Äitini piinaa...

Mieti vähän..hän on äitisi ja huolestunut sinusta,olisiko mahdollista jos vaikka juttelisit äitisi kansa ,niin riippuu tietenkin kuinka läheiset välit sinulla ja äidilläsi on,mut tuntuu et noin haluat sulkea ton asian...kun äitisi nyt sattui näkemään lääkkeesi,juttelu olisi paikallaan.

Äitisi on huolestunut.

Kun olin nuorempi, äitini huoli tuntui todella kiusalliselta ja tapeltiin monet kerrat. Nyt vanhempana (27 v), välini äitiini ovat parantuneet, kun olemme kohdanneet vaikeuteni yhdessä. Juttelemme lähes kaikesta, meillä on tosi kivaa yhdessä. Soittelemme lähes päivittäin, sitten voi olla viikkojakin, ettemme kuule toisistamme.

Äiti on äiti. Hän voi olla kauhuissaan nyt, kun tajuaa, että sinulla on asiat huonosti. Kuten sinua jo neuvottiin, anna hänelle tietoutta masennuksesta ja sen verran infoa omasta tilanteestasi, että hänen mielensä rauhoittuu. Pistä vaikka lista kirjoista, jotka ovat mielestäsi hyviä tai nettisaitteja.

MÄÄRITTELE, miten äitisi voi auttaa sinua. Se, että kiljut "ei mitenkään, ei mitenkään!" ei ole fiksua, kun sinulla kerran on ihminen, joka on sinua valmis tukemaan, eikä taatusti anna periksi, ennenkuin saa niin tehdä. Sano, että tuntuu kiusalliselta jutella masennuksesta, koska se on sinulle kipeä aihe, eikä juurikaan auta sinua. Äidille saattaa tulla parempi olo ja hän rauhoittuu, jos hän saa tehdä JOTAIN edes hyväksesi. Hänen apunsa toimii parhaiten, jos sinä itse kerrot, mikä olisi hyvä. Voit vaikka kirjoittaa kirjeen, jos et suunvuoroa saa tai sanominen ei mene perille reaaliajassa.

Eroonhan sinä et äidistäsi pääse, kuten varmasti olet itsekin huomannut. Ohjaa hänen intonsa siis paremmille urille :D

Ensimmäisen masennukseni salasin lapsilta, jopa mieheltäni. Olin pitkällä sairaslomalla muka verenpaineen takia. Toinen masennus puhkesi psykoosiasteisena, joka vaati sairaalahoitoa ja totuus selvisi perheelle. He olivat pahoillaan, kun en ollut luottanut heihin. Itse halusin vain säästää heitä.Tämä on tärkeä puheenaihe. Ymmärrän sekä sinua että äitiäsi.

Tänään saimme jonkin verran puhuttua aiheesta. Äitini kanssa minulla on todella hyvät välit ja kyllä hän tietää kaikki syyt miksi olen masentunut. Onneksi ei tarvi sitä hänelle selvittää. Vietimme koko päivän yhdessä, juttelimme... no... emme ehkä niinkään masennuksesta vaan lähinnä siitä, mikä parhaiten tässä minun tilanteessa auttaisi siihen, että pääsisin sen ohi. Yllätyin itsekin, sillä juttelu ei ollut lainkaan väkinäistä tai vaikeaa... tuli vähän muiden puheiden seassa... emme missään vaiheessa kumpikaan nostaneet sitä kauheaa m-sanaa ylös, vaan juttelimme lähinnä ihan niitä näitä minun elämästäni.
Helpotti rutkasti.
Niin minua kuin äitiänikin.
Päätimme lähteä pienelle reissulle josko oloni sillä helpottaisi.
Tuntuu jo paljon paremmalta... :)
Tuki on se tärkein asia mitä tässä prosessissa kaipaa. Ja toisen ihmisen läsnäolo. Yksin ei saa jäädä!

Äitisikin on ollut masentunut. Luultavasti monta kertaa elämässään. Useimmat meistä ovat olleet masentuneita elämänsa aikana.

Äitisi tietää mitä masennus on ja on nyt huolissaan. Anna hänelle aihetta vähentää tuota huolimistaan.

Masennuskaudet kuuluu ihmiselämään. Elämä ei ole ainoastaa auringonpastetta. Ihminen on osa luontoa. Luonnosssakkaan ei aina valliste korkeapaine.

Minunkin lapseni puhuvat masentumisistaan ja en tee salaisuutta siitä että minullakin on sellaista, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ei tätä elämää kukaan selviä ilman sellaisia kokemuksia.

Olen ajatellut, että ihmiskeho ehkä ei kestäkään kokoaikaista "korkeapainetta" vaan ihmisorganismin täytyy voida levätä, niinkuin muunkin luonnon. Ajatattele itse, keväällä kaikki herää elämään ja elämä kasvaa ja kukoistaa kunnes luonto vaipuu lepoon syksyn aikana ja talven yli - herätäkseen taas uuteen kesään. Ei ihminenkään jaksa pitkää elämää ilman vaipumista lepoon ja pohtimista elämään kuuluvista asioista.

Tässä yhteiskunnassa määrää raha kaiken. Rahasta on tullut Jumalamme. Ihminen pakotetaan toimintakelpoiseksi vuorokauden yli a koko viikoiksi vuosi vuoden jälkeen. Ihmisen on oltava tuottavainen ilman taukoja. Sen vuoksi on kehitetty lääkkeitäkin, että ihmiset nopeasti tulivivat terveiksi ja työkelpoisiski. Unohdetaan, että väsymykseen ja masennukseen aina on luonnollisia syitä. Koska otetaan pois nämä oireet lääkkeillä, niin ei koskaan saada parannusta itse oireiden syyhyn.

Jos meidän ei koko ajan tarvitsisi olla täydessä juoksussa tämän yhteiskunnan oravanpyörässä, niin parantuisimme luonniollisesti. Ajatellen vanhaa, hyvää, luonnollista yhteiskuntaa, jossa usempi oli omavarainen, esimerkiksi maatalouden kukoistusaikoihin, niin tehtiin työtä ajoittain ja levättiin näitten ahkerien aikojen jälkeen (tai välillä).

On luonnollista "vaipua" silloin tällöin "lepoon" - pysähtyä ja pohtia elämäänsä. Se on luonnollista niin kauan, kunnes jotain ulkopuolista pakottaa meitä katkaisemaan lepomme ennekuin olemme ehtineet levätä tarpeeksi. Ihminen kestää aika paljon rasituksia edellyttäen tosin että voi levätä niitten jälkeen. Se on tosin harvoin mahdollista tässä yhteiskunnassa.

Emme ole enemmän masentuneita tänään kuin mitä aikaisemmat polvet olivat - meillä ei vain ole yhtä paljon mahdollisuutta luonnolliseen lepoon!

Kirjoituksesi oli koskettava, olisipa minullakin tuollainen äiti joka välittää noin, ja noin lämpimät välit äitiin. Oma äiti syyttää aina minua jos olen masentunut, kaikki on omaa vikaani, omista teoistani johtuvaa. Mukavaa kuulla että on olemassa myös toisenlaisia äitejä, ole onnellinen siitä mitä sinulla on. Kivaa että olette saaneet puhua asioista, elämäsi näyttää valoisalta. Mutta tiedäthän että pelkät lääkkeet eivät auta masennukseen, siihen pitäisi saada rinnakkain myös terapiaa.