Kovasti jäi vaivaamaan mieltä viime kertainen mummolareissu. Näkökulmaa kaipailen, että kiitos niille, jotka vastailee.
Mulla on kaksi lasta. Toisen isä teki itsemurhan jo raskausaikana, hänen äitinsäkkin oli tehnyt itsemurhan edesmenneen mieheni ollessa vasta 3-vuotias. Eli siltä puolelta ei ole mummoa (eikä vaaria). Tapasin uuden mieheni esikoisen ollessa 3-vuotias ja olin ajatellut, etten tee enää lisää lapsia. Mieli kuitenkin muuttui ja esikoisen ollessa 8-vuotias, syntyi toinen lapsi. (Nyt 8kk). Mieheni äiti on aina pitänyt esikoista niinkuin omaa lastenlastaan. Sanonut, että saa sanoa mummoksi jne. Nyt kuitenkin käyttäytyi todella huonosti esikoista kohtaan. Sanoi: "Mä sulle mikään mummo oo" "Ei susta mitään tuu" " En mä jaksa sun kans"
Otti vähän alkoa ja haukkui mutkin pystyyn, kuinka mä hyväksikäytän sen poikaa ja panen hoidattamaan muittenkin lapset.
Olin vähän järkyttyny, enkä sanonu mitään. Pitäiskö ens kerralla kuitenkin sanoa jotain? Onhan siinä se pointti, ettei se oikeesti oo esikoisen mummo ja jos ei haluu olla, ni en kai voi vaatiakkaan. Silti..tälläinen käänne voi olla vaikee selittää lapselle, ja lapsi pitää kuitenkin ottaa mukaan mummola reissuille. Uusi tulokas on toki mummolle tervetullut.
Onko muilla mummoilla kokemusta "varamummoilusta". Miten on mennyt ja mitä voi kohtuudella odottaa?
Mulla on kaksi lasta. Toisen isä teki itsemurhan jo raskausaikana, hänen äitinsäkkin oli tehnyt itsemurhan edesmenneen mieheni ollessa vasta 3-vuotias. Eli siltä puolelta ei ole mummoa (eikä vaaria). Tapasin uuden mieheni esikoisen ollessa 3-vuotias ja olin ajatellut, etten tee enää lisää lapsia. Mieli kuitenkin muuttui ja esikoisen ollessa 8-vuotias, syntyi toinen lapsi. (Nyt 8kk). Mieheni äiti on aina pitänyt esikoista niinkuin omaa lastenlastaan. Sanonut, että saa sanoa mummoksi jne. Nyt kuitenkin käyttäytyi todella huonosti esikoista kohtaan. Sanoi: "Mä sulle mikään mummo oo" "Ei susta mitään tuu" " En mä jaksa sun kans"
Otti vähän alkoa ja haukkui mutkin pystyyn, kuinka mä hyväksikäytän sen poikaa ja panen hoidattamaan muittenkin lapset.
Olin vähän järkyttyny, enkä sanonu mitään. Pitäiskö ens kerralla kuitenkin sanoa jotain? Onhan siinä se pointti, ettei se oikeesti oo esikoisen mummo ja jos ei haluu olla, ni en kai voi vaatiakkaan. Silti..tälläinen käänne voi olla vaikee selittää lapselle, ja lapsi pitää kuitenkin ottaa mukaan mummola reissuille. Uusi tulokas on toki mummolle tervetullut.
Onko muilla mummoilla kokemusta "varamummoilusta". Miten on mennyt ja mitä voi kohtuudella odottaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onpa outo "mummo" hän. Tuo on todella ilkeää ja väärin esikoistasi kohtaan kerta on ennenkin hänet hyväksynyt ja pitänyt lapselapsenaan. Minä varmaan suivaantuisin niin kovin etten menisi ollenkaan käymään. Siinähän sitten ihmettelisi ja miettisi että miten on tullut käyttäydyttyä. Sinuna kyllä sanoisin suoraan että hän on pahoittanut esikoisesi mielen mikä on tosi ikävästi tehty. ja että jos ei pysty suhtautumaan enää eskoiseesi mummina kuten ennenkin, niin ei sitten tarvitse olla mummi toisellekkaan lapselle.Elä vie lapsia sinne ollenkaan jos miehesi vie niin sitä et vrmaan voi estääkkään,en tiedä, mutta ihan hirveää tollanen.
Minun vanhemmilla on parikymmentä lastenlasta ja kaksi joukossa on tullut kaupantekijäisenä velipojalle.Vanhempani on aina pitänyt heitä ihan samallalailla lapsenlapsinaan kuin muitakin.Muistanut aina synttäreinä ja jouluna ja kaikkee.Heille on kaiki aina ollut samanarvoisia. Aikuinen joka toimii kertomallasi tavalla on todella typerä, eikä hän osaa ajatella lasta ollenkaan.
Mukavaa kesän jatkoa teille kuitenkin.
jonkinlaista kriisiä... varsinkin jos lapsesi on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa. Jos voisitte jutella naisten kesken kahdestaan...?
Että aikuinen ihminen saattaakin olla tuollainen viattomalle lapselle - sanoa ettei tästä mitään tule jne
ota välimatkaa tuollaiseen mummoon, hän ei ansaitse olla - kenenkään - mummo.
hävettää vaikka ihan ventovieraan mummon takia.
yritä jaksaa ja jaksaa - vaikket jaksaisi...
tsemppiä!
kyllä mieleen,että onko mummo sairastumassa jotenkin,jos yhtä äkkiä käytös muuttunut noin radikaalisti? Mielenterveysongelmia,dementia tms.joka aiheuttaa käytöshäiriöitä.
...mieleen! Riippuu kai mummon iästäkin, mutta voihan jotkut sairaudet puhjeta suht aikaisinkin. Joku Altzheimerin tauti tuli mieleen, eikös siinä ainakin käytös voi muuttua? Tai sitten joku lievempi, esim. kilpirauhashäiriö? Siinäkin on oireita vaikka millä mitalla, myös psyykkisiä, koettu on!
Paskaa saa pyytämättäkin. Jos mummeli kerran juovuksissaan tuli sanoneeksi mitä oikeasti ajattelee, niin kannattaako tuollaisen kanssa hakeutua enään lainkaan juttusille?
miltä sinusta tuntuu ja miten lapsesi ei tarvitse kuulla moista enää koskaan.
Tuli mieleeni sanonta, parempi ilman kuin huonon kanssa, pätee mielestäni myös tähän.
Meillä omat ja sukuun avion kautta tulleet on samanarvoisia, sillä kellä olisi sydäntä lasta satuttaa. Kyllä niitä pettymyksiä ja sydämmettömyyttä maailmalta jokaiselle tulee riittämiin, miksi sitä taakoittaa tarpeettomasti vielä kodin ja suvun kautta? Ollaan opeteltu erimielisyyksistä se, että hyvä harjotella oman porukan kesken myös sopimaan ne.
Pidä lapsesi puolta, suojele vaikkei tulisi ymmärrystä muilta. Asia kuuluu koko perheelle, miten sisarsuhteeseen vaikuttaisi epäoikeudenmukaisuuden näkeminen ja kokeminen, yhden nostaminen korokkeelle? Miehesi ja sinun parisuhteelle ym.
Siunattua onnea koko perheellenne, vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä...
minä en menisi enään "mummolaan" en edes äijän mieliksi. äijälleni kyllä kertoisin miksi en mene/tule. kauhea mummu!
Aiheesta suutut, ja aiheesta kieltäydyt menemästä uudelleen lapsesi kanssa mummolaan.
Lapsi on viaton vanhempiensa ja isovanhempiensa elämään ja heidän ratkaisuihinsa.
Millään ei anoppi voi puolustautua.
Toivottavasti lapsesi unohtaa. Ehkä saat hänelle sanotuksi, että mummo oli pahalla päällä. Pitää unohtaa hänen sanansa.
Mutta oikeasti asia on niin, että lastasi ei mummot hauku, eikä mikään muukaan sukulainen. Siitä sinulla on oikeus kimpaantua ja nousta puolustamaan esikoistasi. Olet ainoa turva hänelle sellaisessa tilanteessa.
Sano se myös miehellesi. Mummo aikoo nyt valita ns. "oikean" lapsenlapsen rakkaakseen ja hylätä esikoisesi. Sitä älä salli.
Miehesi asia on puolustaa sinua ja koko teidän perhettänne.
Anoppia ei saa päästää rikkomaan sitä.
Minunkin mielestäni miehesi pitäisi puhua äidilleen asiasta. Esikoisesi on syytön aikuisten valintoihin ja anoppisikin pitää se ymmärtää. Jos miehesi ei pysty asiaa selvittämään, ehdotan, että et enää vie lastasi mummolaan.
Kuinka joku ihminen voi tehdä noin ilkeästi lapselle?
Minun mielestäni voi hyvin asettaa ehdon joko/tai.
Joko hän hyväksyy molemmat lapset tai sitten ei mummotella ollenkaan eikä kenellekään.
Vaikka olen jo ikääntynyt, enkä harrasta kiristystä, niin tässä tapauksessa ehdotan, että miehesi sanelee nämä ehdot äidilleen.
Viatonta lasta on syytä suojella tulevaisuudessa, ja siksi näin "härskit" keinot on tarpeen.
Valitkoon mummo itse. Luulen, että hän on sen sortin immeinen, että tarvitsee pienen kurinpalautuksen voimakeinolla.
Vanhat ihmiset eivät ole lasia, heitä voi joskus rankemallakin kädellä "neuvoa"