Minua viehättää jokin kumma oireilussani. Olen jotenkin sairaasti ihannoitunut kärsimykseeni. Toisinaan todellisuudentajuni hämärtyy pahasta olosta. En saa tehtyä mitään. Mutta aina seuraavana päivänä eilinen tuntuu ruusuiselta! Mitä tällaisesta voisi seurata pitkällä tähtäimellä? Eihän ihmisen ole pakko suostua hoitoon.
*OLENKO HULLU*
isomasennus
6607
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...ilmaa hengittäen...
Etkös tienny ettei käellä (Lintu) ole pesää, vaan se munii toisten pesiin.
Ei me mielestäni hulluja olla. Samoja tuntemuksia on ollut minullakin jo vuosia eikä tässä mihinkään hoitoihin ole joutunut (tai päässyt). Parempi oikeastaan, kun osaa jotenkin nauttia kärsimyksestään. Kärsimykseen tottuu ja alkaa karttaa turhia innostumisia, joista seuraisi vain pettymyksiä.
Kerro silti lisää, jos jaksat!
Hei vaan
Minä olen ollut vuoden päivät aika masentunut,aina tapahtuu jotain ikävää.Ensin olin rutiini leikkauksessa joka epäonnistui ja olin kauan sairaalassa.
Toipuminen vei voimat ja mieli masentui,sit alkoi tappelu korvauksista.Voitin viimein ja se nyt onkin ainut positiivinen asia aikoihin.
Jäin työttömäksi työsuhdettani ei jatkettu alkoi taloudelliset vaikeudet ja vaikka mitä muuta.
En voi ehkä sanoa että nautin tästä kaikesta kärsimyksestä.mutta en oikeastaan enää välitäkkään.
Masentunut olen mutta en jaksa kiinittää siihen mitään huomiota,elän päivän kerralaan ja se siitä.
Välillä on todella kamalaa,kävin lääkärissä mutta lääkäri tuumasi et tämä nyky ajan masennus on jo muoti juttu...Jäin pikkasen monttu auki ja kysyin mitä hän tarkoitti.Eipä tuo pahemmin vastannut ja tunsin itseni todella idiootiksi.Sen jälkeen en ole lääkärille mennyt.Kirjoitti se jotain masennuslääkettä mut enpä ole hakenut.Koettakaa pärjätä.
hullu. Ja nautit olostasi.
Sama vika Rahikaisella.Alan uskoa että,skitsofreniaa pukkaa.