Pappani ammattitautipaperit tulivat ehkä viikko sitten. Nippu papereita joista Pappa sai raivarin - tai olisi saanut jos enää jaksaisi saada.
No joka tapaukessa ei niistä maallikko ymmärtänyt kun sen, että Pappa joutui maksamaan saamiaan eläkkeitä takaisin ja lopusta summasta oli mennyt veroa 50%, koska verokorttia ei ollut toimitettu Valtionkonttoriin. No verotoimisto, Kela yms. kertoivat että verokortti oli toimitettu. Valtionkorttorista kerrottiin, että juu on verokortti, mutta se ei ole oikeanlainen.
No Valtionkonttorista ystävällinen virkailija kertoi, että koska Papan saamat eläkkeet ovat pienempiä kuin tapaturmaeläke, jonka hän saa siitä päivästä lähtien kun se on todettu - eli viime vuoden marraskuusta - laskelmassa poistetaan ensin muut eläkkeet ja siteen siinä näkyy mikä on Papan uusi eläke. Kaiken kaikkiaan Pappa saa tapaturmaeläkettä miltein kaksi kertaa enemmän kuin mitä normaalia eläkettään. Ei kertakorvausta, mutta hautausavustuksen kyllä.
Aivan riutunut ja sairas Pappani ei näistä korvauksista mitään hyödy - raavaalla miehellä ei ole voimia pitää isoa kastelukannua kädessä ulkokukkia kastellessaan - hän kastelee niitä pikkuisella sisäkukkien kastelukannulla. Välillä hän lepää kukkapenkkien välillä ja kastelee kukkia toinen polvi maassa. Hän haluaa kukkia kastella, koska se on käytännössä niitä ainoita asioita mitä hän enää pystyy tekemään. Mitään lämmintä ruokaa hän ei enää syö, ei juuri mitään muutakaan ruokaa - morfini auttaa kipuihin, mutta sitä hän ottaa hyvin harvoin. Happihoitoa hän ei vielä ole hyväksynyt, koska sauna pitäisi muuttaa sähkökäyttöiseksi. Pappa on piilottanut katkaistun haulikon jonnekin, josta emme sitä löydä - pää siis pelaa aivan hyvin.
Nyt toivomme vain, että Pappa jaksaisi vielä ensimmäisen lapsen lapsensa häihin asti, niitä hän on odottanut - kirkkoonkaan hän ei enää jaksa tulla - mutta lupasi olla ajatuksissa mukana.
Näin nämä ammattitautitapauksen varmasti usein menevät - korvausjärjestelmä ei tietystikään korvaa mitään, koska rahalla ei voi elämää korvata. Eikä siitä vähästäkään rahasta nauti enää sairastunut - hänelle kaikki tulee liian myöhään.
Siksi on äärimmäisen tärkeää sijoittaa kaikki rahat ennaltaehkäisyyn - koko korvausjärjestelmän voisi muuttaa ennaltaehkäisevämmäksi, jos maassa olisi rehellisiä tutkijoita, lääkäreitä ja päättäjiä - voisi korvata lääkekulut, antaa hautausavustuksen - leskeneläkkeen, mutta kuoleva ei enää lisärahalla mitään tee - no jäähän se verirahoiksi perikunnalle - mutta kyllä kaikki varmasti mieluimmin ottaisivat ennaltaehkäisevän hoidon, kunnon seurannat ja oikeat rehelliset diagnoosit heti sairastumisen alkumetreillä.
Jos Pappani diagnoosi olisi kolmekin vuotta sitten osunut lääkäriltä oikeaan, emme varmasti olisi tässä tilanteessa nyt.
Jos edes ammatillisesti vaarallisten aineiden kanssa tekemisissä olevista ihan oikeasti pidettäisiin huolta... ja tulevaisuudessa nämä asbestikuolemat muuttuvat lastemme homealtistuskuolemiin ... ellei nyt todella jotakin tehdä ... ei vain tutkita vuosikausia näitä ongelmia ... kun kukaan ei muka tiedä mitä ongelmasta seuraa ... jos ei ole varaa maksaa korvauksia, poistakaa koko hiton korvausjärjestelmä - mutta vain jos siitä tulee apua asian käsittelyyn, rehelliseen avoimeen keskusteluun ja ennaltaehkäisyyn
No joka tapaukessa ei niistä maallikko ymmärtänyt kun sen, että Pappa joutui maksamaan saamiaan eläkkeitä takaisin ja lopusta summasta oli mennyt veroa 50%, koska verokorttia ei ollut toimitettu Valtionkonttoriin. No verotoimisto, Kela yms. kertoivat että verokortti oli toimitettu. Valtionkorttorista kerrottiin, että juu on verokortti, mutta se ei ole oikeanlainen.
No Valtionkonttorista ystävällinen virkailija kertoi, että koska Papan saamat eläkkeet ovat pienempiä kuin tapaturmaeläke, jonka hän saa siitä päivästä lähtien kun se on todettu - eli viime vuoden marraskuusta - laskelmassa poistetaan ensin muut eläkkeet ja siteen siinä näkyy mikä on Papan uusi eläke. Kaiken kaikkiaan Pappa saa tapaturmaeläkettä miltein kaksi kertaa enemmän kuin mitä normaalia eläkettään. Ei kertakorvausta, mutta hautausavustuksen kyllä.
Aivan riutunut ja sairas Pappani ei näistä korvauksista mitään hyödy - raavaalla miehellä ei ole voimia pitää isoa kastelukannua kädessä ulkokukkia kastellessaan - hän kastelee niitä pikkuisella sisäkukkien kastelukannulla. Välillä hän lepää kukkapenkkien välillä ja kastelee kukkia toinen polvi maassa. Hän haluaa kukkia kastella, koska se on käytännössä niitä ainoita asioita mitä hän enää pystyy tekemään. Mitään lämmintä ruokaa hän ei enää syö, ei juuri mitään muutakaan ruokaa - morfini auttaa kipuihin, mutta sitä hän ottaa hyvin harvoin. Happihoitoa hän ei vielä ole hyväksynyt, koska sauna pitäisi muuttaa sähkökäyttöiseksi. Pappa on piilottanut katkaistun haulikon jonnekin, josta emme sitä löydä - pää siis pelaa aivan hyvin.
Nyt toivomme vain, että Pappa jaksaisi vielä ensimmäisen lapsen lapsensa häihin asti, niitä hän on odottanut - kirkkoonkaan hän ei enää jaksa tulla - mutta lupasi olla ajatuksissa mukana.
Näin nämä ammattitautitapauksen varmasti usein menevät - korvausjärjestelmä ei tietystikään korvaa mitään, koska rahalla ei voi elämää korvata. Eikä siitä vähästäkään rahasta nauti enää sairastunut - hänelle kaikki tulee liian myöhään.
Siksi on äärimmäisen tärkeää sijoittaa kaikki rahat ennaltaehkäisyyn - koko korvausjärjestelmän voisi muuttaa ennaltaehkäisevämmäksi, jos maassa olisi rehellisiä tutkijoita, lääkäreitä ja päättäjiä - voisi korvata lääkekulut, antaa hautausavustuksen - leskeneläkkeen, mutta kuoleva ei enää lisärahalla mitään tee - no jäähän se verirahoiksi perikunnalle - mutta kyllä kaikki varmasti mieluimmin ottaisivat ennaltaehkäisevän hoidon, kunnon seurannat ja oikeat rehelliset diagnoosit heti sairastumisen alkumetreillä.
Jos Pappani diagnoosi olisi kolmekin vuotta sitten osunut lääkäriltä oikeaan, emme varmasti olisi tässä tilanteessa nyt.
Jos edes ammatillisesti vaarallisten aineiden kanssa tekemisissä olevista ihan oikeasti pidettäisiin huolta... ja tulevaisuudessa nämä asbestikuolemat muuttuvat lastemme homealtistuskuolemiin ... ellei nyt todella jotakin tehdä ... ei vain tutkita vuosikausia näitä ongelmia ... kun kukaan ei muka tiedä mitä ongelmasta seuraa ... jos ei ole varaa maksaa korvauksia, poistakaa koko hiton korvausjärjestelmä - mutta vain jos siitä tulee apua asian käsittelyyn, rehelliseen avoimeen keskusteluun ja ennaltaehkäisyyn
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä 123 kaikesta mitä kirjoitat. Ennaltaehkäisy ja senhetkisen ammattisairauden hoito tai vaikkapa vain epäily ammattitaudista ovat tärkeimpiä asioita joita vakuutusyhtiöiden tulisi ehdottomasti hoitaa. Ei syyttää sairastunutta ja väittää vian olevan korvien välissä, tai että senhetkiset oireet eivät kuulu ammattitautiin sekä ammattitautisairauden hoitoon kuuluva lääke ei kuulu korvattaviin lääkkeisiin ym.
Ei ole hyväksyttävää myöskään se, miten vakuutusyhtiöillä on mahdollisuus pitkittää asioiden käsittelyä vakuutusyhtiössä ja olla lähettämättä asiaa eteenpäin muutoksenhakulautakuntiin vuositolkulla. Miksi todettuun ammattitautiin sairastunut ei voi saada vakuutusyhtiöltä rehellistä päätös: teillä on ko:n tutkimuslaitoksen tutkimuksissa todettu ammattitauti ja se korvataan vallitsevien lakien mukaan. Vakuutuslaitokset eivät voi katkaista alettua maksua tapaturmaeläkestä, kun ammattitautisairaus on ainoastaan ja vain aiheuttanut pysyvän työkyvyttömyyden. Kaikki päätökset vakuutuslaitoksissa tehdään niin vakuutuslääketieteellisiin kriteereihin perustuen ja henkistä väkivaltaa käyttäen ja kaikki vain siksi, ettei vakuutusyhtiön tarvitse korvata mitään. Vakuutusyhtiöt eivät tällaisissa asioissa saisi käyttää itselleen ottamaansa vakuutuslääketiedevaltaa, jolla ei ole mitään tekemistä lääketieteellisten tosiasioiden kanssa. Jos on jo vaikka vain epäily ammattitaudista, tulisi vakuutusyhtiöiden pyrkiä kaikin mahdollisin tavoin ehkäisemään syntymässä olevaa ammattitautia, myös lääkehoidollisesti kuten kuntouttaenkin. Auttamassahan ammattitautia sairastavaa potilasta vakuutuslaitosten tulisi olla, eikä kiusaa tekemässä ja väittämällä erikoislääkärien lausuntoja vastaan, ettei potilas sairasta ammattitautia, kuten tänä päivänä tehdään.
Nyt on todella loppu tiepää, jossa valheilla ja valheiden varjoilla kuljetaan. Suomen on korkea aika kohottaa kasvojaan EU:n puheenjohtajamaana.
Maassa on oltava rehelliset tutkijat ja rehelliset tutkimuslaitokset rehellisin tutkimustuloksineen asioista. Osaavathan ihmiset lukea internetistä ympäri maailmaa tehdyistä tutkimustuloksista, sairauksista ja niiden hoidoista ym.
Suomen lääkäriliitto ja muu lääkärikunta ei voi hyväksyä vakuutuslääkäreiden tekemiä oikeusmurhia. Miten ns.vakuutuslääkärit myyvät lääkärietikkansa rahasta auttaessaan totuudenvastaisilla lausunnoillaan vakuutuslaitoksia toteuttamaan "vakiintunutta korvauskäytäntöä".
Poliittisten päättäjien on korkea aika herätä "ruususen unestaan" - on aika palauttaa rehellisyys maahan, niin poliittisiin päättäjiin kuin ministereihin aina presidenttiä myöten. On korkea aika poistaa vallitseva sosiaalioikeuskummajainen Suomesta ja käsitellä käräjäoikeudessa tulevaisuudessa kaikki asiat. Vakuutusoikeuden pöytäkirjat on yksilönoikeuden perusteella saatava itse kullekkin nähtäväksi. Jos päätökset on tehty rehellisin perustein vakuutusoikeudessa, miksi ne julistetaan salaisiksi?
Tulevalla uudella eduskunnalla on näytön paikka, vallitsevia epäkohtia on maassamme paljon. Maassamme tarvitaan taitavia, osaavia, itsenäisiä ja rehellisiä poliitikkoja, ei talutushihnoissa kulkevia "suuremman palvelijoita".
Rehellisyys maan perii ja siitä ei saisi tinkiä.
Elämme individualismin aikaa. Jokainen elää vain omaa elämäänsä, pyörii oman napansa ympäri, eikä huomaa muita olevan olemassakaan. Sairaan on itse tiedettävä, mitä hän sairastaa. Jos sairas haluaa hoitoa tai korvauksia, hänen on itse osattava sanoa lääkärille mikä häntä vaivaa, mitä tutkimuksia tarvitsee ja mitä lääkärin kuuluu todistukseen kirjoittaa. On saatava myös lääkäri uskomaan asian totuudellisuuteen.
Terveydenhoitohenkilökunta ei ole enää kaikkitietävää. Heitä ei enää edes kiinnosta se, mitä potilaat mahdollisesti tarvitsevat. Ammattihenkilökin on individualisti, häntä kiinnostaa enemmän työterveyshuollon ilmaiset tutkimukset ja hoidot, palkankorotus, lomaraha, ylimääräiset vapaapäivät, työnantajan kustantamat matkat, virkistyspäivät, liikelahjat, illanvietot ym.
Toisaalta työelämän vaatimukset ovat muuttuneet. Työ ei enää ole pääosin fyysisesti rasittavaa. Vanhat määritelmät työkyvystä eivät enää päde eikä uusia ole olemassakaan. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä tosiasiassa ei ole käytäntöön soveltuvia viitearvoja. Kaiken lisäksi jokainen on yksilö. Jokaisen potilaan terveyttä ja työkykyä pitäisi arvioida yksilöllisesti, ei toisiin potilaisiin verraten. Kun kaikki potilaan terveyteen ja työkykyyn vaikuttavat asiat otetaan huomioon, arviointi käykin erittäin vaikeaksi. Ammattihenkilö, joka ei ole kaikkitietävä ahdistuu, tekee virheitä, epäonnistuu kerta toisensa jälkeen ja menettää ajatuksensa selkeyden ja loogisuuden kykenemättä arvioimaan enää mitään. Jäljelle jää vain kaksi ihmistä, joista toinen on potilas ja toinen ammattihenkilö, eikä kumpikaan oikein ymmärrä mitään eikä osaa tehdä oikeita johtopäätöksiä.