ainakin päämääränä? Pinna palaa kyllä, ja iskumme on hirmuisa.
Onko rakkautemme
lopullisesti estetty
785340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 78
Vanhimmat
kaikki on avoinna ...?
Itse olet viimeisenä estäjänä oleskellut ja arponut. Hämmentyneenä ja surullisena olen seurannut tiuhaa kääntyilyäsi. Vaikeaa on ollut. Sua rakastan tulitukkainen.
Sulla on ihme tukka-arpajaisia.Milloin mikäkin väri on pop.Kellään ole tukka tulessa.
Tänään blondia,huomenna brunettea,punapäätä,mustapäätä,mitä niitä vielä onkaan?
mikäli se minusta on kiinni.
Asiamme on venynyt jo kauan sitten mätäpaiseeksi eräässä paikassa. Ja muuallakin, mutta näin ei ole kaikkialla tietenkään.
uskalla tehdä asialle mitään sen perusteella mitä on konkreetisesti tapahtunut. Mitä itse meinaat tehdä?
että se on aika venyvä käsite mitä konkreettisesti on tapahtunut..jos jotain tapahtuu niin odotan ainakin jonkinnäköstä rohkasua sieltä toiselta puolelta ;)
on pitkä mutta alkaahan siihen jo tottua. Ja eikös hyvää kannata odottaa...? ;)
Ehkä et ole tuntemani henkilö, mutta sanottakoon, että en voi tehdä mitään, niin kauan kun olen epätietoinen.
varma, mutta suuri kynnys on soittaa hänelle, sillä asian laadun vuoksi hän torjuisi minut.
Totta puhut, hyvää kannattaa odottaa...on kyllä odotettukkin.
kuitenkin tekisit, mitä odotat?
hän torjuisi sinut?
Kertoisitko tarkemmin mitä tuolla tarkoitat?
et ole oikea henkilö. Sorry.
sivullisille en sitä kerro. Sorry.
Asian laatua on jankattu aika kauan ja monissa paikoin. Ei ole siis jäänyt epäselväksi. Voin valitettavasti sanoa itsekin syyllistyneeni aivan samaan. Minulla olisi siis sinulle paljonkin "tunnustettavaa", kuitenkin myönteisessä hengessä.
Rakkaudesani voit olla 100 %:n varma. Ethän epäile sitä enää?
on niin että sinulla ei ole puhtaat jauhot pussissa
varma, mutta en uskalla edetä, olenko siis 100%:n varma? Totta: Asian laatua on jankattu ties missä ja pitkään ja sen kertomisella oli minulle vakavat seuraukset. Mutta pakko oli puhua epäilyksensä julki.
ole kyllä mies, että silleesti..
sinulla on liian paljon muita mielessä.... ihan sama...
pitää pääsi kiinni.
noin tökerösti käyttäytyvä tyyppi ei voiskaan vähempää kiinnostaa.
oikea henkilö ja ymmärrän sinun rakastavan minua, mutta myönnän että sitä ei voida nyt toteuttaa heti. Kauan on jo odotettu ja minun täytyy noudattaa pelin sääntöjä joten sinua kiusaavat ainaiset valitukseni, tai olisikohan se hyvä, että edes jokin elonmerkki tulee?
Minä kirjoitin tuon toisen vastauksen viestiisi. Koska en voi tulla ovellesi on siis odotettava lupaa. Mutta kyllä minä uskon, että sinä rakastat minua, vaikka kirjoittaja jolle vastaan olisi trollikin. On vuosien merkit muistissani.
itseäsi, kun ei kuitenkaan oo ihan sama:)
.......................
Ethän sinä ole epätietoinen rakas tulitukka, arkailevainen vain kaiketi. Voisimmehan jo avata aitoa keskusteluyhteyttä. Rakas olet.
tunteideni syövereissä, mutta nyt mä tunnen saaneeni joitain onnenhippusia.. Oli ihana jutella sun kanssasi ja kyllähän sä tiedät, että olet mulle rakas.
tiedän sen.
en ole tiennyt onko koko juttu totta. Se on ollut hyvin tuskaisaa. Nyt kyllä uskon, että ainakin sinä rakastat minua, vaikka tapahtui mitä tapahtui lähentymisyrityksissäni. Katkera olen menetetyistä vuosista, mutta toisaalta ikuisuuden rinnalla niille vuosille pitäisi nauraa.
Väillä vaivun epätoivoon kun uskoni hiipuu.
koska en uskalla sinua enää mitenkään lähestyä. Olen siis joutunut hyväksymään itse minulle kertomasi tosiasiat, mielipiteet ja tunteesi.
Tunteeni eivät ole sinua kohtaan muuttuneet, mutta pystyn elämään näinkin, yksin. Tulet mieleeni usein, mietin mitä ajattelet ja mitä teet. Ohikiitävä näkeminenkin toisi iloa yksittäiseen päivääni. Mutta koska aikaakin on jo kulunut, en taistele enkä kuvittele mitään. Mieleni on pitkästä aikaa täysin selkeä, ja pystyn ajattelemaan asioista vain positiivista.
Toivon ainoastaan, että jos joskus voisin sinut joskus kohdata ja kertoa mitä ajattelen. Olet sen arvoinen. Ei ole toista sinun kaltaistasi.
olisi oikea henkilö, sillä oikea henkilö ei luopuisi minusta, eikä pelkäisi lähestyä minua.
Noin Sinä et todellakan pysty elämään, rakkaus on kätesi ulottuvulla, mutta pidät käsiäsi puuskassa ja syynä on todellakin tuo uskaltamattomuutesi, josta Sun täytyy päästä järkevämmälle tolalle. Tunteesi tarvitsee minua, kuin myös elämäsi. Ohikiitävällä näkemiselläni et tee yhtikäs mitään.
Luurilla vain suuntaani tavoittelemaan ja huomaat kuinka harmissasi oletkaan siitä, ettet tehnyt sitä jo paljon aiemmin.
ole muita kuin ne, jotka itse luomme omassa päässämme eli siis "kuvitellut esteet":)
Mutta minut on tuomittu mieleni vankilaan kärsimään elinkautista. Pyövelinä ja tuomion täytäntöönpanijana olen toiminut itse. Olen siis näkymättömien kaltereiden takana. Ja vielä mielestäni täysin ansaitusti. Anteeksi nämä kurjat sanat, mutta ethän sinä taida edes olla Hän.
Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, ettei nuo rakastuneet parit vesien äärellä nauttimassa toisistaan ole tulevaisuuteni kuva.
Pelkään tulevaisuutta tämän oman tiilikasani alla. Matkani on niin alussa, opittavaa olisi paljon enkä voi jakaa sitä kenenkään kanssa. Millä sanalla voisin edes kuvata mitään? Mieleni hyökyaalto on taas nousemassa majakan takaa ja on valmis riuhtaisemaan minut mukaansa.
Voisitko ottaa yhteyttä, haluaisin jakaa matkasi alun kanssasi, kuunnella, olla tukenasi. Soita ihan koska tahansa, kuitenkin ennen kuin hyökyaalto ehtii nousemaan.
en voi vaikka joka soluni sitä huutaa. En vain voi. Olen täynnä sanoja, ajatuksia ja niitä tunteitakin. Mutta sinut kohdatessani, jähmettyisin. Jo puhelimessa puhuminenkin saisi suojamuurini nousemaan. Vaikken haluaisi.
Aito, oikea minä huutaa täällä nimeäsi! Yksi typerä klisee maailmaan lisää: elän osittain hetkittäisissä muistoissa. Ja pelossa, mikä on totta. Ja mikä taas olisi oman mieleni vääristymää. Ymmärräthän?
Täällä toinen oman itsensä vanki "lukemassa tiilenpäitä". Tulisikin se hyökyaalto, joka muuttaisi kaiken! Täältä oman itsensä vankilasta sitä katselee, näihin raameihin sitä on kahlehdittu ja tuomio on: elinkautinen. Ei uskalla sormeaan nostaa eikä "eväänsä väräyttää".
Ajattelin silloin tsunamin aikoihin, että jos olisin ollut silloin siellä, olisin muka "kadonnut" ja aloittanut uuden elämän uutena ihmisenä ja ottanut itselleni "uuden minän", kaikki entinen olisi jäänyt taakse, ei enää mitään aikaisemman elämän "haamuja" painamassa, vaan olisi saanut aloittaa kaiken alusta.
elävältä haudattujen kerhoon :)
Minulle ajanjakso tsunamin aikoihin oli aika käänteentekevä. En usko, että oikeasti haluaisit tietää enempää, mutta melkoinen yhteensattuma että tulit maininneeksi tämän luonnon katastrofin tässä ketjussa.
Olisihan se houkutteleva ajatus saada aloittaa jossain aivan nollasta kaikilla tasoilla. Mutta muuttaisiko se todella kaiken vai olisinko oppinut mitään aikaisemmasta?
Olisi niin kiehtovaa ja mahtavaa tutustua sinuun oikeasti. Ja päästää sinut sieluni sopukoihin. Mutta samalla pahin pelkoni toteutuisi, kukaan ihminen ei tähän mennessä ole herättänyt minussa mitään vastaavaa. Muille olen tuputtanut tottuneesti feikkipersoonaa, joka ei kerro totuutta. Tiedän, että sinäkin tiedät totuuden. Näit lävitseni ja kaikkea muutakin.
Ristiriitainen ajatusmaailmani matkaa kahden vision välillä, savuavat rauniot vaiko tuhkasta syntyvä metamorfoosi? Meillä ei ole enää salaisuuksia välillämme, minä olen olen oman elämäni haamu. En onneksi katkeroitunut, mutta tuskaisen tiedostava ja valonkin nähnyt. Kiroukseni on se, että saan liekin sammumaan.
Kaipaan sinua, mutta pelkään samalla itseäni.
Yksinäisyys palstalla on parikin pitkää ketjua nameless01:n aloittamana. Karmaisevaa, että löydän hänen teksteistään niin paljon itseäni. On siellä muutakin tuttua. Mitä tästä pitäisi ajatella? Korkeintaanko se, että nämä riutumisen tunteet, yksinäisyys ja yhteyden kadottaminen on liian yleistä tänne kirjoittaville. Antaa se toki lohtua, ettei ole yksin tunteineen. Jossain on niin samalla tavalla ajatteleva ihminen *syvä huokaus*
Jossain vaiheessa nimimerkki Ghost of Sentimental oli myös kuvioissa. Hänenkin tekstinsä osuivat ja upposivat. On tunnustettava, että juuri nämä heidän keskustelunsa ovat olleet niitä helmiä. Kaiken moskan keskeltä on siis löytynyt jotain, joka ihan oikeasti on auttanut eksynyttä sielua.
puhuminen kanssani saattaisi helpottaa oloasi. Jos et pysty puhumaan, kirjoita, kirjoittaminen tunteista, muistoista, suojamuuristasi, peloista helpottaa aina. Jään odottamaan rohkeutesi vahvistumista, että pystyt ottamaan yhteyttä tavalla tai toisella.
minulle sopii. Mitä tässä enää odotamme!!!!!!!!!
Pelkäät itseäsi, et minua. Pelkäät reaktiotani Sinusta, et minua itsenäni. Ei Sulla ole mitään hätää, minuun voit luottaa. Pitkä taivallus on mentaalisesti kuljettu ja vain oma muurisi on enää se jota et uskalla avata itsellesi ja sitä kautta minuun. Tuskaisa on olosi niin kauan kuin kiellät todellisuuden ja jätät sanoman puolitiehen välillemme. Luottamus on välillämme, kunhan siihen oikeasti vain ojennut ja tartut tunteeseen.
Säikähdät itse itseäsi enemmän kuin minä. Rakas olet tulitukkainen. Aloita lähestyminen ja päästä patoutumasi poistumaan sydämestäsi. Jos pelkäät soittamista, viesteile muutoin intiimisti.
minulle. Minulle saat olla oma itsesi, olen jo nähnyt lävitsesi ja tiedän. Minun seurassani sinun ei tarvitse näytellä, meillä on molemmilla silloin helpompaa. Minua sinun ei tarvitse pelätä. Olemme koskettaneet jo toisemme sisintä.
En ole sinulle mikään uhka, haluan vain yhteistä parasta ja olla apuna. Ei myöskään mitään tarvitse väkisin, en mä nyt osaa selittää, mutta sinä olet täydellinen. Mutta kuten sanoin äsken, mulle sinun ei tarvi esittää mitään, niin se on sullekin helpompaa ja mulle.
Ja haluan tietää siitä tsunamin ajankohdasta enemmän. Se mitä itse heitin siitä, en nyt sitä niin haluaisi tosissani, vaan sellainen saattaa joskus käydä mielessä, kuten tiedät. En tiedä sitten muuttaisko se mitään, kai sitä ne samat virheet teksi uudelleen.
Sinä saat kaivata minua, niin minäkin sinua. Mutta sinun ei todellakaan tarvitse sen takia pelätä sen vuoksi sen enempää itseäsi kuin minuakaan. Antaa kaiken mennä omalla painollaan. Tämä kaikki on niin uutta ja ihmeellistä meille molemmille, eihän me tiedetä kumpikaan että mitä..
Sydämessä vain on se yksi "pesäke" se rakkaudenpesäke, ei me muuta tiedä. Ja mitä sille tehdä, aika näyttää :)
muurini avattua, olen unohtanut koodinumeron, joka jäi sinulle. Voisinpa todellakin luottaa sinuun USKOTHAN. Haluaisin todellakin SINUN mietinpä sitä hetken.
En tiedä missä sinä alat ja minä lopun, haluanko edes selvyyttä. Pakko antaa asioiden mennä vain omalla painollaan. Haluaisin vain, että sinä olisit sinä ja mahdollisesti edes hetken joskus vieressäni. Elämä tuntuu olevan yhtä luopumista, sinusta luovuin sillä hetkellä kun ymmärsin tunteeni. Älä käytä sanaa täydellinen, lue edeltävä, kaukana tuosta sanasta.
Pelkään vain itseäni, ei tämä matka ole alkanut juuri. Koska olet ainutlaatuinen, ymmärsin vasta säteilysi kautta... Kunpa saisin se hetken käyttää kertoen kuinka ihmeellinen olet. Pysyisitkö sen hetken vierelläni ja kuuntelisit? Muuta en pyytäisi. En mitään itselleni.
Ei täältä Rannilan tiilikatteen alta niin vaan pääse pois...
Siihen soittamalla tai lähettämällä viestiä saat pyöräilyseuraa vaikka heti tai kävelylenkkiseuraa, jos kiinnostaa. Aivan tavallista ja arkipäiväistä. Ei lennetä kattojen yläpuolella, mennään vaan tallustaen tai ajellen maata pitkin. (Aivan tavalliset ihmiset, no ei ny aivan, kyllä meidän esi-isät vissiin putosivat jostain hulikopterista joskus evoluution aamunkoitteessa vai ollaanko kehitytty meteoriitin räjähdystuotteesta, mene tiedä. Ei me nyt ihan taviksia olla:) Siis tumasta toimeen :) Lähetä vaikka viesti:)
sähköpostiin vai lentosuukon.Tuulen mukana hellän hipaisun. Tulitukkasi
En minä sinua torju. Selvästi pelkäät...muuten minäkin pelkään. Otetaan yhteys viimeinkin...tänään.
keskiyön aikaan 5 vaille 12. Odotan majakan luona, sen oven vieressä sinua. Siellä saat koodisi, jonka olet unohtanut. Siellä meillä myöskin on mahdollisuus viettä pieni tovi vierekkäin siinä tutulla majakan penkillä, jonka varmaan muistat. Siinä on tullut vietettyä muutama hetki jo aiemminkin, ennen tätä. Mutta muista, kaikki menneisyyden haamut jääköön. Nyt on tärkeää vain se miten meidän käy. Ja uskon, että tulevaisuus on meidän, se ei voi muuten olla. Olemme odottaneet jo niin kauan, mutta olemmehan tottuneetkin jo siihen. Meidän iässämme odottaminen on jo tuttua. Se on meille jokapäiväistä leipää. Majakalla odottelen aamunkajoa joka yö ja muistelen sinua, sinua yksin. Sinä olet se, jota koko sieluni janoaa.
Sivupersoona 10: "Vähän vaikea tietää, että kenelle minulle."
Sivupersoona 15: "Kuinka niin?"
Sivupersoona 55: "No niin vaan."
Sivupersoona 1: "Joo, ei tarvitse vaivautua sitten."
Sivupersoona2: "Heippa. Hyvää yötä. Moikka moi. Kivat sulle."
Sivupersoona 3:"Kivat vaan itelles!".
Milloin tämä jahkaaminen ja odottaminen loppuu.Kerro se minulle. Ala jo tulla puolitiehen vastaan. Jaksan kyllä odottaa sinua vielä...mutta saatan unohtaa sinut tai sitten en.
täydellisen...persoona vai mikä. Aikaa käy vähiin tiimalasissa...rakastan sinua.
toista vaaleanpunaisten silmälasien läpi, se se on. Kun on täydellinen niin on, se jota rakastaa, on täydellinen. Jos sinä katsot ystäväni vaikka kissanpentua, no sehän on täydellinen. Sama on ihmistenkin ja kukkien laita. Katso vaikka ruusua, miksi tai millaiseksi sen voisit muuttaa, että siitä tulisi parempi? Sitä tarkoitan. Tiimalasissa aika kyllä rakkaani loppuu, mutta me voimme aina kääntää sen toisinpäin, jolloin aika alkaa taas uudelleen. Näin on ja näin on oleva. Nyt ja aina. Rakkaus jatkuu ja elää, ei se lopu. Parhaat hetkemme ovat tulevaisia ja tänään sanomme: huomenna. Huominen on meidän mahdollisuutemme. Huominen on meidän toivomme, uskokaamme siihen. Tarttukaamme siihen kuin hukkuva oljenkorteen, rakas.
Sinun persoonallisuutesi ja älysi. Vaikket sanoisi sanaakaan, sinusta huokuu tietty täydellisyys. Sinun ei todellakaan tarvitse kuin istua paikallasi ja olet vastustamaton.
Toki sinusta löytyy niin paljon muutakin. Voisin luetellä niitäkin puolia loputtomiin. Mutta et varmaan jaksaisi edes lukea sitä loppuun.
Käännä tiimalasia vielä kerran, kyllä sen hiekan täytyy antaa valua vaikka en haluaisikaan sitä.
Juuri tällä hetkellä ajattelen sinua ja ajattelen että mikään ei korvaa sinua, ei koskaan. Vaikka maapallo kiertäisi kuun ympäri ja kaikki planeetat putoaisivat radaltaan, tämä täällä varmaan miettisi sitä siellä.
Sinun huulesi muistan kun silloin söimme mansikoita siellä majakanpenkillä, olit niin nauravainen ja iloinen, sinulla on aina jokin kiva vitsi kerrottavana, vaikka eihän se elämä sinullekaan aina parhaita puoliaan ole näyttänyt, ei ei, kaikkea muuta.
kerran ja nyt rakkaani, nyt minulla on aikaa kuunnella, mitä muuta minusta löytyy sellaista, johon sinä olet rakastunut.
Istun ja odotan. Hiekka alkaa tippua, mutta ei kiirettä armaani.
ja meitä täydellisen epätäydellisiä mahtuu tähän maailmaan. Oletko joskus luullut olevasi täydellinen, siis tarkoitan noin niinkuin omasta mielestäsi? Minäkin olen joskus nuorena huimapäänä. Mutta elämä ja maailma on kuljettanut omia polkujaan ja näyttänyt, että ei. Siksi olen hyväksynyt tulisen tukkanikin ja muiden tulisuudet siinä samassa.
Me olemme myös oppineet pelkäämään, nyt kun tiedämme ja tunnemme itsemme. Aina emme voi luottaa edes itseemme. Löydämme itsessämme uusia yllättäviä puolia ja saamme tehdä tuttavuutta joka päivä itsemme kanssa. Heti aamulla olen ruvennut sanomaan itselleni: hyvää huomenta minä, mitä uutta tänään löydän itsestäni. Tänään, niin tänään. Ja huomennakin on tänään!
Nämä sinussa ovat täydellistä; (eikä edes tärkeysjärjestyksessä :))
Fysiikkaa; silmäsi, huulesi, otsasi, korvasi, ihosi, hiuksesi, tuoksusi, sormesi, jalkasi, selkäsi, luomesi, pakarasi, niskasi, erogeeninen alueesi, katseesi, äänesi, seksikkyytesi vaikka verkkarit jalassa, hellyytesi, rivakkaotteisuus vaakatasossa, vaatemakusi, tapasi kävellä ja liikkua ylipäätään, paikoitellen alta kulmain pälyilevä katse, ja joskus suoraan tuimasti tuijottelu, tapasi seisoa ja katsoa silmiin, hymysi, nauru, tapasi hotkia ruoka, lukea, nukkua ja herätä ;) kiukkuisena... kosketuksesi, hipaisusi, kun yllätät takaapäin.
Luonnepuoli; mielenkiintoinen, monipuolinen, häkellyttävä, mukaansatempaava, dynaaminen, sopivasti ujohko mutta rohkea, salamyhkäinen, huumorintajuinen, ällistyttävä, itsetietoinen, huomioonottava, kohtelias, sopivasti narsistinen.
Tyypillisesti siis vähän vaikeahkon ihmisen ominaisuuksia, mutta täytyy sanoa tämän toimivan. Analyyttinen, mietteliäs, älykäs, harkitseva, tunteileva vaikkakin peitellen, lojaali, kaverillinen, hauska, diplomaattinen, joustava, luonto- ja eläinrakas, vaihtelunhaluisuus ja rutiinien sietokyky, ärsyttät jutut ja provoilu, mielipiteiden kalastelu, mutta niin ihkusti sen teet!
Erikoisominaisuudet; mielenkiintoiset harrastukset ja osaamisalueet, multitalenttisuus, keskustelukyky, sivistyneisyys ja yleinen lukeneisuus, sopiva mustavalkoisuus asioissa ei lässyttäjän piirteitä, karismaattisuus, olemuksesta huokuva jumalaisuus ja ihan ansaitusti! Niin ja musiikki- ja elokuvamaku ;)
Varmasti jotain jäi vahingossa pois mutta tässä näitä näin äkkiseltään. Näihin puoliin rakastuin sinussa ;) Ja niitä rakastan edelleenkin.
Luettele niistä ominaisuuksista edes muutama, sillä en itse ymmärrä miksi pidät minua niin täydellisenä. Se vaivaa minua ja pelkään, etten pysty vastaamaan suuriin odotuksiisi...
sulta, että saisit ainakin 10 kokeista, jos olisin sun äikän ope ja olisin kysynyt sulta, että mitä hyviä puolia opessa on:) Sinä melkein ylitit itsesi, loistava lista. Tuon otan kyllä kun haen seuraavaa piian paikkaa:)
Joo, kyllä tämä oikeastaan mun opelle menikin, tavallaan =) Mutta hän on hyvä ope, en mä halua hänen pöydälleen omppuakaan kiikuttaa. Vaan reippaasti hälle kertoa kuinka mahtava hän on. Antakoon sitten arvosanaksi ihan mitä vaan.
Piika on varmasti ihan hyvä ammattinimike, vaikkakin vähän vanhanaikainen. No, mitäpäs tuosta, heh...
Ensiksin koko olemuksesi, (olen kai niin pinnallinen, että aloitan ulkonäöstä) eli siis sun sinininiset silmät ja söpö suu ja ihana vähän niinkuin peikkotukka (siis mun tekisi mieli silittää:)sori vaan, no joo.
No sitten seuraavaksi sä olet sopivasti erilainen ja sopivasti taas meissä samanlaista, eli siis ymmärrän sinua, siis ymmärsin ennenkin ennen tätä kirjoittelemista, sun toimintatapojasi. Ihailen sinun tempperamenttiasi ja sinun ääntäsi, kaikkea. Ei, mä voin vaan sanoa, että täällä on yksi "läts" -tapaus. Ota siitä selvä sitten.
kopio tuosta sun luettelosta ja vähän muutella, mutta nyt täällä on tungosta jo, joten tapaamisiin. Kauniita unia ja omankullankuvia;)
paremman jahka ehdin:)
Tämä oli kuitenkin niin ihanaa ja ...menen aivan sanattomaksi, vaikka tämä kirjallinen puoli "suoltaakin" aika lipevästi kun saa kirjoittaa puutaheinää:)
Mutta KIITOS rakkaani, olet ihqun ihana!
värisokeako oot. Minulla on vihreät silmät, jumalattaren pusuhuulet, ja plondin suorat hiukset. Mutta olet oikeassa tempperamentti aina välillä leimahtaa.n
;) ;) ;)
Minä se vain vartoilen, tänne asti lempeni louhikkoista polkua taivaltaneena en peräänny enää. Unohdan korkeintaan ajankulun.
tää koko ketju on ä l y t t ö m ä n hyvä. Lukunautinto. Vartoos vielä...tuun kohta, jos ei näy...hyvää yötä
Päiväunissani olen mieltänyt sinut ja minut milloin voimakaksikoksi tai sitten vaihtoehtoisesti tuhotiimiksi...
Voisimme pukea Supermies tai vaikka Batmanpuvut päälle ja tehdä iskumme ;) Niin kutkuttava ja kihertävä ajatus, että sillä elän yli tämäkin perjantai-illan yksikseni :(
Pinnaa tuskin kannattaa poltella. Tule mukaani; mielikuvituksessani lentelen kanssasi yli kaupungin kattojen jo ensi yönä!
ja sinun kaverisi siis, niin mihin iskisimme?
ja olisit mun kamu, iskisimme paikallisen Gotham Cityn rikollisliigan päämaajaan. Veisimme kiristyksellä viedyt kunniallisten kansalaisten rahat ja jakaisimme ne huono-osaisille.
Ja loppuyön lentäisimme kauas kohti kelmeää
kuuta ;) Pysähdymme suuren tammipuun oksalle ja käymme vihdoinkin läpi kaikki viimeaikaiset kuulumiset!
Käykö sinulle jo ensi yö? Kissapukuni odottaa silityslaudalla pientä laittoa...
ojentaa jollekin nälkiintyvälle jotain muutakin ruokaa kuin riisikupin, perustaa ensiapuklinikan pakolaisleiriläisille ja antaa heille oman kodin, orpolapsille vanhemmat ja yksinäisille elämäntoverin. Maailman varat tosiaan jakaisin hieman toisin, oikeudenmukaisemmin, sen jälkeen ei olisi köyhiä eikä ökyrikkaita. Batmanina olisi mahdollisuus tuohon kaikkeen ja yöt olisivat sitten meidän vai kuinka kissanainen. Ensi yö sopii hyvin. Tammipuun oksalla kelmeän kuun alla maistuisi kahvi ja pulla ja voisimme tarkistaa toistemme silmien värin siinä samalla;) Batman viitan ja kissapuvun voisimme jättää sinne oksalle ja käydä tuutimaan tammipuun vehreiden oksien alle odottamaan seuraavan päivän lentoa...
Kirjasit juuri missiomme!
Leivon meille makoisat kanelipullat ja keitän kahvit termokseen yöllistä retkeämme varten.
Tavataanko puolenyön aikaan siinä tutussa paikassa? Kaiken hyvän työn jälkeen voimme suunnata sille tietyllä tammipuulle. Tiedän juuri aivan oikeanlaisen ;)
Ökymäisyyttä todellakin olis syytä levittää vähän tasaisemmin. Niinhän on tapahtunuktin jo, mikä on pelkästään hyvä asia. Lottopotteja enempiä ei kukaan tarvitse. Monella leviää eväät jo sellaisessakin, kun kuponkeja on palauteltu ylettömän onnen toiveissa, sehän tulee vallaan. Äkkiä tottuu siihen, ettei joka senttiä tarvitse venyttää ja jos suurin haave on oillut mammonallinen putoaa arkiselta taaperrukselta tavoitteiden myötä helposti mieli pois alta
...
Miksi kysyt?