olen jo kohta 3 vuotta seurustellut naiseni kanssa.
suhteemme on ollut alamäkeä ja ylämäkeä tasaisesti.
olen aina ollut herkempi osapuoli ja mietin päässäni
asioita hirveästi enkä aina osaa puhua asioista kumppanilleni.
Nyt naiseni suunnittelee matkaa viikoksi mies puolisen ystävänsä kanssa, jonka kanssa sillä oli nuoruudessa jonkinlainen suhde. Lähtevät telttailemaan. Naiseni vakuuttaa että kaikki on hyvin ja ei tee mulle mitään pahaa. en halua kieltää menemästäkään,onhan se ystävä hänelle tärkeä.
Mutta silti mä pelkään pahinta, miten pääsisin tästä tunteesta eroon. olen kai vain mustasukkainen. olen niin pelokas.
suhteemme on ollut alamäkeä ja ylämäkeä tasaisesti.
olen aina ollut herkempi osapuoli ja mietin päässäni
asioita hirveästi enkä aina osaa puhua asioista kumppanilleni.
Nyt naiseni suunnittelee matkaa viikoksi mies puolisen ystävänsä kanssa, jonka kanssa sillä oli nuoruudessa jonkinlainen suhde. Lähtevät telttailemaan. Naiseni vakuuttaa että kaikki on hyvin ja ei tee mulle mitään pahaa. en halua kieltää menemästäkään,onhan se ystävä hänelle tärkeä.
Mutta silti mä pelkään pahinta, miten pääsisin tästä tunteesta eroon. olen kai vain mustasukkainen. olen niin pelokas.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tehdä on sanoa tämä asia hänelle. Sano että sua pelottaa ja susta ei tunnu lainkaan hyvälle ajatus.
Ja jos sun tyttöystävä ajattelee vähäänkään teitä, hän peruu telttailunsa. Kaipa sitä ystävänä voi tehdä senkin ja tyytyä esim kolmisin tekemään jotain yms yms.
Mä en ikinä tule ymmärtämään miten joku edes pystyy olemaan viikkoa erossa rakkastaan, minä en edes monen vuoden jälkeen halua lomailla ilman kultaani tai nähdä ystäviäni yksin viikon ajan, saatikka telttailla kenekään muun kanssa kuin armaani.
Tiedän kyllä että ihmiset on erilaisia ja omia menoja täytyy olla juu, mutta tuskin niitäkään kukaan parisuhteen kustannuksella tekisi?
Kun seurustellaan, ollaan vakavissaan ja toinen tekee jotain mikä ei tunnu lainkaan hyvälle, onko se niin iso uhraus keksiä kompromissi.
Minun mielestä siis asia on näin. Siis silloin kun ajatellaan meitä eikä minua. Aina.
kullalleni et lähdettäisiin telttailemaan viikonloppuna, kun vihdoin on viikonloppu yhtä aikaa vapaana. mutta ei se enää muistanu koko ehdotusta, ja nyt se on sitten kaverinsa kanssa lähdössä telttaileen.. ehkä sekin teki minulle pahan mielen, koska on mielummin ilmeisesti lähdössä telttailemaan mies puolisen ystävänsä kanssa. musta se tuntu omituiselta.
mä en kyllä ikinä lähtis viikoks telttaileen kenenkään kanssa.En naisen enkä miehen kanssa,jos seurustelen jonkun kanssa.
Mun mielestä,sun pelkos on aiheellinen.
Ei pahalla.Mut näin mun mielestä...
epäilen.
Luota.
Sahaa sua linssiin ihan 6-0...Vaisto yleensä on oikeassa...
en sitten millään!! kolmen vuoden seurustelun jälkeen vietetään lomat yhdessä ei jonkun nuoruuden heilankanssa, vaikka ystävä olisikin!!
vanhana petturina sanoisin kyllä, että sua kusetetaan ja lujaa...valitettavasti.
Itse vielä käyttäydyin niin, että jos toinen jotain epäili, niin suutuin ihan mahdottomasti ja vetosin esim. siihen että etteikö toinen luota muhun ja että todista se, että olen ollut petturi...kun tiesin ettei toinen sitä voi TODISTAA.
Kun naisesi tulee sieltä telttailemasta olen varma että hän kykenee katsomaan sinua suoraan silmiin ja sanomaan ettei mitään tapahtunut...itse ainakin pystyin valehtelmaan kirkkain silmin...huoh....
viikonloppuna vakavemmat keskustelut, ei lähde telttailemaan.. ihmettelee ettenkö luota siihen yms.. jotenki sisimmässäni en voisi uskoa että hän tekisi minulle mitään pahaa, mutta mix se ajatus kuitenki pyörii minun päässä!.
eihän se sitä mun mielipidettä hänen telttailusta ymmärtäny. pelkään välillä et jos luotan täysin kumppaniini, niin petyn taas kerran... koska hän on se mitä olen etsiny ja haluaisin elää myös hänen kanssaan.. en tiedä miten saisin selville mikä on totta ja mikä väärää..?