kirjaimina, tavuina, sanoina
annan sinun virrata
ulos sielusta
hiljaisina huokauksina
raivoisina kuohuina
hellinä muistoina
raastavina kipuina
vierotusoireina
tunne tunteelta
luovutan sinua
minusta
joskus se päivä koittaa
kun herään aamuun,
auringonpaisteeseen
huomaten
olen kirjoittanut sinut
ulos minusta
sinut ulos sielusta
elän uutta tarinaa
tyhjä paperi
ei kaipaa sanoja
ei vaadi tunteita
katson sitä nauttien
puhtaudesta
elämä kutsuu,
kynä pysähtyy
paperi värisee tuulessa
kun sinä olet poissa
annan sinun virrata
ulos sielusta
hiljaisina huokauksina
raivoisina kuohuina
hellinä muistoina
raastavina kipuina
vierotusoireina
tunne tunteelta
luovutan sinua
minusta
joskus se päivä koittaa
kun herään aamuun,
auringonpaisteeseen
huomaten
olen kirjoittanut sinut
ulos minusta
sinut ulos sielusta
elän uutta tarinaa
tyhjä paperi
ei kaipaa sanoja
ei vaadi tunteita
katson sitä nauttien
puhtaudesta
elämä kutsuu,
kynä pysähtyy
paperi värisee tuulessa
kun sinä olet poissa
Vastaukset 8
Vanhimmat
kriisin hoitotapa on yhtä hyvä, ellei parempikin, kuin ääneen puhuttu. Näitä sanomisiaan kun voi myöhemminkin tarkistella.
"olen kirjoittanut
sinut ulos minusta..."
Hienosti sanottu, kuten koko runokin!
kommentistasi : )
kirjoittaminen ei korvaa.
Sielujen sympatiaa, kuin eläisin itseäni........Kiitos Riitää kun luen
tuttuja tuntoja, tutunoloisia sanoja... elämä : )
*niiaa*
lahjakas!
kiitokset. luova seura inspiroi : )
on hyvin kaunis runo,pidin paljon :)