Seis maailma, tahdon ulos!

syntyäksemme. Siis olemme jo syntyneet, kohta kuolemme jälleen ja olemme taas syntyneet. Synnymme siihen olotilaan josta tulimme tänne. Ei ole helvettiä ei ole taivasta, vaan uudellainen astraali elämä.

angi kirjoitti:

syntyäksemme. Siis olemme jo syntyneet, kohta kuolemme jälleen ja olemme taas syntyneet. Synnymme siihen olotilaan josta tulimme tänne. Ei ole helvettiä ei ole taivasta, vaan uudellainen astraali elämä.

Lue lisää

Mikä on se olotila, josta kirjoitat? Astro on kreikaksi tähti ja astraalinen tähtiä koskeva. Olemmeko siis tähdenomaisia, avaruuden kiertäjiä, jotka kuljetamme sitä Tankavaarin mainitsemaa "viestikapulaa".

Nuo esittämäsi käsitykset tuovat mieleen lähinnä reinkarnaation l. uudestisyntymisen. Voisimmeko siis uudelleensyntyä lehmiksi tai käärmeiksi kuten hindut tietääkseni uskovat.

Todisteena uudelleensyntymisestä pidetään, itsenikin kokemaa, dejavu-ilmiötä. Minkälainenko tämä on? Yritän selittää!

Jossakin tilanteessa, vieraassa ympäristössä, kokee eläneensä tällaisen hetken aikaisemminkin, ikäänkuin siis edellisessä elämässä.

Astraalielämästä eivät minun tietolähteeni tienneet, astraaliolemuksesta kyllä. Pitkälle kehittyneet joutuvat viettämään tässä olotilassa vain lyhyen aikaa, vähän kehittyneet kauan.

Mikseivät palstalaiset, muutkin, avaa tämäntapaisia keskusteluja? Tankavaari vain!

angi kirjoitti:

syntyäksemme. Siis olemme jo syntyneet, kohta kuolemme jälleen ja olemme taas syntyneet. Synnymme siihen olotilaan josta tulimme tänne. Ei ole helvettiä ei ole taivasta, vaan uudellainen astraali elämä.

Lue lisää

Minusta kristillinen käsitys kuolemasta on ainoa lohdullinen , mielekäs ja oikeudenmukainen. Olemme Jumalan lapsia ja matkalla Taivaan kotiin.Meillä on vapaa tahto valita päämäärämme ja toinen määränpää on helvetti.

angi kirjoitti:

syntyäksemme. Siis olemme jo syntyneet, kohta kuolemme jälleen ja olemme taas syntyneet. Synnymme siihen olotilaan josta tulimme tänne. Ei ole helvettiä ei ole taivasta, vaan uudellainen astraali elämä.

Lue lisää

Mitä olen lukenut ja ymmärtänyt geeneistä, niiden tehtävänä näyttäisi olevan elämän ylläpitäminen. Se koskisi kaikkea elävää luomakunnassa. Sitä taustaa vasten tuo kapulan vaihto ei ajatuksena ole huono.

Vaikka omia lapsia ei olisikaan, suvun ja lajin perimä jatkaa kulkuaan. Onhan se lohdullista vaikka ei omaan ylönousemukseen uskoisikaan.

Ruuneperi kirjoitti:

Mikä on se olotila, josta kirjoitat? Astro on kreikaksi tähti ja astraalinen tähtiä koskeva. Olemmeko siis tähdenomaisia, avaruuden kiertäjiä, jotka kuljetamme sitä Tankavaarin mainitsemaa "viestikapulaa".

Nuo esittämäsi käsitykset tuovat mieleen lähinnä reinkarnaation l. uudestisyntymisen. Voisimmeko siis uudelleensyntyä lehmiksi tai käärmeiksi kuten hindut tietääkseni uskovat.

Todisteena uudelleensyntymisestä pidetään, itsenikin kokemaa, dejavu-ilmiötä. Minkälainenko tämä on? Yritän selittää!

Jossakin tilanteessa, vieraassa ympäristössä, kokee eläneensä tällaisen hetken aikaisemminkin, ikäänkuin siis edellisessä elämässä.

Astraalielämästä eivät minun tietolähteeni tienneet, astraaliolemuksesta kyllä. Pitkälle kehittyneet joutuvat viettämään tässä olotilassa vain lyhyen aikaa, vähän kehittyneet kauan.

Mikseivät palstalaiset, muutkin, avaa tämäntapaisia keskusteluja? Tankavaari vain!

Lue lisää

... mutta tuo Astraalikeho oli se henkikeho joksi me voimme eläessämmekin muuttua ja tulla takaisin. Olen nimittäin itse kokenut tätä muutosta nuoremmallaiälläni nyt vanhempana olen laiskistunut. Osaan sen tehdä koska vain. Kaikki tälläiset mahtavat lahjat olen saanut perintönä Isäni äidiltä. Olen kerran yrittänyt avata tästä aiheesta ketjun mutta se meni ilkeiden ihmisten tähden pieleen. Tuli niin paljon hyökkääviä vastauksia, etten jaksanut jatkaa.

Tankavaari kirjoitti:

Mitä olen lukenut ja ymmärtänyt geeneistä, niiden tehtävänä näyttäisi olevan elämän ylläpitäminen. Se koskisi kaikkea elävää luomakunnassa. Sitä taustaa vasten tuo kapulan vaihto ei ajatuksena ole huono.

Vaikka omia lapsia ei olisikaan, suvun ja lajin perimä jatkaa kulkuaan. Onhan se lohdullista vaikka ei omaan ylönousemukseen uskoisikaan.

Lue lisää

.. vaikka kuolemme täältä niin se kuolema onkin syntymä. Me jätämme vain tämän maallisen asun omanonnensa nojaan. Ihmiset saavat tehdä tämän vaatteen kanssa mitä haluavat voivat palsamoida, polttaa tai haudata, tai aivan mitä vaan. Henki joka irtoaa ropasta muuttuu Astraalikehoksi. Kulku jatkuu kunnes jälleen synnymme toiseksi ihmiseksi.

Ruuneperi kirjoitti:

Mikä on se olotila, josta kirjoitat? Astro on kreikaksi tähti ja astraalinen tähtiä koskeva. Olemmeko siis tähdenomaisia, avaruuden kiertäjiä, jotka kuljetamme sitä Tankavaarin mainitsemaa "viestikapulaa".

Nuo esittämäsi käsitykset tuovat mieleen lähinnä reinkarnaation l. uudestisyntymisen. Voisimmeko siis uudelleensyntyä lehmiksi tai käärmeiksi kuten hindut tietääkseni uskovat.

Todisteena uudelleensyntymisestä pidetään, itsenikin kokemaa, dejavu-ilmiötä. Minkälainenko tämä on? Yritän selittää!

Jossakin tilanteessa, vieraassa ympäristössä, kokee eläneensä tällaisen hetken aikaisemminkin, ikäänkuin siis edellisessä elämässä.

Astraalielämästä eivät minun tietolähteeni tienneet, astraaliolemuksesta kyllä. Pitkälle kehittyneet joutuvat viettämään tässä olotilassa vain lyhyen aikaa, vähän kehittyneet kauan.

Mikseivät palstalaiset, muutkin, avaa tämäntapaisia keskusteluja? Tankavaari vain!

Lue lisää

Ihmisen aivot ovat merkilliset. Ne saavat ihmeellisyyksiä aikaan. Aivojen toiminnan tutkimisessa riittää työsarkaa.

Deja vu:in selittyy aivojen muistitoiminnoista. Löysin hyvän linkin siitä ja myös kappaleeseen liittyvänä asiaa jälleensyntymisestä.

www.skepsis.fi/ihmeellinen/deja_vu.html

angi kirjoitti:

.. vaikka kuolemme täältä niin se kuolema onkin syntymä. Me jätämme vain tämän maallisen asun omanonnensa nojaan. Ihmiset saavat tehdä tämän vaatteen kanssa mitä haluavat voivat palsamoida, polttaa tai haudata, tai aivan mitä vaan. Henki joka irtoaa ropasta muuttuu Astraalikehoksi. Kulku jatkuu kunnes jälleen synnymme toiseksi ihmiseksi.

Lue lisää

...kansakoulua, oli maapallon väkiluku 2 miljardia, nyt (kai) 9 miljardia. Uudestisyntymää jossain odottavia täytyy olla paljon. Mitä mieltä keskustelijat ovat?

Kaino Untamoinen kirjoitti:

...kansakoulua, oli maapallon väkiluku 2 miljardia, nyt (kai) 9 miljardia. Uudestisyntymää jossain odottavia täytyy olla paljon. Mitä mieltä keskustelijat ovat?

Hinduthan tähän uskovat ja siellähän on paha liikakansoitus.Kyllä ihminen on ainutkertainen Jumalan luomus ja palaa Lauojansa luo.

Tankavaari kirjoitti:

Mitä olen lukenut ja ymmärtänyt geeneistä, niiden tehtävänä näyttäisi olevan elämän ylläpitäminen. Se koskisi kaikkea elävää luomakunnassa. Sitä taustaa vasten tuo kapulan vaihto ei ajatuksena ole huono.

Vaikka omia lapsia ei olisikaan, suvun ja lajin perimä jatkaa kulkuaan. Onhan se lohdullista vaikka ei omaan ylönousemukseen uskoisikaan.

Lue lisää

Olen lukenut Geenipankista.
Meillä on taipumus ajatella että me emme häviä maailmankartalta.Minä olen nainen ,joten säilyvyys lapsissani,jatkuu kaksi poikaa jatkaa sukua.olen jopa ylpeä heistä että olen saatanu heidät maailmaan vastoinkäymisitä huolimatta.
Tietenkin toivon ,että poikani löytää sopivan puolison että tulee hyviä jälkeläisiä.
Uskossa olevat uskovat ylösnousemukseen.
Toiset uskovat sybtyvänsä uudelleen ?????
ajattelen joskus ,että kun joudun maahan,
kierto kulku jatkuu kun maassa virtaa vesi se mukana joudun jonnekkin ,mutta sielu josta puhutaan,minne se matkaa meneekö se juojan luokse taivaaseen?????
Kukaan ei todella tiedä minne joudumme?????
Minä haluaisin kuolemani jälkeen ,
jonnekkin paikkaan missä ei ole itkua eikä hammasten kiristystä.
Hedelmiä syötäväksi.
vettä juotavaksi.
Elämän vettä joka pulppuaa kirkkaana.

L.E.A.

Jumalan lapsi kirjoitti:

Hinduthan tähän uskovat ja siellähän on paha liikakansoitus.Kyllä ihminen on ainutkertainen Jumalan luomus ja palaa Lauojansa luo.

Tällä hetkellä on elossa enemmän ihmisiä kuin koko ihmiskunnan historiassa on kuollut! Jos sielunvaellusta on, on tällä hetkellä ihmistapoihin oppimassa paljon koiria, käärmeitä, sikoja... Oikeastaan siksi nuo sefutkin tarvitaan ;-)

Karkoitettiinko ihminen paratiisista vai lukittiinko meidät ulos, ettemme enää siellä voineet vierailla? Missähän siitä olisi todellinen todiste - ainakin aluksi tieto meni suusta suuhun ja jututhan muuntuvat kertojalta kertojalle. Mikä se paratiisi oikein olikaan? Kaikilla uskontohaaroilla kun on omansa.

Kaino Untamoinen kirjoitti:

...kansakoulua, oli maapallon väkiluku 2 miljardia, nyt (kai) 9 miljardia. Uudestisyntymää jossain odottavia täytyy olla paljon. Mitä mieltä keskustelijat ovat?

Katselen aamulenkeilläni paitsi kedon kukkia, myös ruohoja. Ihmistä verrataan ruohoon, Raamatussa. Se on hyvä vertaus. Tuskinpa kaikki kerran eläneet ruohot uudelleen tulisivat kiusaksemme. Mutta se, että ne elävät edelleen - eikö se ole jotain.

Tankavaari kirjoitti:

Katselen aamulenkeilläni paitsi kedon kukkia, myös ruohoja. Ihmistä verrataan ruohoon, Raamatussa. Se on hyvä vertaus. Tuskinpa kaikki kerran eläneet ruohot uudelleen tulisivat kiusaksemme. Mutta se, että ne elävät edelleen - eikö se ole jotain.

Lue lisää

Mitäpä vikaa siinä olisi?

Kaino U

Tankavaari kirjoitti:

Mitä olen lukenut ja ymmärtänyt geeneistä, niiden tehtävänä näyttäisi olevan elämän ylläpitäminen. Se koskisi kaikkea elävää luomakunnassa. Sitä taustaa vasten tuo kapulan vaihto ei ajatuksena ole huono.

Vaikka omia lapsia ei olisikaan, suvun ja lajin perimä jatkaa kulkuaan. Onhan se lohdullista vaikka ei omaan ylönousemukseen uskoisikaan.

Lue lisää

Geenitutkimushan on muutaman vuoden aikana edistynyt huimaavasti.
Olemmehan voineet periä tiettyjä taitoja ja taipumuksia vaikka miljoonan vuoden takaa. Jos meillä on aikaa, voimme "purkaa" näitä taitojamme, aukaista avaamattomia ovia. Meistähän löytyy yllävästi mahdollisuuksia. Itse olen ymmärtänyt monia asioita, taipumuksiani tältä pohjalta. Rakkauteni ja läheisyyden tunne esim. tiettyihin kulttuureihin, minulla Viro ja Portugal, antavat minulle mahdollisuuden uskoa, että esivanhempiani on ollut siellä. Alkaa ymmärtää itseäänkin paremmin. Ja deja-vu-käsitteen ymmärrän myös tältä kantilta, esivanhempieni geeni....
Lohdullista ajatella näin ja vapauttavaa. Eikä sen kummempaa....

susmorsian kirjoitti:

Geenitutkimushan on muutaman vuoden aikana edistynyt huimaavasti.
Olemmehan voineet periä tiettyjä taitoja ja taipumuksia vaikka miljoonan vuoden takaa. Jos meillä on aikaa, voimme "purkaa" näitä taitojamme, aukaista avaamattomia ovia. Meistähän löytyy yllävästi mahdollisuuksia. Itse olen ymmärtänyt monia asioita, taipumuksiani tältä pohjalta. Rakkauteni ja läheisyyden tunne esim. tiettyihin kulttuureihin, minulla Viro ja Portugal, antavat minulle mahdollisuuden uskoa, että esivanhempiani on ollut siellä. Alkaa ymmärtää itseäänkin paremmin. Ja deja-vu-käsitteen ymmärrän myös tältä kantilta, esivanhempieni geeni....
Lohdullista ajatella näin ja vapauttavaa. Eikä sen kummempaa....

Lue lisää

Kirjoitat:"Alkaa ymmärtää itseäänkin paremmin. Ja deja-vu-käsitteen ymmärrän myös tältä kantilta, esivanhempieni geeni...." Näin minäkin ajattelen ja tulkitsen siltä pohjalta, mitä näistä geenitutkimuksista on tietoa tihkunut.

Ainakin jättämässämme viestissä on DNA- geeniperimää, joka sisältää varsin olennaisia tietoja meistä, ehkä hiukan deja vu muistiakin.

Ei ihminen kuollessaan voi mitään viestiä jättää. Ihmisen aivoissa on kaikki muistitieto. Aivot ovat maailman parhaita tietokoneita! Ei laskunopeudessa tai tietojen määrässä mutta niissä on päättelykyky, joka tietokoneista puuttuu.

Kuoltaessa aivot tuhoutuvat, eikä silloin ole enään mitään viestikapulan sisään pantavaksi.

Ruuneperi kirjoitti:

Ei ihminen kuollessaan voi mitään viestiä jättää. Ihmisen aivoissa on kaikki muistitieto. Aivot ovat maailman parhaita tietokoneita! Ei laskunopeudessa tai tietojen määrässä mutta niissä on päättelykyky, joka tietokoneista puuttuu.

Kuoltaessa aivot tuhoutuvat, eikä silloin ole enään mitään viestikapulan sisään pantavaksi.

Lue lisää

Kapula on tyhjä, kun ihminen lähtee. Se on totta. Mutta sisältö on jäänyt DNA:n muodossa lapsiin tai lähisukulaisiin. Näin sen käsitän. Kuvittelen kuolemattomuuden olevan jotakin sellaista.

Tankavaari kirjoitti:

Kapula on tyhjä, kun ihminen lähtee. Se on totta. Mutta sisältö on jäänyt DNA:n muodossa lapsiin tai lähisukulaisiin. Näin sen käsitän. Kuvittelen kuolemattomuuden olevan jotakin sellaista.

Lue lisää

samaa mieltä

Ruuneperi kirjoitti:

Ei ihminen kuollessaan voi mitään viestiä jättää. Ihmisen aivoissa on kaikki muistitieto. Aivot ovat maailman parhaita tietokoneita! Ei laskunopeudessa tai tietojen määrässä mutta niissä on päättelykyky, joka tietokoneista puuttuu.

Kuoltaessa aivot tuhoutuvat, eikä silloin ole enään mitään viestikapulan sisään pantavaksi.

Lue lisää

Viesti, mikä täytti äitimme ja isämme kapulan, tulee meille elämän myötä kaikissa heidän sanoissaan ja teoissaan. - Me jatkamme siitä, me kohtelemme lapsiamme ja lapsenlapsiamme tuon viestin mukaisesti, mutta ehkäpä kuitenkin jollain tavalla paremmin. - Sitä tarkoitin.

Kirjoituksestasi P.P. tuli vielä mieleeni tuo keskiaikainen käsitys (johon viittasin avauksessa) luonnollisesta kuolemasta. Silloin käsitettiin luonnolliseksi kuolla 25-30 vuotiaina joko sairauteen, onnettomuuteen tai sodassa.
Jos joku onnistui elämään yli 5 tai 6-kymmenen, sitä pidettiin luonnottomana. Keski-ikä oli 25v.

Tankavaari kirjoitti:

Kirjoituksestasi P.P. tuli vielä mieleeni tuo keskiaikainen käsitys (johon viittasin avauksessa) luonnollisesta kuolemasta. Silloin käsitettiin luonnolliseksi kuolla 25-30 vuotiaina joko sairauteen, onnettomuuteen tai sodassa.
Jos joku onnistui elämään yli 5 tai 6-kymmenen, sitä pidettiin luonnottomana. Keski-ikä oli 25v.

Lue lisää

...ollaan luonnottomia, ainakin keskiaikaisen käsityksen mukaan.

Eiköhän anneta tälle palstallekin nimeksi: Ikivanhat Superluonnottomat?

Pelle1Peloton kirjoitti:

...ollaan luonnottomia, ainakin keskiaikaisen käsityksen mukaan.

Eiköhän anneta tälle palstallekin nimeksi: Ikivanhat Superluonnottomat?

Niinpä niin. Mitä mahtaakaan se viestikapulamme sisältää? Se, jonka jälkeemme jätämme.
Uskon, että tarvitaan jonkinpituinen seesteinen aika lähestyvän kuoleman tietoisuudessa, voidaksemme täyttää sen kapulan oikeilla viesteillä.
Johan kirkkorukouksessakin sanotaan: "Varjele meitä pahasta, äkillisestä ja katumattoman kuolemasta".
Silloin ei kapulaansa ehkä ehdi valmistella.

Nii-iin. Siinäpä miettimistä.

Syntymän ihme on tosiaan suuri, sen me kaikki kai myönnämme.

Itse pidän kuolemaa hyvin luonnollisena, se kohtaa meitä kaikkia luotuja.

Anteeksi jos loukkaan. Sinä olet kohdannut nuoren poikasi kuoleman ja siihen liittyvän isän surun. On tietysti ihmeellistä jos henkilö, jonka kuolinhetken vielä pitäisi olla käsillä, kuolee. Ihmisenhän pitäisi kypsyä kuolemaan, lähtöön tästä maailmasta.

Voisitko Sinä tai joku muu kertoa, miten ymmärrätte kuoleman ihmeeksi?

Olen kuullut sanottavan, että ilman kuolemaa ei olisi filosofiaa. Ilmeisesti vain ihminen "eläinkunnasta" kykenee sitä järkeilemään. Huomaan itse hankkineeni Montaignen teoksen Esseitä vuonna 1957, lähes 50 vuotta sitten. Aina uudelleen palailen sen sanomaan.

Ihmettelen, miksi jo varhain olen hakeutunut näiden keskiaikaisten ajattelijoiden pariin: Pascal, Decartes jne. Vain pari vuotta sitten aloin lukea Georg Henrik von Wrightin teoksia. Hän antaa ymmärtää, kuinka kansojen kulttuureissa on havaittavissa 500 vuoden sykli. Me elämme erään kauden rappiota. Se oli huipussaan keskiajalla, siis näiden Montaignen, Pascalin, Lionardon, Shakespearen ym. aikana. Olin tietysti ikionnellinen huomatessani vaistomaisesti kääntyneeni samojen vanhojen tekijöiden puoleen, kuin suuri suomalainen filosofi.

Pitäisikö taputtaa: hyvä minä! Ei, on surku, kun katselee aikamme "saavutuksia". Ei tarvitse kuin avata uutiset, kun ne kaatuvat päällemme.

Tankavaari kirjoitti:

Olen kuullut sanottavan, että ilman kuolemaa ei olisi filosofiaa. Ilmeisesti vain ihminen "eläinkunnasta" kykenee sitä järkeilemään. Huomaan itse hankkineeni Montaignen teoksen Esseitä vuonna 1957, lähes 50 vuotta sitten. Aina uudelleen palailen sen sanomaan.

Ihmettelen, miksi jo varhain olen hakeutunut näiden keskiaikaisten ajattelijoiden pariin: Pascal, Decartes jne. Vain pari vuotta sitten aloin lukea Georg Henrik von Wrightin teoksia. Hän antaa ymmärtää, kuinka kansojen kulttuureissa on havaittavissa 500 vuoden sykli. Me elämme erään kauden rappiota. Se oli huipussaan keskiajalla, siis näiden Montaignen, Pascalin, Lionardon, Shakespearen ym. aikana. Olin tietysti ikionnellinen huomatessani vaistomaisesti kääntyneeni samojen vanhojen tekijöiden puoleen, kuin suuri suomalainen filosofi.

Pitäisikö taputtaa: hyvä minä! Ei, on surku, kun katselee aikamme "saavutuksia". Ei tarvitse kuin avata uutiset, kun ne kaatuvat päällemme.

Lue lisää

Jos filosofia opettaa meitä kuolemaan, niin onkohan ihminen kuitenkaan koskaan täysin oppinut ja valmis siihen viimeiseen tenttiin, ellei hänellä ole muuta turvaa ja toivoa kuin filosofien viisaat ajatukset.
Olen sitä mieltä, että vaikka kuolema onkin luonnollinen tapahtuma ja kaikkien tänne syntyneiden osa, niin se on kuitenkin pelottava, sillä eihän ihminen tahtoisi kuolla vanhanakaan, ellei ole sairas ja kärsi kovista kivuista, tai hänen mielenterveytensä pettää ja hän riistää itse hengen itseltään. Paradoksi onkin, että luonnollinen asia, kuolema, on vihollinen.
Kristillisen sanoman ydin on: "Kuolema on nielty ja voitto saatu!" Eikö vihollinen voiteta.
Korinttolaiskirje 15, luku 26 sanoo, "Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolem."
Minä uskon, että joku paljon korkeampi voima kuin filosofien opetukset ja pohdiskelut auttaa meitä tuossa koko elämän pituisessa "kuoleman opiskelussa."

merimona1 kirjoitti:

Jos filosofia opettaa meitä kuolemaan, niin onkohan ihminen kuitenkaan koskaan täysin oppinut ja valmis siihen viimeiseen tenttiin, ellei hänellä ole muuta turvaa ja toivoa kuin filosofien viisaat ajatukset.
Olen sitä mieltä, että vaikka kuolema onkin luonnollinen tapahtuma ja kaikkien tänne syntyneiden osa, niin se on kuitenkin pelottava, sillä eihän ihminen tahtoisi kuolla vanhanakaan, ellei ole sairas ja kärsi kovista kivuista, tai hänen mielenterveytensä pettää ja hän riistää itse hengen itseltään. Paradoksi onkin, että luonnollinen asia, kuolema, on vihollinen.
Kristillisen sanoman ydin on: "Kuolema on nielty ja voitto saatu!" Eikö vihollinen voiteta.
Korinttolaiskirje 15, luku 26 sanoo, "Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolem."
Minä uskon, että joku paljon korkeampi voima kuin filosofien opetukset ja pohdiskelut auttaa meitä tuossa koko elämän pituisessa "kuoleman opiskelussa."

Lue lisää

Haitanneeko tuo, jos näitäkin asioita pohtii. Ainakin kuolema kiinnostaa enemmän kuin formulat. Ruuneperi herrasmiehenä vastasi avaukseeni kertoen , samalla kun kirjoitti , seuraavansa toisella silmällä kilpailua. Minä (paraskin keskustelun avaaja) unohdin koko kilpailun. Tänään lukiessani avausta huomasin käyttäneeni sellaista kieltä, jota normaalisti en käytä.

Tähän kuolema avaukseen on tullut hienoja pohdintoja kautta linjan. Kiitos kaikille!

merimona1 kirjoitti:

Jos filosofia opettaa meitä kuolemaan, niin onkohan ihminen kuitenkaan koskaan täysin oppinut ja valmis siihen viimeiseen tenttiin, ellei hänellä ole muuta turvaa ja toivoa kuin filosofien viisaat ajatukset.
Olen sitä mieltä, että vaikka kuolema onkin luonnollinen tapahtuma ja kaikkien tänne syntyneiden osa, niin se on kuitenkin pelottava, sillä eihän ihminen tahtoisi kuolla vanhanakaan, ellei ole sairas ja kärsi kovista kivuista, tai hänen mielenterveytensä pettää ja hän riistää itse hengen itseltään. Paradoksi onkin, että luonnollinen asia, kuolema, on vihollinen.
Kristillisen sanoman ydin on: "Kuolema on nielty ja voitto saatu!" Eikö vihollinen voiteta.
Korinttolaiskirje 15, luku 26 sanoo, "Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolem."
Minä uskon, että joku paljon korkeampi voima kuin filosofien opetukset ja pohdiskelut auttaa meitä tuossa koko elämän pituisessa "kuoleman opiskelussa."

Lue lisää

Olen kanssasi täysin samaa mieltä, mutta onko kuolemassa opiskelua.
Kun lapseni kuoli, en ollut opiskellut siihen yhtäkään tuntia, se kuolema tulee toisinaan niin yllättäen.
Olimmepa sitten vanhoja tai nuoria, yllättää se kuolema aina.
Enemmän siitä pitäisi osata keskustella, ei se suru ole helppo kestää.
Enkä usko että mitkään filosofien viisaat ajatukset pystyvät siinä asiassa surevia lohduttamaan.
Kuolema on luonnollinen asia, mutta miksi ,miksi kaikuu aina sama kysymys,kun nuori kuolee äkkiarvaamatta.
Itse en ole päässyt tämän kuoleman ylitse vieläkään, vaan aina on ikävä ja kaipuu seurana ja muistot rakkaat.

Tutut kasvot, tuttu ihminen. Varmastikin hän näyttää nukkuvalta. Aivan varmasti eri asia kuin nuo minun näkemäni vieraat kuolleet, jotka tuntuivat vain vahanukeilta.

Olen pahoillani, että olet joutunut panemaan lapsesi arkkuun. Sellaista ei toivoisi kenellekään. -- Voi olla, että omaisen laittaminen valmiiksi helpottaa surutyötä. Arkkuun paneminen on niin konkreettista ja niin selvää. Ja voi hyvästellä vainajan.

Nykyaika piilottaa kuoleman. En ole nähnyt ketään omaistani vainajana. Vain pelkän arkun. Kun äitini kuoli keskellä yötä, niin hän kuoli yksin sairaalassa. Se tulee varmaan olemaan useimpien meidän kohtalomme.

Kun minun lähtöni tulee, niin toivoisin, että se on samantapainen kuin isäni lähtö. Hän kuoli nukkuessaan kesämökillä mukavan ja leppoisan kesäpäivän jälkeen. Hänellä oli ollut jo useita infarkteja. Usein on niin, että sydäninfarktipotilas jättää tämän elämän levättyään ja rauhallisella tavalla eikä rasituksen takia.

läheisen kuoleman ,joka oli tiedossa pitkän aikaa . Silloin ei vaan lääketiede ollut vielä niin kehittynyttä että olisi voitu tämä (kuolema) estää.Minä olin 28v ja mieheni minua 3v vanhempi hän sairastui vakavasti 36vuotiaana ja ensin ei
sitä osannut pitää niin vakavana --mutta tilanne vaan paheni sairauden kohdalla . Hän oli saanut elää rikkaan elämän ennen sairastumistaa ,eniten häntä rasitti kun ei saanut harrastaa enään soittamista (klarinetti),Hän oli suomen mestari eräässä joukkue pallolajissa ,ja työkin oli Fyysisesti ja henkisesti ollut rasittavaa.Mutta se että kaikkia sairauksia näe päällepäin ,on varmaankin vaikeaa nuoren ihmisen jatkuvasti selitellä tutuille miksi hän ei parane siittä --kun ei itsekkään tiedä ja vielä vähemmän lääkärit . Minulle ei lääkärit tehneet kertaakaan selostusta hänen tilastaan --ei hän kyllä itsekkään halunnut puhua siittä.
Sitten kuolema tuli nukkuessa ja olin kyllä tietoinen että hän oli kovin sairas ja väsynyt Koska sydämmestä oli kysymys.
Otin sitten yhteyttä häntä hoitaneeseen lääkäriin ja hän vain pahoitteli kun ei ollut selostanut minulle hänen sairauttaan . Olen sitä mieltä että omaisten kanssa olisi lääkärien enemmän puhuttava että olisi valmius pahemman varalle.Hän oli kuollessaan 41v.

ullamirjami kirjoitti:

läheisen kuoleman ,joka oli tiedossa pitkän aikaa . Silloin ei vaan lääketiede ollut vielä niin kehittynyttä että olisi voitu tämä (kuolema) estää.Minä olin 28v ja mieheni minua 3v vanhempi hän sairastui vakavasti 36vuotiaana ja ensin ei
sitä osannut pitää niin vakavana --mutta tilanne vaan paheni sairauden kohdalla . Hän oli saanut elää rikkaan elämän ennen sairastumistaa ,eniten häntä rasitti kun ei saanut harrastaa enään soittamista (klarinetti),Hän oli suomen mestari eräässä joukkue pallolajissa ,ja työkin oli Fyysisesti ja henkisesti ollut rasittavaa.Mutta se että kaikkia sairauksia näe päällepäin ,on varmaankin vaikeaa nuoren ihmisen jatkuvasti selitellä tutuille miksi hän ei parane siittä --kun ei itsekkään tiedä ja vielä vähemmän lääkärit . Minulle ei lääkärit tehneet kertaakaan selostusta hänen tilastaan --ei hän kyllä itsekkään halunnut puhua siittä.
Sitten kuolema tuli nukkuessa ja olin kyllä tietoinen että hän oli kovin sairas ja väsynyt Koska sydämmestä oli kysymys.
Otin sitten yhteyttä häntä hoitaneeseen lääkäriin ja hän vain pahoitteli kun ei ollut selostanut minulle hänen sairauttaan . Olen sitä mieltä että omaisten kanssa olisi lääkärien enemmän puhuttava että olisi valmius pahemman varalle.Hän oli kuollessaan 41v.

Lue lisää

Mieheni kuollessa olin 38v ja mies 41v

ullamirjami kirjoitti:

Mieheni kuollessa olin 38v ja mies 41v

Elämä kuolemineen on järkyttävä kokemus, olipa elämä lyhyt tai pidempi. Ikuisuuden kannaltahan on samantekevää, minkä ikäisenä kuolemme - ikuisuus ei siitä lyhene eikä pitene. Lyhyt elämä voi olla laadukas ja pitkä yhdentekevä.

Itsestäni tuntuu nyt, lähestyessäni 80:tä ja sekä fyysisten että henkisten toimintojen laimetessa, elämän saaneen merkillisen käänteen. Opettelen ymmärtämään ettei tarvitse enää päteä millään tavoin. Se on vaikea konsti toimeliaan elämän päätökseksi. Samalla ymmärrän, että näin on minun tapauksessani oltava.

Minä vain elän. Siinä kaikki.

Tankavaari kirjoitti:

Elämä kuolemineen on järkyttävä kokemus, olipa elämä lyhyt tai pidempi. Ikuisuuden kannaltahan on samantekevää, minkä ikäisenä kuolemme - ikuisuus ei siitä lyhene eikä pitene. Lyhyt elämä voi olla laadukas ja pitkä yhdentekevä.

Itsestäni tuntuu nyt, lähestyessäni 80:tä ja sekä fyysisten että henkisten toimintojen laimetessa, elämän saaneen merkillisen käänteen. Opettelen ymmärtämään ettei tarvitse enää päteä millään tavoin. Se on vaikea konsti toimeliaan elämän päätökseksi. Samalla ymmärrän, että näin on minun tapauksessani oltava.

Minä vain elän. Siinä kaikki.

Lue lisää

Elämä on lahja. Normaalisti emme haluaisi luopua siitä, mutta kun viereltämme poistuu yhä useampia jopa itseämme nuorempia alkaa meille kirkastua myös elämän rajallisuus. Nuorena meitä vallitsee kuolemattomuuden illuusio. Muistan joskus nuorena vasta naimisiin menneenä päästäneeni ajatuksiini mieheni kuoleman mahdollisuuden. Työnsin sen äkkiä pois mielestäni ei, ei sitä voisi kestää.

Kun alkaa tajuta elämän rajallisuuden, meissä alkaa jotain uutta. Ihminen kaipaa rauhaa. Rauhaa itsensä, muiden ihmisten ja Jumalansa kanssa. Kuuntele itseäsi äläkä takerru rihkamaan, vaan hanki itsellesi "henkivakuutus" iäisyyttä varten. No mistä tiedän onko kuoleman jälkeen mitään? Ei kukaan ole tullut kertomaan. Ei vakuutuksesta siinäkään tapauksessa haittaa ole.

Catleija kirjoitti:

Elämä on lahja. Normaalisti emme haluaisi luopua siitä, mutta kun viereltämme poistuu yhä useampia jopa itseämme nuorempia alkaa meille kirkastua myös elämän rajallisuus. Nuorena meitä vallitsee kuolemattomuuden illuusio. Muistan joskus nuorena vasta naimisiin menneenä päästäneeni ajatuksiini mieheni kuoleman mahdollisuuden. Työnsin sen äkkiä pois mielestäni ei, ei sitä voisi kestää.

Kun alkaa tajuta elämän rajallisuuden, meissä alkaa jotain uutta. Ihminen kaipaa rauhaa. Rauhaa itsensä, muiden ihmisten ja Jumalansa kanssa. Kuuntele itseäsi äläkä takerru rihkamaan, vaan hanki itsellesi "henkivakuutus" iäisyyttä varten. No mistä tiedän onko kuoleman jälkeen mitään? Ei kukaan ole tullut kertomaan. Ei vakuutuksesta siinäkään tapauksessa haittaa ole.

Lue lisää

Pienet hetket kirkastavat päivän. Tänään tullessani kauppatorille korviini kantautui sulosäveliä, sellaisia vanhoja ikivihreitä. Muistattehan Frank Sinatran My Way kappaleen. Siinä mainospylvään vieressä pari ruskettunutta harmaapartaista musikanttia päästelivät parastaan.

Saksofonisti sooloili ja pianohaitaria soittava ukkeli improvisoi rinnalla. Oli oikein seisahduttava kuulostelemaan. Vierelläni ikäiseni mies totesi myös mestarien olevan asialla. Arvuuttelimme mistä päin olisivat kotoisin. Olisivatkohan entisen Jugoslavian kansalaisia vaiko virolaisia?
Siinä jutellessamme tulivat omatkin soittoharrastuksemme läpikäytyä. Kaveri oli hanuristi ja sanoi omistavansa Giuletta hanurin, joka lienee noita parhaimpia. Tein ostokseni, hain pyöräni ja ohimennessäni kilautin muutaman kolikon ukkelien peltipurkkiin. Vaihdoimme sydämelliset hymyt.
Siitä on kolme tuntia aikaa ja vieläkin muistan heidät ja musiikin aikaansaama tunne on jäljellä. Nauttikaamme pienistä hetkistä elämässämme.