen tilannetta että miltä se alkaa näyttää. Vähän mietityttää että ehkä se ei lopullinen päätös olekaan. Ainakin mies kovin uteliaasti katselee vauvoja ja seurailee muiden lapsiperheiden elämää. :) Kai se oman vapauden menetys olis aika paha paikka toisaalta. Ja ainahan sekin mietityttää, että millaista elämä tulee olemaan oman lapsen myötä.
Kiitos vastauksista kuitenkin joita olette laittaneet. Aika näyttää varmaan tässäkin, kuinka käy. Ja eiköhän tämä pettymyskin tästä väisty pikkuhiljaa. :)