Minulla on 9kk vanha terrieri typsy.
Tottelee todella hyvin ja on seurassani todella iloinen, pirteä ja terrierimäinen.
"Ongelma" tuleekin sitten kun mennään paikkaan jossa on muita samanrodun edustajia. Tuntuu että tyttö menee aivan lukkoon näissä tilanteissa. Se haluaisi olla vaan omissa oloissa ja saattaa jopa ärähtää jos joku tulee sille pitämään seuraa. Tämä ilmeni ensimmäisen juoksun jälkeen.
Olisiko sillä jotain vaikutusta asiaan?
Olisiko kellään vinkkejä miten tästä eteenpäin?
Tottelee todella hyvin ja on seurassani todella iloinen, pirteä ja terrierimäinen.
"Ongelma" tuleekin sitten kun mennään paikkaan jossa on muita samanrodun edustajia. Tuntuu että tyttö menee aivan lukkoon näissä tilanteissa. Se haluaisi olla vaan omissa oloissa ja saattaa jopa ärähtää jos joku tulee sille pitämään seuraa. Tämä ilmeni ensimmäisen juoksun jälkeen.
Olisiko sillä jotain vaikutusta asiaan?
Olisiko kellään vinkkejä miten tästä eteenpäin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
aikuistuu, eikä ole kiinnostunut enää muista koirista. Oma lauma riittää.
Itselläni on terrieri-narttu,nyttemmin 3 ½ vuotias.Ei ole normaalia "koiran aikuistumista" että se ei ota enää kontaktia muihin koiriin jos on ollut aiemmin normaalin sosiaalinen.
Koirallani kävi ekojen juoksujen (erityisesti valeraskauden aikana) jälkeen tuo sama ilmiö.Hormonitasapaino oli sekaisin ja koira stressaantunut jolloin se alkoi käyttäytymään jopa vihamielisesti erityisesti muita narttuja kohtaan.Varsinkin nuorempiaan.
Ratkaisuna oli ensin tietenkin hoitaa valeraskaus oireilut pois ja muutenkin kartoittaa koiraa stressaavat asiat.Sitten aloitettiin tutustuminen muihin taas uudestaan.Eli omalle koiralleni juoksut oli niin kova paikka,että piti ikään kuin uudelleen totuttaa sitä taas muihin koiriin.Se tuntui unohtaneen ennen juoksuja olleensa reipas ja sosiaalinen tyttö.Hetken aikaa sillä oli myös sellainen hui-kauhistus-vaihe,että se päätti joka päivä pelätä jotakin uutta asiaa.Milloin se kamala asia oli muovipussi kadulla,milloin tyhjä kaljatölkki.Tämä on aika yleinen vaihe joillakin terrieri-roduilla ja menee aikanaan ohi kun ei itse kiinnitä mitään huomiota niihin koiran "pelkäämiin" asioihin.
Mutta aloita koiran kanssa tutustuminen uudelleen muihin koiriin.Aluksi menkää katselemaan leikkejä sivummalta ja sitten pikkuhiljaa pienemmän porukan kanssa koira voi taas harjoitella kontaktin ottoa muihin koiriin.Kun koirasi murisee toiselle tai ärähtää älä toru,mutta ota harjoittelussa askel taaksepäin,sillä olette silloin edenneet liian nopeasti koiran kapasiteettiin nähden.Tärkeää on tehdä muista koirista taas mukava asia,ei pelotella koiraa pakottamalla sitä liian nopeasti toisten koirien keskelle.
Tsemppiä!
Meillä koira aikanaan steriloitiin koska joka juoksujen jälkeen oli tämä sama ongelma ja se oli koiralle kohtuuttoman stressaavaa.
Meille nuo 'merkit' ovat juuri samanlaisia. Koiralla oli juoksu, jonka jälkeen se alotti valeraskauden. Tosi kyllä lievän (ainoastaan tissit 'täynnä')
Toi oli tosi hyvä vinkki että ihan rauhassa uudestaan tutustutaan muihin. Sillä nämä kaverit joita ei enää huomaa, oli ennen bestfrendejä.
Mites sitten netalla, rauhottuko sun koiran ekan juoksun jälkeen merkittävästi?
Mulla tuo nainen jaksaa keskittyä paaaaljon pidempään ja ei sillä lailla ota hepuleita kun ennen juoksua.
Joo koira rauhoittui ja muuttui aivan eri tyypiksi aina kun juoksut ja valeraskaudet helpottivat.Se ikäänkuin palasi takaisin omaksi itsekseen.Kuitenkin meidän kohdalla kävi niin,että juoksut tulivat kaksi kertaa vuodessa,aina oli valeraskaus ja yhdet juoksuoireet kestivät siis n.3 kk.Siinä sitten 3 kk juoksutonta aikaa ja taas toiset 3 kk juoksuja.
Kävi koiralle aivan turhan rankaksi.Sen kohdalla paastoaminen oli minulle se viimeinen merkki,että asialle on jotakin tehtävä.Koira siis kieltäytyi valeraskauden aikana syömästä lähes kokonaan.Laihtui ja monet monituiset kerrat jouduin pakkosyöttämään sitä.
Niimpä steriloitiin puoli vuotta sitten ja nyt alkaa pikkuhiljaa hormonitasot lopulta laskemaan ja koiran olemus on paljon rauhallisempi kuin aiemmin.
Ainoa ongelma on se,että koira tavallaan on "oppinut" olemaan varautunut muita koiria kohtaan ja vaikka valeraskautta ei enää ole niin se ei ole niin sosiaalinen kuin ennen juoksuja aikoinaan.
Mutta totuttamalla se kuitenkin edistyy tässä koko ajan.
Meillä siis jokaisten juoksujen jälkeen oli tämä ongelma muiden koirien kanssa,tosin välillä lievempi kuin ekalla kertaa.