Seurattuani viimmepäivät surullisen kuuluisan AD-kokeen kommentteja eri keskustelupalstoilla mieleeni tuli seuraavia ajatuksia.
Ja nämä ajatukseni EI liity nyt tapahtuneeseen vaan yleensä koirien käsittelyyn koulutustilanteessa.
Ihmiset ovat purkaneet pahaa oloaan tapahtuneen johdosta kommenteissa ja se on hyvä asia.
Kuinka voidaan kuvitella, että kun suljetaan keskustelut asian tiimoilta, asia on loppuun käsitelty.
Kun arkoihin asioihin ottaa kantaa, keskustelutaito unohttuu herkästi ja mennään henkilökohtaisuuksiin unohtaen mikä olikaan aihe. Miksi? Auttaako se käsiteltävää asiaa... ei varmasti.
Pelko seuraamuksista, pelko saada syyte herjauksesta, rohkeuden puute on kuitenkin selvästi vaikuttanut niin, että katsotaan asiaa läpi sormien, ollaan hiljaa vaikka ei hyväksytäkkään nähtyä, kirjoitetaan nimimerkin takaa vihjailevasti tai ei uskalleta kertoa mitä on nähty tai koettu. Ja jos uskaltaa edes vihjaista, leimataan idiootiksi tai mitään asiasta tietämättömäksi töttöhatuksi.
Hyssyttely ei auta parantamaan koirien käsittelyä, ei sitä auta uhka saada syyte eläinsuojelurikkomuksesta saatika muut mahdolliset sanktiot. Inhimillinen koiran käsittely esimerkiksi koulutustilanteessa lähtee ihan ihmisestä itsestä.
Koulutuksessa käytetään piikkaria, sähköä ym. apuvälineitä ja uskallan sanoa, että ne varmasti ovat hyviä apuvälineitä oikein käytettynä. Oikein käytettynä ne eivät aiheuta koiralle tuskaa, vammautumista tai kuolemaa.
Kuinka moni meistä kuitenkin on "joutunut" näkemään koulutustilanteissa, niin yleisillä kentillä kuin liiton järjestämissä tapahtumissa todella raakaa koiran käsittelyä. Ne painetaan villaisella, ei uskalleta puuttua ja ne on totuttu hyväksymään asiaan kuuluvana koulutusmenetelmänä, sillä tuohan se myös tulosta ja meriittejä, kun kyseessä on hyvä koira joka kestää kaiken, niin ja taitava kouluttaja joka saa koiran toimimaan käsitteli sitä sitten miten tahansa.
Kuinka tämä voi jatkua vuodesta toiseen? On helpompi olla hiljaa tai vihjailla kuin saada vihat ja kaiken sonnan niskaan sekä tulla leimatuksi.
Inhimillinen koiran käsittely ja hoito pitäisi lähteä meistä jokaisesta itsestä. Kyllä niitä tuloksia koirille saadaan inhimilliselläkin käsittelyllä ja koulutuksella.
Ja teille, jotka nyt kysyvät että olenko ollut yhdelläkään liiton järjestämällä leirillä vastaan, en ole. Se ei silti ole estänyt kuulemasta, mitä siellä voi tapahtua. Aivan turha leimata kaikkea kuultua huhuiksi, mutta ainahan voitte poistattaa tämän mielipiteeni.
Kentällä olen muutaman kerran puuttunut koiran raakaan käsittelyyn, joten en ihan pelkkien kuulopuheiden varassa kirjoita tätä.
Vaikka saksanpaimenkoira on "koiramaailman" aatelia, on se vain koira muiden joukossa eikä kone vaikka työkoirarodun viittaa kantaa harteillaan. Koira kuin koira rotuun katsomatta ansaitsee hyvän kohtelun ja hoidon.
Tälläisiä yleisellä tasolla olevia ajatuksia minulla, ei kohdistettuna henkilökohtaisesti keheenkään.
Ja nämä ajatukseni EI liity nyt tapahtuneeseen vaan yleensä koirien käsittelyyn koulutustilanteessa.
Ihmiset ovat purkaneet pahaa oloaan tapahtuneen johdosta kommenteissa ja se on hyvä asia.
Kuinka voidaan kuvitella, että kun suljetaan keskustelut asian tiimoilta, asia on loppuun käsitelty.
Kun arkoihin asioihin ottaa kantaa, keskustelutaito unohttuu herkästi ja mennään henkilökohtaisuuksiin unohtaen mikä olikaan aihe. Miksi? Auttaako se käsiteltävää asiaa... ei varmasti.
Pelko seuraamuksista, pelko saada syyte herjauksesta, rohkeuden puute on kuitenkin selvästi vaikuttanut niin, että katsotaan asiaa läpi sormien, ollaan hiljaa vaikka ei hyväksytäkkään nähtyä, kirjoitetaan nimimerkin takaa vihjailevasti tai ei uskalleta kertoa mitä on nähty tai koettu. Ja jos uskaltaa edes vihjaista, leimataan idiootiksi tai mitään asiasta tietämättömäksi töttöhatuksi.
Hyssyttely ei auta parantamaan koirien käsittelyä, ei sitä auta uhka saada syyte eläinsuojelurikkomuksesta saatika muut mahdolliset sanktiot. Inhimillinen koiran käsittely esimerkiksi koulutustilanteessa lähtee ihan ihmisestä itsestä.
Koulutuksessa käytetään piikkaria, sähköä ym. apuvälineitä ja uskallan sanoa, että ne varmasti ovat hyviä apuvälineitä oikein käytettynä. Oikein käytettynä ne eivät aiheuta koiralle tuskaa, vammautumista tai kuolemaa.
Kuinka moni meistä kuitenkin on "joutunut" näkemään koulutustilanteissa, niin yleisillä kentillä kuin liiton järjestämissä tapahtumissa todella raakaa koiran käsittelyä. Ne painetaan villaisella, ei uskalleta puuttua ja ne on totuttu hyväksymään asiaan kuuluvana koulutusmenetelmänä, sillä tuohan se myös tulosta ja meriittejä, kun kyseessä on hyvä koira joka kestää kaiken, niin ja taitava kouluttaja joka saa koiran toimimaan käsitteli sitä sitten miten tahansa.
Kuinka tämä voi jatkua vuodesta toiseen? On helpompi olla hiljaa tai vihjailla kuin saada vihat ja kaiken sonnan niskaan sekä tulla leimatuksi.
Inhimillinen koiran käsittely ja hoito pitäisi lähteä meistä jokaisesta itsestä. Kyllä niitä tuloksia koirille saadaan inhimilliselläkin käsittelyllä ja koulutuksella.
Ja teille, jotka nyt kysyvät että olenko ollut yhdelläkään liiton järjestämällä leirillä vastaan, en ole. Se ei silti ole estänyt kuulemasta, mitä siellä voi tapahtua. Aivan turha leimata kaikkea kuultua huhuiksi, mutta ainahan voitte poistattaa tämän mielipiteeni.
Kentällä olen muutaman kerran puuttunut koiran raakaan käsittelyyn, joten en ihan pelkkien kuulopuheiden varassa kirjoita tätä.
Vaikka saksanpaimenkoira on "koiramaailman" aatelia, on se vain koira muiden joukossa eikä kone vaikka työkoirarodun viittaa kantaa harteillaan. Koira kuin koira rotuun katsomatta ansaitsee hyvän kohtelun ja hoidon.
Tälläisiä yleisellä tasolla olevia ajatuksia minulla, ei kohdistettuna henkilökohtaisesti keheenkään.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Asiallinen kirjoitus.
...mutta eihän sitä saisi ääneen sanoa. Kiitos Tuulalle rohkeasta avauksesta!
Uskotaanko todella kaikki mitä kuullaan? Useammallakin spl- kentällä vuosien varrella käyneenä en ole törmännyt koirien asiattomaan kohteluun tai eläinrääkkäykseen.
Päinvastoin.. suureen ääneen spl- ihmisiä haukkuvan yksityishenkilön olen useamman kerran nähnyt kohtelevan koiraansa erittäin kovalla kädellä ja täysin tarpeettomasti. Tämä samainen henkilö on myöskin puhunut vuodesta toiseen silkkaa puppua toisien ihmisten koiranpidosta ja totaalista potaskaa siitä mitä sakemannikentillä tapahtuu.
Saksanpaimenkoira ei tosiaankaan ole kone ja jokainen koira maan päällä ansaitsee inhimillisen kohtelun, mutta tällaisella palstalla on jokseenkin tai itse asiassa aivan turhaa edes herättää keskustelua.. sillä sitä ei tapahdu vaan tulos on hillitöntä riitelyä ja herjaamista.. Mikä ei sitten johda yhtään mihinkään. olisi vaan hyvä, että koko foorumi pistettäisiin narikkaan kuivumaan.
Kannattako edes esittää vihjailuja.. fiksuinta olisi kirjoitella vain asiaa minkä todella on näkenyt, kokenut ja mieluiten useamman vuoden aikana. En edes ymmärrä miten joku kuulopuhe voi aiheuttaa ihmiselle niin pahan olon, että sitä hullun lailla ja lähes rikollisesti keskusteluissa purkaa..
puuttunut tämän yksityishenkilön tarpeettoman kovaan koirankäsittelyyn?
Kun joku uskaltaa kommentoida ja arvostella OMALLA NIMELLÄ, niin sinä raukka se teet sen raukkamaisesti nimimerkin takaa...
En ota nyt kantaa kenenkään henkilökohtaiseen koirankäsittelyyn, mutta on paskapuhetta, etteikö raakaa ja kovakouraista koirankohtelua kentillä tapahdu koirankoulutustilanteissa. Turhaa hurskastelua, koska kaikki sen tietää, jotka vähänkin ovat koirapiireissä pyörineet. Enkä tarkoita välineurheilua.
Valitettavasti tästä tyylistä on tullut enemmänkin yleisesti hyväksyttyä, johon ei kukaan välitä puuttua. Kuinkahan paljon esim. luustovikoja koirille aiheutuu tästä koulutustyylistä johtuen......
Hauska juttu, että voit arvostella minua siitä, että kirjoitan nimimerkillä tehdessäsi itse aivan saman.. kaksinaamaisuutta minun mielestä Ja ihan tiedoksesi: tällaisella palstalla en kuunaan nimelläni kirjoita, sitä voi kukin miettiä, että miksi..
Ja lueppa kirjoitukseni uudelleen.. en arvostellut aloittajaa sen kummemmin kuin kuulopuheiden todeksi kirjoittamisesta ihan kaikkia täällä.. Kerroin vain OMAN KOKEMUKSENI perusteella mitä olen nähnyt.. vai oletko sitä mieltä että minun pitäisi vaan kompata esim. sinua kun olen eri mieltä.. Sellaiseen lammasryhmään ei kiinnosta kuulua.
Varmasti kentillä ja kotona tapahtuu paskamaista koiran kohtelua.. potkitaan pieniä ja isoja koiria vuorotellen. Ei ole tapana hurskastella, mutta miksi minun pitäisi valehdella nähneeni jotain mitä ei ole tapahtunut. Ei ole tarvetta valehdella tai jauhaa paskaa. Ehkä osaan seurani valita paremmin.
Järkevä ja asiallinen kirjoitus, harvinaista herkkua tällä palstalla. Sen tiedän itsekin, että leirille asti ei tarvitse mennä nähdäkseen tätä arveluttavaa koiran kohtelua. Ja siitäkin olen samaa mieltä, että puuttuminen on vaikeaa. Kasvattajana ja kokeneena henkilönä, mitä Tuulakin edustaa, puuttuminen on arvovallan nojalla helpompaa. Nuori harrastaja katsoo väkisinkin sivusta ja miettii samalla mielessään, onko ko. toiminta "normaalia" ja jopa, katsotaanko häntä kieroon liian pehmeiden menetelmien takia. Pakotteitten ja koulutusvälineitten käyttöhän on toki koiran hyväksi, tuskin sitä kukaan kieltää, mutta ihmiselle kohtuuden rajojen ymmärtäminen tuntuu olevan joskus vaikeaa ja kuten sattuvasti sanoit, koirasta tehdään vain työtä tekevä kone unohtaen, että se on myös elävä ja tunteva olento.
Kyllä, minäkin olen nähnyt tätä raakaa koiran käsittelemistä. Aivan uskomatonta, että ihmiset pystyvät pieksemään itsestään riippuvaisia eläimiä aivan ilman syytä ja vailla mitään koulutuksellista näkökohtaa.
Olen nähnyt sopivia ja oikein rakennettuja pakotteita, mutta olen nähnyt myös aivan käsittämättömiä koiran retuuttamisia kentällä, apuvälineinä niin piikit kuin sähkö. Varmasti kaikki saksanpaimenkoiraliitossa eivät edusta tätä linjaa, mutta ne jotka edustavat.. ei ihme, että maine vain kasvaa. Valitettavasti koirapiireissä saksanpaimenkoiraihmisillä on tietty maine, johon harrastajat varmasti saattavat törmätä. Tuulestako kaikki temmattu? Höpönlöpön, ei tarvitse kuin mennä katsomaan joidenkin ihmisten koulutuksia niin on vähän viisaampi..
Monet aloittelevat tuttuni ovat kavahtaneet näitä koirien käsittelyjä ja päätyneet muihin koulutuksiin, joissa inhimillisyydellekin on tilaa. Parhaimmat suoritukset olen nähnyt kokeissa niillä koirilla, joiden ohjaajat ovat kouluttaneet koiransa suurella ammattitaidolla, kuitenkin inhimillisesti.
Edelleenkin pitää paikkansa sanonta, että siellä missä taito loppuu, väkivalta alkaa. Ja huomatkaa, että väkivalta ei ole synonyymi sanalle pakote.
Mielenkiintoista on myös se, että monet saksanpaimenkoiraharrastajat tulevat tällaisiin keskusteluihin kilpaa kiekumaan, että ei hän vaan ole nähnyt ikinä mitään.
Paul Wetter
Jos joku saksanpaimenharrastaja ei ole nähnyt tätä käsittämätöntä koulutusta, on joko käynyt satumainen tuuri ja on päätynyt heti kunnon koulutuksiin. On myös tätä tuosta puolta, joiden mielestä silmät ummistamalla pääsee helpommalla ja viimeisenä keinona on helppo kieltää kaikki vakuutteluin "ei vaan meillä.."
Wetter
Olen pahoillani kun koiria/ihmisiä tai muita eläviä kohdellaan kaltoin. Kaltoinkohtelu ei kuitenkaan ole valitettavasti minkään rodun yksinoikeus. Tämä ei tietenkään oikeuta ketään ihmistä kohtelemaan koiraansa huonosti, mutta kyllä niitä järkyttäviä juttuja näkyy monissa muissakin piireissä. Esim. collieiden häntiä on näkynyt tallottavan näyttelyalueen puskissa, ettei nousisi ikävästi pystyyn tai pöydällä trimmattavia rotuja on seisotettu tulikuumalla pöydällä helteessä jopa tunnin tai niin, esimerkkejä valitettavasti löytyy. En usko, että näiden asioiden kauhistelu tai vatvominen netissä paljoa auttaa. Otetaan kantaa kun itse nähdään huonoa kohtelua, kysytään ellei ymmärretä ja pahimmassa tapauksessa soitetaan eläinsuojeluun. Nettivouhkaamiset kun eivät niitä koiria auta.
Ihmettelen kirjoitustasi, Wetter, sillä en todellakaan voi olla samaa mieltä.
Käyn yhden suurimmista SPK:n alaosaston kentällä koulutuksissa, enkä ole nähnyt moista. En kuitenkaan usko, että olen pelkästään hyvä tuurinen, niin vastakkaisia kokemukseni ovat.
SPL:n kentällä koiran koulutusta ohjaavat koulutusohjaajat. Itselleni on kehittynyt suuri kunnioitus useimpiä tapaamiani koulutusohjaajia kohtaan, sekä kentällä että leirillä tapaamieni osalta. Kaikilla, joden kanssa olen keskustellut, on ollut häkellyttävän laaja tietämys ja osaaminen koirista ja aloittelijan silmissä suorastaan ilmiömäinen koiran ja ohjaajan lukutaito. Ja he ovat todella auliita auttamaan.
Kentällä ohjaajat kyllä ovat neuvoneet pakotteiden annossa silloin kun niitä on tarvittu, tarkoituksenmukaisella ja toimivalla tavalla. Sitäkin useammin olen kuitenkin nähnyt koulutusohjaajien opettavan sitä, miten pakotteiden ja kielteisen palautteen tulee olla koiralle "reilua". Monet kerrat olen kuullut kouluttajien kommentoivan sitä, että pakote tulee väärin ajoitettuna, epäloogisena, epäselvästä asiasta, itseaiheutetusta toiminnasta, vääränlaisena, turhana tai liian voimakkaana. Koira kun lukee kehonkieltä niin herkästi. Vielä miljoona kertaa useammin olen kuullut kouluttajien kiinnittävän huomiota palkitsemisen riittävään tiheyteen ja oikea-aikaisuuteen.
SPL:n kentille on vapaa pääsy, ja niimpä sinne voivat tulla lähes millaisen koirankoulutusideologian omaavat ihmiset tahansa. Aivan kuten mihin tahansa muuallekin.
SPL:n kentillä koirankoulutukseen kuitenkin puututaan, sitä valvotaan ja epäkohtiin tartutaan. Pieneenkin epäkohtaan joskus jyrkästikin; esim. SPL:n leirillä kuulin erästä treeniä seuratessani kouluttajan uhkaavan koiranomistajaa kaulasta kuristamisella, jos tämä vielä kerrankin nyppäisee aiheetta koiraansa remmin päästä. Asia meni perille, eikä tuota koiraa enää nypitty. :)
Näiden kokemusten vuoksi todellakin toivoisin, että entistä suurempi joukko ihmisiä tulisi koirineen viralisiin treeneihin, sillä valistuneen näkemykseni mukaan siellä juurikin opetetaan sitä, milloin koiralta oikein tulee vaatia ja milloin kiittää.
Sitäkin ihmetteleen, että kuinka ihmeessä olet voinut sivusta seurata kuvaamasi kaltaista "treenaamista" sähköllä yms, joka minun korvissani kulostaa kidutukselta? Menitkö väliin, soititko poliisille, teitkö rikosilmoituksen, puutuitko asiaan järjestön yms. kautta, nostitko asiasta metakan silloin kun se sattui, etkä näin epämääräisesti jäkitäteen palstalla. Aikaa, paikkaa, tekijöitä, tapahtumia tai olosuhteita yksilöimättä?
Olen ihmeissäni.
löytyy ihan alaosastojen koulutuksista ei niinkään paljon tottelevaisuudessa mutta hihatreenien osalta kylläkin.
Viettipommit ja muuten ylivirtaavat tai hermorakenteeltaan huonot koirat saa näistä asioista kärsiä. Kun ohjaajalta ja molarilta loppuu järki niin otetaan voima käyttöön ja kunnon pakotteet kun ei koirat pysy hallinnassa muuten ja ei aina senkään jälkeen.
Joka paikassa sitä tapahtuu et vain ole ollut näkemässä sitä.
Ole vain ihmeissäsi mutta totta se on.
Joo, täytyy myöntää, ei ole tuosta puolesta kokemusta juurikaan, en siis osaa kommentoida. Itse kun harrastelen vain tottista ja jälkeä nuorella koirallani.
väärään aikaan liikenteessä, jos et ole huomannut.
Ei näitä tapahdu yleisten tottisten aikaan, kun kaikki alottelevat ohjaajat on paikalla, ei todellakaan.
Menepä käymään joskus jonkun pururyhmän harjoituksissa ja sielläkin niin, ettei porukka tiedä, että paikalle on tulossa joku kokematon "keltanokka".
Saatat yllättyä ikävästi näkemästäsi.
Valitettavasti näissä suurimmissa koulutuksissa ei pääse tätä kaikkea näkemään, ei ainakaan ihan aluksi. Porukoissa pitää pyöriä jonkin aikaa ja päästä tiettyjen harrastajien joukkoon. Ne tapaukset missä näihin raakoihin käsittelymenetelmiin on päässyt tutustumaan, ovat olleet tiettyjen harrastajien koulutuksia. Kyseessä on kuitenkin ihan normaalit harrastusryhmät.
Itseasiassa olen nähnyt saksanpaimenkoiraharrastajien pieksevän koiraansa ihan ei-rotuyhdistyksienkin koulutuksissa, viimeisin tapaus oli eräässä palveluskoirayhdistyksessä ja pieksijänä kyseisen yhdistyksen koulutusvastaava! Kyseinen ihminen käy myös liiton leireillä ym. koulutuksissa.
Ja sekin on totta, ettei tämä ole vain ja ainoastaan saksanpaimenkoirien ongelma. Kyllä sitä muuallakin esiintyy, aivan varmasti. Itse en vain ole nähnyt vastaavaa minkään muun kuin saksanpaimenten kohdalla (vaikka kaikenlaisissa paikoissa on tullut pyörittyä, mutta vissiin sitten juuri niissä "näteissä"), joten voin vain puhua omista kokemuksistani. Mutta en siltikään ole niin typerä, ettenkö uskoisi tällaista tapahtuvan jossain muuallakin.
Ja yleisisti ottaen nämä raakuudet löytyvät todellakin suojelun puolelta, vaikka olen nähnyt kyseenalaista toimintaa niin peltojäljellä kuin tottiksessakin. Huomatkaa, että nuo osa-alueet kuuluvat myös suojeluun, joten onko ihmekään. Eivätköhän ne samat ihmiset käytä samoja metodeja, olivat treenit mitkä hyvänsä. Ne harrastajat kyllä erottaa, vaikka kävisi ensimmäistä kertaa heidän treeneissään.
Paul Wetter
...ihmettelen minäkin...
ja olen aivan samaa mieltä kanssasi.
En ymmärrä missä tämmöistä koiran koulutusta tapahtuu?
Itse en ole törmännyt moiseen, en leirillä enkä kentällä.
ennen kun SPL:län koulutuksissa olin käynyt minulla oli harhakuva, et siellä piestään koirat ojentoon, mutta olin todella _ TODELLA _ väärässä!
Sitruunapanta on ainut mitä olen nähnyt käytettävän...ja se tuskin kovin paha on?!?
et kovinkaan usein en seuraile puruhommia, ne kun itseä ei niin kiinnosta...
Mutta joskus niitä sivusta seuraillut...
Omani kanssa on maalimies tehnyt itsetunnon kohottamis jotain juttuja ja kun maalimiehen näin aattelin et voi jumpe, mut äijä oli älyttömän taitava ja mukava. Olin ihan huuli pyöreenä kun se koirani kanssa paini ja temmelti.
Mutta nyt jäi kyllä vaivaamaan..jos tämmöstä jossain tapahtuu niin miks ei siihen puututa?
Vai onko nää koiran pieksijä valopäät juuri näitä "tosiharrastajia"...omissa pienissä piireissään?
Ja myö toisella tapaa koiriamme kouluttavat kuulutaan mamo jengiin, eikä koskaan olla oltu tekemisissä "kunnon" koirien kanssa, joita ei makkaran palan avulla kouluteta...
Minä kuulun ihan mielelläni mamiksiin...meillä pelaa yhteistyö koiran kanssa, minä kunnioitan koiraa ja koira minua.
Kaikennäköistä sakkia sitä onkin...huhhuh ;(
Kyllä olen nähnyt piikkarin useammankin sakun kaulassa.
se vain otetaan heti pois, jos asiaankuulumaton sattuu tulemaan kentälle.
Näin se vain on. Potkimista hakkaamista yms.
Turha kieltää
"Vaikka saksanpaimenkoira on "koiramaailman" aatelia, on se vain koira muiden joukossa eikä kone vaikka työkoirarodun viittaa kantaa harteillaan. Koira kuin koira rotuun katsomatta ansaitsee hyvän kohtelun ja hoidon." NÄIN ON ,miksi ihmiset? Huonokuntoiset saavat osallistu esim,massaurheilun yleistapahtumiin joissa kuolee vuosittain monta ihmistä,kukaan ei puutu.Nyt on helppo osoittaa sormella, kyllä minä en tekisi niin. Jumala olisi tiennyt sen mitä tapahtuu" ei kerro " ,Vaikka on paras ystäväni.
Olen myös todella järkyttynyt, kun aikanani kuulin raaoista koulutusmenetelmistä.
Ikävän yleistä on myös piikkien ja sähkön lisäksi koiran nälässä pitäminen. Saadakseen ruokansa on koiran suoriuduttava vaadituista tehtävistä nälkä pakotteena.
Paljon näkee myös tajutonta karjumista koiralle. Koira haukutaan idiootiksi kun se ei ymmärrä, mitä siltä halutaan. Ja aivan varmasti huutaminen ei paranna koiran työskentelyä. Valitettava tosiasia on, että koiralle ei ole vaivauduttu opettamaan asioita kunnolla ja kuitenkin huutamalla ja räimimällä vaaditaan suorituksia.
Totta ettei, tottiskentillä yleisessä koulutustilanteessa näe huonoa koirankohtelua, siellä kun on aloittelijat ja tulevat seuranjäsenet paikalla. Pienimuotoiset "sisäpiiritreenit" eivät välttämättä olekkaan enää miellyttävää katseltavaa.
Ja kyllä näistä asioista voi keskustella netissä, vaikka joku väitti, ettei se hyödytä, eikä auta mitään. Kyllä näitä palstoja lukee paljon ihmisiä ja on hyvä saattaa ihmisten tietoon näitä julmia menetelmiä. Puskaradio on hyvä viestinviejä. Kentällä herää keskusteluja ja sana leviää.
on jo eläinrääkkäystä? rääkkääkö se koira itseään silloin kun esim. helteellä ei syö muutamaan päivään ollenkaan? ihan hirveä masokisti-koira, pitäisi sille syyte antaa siitäkin...nälkä on koiralle luonnollista pakkoa, ei susillekaan tule paisti pöytään joka päivä klo 14...
olkaa nyt jo helvetti kukkahatut hiljaa...
nälkä on hyvä ja koiraystävällinen pakote.
Koiralla on luonnostaan ruuanhankkimis vietti, miksi sitä ei siis hyödynnettäisi.
Esim jäljellä toimii loistavasti ja koira voi itse omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, että maha tulee täyteen. Jos ei tänään ole nälkä ja jäljen ajo ei kiinnosta, niin huomenna todennäköisesti jo on, tai ylihuomenna.
Itse käytän jäljellä paljonkin tätä ruuan hankinta viettiä hyväksi. Koira saa ihan normaalin ruoka annoksensa, mutta joutuu sen itse etsimään. Aivan luonnollista käytöstä koiraeläimelle ja näin toimii homma luonnossakin.
Ihan tähän samaan perustuvat myös kaikki aktivointipallot yms härvelit mihin kätketään ruokaa sisään.
Silti asiatontakin koiran kohtelua valitettavasti näkee paljon kentillä sitä en kiistä ja monesti olen itsekin nähnyt. Normaalien viettien hyväksi käyttö koulutuksessa ei sitä ole, niinkauan kun ei ole kyse väkivallasta tms. huonosta kohtelusta.
Esmees kaikki Hollywoodin elokuvakoirat koulutetaan nälän avulla, samoin ihmisiä huvittavat delfiinit jne. Eipä ne eläimet rääkätyiltä näytä.
Nälkä on oikein hyvä, luonnollinen pakote. Esimerkiksi hyvää jälkikoiraa ei rakenneta ilman nälkää. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koiraa pidetään nälässä viikko/kuukausi kaupalla ja riudutetaan luurangoksi. Koira saa ruokaa, kun se työskentelee eli ajaa jälkeä. Luonnollista. Kylläinen koira ei myöskään toimi kokeessa, vaan koiran pitää olla sopivasti nälkäinen. Nälkää ei kannata pitää sadistisena kun se ei sitä ole, se on yksi parhaimmista "pakotteista". Ja kannattaa muistaa sekin, että nälkiintynyt koira ei pysty työskentelmään rasittavissa olosuhteissa ja vastaamaan kokeen vaatimuksiin, joten totta kai koiran ravinnonsaannistakin huolehditaan!
Jos sitä nälkää joutuu rakentamaan tolkuttomasti, niin silloin voidaan toki miettiä sen oikeutusta ja koiran soveltuvuutta lajiin.
P. Wetter
kirjoitus Wetter, noinhan se on. Nälkiintynyt on jo yliampuvaa ja kyllä nyt sanon tähän, että moiseen en ole törmännyt, päivä tai parikin ilman ruokaa ei nälkiinnytä hyväkuntoista koiraa.
Toisinaan esim urokset näin taajamassa kieltäytyy itse syömästä kun naapurustossa on kiimaisia narttuja.
Yhtä lailla väärin on ylisyöttää koira, se kun ei ole ihminen. Yksi kasvateistani oli melkoisen laiha kun tällä oli jatkuvasti ruokakuppi nokan alla. Kaikki muut sisarukset on normaaleja ruuan suhteen eli kelpaa hyvin. Tämä ei vaan syönyt, vain närppi sen et hengissä pysyi. Sitä taisi oksettaa ruuan näkeminenkin jo, ja tämä näin inhimillisesti sanottuna... Omistajalle annoin ohjeet, että koiralle on laitettava ruokailuajat ja muutoin kuppi pois jos ei syö eli normaali käytäntö.
Ja lisään vielä, että ei siinä mitään ihmeellistä ole, että joku ajattelee nälän olevan huono keino koirankouluttamiseen. Typerää alkaa haukkua kukkahatuksi ym, sillä kaikilla ei vain ole vielä koulutuskokemusta niin paljoa. Kyllä minäkin taisin alkuaikoina pitää nälkää kyseenalaisena keinona, mutta epäluulot hälvenivät perehdyttyäni asiaan. Kiitän ja kumarran omasta puolestani niitä, jotka eivät minun typeriä kysymyksiäni ja näkemyksiäni teilanneet vuonna kivi ja miekka. He antoivat minulle ajatuksia ja tilaa selvittää asioita.
ei ollut tätä kaiken kattavaa nettiä...vai pitäiskö sanoo "paskaa lähes tuutin täydeltä", silloin mokat jäi oman treeniporukan päiviteltäväks, nyt kun mokaat kentällä tai muualla, joku ystävällinen kirjoittaa sen tänne ja sit sen tietää koko vähintään koko Suomi...
Hyvä, että otit tuon ylensyöttämisen puheeksi. Nykyään kun se tuntuu olevan paljon paljon yleisempi eläinrääkkäyksen muoto kuin muut yhteensä.
Tosi pahaa tekee katsoa ylilihavia koiria, joiden liikkuminen on niin raskasta, vaikeaa ja kivuliasta, ettei koiran luontaisesta tarmosta, uteliaisuudesta ja elämänilosta ole jäljellä merkkiäkään. Ja omistajat vain valittavat, että kun ei meidän rekku suostu enää syömään kuin felineä, eikä tänäänkään aamulla ruoka kelvannut...
ja ylensyöttäminen aloitetaan jo pennusta...
Aina mieluummin hitusen liian laiha kun tiimaakaan liian lihava!
Nälkä on hyvä moottori myös minun koirallani, toimii varmasti pienessä pälässä...huom! PIENESSÄ nälässä ;)
Luin delfiinien koulutuksesta sen verran, että nälässä pitämistä ei todettu niiden kohdalla soveliaaksi koulutuksessa so. siitä ei ollut mitään hyötyä. Ja esim. hevosia tms. elukoita ei voi pitää nälässä, koska niiden ruuansulatus menee muuten persiilleen. Joten nälässä pitämistä voitaneen soveltaa epäsäännöllisesti syöviin eläimiin kuten koiriin, mutta siinäkään ei normaalisti syövän kanssa tarvitse alkaa pitkiin paastoihin, jos homma muuten toimii.
Ei tietenkään koirilla ole aina nälkä, mutta ei voi ottaa riskiä että onkin! me kun ei koiran kieltä osata niin ei voida tietää! Sinä olet SAIRAS jos pidät koiraasi nälässä. Mietipäs jos olisit itse nälässä!
että kun kerran nämä "pakotteet" ovat niin harmittomia, niin niitähän voisi sitten soveltaa lapsiimmekin.. lähdenpä tästä heti ostamaan sellaista sähköiskuvehjettä, niin johan alkaa muksut tottelemaan! ja nälässäkin voi pitää, ruokalaskukin pienenee huomattavasti! vai mitä mieltä ootte?
Nälässä pitäminen ei tässä keskustelussa tarkoita mitään viikkokausien vesidieettiä, vaan sitä, että koiralle ei anneta ruokaa ennen reenejä jne. Ihan perusasioitahan tuo on, että nälkäinen koira toimii paremmin kuin kylläinen. Ei sitä nälkäistä koiraa ne namipalkat paljon nappaa eikä sitä kiinnosta se ruoan jäljestäminenkään samalla tavalla. Siinä ei tosiaankaan ole mitään "riskiä", ettei anna koiralle ruokaa ennen reenejä, koetta tms. Allekirjoittaneella on useinkin nälkä. On niin paljon kaikkea muuta tekemistä, ettei ehdi syömään.
On todella julmaa kun pennut riistetään emältään jo 7 viikon ikäisenä. Kyllä koirien pitäisi saada elää syntymäkodissaan emänsä kanssa ensimmäiset 18-20 vuotta.
Itse olen ollut useammallakin leirillä, suojelu- ja sitten sellaisilla, missä voi reenailla myös kansallisia lajeja. Hyvin varoen siellä suhtaudutaan uusiin tulokkaisiin, pelätään, että ne perkeleet menevät laulamaan liitolle niistä paljon puhutuista kielletyistä koulutusmenetelmistä. Joten ainakaan tältä osin en voi sanoa, että liitto tukisi tätä toimintaa. Alaosastoissa taas on niin monenlaista porukkaa, että jos johtokuntatasolla touhu on ookoo, niin ei siitä se riviharrastaja lähde liittoon soittelemaan, että "tällä meidän omalla leirillä oli jätkillä piikkipannat ja sähköt eväänä"
"Koulutuksessa käytetään piikkaria, sähköä ym. apuvälineitä ja uskallan sanoa, että ne varmasti ovat hyviä apuvälineitä oikein käytettynä. Oikein käytettynä ne eivät aiheuta koiralle tuskaa, vammautumista tai kuolemaa. "
Näin Tuula kirjoitti ja on asian ytimessä. Em. koulutusmenetelmät ovat erittäin hyviä, nopeita, tehokkaita ja tuloksellisia, jopa koiraa säästäviä OIKEISSA KÄSISSÄ. Itse kuulun ilmeisestikin tähän paskaan porukkaan, en vastusta sen enempää sähkön kuin piikkarinkaan käytämistä koiran koulutuksessa. Nyt keskustelu on mennyt taas sille tasolle, että tuomitaan kaikki kovat koulutusmenetelmät huonoina ja näinhän ei ole. Pahaa jälkeä saa aikaan vaikka lyijykynällä, jos sitä käyttää tarkoituksenvastaisesti!
en, vaikka kuinka yrittäisin, miten joku sairas ihminen voi satuttaa koiraa. Koira on ihmisen paras ystävä, mutta joskus ei näytä siltä..
Selkääni, tukkapöllyä, korvatillikoita ja tukistamista kyllä kotitarpeiksi asti. Niin kunnollinen ihminen minusta kasvoi, etten todellakaan nimettömänä hauku täällä kenenkään tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Kurissa oleva koira on onnellinen koira.
on näitä jauhaa, jotkut ihmiset kun vaan haluaa vänkätä eikä oikeasti mieti asioita. Näissä kirjoituksissa on realismi ihan hukassa. Toisille sopii koiraksi pikku puudeli, toinen pärjää energisen ja joskus kovapäisemmänkin, työkoiraksi tarkoitetun kanssa. Lähtökohdat koiran pidolle on ihan erilaiset.
Esim. tuo nälkä juttu. Luonnossa sudet kokee nälkää ihan niin kuin meistä jokainen ihminenkin joskus. Susiparat joutuu kovasti tekemään työtä saadakseen ruokansa, miksei eläinsuojelijat puutu tähän?
Sitt näin taajama-alueella pidän täst lähtien koiraani vallan irti, eihän sitä voi vaatia tulemaan sinne minne minä haluan. Jos se riekkumisellaan kynsii jotain naapuria, niin se on sen naapurin vika kun tuli lähelle. Jos se juoksee auton alle, menen ja haukun autokuskin eläinrääkkääjäksi kun kolhi mun koiraa...
Tässäpä saman tasoista tekstiä tälle palstalle.
Pystytkö ymmärtämään sitä kun esim. kaksi koiranarttua reijittää toisensa tikkauskuntoon, alta aika yksikön.
Et kuitenkaan voi väittää, etteivätkö ole ´99,999 % ajasta toistensa parhaita "ystäviä".
Älä koskaan inhimillistä eläintä.
Ei eläimillä ole ystäviä, eivätkä ne ole kenenkään ystäviä.
kannata ootta mitään eläintä koskaan. Se on palvelus sekä sinulle, että eläimelle.
Jätä eläinmenpito sellaisille ihmisille, jotka erottavat ihmiset eläimistä ja osaavat kohdella eläimiä sen mukaan.
Jos tarkoitit allek. olet hiemnan myöhässä, eläimiä on ollut, on, ja tulee olemaan niin kauan kun nuppi tutisee.
Ja takaan, että niiden olot ovat todella eläimellisiä.
Ihmisten katekoriassa voisi jopa sanoa, eläimellisen onnellisia.
niitä lukemalla niille sääntöjä kirjasta oikein tuikealla äänellä, joskus jopa katsot pahasti, jos koira oikein riehaantuu!?!
Terve ja onnea.
Ja ihan oikeasti, pidän itseäni aika lailla kukkahattuna ja pehmoilijana, mutta en kyllä kertakaikkiaan osaa kasvattaa yhtään koiraa puuttumatta sen tekemisiin fyysisesti. Valitettavasti se tarkoittaa joskus myös hetkellistä lievää kipua. Esimerkiksi remmistä nyppäämällä, niskasta kiinni ottamalla, polvella hyppäävän koiran torppaamalla tai korvasta nipistämällä.
En kertakaikkiaan keksi äänensävyn lisäksi muuta tehokasta tapaa. Kerrotko sinä minulle sen? Ymmärtääkseni aika fyysisillä palautteilla nuo koiravanhemmatkin laittavat jäkikasvuaan ruotuun. En ainakaan ole koskaan nähnyt, että vanhempi koira tarttuu pentua poskista kiinni, tuijottaa silmiin ja selittää sille sanoin sääntöjä. :D
Minun mielestäni koiralle oikeanmukainen fyysinen palaute, silloin kun ääni ei enää tehoa, on nopea, sopivan voimakas (vaikuttaakseen muttei vahingoittaakseen tai tuottaakseen turhaa kipua) ja oikeassa suhteessa "rikoksen" vakavuuteen. Lisäksi fyysistä palautetta, pientä tai voimakasta on mielestäni oikeutettua antaa vain, jos on satavarma, että koira osaa yhdistää palautteen oikeaan asiaan, eli tietää mitä siltä vaaditaan. Pakotteen antamisen jälkeen asia on heti unohdettu ja koiralle pitää koittaa keksiä jokin tapa olla tai suoritus tehdä, josta sitä voi puolestaan kiittää. Näin meillä.
En siis todellakaan antaisi koiraa semmoisen käsiin, jonka periaate olisi kuvatunkaltainen "vain sairas ihminen tuottaa koiralle koskaan kipua". Äkkiä olisi käsillä onneton koira ja onneton koiranomistaja. Täysin laittamattomasti sanottu siis.
Itse vedän noita koulutuksia aina silloin tällöin. Järjestetään kursseja sun muita. Kun järjestetään tapakasvatuskursseja, jostakin syystä minulle sattuu tulemaan ne ongelmatapaukset.
Eräskin ongelmatapaus oli kaksivuotias uros (ei spk), joka oli todella hyvin pidetty kotonaan. Koiraa ei oltu milloinkaan satutettu, eikä sille oltu osattu laittaa kuria. Koira tuli kentälle, ja omistaja peläsi koiraansa, koska sillä oli tapana pureskella. Tuo nainen ei antanut yhtään pakotetta, pyyteli vaan koiraansa tottelemaan.
Harjoituksen lopussa me otimme luoksetuloharjoituksen. Pidin koiraa aloillaan ihan kauniisti ja rauhallisesti omistajan siirtyessä kauemmas. Koira alkoi täristä ja murista käsissäni, kääntyi ympäri ja puri käsivarteeni niin, että haavat olivat luuhun asti. Onneksi vain pistohaavat. Käsivarteni turposi ja veri lensi. Voin kertoa, että kyllä sattui.
Siinä vaiheessa tuo omistaja kertoi, että koira pureskelee kotonakin, jos joku yrittää komentaa.
No, annoin koiralle niin huolellisesti turpaan, että puremiskynnys nousi noin metrin. Laitoimme koulutuskaulaimen kaulaan (sallitun), jotta ei tarvinnut koiran järjestykseen laittamisessa rikkoa tuo koiran niska- ja selkänikamia.
Tuollaisia koiria tulee koulutuskentille kymmenkunta vuosittain. Niiden omistajat ajattelevat juuri noin, että ei herrantähden koiralle saa vaan tuottaa kipua. Koirat ottavat päällikkyyden laumassaan, ja ne joudutaan lopettamaan "vihaisina", koska omistajat eivät ole ymmärtäneet, että kyseessä on koira.
Olen täysin varma, että kukaan ei halua tuottaa koiralle tarpeetonta kipua. Jos koiralle kuitenkin haluaa opettaa esim. seuraamisen, pakotteita on annettava. Kumpi sitten on parempi a) leveä nahkakaulain, josta nykäisyä koira ei tunne, koska pintapaine on niin pieni. Ohjaaja saa repiä taluttimesta niin, että selkäranka ja niska ovat solmussa, eikä sittenkään tule toivottua tulosta. Koira vain voi invalidisoitua välilevyn luiskahduksen johdosta. b) ns. piikkarin tai sähkökaulaimen käyttö. Sähkökaulaimen käyttö tuntuu nipistyksenä ihossa (olen itse kokeillut). Koiraa ei tarvitse repiä, eikä vahingoittaa. Ns. piikkarin käytössä pintapaine on niin suuri, että pieni sormenkoukistus tuntuu koiran iholla, ja se riittää pakotteeksi.
Tässä nyt ihan alkua noista pakotteista ja "välineiden" käytöstä.
tosi harvinaisia tapauksia, kun ollaan onnistuttu kouluttaan koira ilman väkivaltaa ja kipua. Palkitseminen on tehonnut parhaiten koulutuksessa. Emme tosin koulutakaan mitään työkoiraa.. mut tosi hyvin on kaikki oppinu.
Onnistuttiin kanssa kouluttamaan ilman väkivaltaa.
Nykyään osaa antaa tassua käskystä ja useimmiten jopa ilman käskyä.
Palkaksi sai vuoden stipendin yliopistoon. Ei vissiin tarvii vuoteen palkata koiraa.
kun meillä sattuu olemaan helposti opetettava koira..
kyllä nykypäivänä kaikki koulutukset pyritään tekemään aina kulloisenkin koiran mukaan.
Saat toki anteeksi.
Pieni kevennys tuo vaan ...
Aika harva koira tulee näpeille, jos siltä ei koskaan vaadita mitään. Koetappas vaatia siltä kunnon seuraaminen, nopea istuminen ja nopea sivulletulo. Jos koirasi ei tee, niinkuin pitäisi, miten sen sille esität niin, että se ensikerralla tekee. Oletko ajatellut antaa sille kokeiden säännöt luetavaksi?
Sorry, mutta olen ollut erilaisissa koirakerhoissa parikymmentä vuotta mukana, mm. palveluskoirakerhossa ja spl:n alaosastossa, mutta en ole koskaan vielä nähnyt toimivaa koiraa, mikä ei olisi saanut pakotetta. Tiesitkö muuten, että koiran sipaisu yhdellä sormella on pakote.
Jos sinulla on kotikoira, mikä ei joudu häiriötekijöille alttiiksi, voin sinua uskoa. Muuten puhut mun mielestäni kyllä pa..aa. Koiran täytyy olla TODELLA pehmeä ja herkkä, mikäli sen pystyy kouluttamaan edes kevyillä pakotteilla.
Jos väität, että pystyt menemään ihmisvilinään, (missä on myös paljon koiria), ja koirasi seuraa sinua pitäen kokoajan katsekontaktin välittämättä ihmisistä tai muista koirista, koirasi on hallinnassa. Jos talutin kiristyy, koirasi katsoo muita koiria tai ihmisiä, älä puhu hyvin koulutetusta koirasta mitään.
Sen sanon kahdenkymmenen vuoden kokemuksella, että pelkillä makupaloilla ei pysty kouluttamaan koiraa niin, että se toimii joka tilanteessa.
että mun koira ei ole mikään työkoira.
ylipäätään puuttua koko aiheeseen?
Ensin kerrot onnistuneesi kukkahattukoulutuksella ja sitten seuraavassa et oikeastaan olekaan kouluttanut sitä koiraa, kun ei ole työkoira...
Koiran koulutus ja tapakasvatus on kaksi täysin eri asiaa, älä sotke jos et kerran tiedä edes itse mistä puhut.
mielestä on kouluttamista, jos olen opettanut sen jäljestämään(ihmisiä ja sieniä).. ei tehdä sitä missään seurassa, vaan huvikseen, joten se ei ole työkoira mutta jäljestys ei ole myöskään mielestäni tapakasvatusta.. en tiedä onko sillä niin kauheesti eroa tekeekö esim. jäljestystä seurassa vai ihan omalla porukalla.
Jos sun koira ei ole työkoira, et tiedä, mistä täällä puhutaan. On ihan toista opettaa koira makupaloilla istumaan, kuin tehdä sille oikeasti tuloksia. Ilman tulosten tekoa taas koiran ominaisuuksista ei opita mitään.
Mahtaisit säkin ymmärtää sitten, jos sun lapses katoaisi metsään, ja makupaloilla pyydellyt koirat eivät viitsisi sitä sieltä etsiä, kun koiraa ei olisi koskaan opetettu tottelemaan. Tai huumekoirat menisivät pummaamaan pullaa salakuljettajilta, tai poliisikoira heiluttelisi häntää raiskarille, jonka perään se lähetetään.
Koiria on pakko kouluttaa kunnolla ja toimiviksi. Meillä ei ole parempiakaan kumppaneita poliiseille työhön. Se ei tarkoita, että koirista ei välitettäisi, tai niitä ei pidettäisi kunnolla.
Termit jollakin sekaisin. Pakote ei todella ole väkivaltaa.
Pakotteen siinä kuin hyvitteenkin voi saada koiran silmissä väkivallaksi.
Totta kai kannattaa kouluttaa koira niin vähillä pakotteilla kuin mahdollista, silloin niissä on tehoa, jos niitä tarvitaan.
Sekin on totta, joskus sattuu silmiin sellainen koira, ja ohjaaja, jotka voivat taaplata koulutuksen läpi ilman ainakin näkyviä pakotteita.
Mutta kaikella on hintansa, seurasin erästä koirakkoa, jotka menivät ala luokat kevyesti läpi, ja täysin ilman pakotteita.
Mutta ylempänä alkoi tulla vaikeuksia, ja nyt on pari tosi säälittävässä tilassa, kun mikään ei onnistu.
Koira päättää siinä parissa mitä tehdään.
voi olla mitä vaan. Jäljestys on koiralle ihan luontaista touhua, ja opettamattakin ne yleensä seuraavat jälkeä jotenkuten, mutta entä kun sitä ei huvita, mitä sitten teet?
Tai kun siihen jäljestykseen tarvitaan tarkkuutta, niin että esineet löytyvät hosumatta ja vanhaltakin jäljeltä, miten toimit?
On eroa jäljestyksellä ja "jäljestyksellä".
P.S En ole koskaan ennen kuullut jäljestettävän sieniä. Täälläpäin ne sienet on melko paikoillaan pysyvää sorttia, niin että niiden jälkiä on kohtalaisen hankala seurailla...
Ettet vaan taas sotkisi asioita?
tapakasvatuksen puutteesta olevasta ongelmakoirasta,vaan väkivallasta,jota käytetään koulutuksen yhteydessä,se on hieman eri asia,kuin mistä sinun esimerkkisi ovat.Vai siis käykö spl:n koulutuksissa tuollaisen kaltaisia koiria,joista sitten leivotaan suojelukoiria ohjaajineen?
No itselleni riitti silloisen ensimmäisen sakun kanssa, itsekin nuorena, pari kertaa oman liiton koulutuskentällä. Puolivuotiaan koiramme ensimmäisellä tutustumisella koulutukseen seuraamis harjotuksessa jo ensimmäinen huuto tuli siitä ettei meillä ollut metallista kuristuspantaa vaan nahkainen, josta kylläkin siitäkin luovuimme. Ja koiraa olisi sitten pitänyt ilmaan tästä nostaa kun hiukankin yritti edelle ja samaan aikaan koiralle huutaa kuin palosireeni EI. No minulle riitti kaksi kertaa kun itku kurkussa poistuin kentältä. Siirryimme sitten ihan muun seuran koulutuksiin ja jonkin aikaa jatkettuamme ihan omiin harjoituksiin.Koko jäsenyys liittoon loppui siihen. Koirasta sain maailman ihanimman ja kilteimmän koiran kyllä ihan terveen järjen käytölläkin. Nyt jo toinen poika rikastuttaa elämääni ja ihan ilman näitä otteita on tälläkin kertaa selvitty... Ja tämä nyt varmaankin on lievää, mutta minulle riitti.
Täytyy kyllä sanoa, että eipä kuulosta siltä ollenkaan, miten meidän kentällä ja liiton leirillä pennun kanssa koulutettiin. Aivan eri meininki, lähinnä leikitään.
Oisko ajat muuttuneet, tai ihmiset?
Koiralla on leveä nahkapanta, missä ne riekkuvat ja huutavat päästäkseen toisten koirien kimppuun. Koirat pitäisi opettaa seuraamaan ja istumaan, mutta nykiä ei saa ääntä ei saa korottaa. Minä sitten yritän puhua kauniilla äänellä koiralle ja kertoa, kuinka rumaa tuo tuollainen käytös on. Olisi paljon mukavampaa olla hiljaa ja totella, mitä mami sanoo.
No, eihän siitä nahkapannasta voikaan nykäistä yhtään, koska silloin koiralta voi lähteä niskanikamat pois paikoiltaan. Kuvitelkaa, jos teitä joku rykäisisi vyöstä, joka on esim. vyötärönympärillä. Selkä vaan rutisisi. Halvaantumisen vaara olisi suuri.
Olen myös muutamalle sanonut, että ketjukaulaimella saa paremman tehon ja vähemmän vahinkoa aikaan koiralle. Tai ole yrittänyt sanoa, mikäli olen saanut ääneni kuulumaan tuon remminpäässä tempovan koiran huudon yli.
Toiset ovat ottaneet nokkaansa, toiset ovat ottaneet opikseen. Jotkut noista "purut sieraimiin vetäneistä" ovat tulleet jälkeenpäin pyytämään apua, kun koira on ottanut vallan talossa ja siitä on tullut suuri ongelma. Olen joskus yrittänyt auttaa, minkä seurauksena minulla on kivoja jälkiä kyynärvarsista, kun koirat ovat upottaneet siihen useaan kertaan purukalustonsa.
Kun ollaan yritetty auttaa jo sen jälkeen, kun ongelma on suuri, aina ei ole onnistuttu. Voin kuitenkin sanoa, että nakkimakkaroilla siinä ei onnistuta. Se koiran palauttaminen ihmisen alapuolelle ei ole lasten katsottavaa. En millään haluaisi niin tehdä. Kyseessä on silloin kuitenkin alistaminen tai lopetuspiikki.
Muutaman koiran olen onnistunut pelastamaan. Se on kuitenkin vaatinut koirien omistajilta totaalisen mielipiteen muutoksen. Useimmin tällaiset päällekäyvät koirat ovat rodultaan kultaisianoutajia, labbiksen ja kultsun sekoituksia, howawartteja (kirjoitus??), dobbereita, saksanmetsästysterrierejä ja tiibetinspanieleja.
Jos ihmiset vaan ymmärtäisivät, että ovat tekemisissä eläimen kanssa, joka on paljolti perimältään suden kaltainen. Kiltti, kultainen, rakas, mutta laumaeläin. Laumassa ei ole samanarvoisia jäseniä. On vain yksi johtaja ja muu lauma alenevassa järjestyksessä. Koira on onneton, jos sillä ei ole johtajaa. Sen pitää silloin itse kantaa kauhea vastuu laumastaan.
Kehottaisin teitä lukemaan eläinten käyttäytymisestä kertovia kirjoja. Lukekaa ajatuksella. Kaikki laumaeläimet käyttäytyvät tietyllä tavalla samoin.
Mutta muuten, alaosaston kentälle tulo on vapaaehtoista. Ehkä sinne ei kaivatakaan noita hellämielisiä tuomaan huonosti käyttäytyviä koiriaan.
kaks vaihtoehtoo: joko väkivalta tai koira on huonokäytöksinen. Meillä ei nyt vaan kumpaakaan ole, mikä siinä on niin vaikea uskoo.
Sinä vaan niin ehdottomasti olit kaikenlaista ruumiillista vastaan. Minä kerroin, että joskus fyysinen kova pakote on välttämätöntä. Nämä asiat eivät ole mustavalkoisia, vaikka elämä koiralle pitäisi olla mustavalkoista.
No sinähän se nyt sitten juuri osoitit todeksi että pimeetä porukkaa siellä näkyy olevan :(
Ne ihmiset, joilta ovat silmät auenneet, ja ovat saaneet pitää koiransa, ovat täysin erimieltä kanssasi. He ovat muistaneet kiittää minua, ja minua pyydetään yhä useammin eri tilaisuuksiin puhumaan ongelmakoirista ja niiden ongelmien ratkaisuista.
Sanot meikäläisiä pimeiksi, kun et enää muutakaan voi. Ihmispsykologiaakin lukeneena sinun vastauksestasi voi "lukea" paljon. Heikko mieli ei kestä ymmärtää oman mielipiteen vastaisia mielipiteitä. Oma pää sekoaa, jos uusi tieto on vastakkaista kaikille omille vanhoille luuloille. Psyyke ei pysty sitä käsittelemään.
Voin lohduttaa sinua. Kun oma adrenaliinitasosi laskee, aivosi alkavat taas toimia. Jos pystyt silloin ymmärtämään toisen kannan asiasta, sinulla on vielä toivoa. Kykenet oppimaan uutta.
Iloinen mieli ja avoimet silmät, siitä se kaikki aukenee. ; ))
KIITOS, hyvin kirjoitettu!!! Itse olen myöskin joskus tuntenut, voiko tuo olla oikein? Rakkaudesta koiraurheiluunko tuota tehdään? Sinunlaisiasi ihmisiä tulisi olla myös "liitossa"