Älkää pilatko elämäänne!! Minä pilasin omani, ja tappelen nyt vakavan masennuksen kanssa.. lapsen isä lähti.. hän näkee tyttöä joka toinen v-loppu. Itsellä on asunto jossa en voi asua koska en pärjää tytön kanssa, joudun olemaan vanhemmillani, he auttavat kyllä, mutta kun ei kiinnosta olla pätkän vertaa muksun kanssa, haluan vaan olla niinkuin muutkin nuoret.. luulin että lapsi mullistaisi mun elämän ja olisin onnellinen. EN OLE! Kaverit menee ja itte olen ja ihmettelen.. mulla loppu just suhde yhteen ihanaan mieheen, kun hän ei oikein ymmärtänyt äiteyttäni, eli lapsi pilasi senkin. Älkää hyvät nuoret tehkö lapsia ennen ku on sen aika.. Ja niiiiin moni on tätä mieltä, vaikkei sitä palstalle kirjota tai ääneen sano.. Mutta varoituksena sanon että lapsi vaatii niin paljon et musta ei ainakaan ollut siihen. -Äipäksi 19v-
ÄLKÄÄ!
Äiti85
202461
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
lapsi vaatii KAIKEN!
18 V ÄITI JA ONNELLISEMPI KUIN KOSKAAN!toivon että sullakin alkaa sujua koska ei vauvaa saa rankaista äidin tekemistä virhe päätöksistä, se tarvii vaan ruokaa ja rakkautta!
Yh:na eläminen on kuitenkin eri asia kuin HYVÄSSÄ parisuhteessa eläminen. Minun ei ainakaan tarvitse olla ja ihmetella kotona vaan voin käydä juhlimassa/elokuvissa, koska myös mieheni osaa hoitaa lastamme! Yh:n elämä ei varmasti herkkua ole, kun kaiken joutuu tekemään usein yksin. Sen tiedän vaikka en sitä elämää olekaan itse kokenut.
Varmaan masennuksestasi johtuu, että sinua ei pätkän vertaa kiinnosta olla muksusi kanssa. Minua ainakin kiinnostaa enemmän olla lapseni kanssa kuin bilettämässä yms. Et selvästikään ollut valmis äidiksi, mutta ei silti kannata yleistää ettei muut nuoret olisi ja elämä varmasti menisi pilalle.
Minäkin tulin 19-vuotiaana raskaaksi. Elän hyvin tasapainoista ja normaalia perhe-elämää vaikka olenkin vasta 20v. Yleistykset pois! Olen paras äiti pojalleni. :) Tietysti elämä ei olisi yhtä helppoa, jos mies ei olisi rinnalla elämässäni...
Ei se lapsi sun elämää pilaa vaan sä itse kun viitsit vinkua täällä. Hae apua, jos et jaksa lapsesta huolehtia.
Todellakin vaikutat lapselta vielä itsekkin. Me olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta kaksi vuotta, tuloksetta. Viime kuussa plussasin ensimmäisen kerran elämässäni, valitettavasti se meni kesken 5llä viikolla.
JOS tuo 85 on syntymävuotesi, olet kaiketi 21-vuotias? Mielestäni et ole enää teini, aikuistu hyvä nainen ja ota vastuu lapsesta ja itsestäsi!
Kaksi vuotta!!? Oletko sairas vai missä sulla se vika on jos se ei ole korvien välissä??
Mut entäs ne nuoret aikuiset jotka todellakin haluaa lapsen!?Ei tarvitse yllyttää niitä aborttiin tai haaveista luopumiseen! Itse ole 21v. ja yli vuosi ollaan mieheni kanssa yritetty saada lasta, mutta en ole vieläkään raskaana! Tottakai kaikilla on joskus aika jolloin miettii olisiko elämä parempaa lapsen kanssa, mutta niillä jotka ei ole varmoja haluavatko äidiksi menee se vaihe pian ohi ja toisilla se on mielessä todella kauan!
Sinä teit oman valintasi ilmeisesti liian harkitsemattomasti, kerran ei oman lapsen seura kiinnosta!
Anteeksi vain mutta tuntui tosi pahalta lukea juttuasi!
jättää lukematta jos realismi tuntuu pahalta.
Hei kyllä mäki haaveilen pop staran unelmasta, miljonääristä,.... ja kaikkee kivaaa!!!!!!
Ehkä sun olisi pitäny ajatella asiaa silloin aikanaan? Jokainen päättää itse mihin pystyy ja mihin ei. Pieni ihminen, joka on sun lihaa ja verta
tarvitsee sua mun mielestä enemmän, ku kylän nuoret.
On vastuutonta tehdä lapsi ja sitten alkaa inua
ku tahtoisikin mennä.
Tottakai lapsi vie ajan ja "kahlitsee"
Mutta kun mä itse ajattelen että mun pitäis
tästä ny lähtee tonne urppaamaan kännissä yms
ja kun mä ktson mun pientä tyttöäni, nii mä tiedän tasan et lapsi on enemmän ku mikään maailmassa koskaan.
Mulla on takana kolme keskenmenoa itsellä,
mä olin jo varma etten edes saa muksuja
ku viimein sain tuon pienen ihanan ihmisen.
Lapset on lahja,
kaikki ei voi saada.
Koita siis ryhdistäytyä ja kasvattaa muksus.
Tottahan on, että lapsi vaatii paljon, mutta on erittäin ikävää, ettei aikuinen (ja se sinä olet) ihminen kykene kantamaan vastuuta, kun haluaa vaan "olla kuten muutkin nuoret".
Nuori olet kyllä, muttet teini, vaan aikuinen.
Anna lapsellesi hänen arvoisensa elämä, älä tuhoa sitä siksi, ettet sinä halua tai pysty olemaan äiti.
Niin sitä on muillakin miehet lähteneet, mutta lapsi on ja pysyy, ja me olemme heistä vastuussa. Sinä se lapsen tähän maailmaan saatoit, omasta halustasi. Kumma ettei ihmiset osaa edes lasta arvostaa, maailman kauneinta ja arvokkainta asiaa.
Ymmärrän kyllä, että äitiys vaatii paljon, mutta niin se antaakin. Äiti saa väsyä ja olla vihainen, surullinen, mitä vain. Mutta mikään ei sitä faktaa muuta, että sinä olet sen lapsen äiti. Ei niin mikään.
Sinä et auta itseäsi kirjoittelemalla täällä, hae itsellesi apua ja hommaa lapsellesi pysyvä ympäristö ja pysyvä, rakastava perhe. Sellainen perhe joka oikeasti haluaa olla hänen kanssaan. Lapsi vaistoaa paljon, ei ole kiva, jos hän kasvaa elämänsä siten, ettei äiti siedä häntä, koska hän pilasi äitinsä elämän. :(
Lapsi ei todellakaan pysty kenenkään elämää pilaamaan. Sinä sen teet ihan itse.
Muista se, että olet aikuinen ihminen, et mikään pahainen teinityttö. :/
Ja sen sanon, ettei sinusta tulee koskaan mitään, jos 21-vuotiaana olet tuollainen.
Nyt olet aikuinen ja jatkossakin tulet aina olemaan aikuinen, mutta silti samanlainen. Säälittävä, itsekäs ja typerä kakara.
En jaksanut lukea ketjua loppuun..Kuitenkin on naurettavaa väittää, että elämä loppuu lapsen saamiseen, on sitten yh tai ei. Se on ihan itsestä kiinni lamaantuuko ja jää neljän seinän sisään vai jatkaako elämäänsä onnellisena siitä, että sen voi jakaa pienen ihmeen kanssa. Omaa aikaa saa yh:kin jos on isovanhemmat,ystäviä tms kenen hoitoon lapsen voi hetkeksi jättää.
Hae äkkiä apua masennukseesi,niin huomaat asian valoisat puolet.Ja niitä riittää loputtomiin.
En tietenkään sano, että äitiys sopisi kaikille, ei tietenkään sovi.Ja jos on niin lapsellinen käsitys lapsen saamisesta, että silloin muuttuu kaikki ihanaksi ja helpoksi niin kannattaa miettiä toisenkin kerran..
Miehistä..Itse elän onnellisessa parisuhteessa, mutta jos joskus sattuisi käymään niin, että "yksin" jäisin, niin en ikinä edes huolisi miestä joka ei alusta alkaen ota minua ja lasta pakettina.Lapsi ei tule siinä sivussa, minua ei saa yksinäni eikä kukaan mene lapseni edun edelle.
Hienoa on kuitenkin se, että pystyt asian myöntämään.Kuitenkin epäilen vahvasti että masennus vaikuttaa kykyysi ajatella asioita oikeissa mittasuhteissa.
Tosiasia on se, että teiniäidin pitäisi omata todellakin elämää nähnyt ja kokenut ajatusmaailma ymmärtääkseen kaiken mitä tuleman pitää hankkiessaan lapsen niin nuorena.
Se lapsi todellakin sitoo, ei sitä niin vaan enää mennä rientoihin jne vaikka mummot ja ukit ja siskonkumminkaimat lasta hoitaisivatkin, ei se lapselle ole kovin terveellistä olla alati hoidossa jossakin kun äiti huomaakin haluavansa elää vielä nuoruuttaan.
Väärin oli sanottu, että lapsi pilasi uuden suhteen...ei se ole lapsen vika, vaan äidin pitää osata asennoitus siihen että lapsen synnyttäessään se on hänelle etusijalla, ei uudet miehet. Tiedän toki että yksinolo on raskasta...been there, done that.
Oli itsellänikin niin ruusuiset tulevaisuudenkuvat kun teininä äidiksi tulin ja koko totuus olikin sitten ihan toisenlainen vaikeasti allergisen koliikkivauvan kanssa joka ei ensimmäistäkään yötä nukkunut kuin pienissä pätkissä. Kyllä siinä piti teinitytön luopua niin monesta asiasta enkä väitä etteikö mielessä olisi joskus käynyt että miksi ryhdyin aikuisten leikkeihin enkä nauttinut nuoruudestani.
Kuitenkin kun katson jo teini-iässä olevaa lastani nyt, ymmärrän miten paljon hän elämälleni on antanut enkä voisi kuvitella toisenlaista elämää itselleni. Rakastan lastani, vaikkakin pitkä suhteeni kariutui juuri...en syytä siitä todellakaan lastani vaan ihan itseäni ja miestä. Ei ole mukavaa olla yksin, ei, mutta lapsi on minulle aina etusijalla ja vasta sitten mies ja niin sen kuuluu ollakin!
Kokeilisit muutamaa hyväksi havaittua kikkaa. Otat ja menet lapsen kanssa kotiin. Omaan kotiisi. Vietät tyttäresi kanssa 2viikkoa putkeen viemättä häntä kertaakaan hoitoon. Itse olen huomannut, että jos lapsi on esim. Yhden päivän hoidossa, hän on heti paljon vaikeampi minulle.Minusta tuntuu, että olet vaan vieraantunut lapsestasi. Olet sen kaksi viikkoa tyttösi kanssa ja teette normaaleja juttuja: siivoatte yhdessä, käytte hiekkalaatikolla ja uimassa yms. Tiedän, että tämä auttaa. Sinä olet jo kuitenkin 21- vuotias aikuinen nainen,et mikään pennun rakkula enää. Itse teit aikoinasi valinnan ja synnytit OMAA lihaa ja vertasi tähän maailmaan. Kannattaa yrittää vielä. Jos nyt annat periksi, kadut sitä loppuelämäsi sillä juhliminen yms. on niin toisarvoista verrattuna äiti-lapsisuhteeseen joka kestää läpi elämän. Jos sinusta tuon 2 viikon jälkeenkin tuntuu todella, ettet jaksakaan, niin kävele sosiaalitoimistoon ja sano että hei täti, otapa tuo tyttö pois minulta, sillä minä en jaksa häntä enkä ole siis parasta mitä elämä voi pienelle tarjota.
Tarkoitukseni ei ole todellakaan moralisoida. Minustakin tuntuu välillä, että voi kun saisi vaan olla. En voisi koskaan kuitenkaan ajatella että voi kun tuota lasta ei olisikaan. Mitä elämäni olisi ilman häntä? Kokeile tuota neuvoani jos jaksat vielä yrittää. Niin minäkin olen tehnyt kun olemme joutuneet erossa olemaan työni takia, ja kappas vaan: Se auttaa. Sitä ikäänkuin palautuu arkeen.
-äipäksi myöskin 19vee-
Hoida ensisijassa masennuksesi. Sen jälkeen kaikki näyttää valoisammalta. Et ehkä enää vihaisi lastasi. Jos se ei auta, ota yhteys sosiaaliviranomaisiin. He voivat kenties järjestää lapsellesi sijaiskodin jossa hän voi olla haluttu, ja onnellinen ja saada onnellisen lapsuuden. Tällä hetkellä hän ei sitä todennäköisesti kanssasi tule saamaan. Ja se ei ole oikein lasta kohtaan. Hän on täysin viaton. Ota yhteys vaikka terveyskeskukseen jotta saat hoitoa masennukseesi.
äitiyttä eikä kasvaa koskaan näköjään..Luuleksä että vittu sun elämäs tarkotus on ryypätä ja mennä vain..Olisit onnellinen siitä että sulla on jotain sellasta mitä sun frendeillä ei oo vielä.Sä oot saavuttanu jotain tärkeetä jo sun elämässä ku sulla on lapsi ja vaikka se tuntuiskin olevan yhtä helvettiä niin pitäis jaksaa edes sen lapsen takia.Sä oot sen sille velkaa koska sä sen tähän maailmaan oot tuonut!Sit ku sun frendit saa ekan lapsensa niin sä voit olla onnellinen ku sun skidis on jo niin iso että osaa itsekkin päättää asioistansa jotain..
Mun elämä ei ainakaan mennyt pilalle eikä ole mennyt vieläkään. Olin 17 kun sain ekan lapsen. Mies häipyi kuultuaan asiasta. Omaan kotiin muutin heti kun täytin 18. En ollut siihen aikaan kavereitten kanssa menemässä - ei vaan oo koskaan pahemmin huvittanut. Enkä tee sitä vielä nyttenkään ;)
Kun toiset taistelee lapsettomuutta vastaan vuosikausia ilman tulosta,niin sinä kehtaat tulla syyttelemään pientä viatonta lasta elämäs pilaamisesta. Eihän se lapsi sun elämääs pilaa vaan sinä ite,jos et tajua kuinka arvokas taivaanlahja se lapsi on.
Tuollasilta pitäs lapset ottaa huostaan.
Ite oon juuri jääny yh:ksi ja lasta en siitä syytä. Jos itse lasta haluaa,niin pitäs myöskin kantaa vastuunsa siitä pienestä,koska ilman sua se ei pärjää! Kamalaa että kukaan ees kehtaa tommosta miettiäsaati julkisesti tulla siitä vinkumaan.
Et tosiaan kyllä äidiksi ole valmis ollut sillon,etkä kyllä nytkään.
Olisit miettiny sillon.. älä enään rupee toivomaan toista pois.. toivottavasti sun elämäs menee päin p:tä