Kysyvä katse
verhoutuu
kyynelverhon
taakse
Sulkeutuva
ovi
Saranoiden
narinassa
epätietoisuus
Avautuuko
se
uudelleen?
verhoutuu
kyynelverhon
taakse
Sulkeutuva
ovi
Saranoiden
narinassa
epätietoisuus
Avautuuko
se
uudelleen?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
oli hieman samankaltaisuutta,
kuin jossain vanhassa omassani,
siis ajatuksena.
Se sulkeutuva ovi on symboli,
johon olen juuttunut usein
itsekkin.
Mutta, pidin tästä.
saattaa toisinaan ajatuksin tuoda runoilijan sulkakynän viuhahdukset pergamentille, valjun kynttilän valossa kirjoituskammion hämärässä kirjoitetussa tuotoksessaan - ajatukset liikkuvat universumissa kuin tomuhiukkaset auringon valossa ;)
Usein näemme vain ne sulkeutuvat ovet,
ne lukemattomat aukenevat-
niihin emme kiinnitä huomiota.
Pettymykset, paha mieli,
totta,
mutta entä ne uudet mahdollisuudet?!!
Tempokaamme uusia ovia auki,
muistutan itseäni joka päivä tästä!
että mielessämme näemme vain negatiiviset asiat - satuttavat ja raastavat sielua, yritämme hukuttautua itsesäälin valtamereen.
Elämä on iso käytävä, jonka varrella on monia ovia - toiset meistä avaavat rohkeasti uusia ovia, toiset juuttuvat paikoilleen sen sulkeutuvan oven taakse, peläten uusia pettymyksiä...
On uskallettava ottaa se uusi askel sinne toiselle ovelle ja katsoa mitä sieltä löytyy. Mutta... ei se aina helppoa ole - edetä rauhallisesti.
ovi suljetaan, on pakko yrittää löytää uusi, elämä on täynnä ovia jotka aukenevat joillekin
kuin itsestään kun taas toiset jäävät aina ulkopuolelle
Hyvin kirjoitit tästä aiheesta runon!