Siellä, missä unemme
päihtyivät ruusuntuoksusta
ja sielut takertuivat ilman
kultapölyyn
Tunsin kerran sydämesi
niin kuin tuntea saattaa:
vain kehoani vasten.
Tiedän, että se jatkoi
siitä, mihin minut jätit,
sama elämä yhä, vaikka
kaukana kuultavaksi.
Painajaiset vaipuvat
kuihtuneiden mädänneeseen
lemuun ruosteen läikittäessä
aistin pintaa.
Vain kehoani vasten.
Mihin minun on mentävä
kuullakseni jälleen? Sano.
________________________________________________________________________________________
En varmaan koskaan pääse eroon unista ja sydämistä. Kehitän tästä vielä (kai) jotain, mutta tänään näin.
päihtyivät ruusuntuoksusta
ja sielut takertuivat ilman
kultapölyyn
Tunsin kerran sydämesi
niin kuin tuntea saattaa:
vain kehoani vasten.
Tiedän, että se jatkoi
siitä, mihin minut jätit,
sama elämä yhä, vaikka
kaukana kuultavaksi.
Painajaiset vaipuvat
kuihtuneiden mädänneeseen
lemuun ruosteen läikittäessä
aistin pintaa.
Vain kehoani vasten.
Mihin minun on mentävä
kuullakseni jälleen? Sano.
________________________________________________________________________________________
En varmaan koskaan pääse eroon unista ja sydämistä. Kehitän tästä vielä (kai) jotain, mutta tänään näin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
West is the best.
Kulje kauas, kulje virtoihin
vuolaisiin
älä seisahtaneisiin ja haiseviin
lemmenlammikoihin
sammakoiden koteihin
anna myrskytuulen riepotella
-kultaiseen pölyyn sukella!
Kerroit minulle sadun menneisyydestä
vakuuttaen sen tieksi tulevaisuuteen.
Ja katso: minä kuljen sinne, missä olet
kirkkaiden virtojen tuolle puolen,
missä muistan tavan kuunnella kutsuasi.
Ihollani aavistus onnesta,
tuhannet hiukkaset vetämässä
minua puoleensa.
Aavistusten rajoilla
sinun elämäsi matkan
taittamisen takana.
Minä tulen, sillä
olen jo.
Sukellan.
(Kiitos :))
vikaa unissa taikka sydämissä.
Tästä pidin, kuin kiehtova painajainen. Jotain hmh.."rumaa", mutta silti kiehtovaa ajatuksella.
Nooooo nämä on taas näitä kommentteja joissa tuskin päätä taikka häntää, pääasia kuitenkin ...PIDIN :)
se sanoi, että "rakkaus on ruma sana--"? Ettei olisi ollut itse Ismo Alanko... Kauniista on kovin lyhyt matka rumaan, kun yksi loppuu toinen alkaa. (Mutta älä anna minun filosofoida). Kiehtova painajainen on oikein hyvä => KIITOS! :) Minua alkoi eilen kiehtoa ajatus sydämensykkeistä, kun satuin kuulemaan nelosen 4400-ohjelman tunnarin ensisanat (Jotenkin niin, että "many years ago I heard your hard beats"). Sarjaa en seuraa, mutta kuten näemme, jo tunnusmusiikki voi saada ihmeitä aikaan. Mietin vain sitä, miten joskus kuulee jonkun sydämen sykkivän ja silti, vaikkei sitä enää kuulisi, sydän jatkaa. En osaa osaa tarkoin selittää ajatusta, joka minulle tästä tuli, mutta... No, en osaa.