nii, olen kohta 15-vuotias tyttö, ja olen masentunut.. olen pakotettuna joutunut puhumaan terveydenhoitajalle koulussani, mutta se ei ole auttanut.. viiltelen, ja itsarikin pyörii mielessä..
tuntuu koko ajan että jos huomenna olisikin parempi päivä, mutta aina joudun kohtaamaan ne samat ongelmat.. tuntuu että kukaan ei välitä minusta.. kaikki taitavat vain vihata mua.. jotenki tuntuu et mä haluisin täältä pois.. kavereitakaan ei enää oo..
ne kaikki hylkäs mut, ku saivat tietää masiksesta..
mä oon jo pitemmän aikaa yrittänyt irti masennuksesta ja viiltelystä mut en vaa oo päässy.. kotonakin mä vaan huuan, ja paiskon tavaroita ja ovia.. kai mut kohta kiikutetaan johonki hullujen huoneelle tai terapiaan..
olen tässä miettinyt voisiko koira auttaa??
mutta kiitos jo näin etukäteen kaikille, jotka jaksavat/viitsivät vastata..
tuntuu koko ajan että jos huomenna olisikin parempi päivä, mutta aina joudun kohtaamaan ne samat ongelmat.. tuntuu että kukaan ei välitä minusta.. kaikki taitavat vain vihata mua.. jotenki tuntuu et mä haluisin täältä pois.. kavereitakaan ei enää oo..
ne kaikki hylkäs mut, ku saivat tietää masiksesta..
mä oon jo pitemmän aikaa yrittänyt irti masennuksesta ja viiltelystä mut en vaa oo päässy.. kotonakin mä vaan huuan, ja paiskon tavaroita ja ovia.. kai mut kohta kiikutetaan johonki hullujen huoneelle tai terapiaan..
olen tässä miettinyt voisiko koira auttaa??
mutta kiitos jo näin etukäteen kaikille, jotka jaksavat/viitsivät vastata..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Alapuolella on yks kirjotus "Mikä elämä!", jossa on vinkkejä.
Sanoisin, että kokeile huomista päivää. Ajattele, että huomenna elät paremman itsesi elämää. Eli, kun heräät, mietit heti mukavia asioita :) Silloin, kun sinulla on tapana paiskoa tavaroita, älä paiskokaan, vaan rauhoitu. Laske vaikka kymmeneen ja mieti, mitä voisit sanoa, jotta vanhempasi (?) eivät pillastuisi vaan "riita" loppuisi. Mene huomenna vaikka ulkoilemaan. Ei haittaa, vaikka sinulla ei ole ystäviä. Katsos, kun lukio on sinulla vielä edessä. Sieltä löydät varmasti paljon ystäviä, jos panostat henkiseen puoleesi paljon. Koita olla huomenna todella iloinen ja erilainen, positiivisessa mielessä. Jos aluksi ei onnistu, älä suutu, vaan nosta pää ja hymyile.
Tuosta itsemurha-ajattelusta ja viiltelystä. Molemmat ovat ihan turhia. Ole kiltti, äläkä viiltele itseäsi enää tästä lähtien. Kokeile huomenna iloista elämää, äläkä viiltele. Itsemurhan pohtiminenkin on aivan turhaa, eihän kukaan voi tietää, mitä kuoleman jälkeen kullekin tapahtuu? Mitä, jos kidut itsemurhan jälkeen vielä pahemmin? Ei kiitos! Etenkin, kun voit tehdä elämässäsi muutoksen. Olet vasta alle 15! Ja itsemurhan teko on muutenkin itserakasta ja ajattelematonta. Vaikka ystävät "hylkäsivätkin" sinut, se ei tarkoita, etteivätkö he välittäisi. Eivätkä he itsekään sitä varmaan ymmärrä. Olette vielä siinä iässä, että ihmiset tekevät typeryyksiä tarkoittamatta sitä oikeasti. Mutta älä "jahtaa" heitä, ennen kuin olet saanut itsesi tasapainoon.
Koirasta vielä. Minäkin mietin ennen, että voisiko koira auttaa yksinäisyyteeni (en ole oikeasti yksin, kuvittelen vain, ehkä sinäkin? Ympärillä on niin paljon välittäviä, jopa opettajat!). Ymmärsin kuitenkin, että voin olla onnellinen ilman koiraakin. Onnellisuus ei voi riippua vain siitä kuitenkaan. Sinun pitää oppia olla ihmistenkin seurassa onnellinen.
Noh, toivottavasti autoin yhtään! :) Jos jokin asia jäi vielä vaivaamaan, niin kysele toki. Ja jos haluat, että keskustellaan esim. mesessä, niin ehdota toki. Ja kannatan ehdottomasti sitä iloinen päivä -kokeilua. Kannattaa!
Tsemppiä sulle! Vastaile!
PS. Sanoit, että sinusta tuntuu, ettei kukaan välitä. Välitänhän mäkin, kun kerran vastasin, koitin auttaa ja olen valmis auttamaan myöhemminkin :)
Monet pitävät viiltelijöitä "hulluina ja vaarallisina", mutta niin ei ole. Olet jo paljon vanhempi kuin minä, ja tiedän silti millaista tuo on, vaikken suunnittelekkaan itsaria tai viiltelyä. Jos kertoisit mitkä asiat sinua painavat tuon yksinäisyyden lisäksi, osaisimme ehkä paremmin auttaa...Onko sinulla sähköpostia, voisin kirjoittaa sinne, ja voisit kertoa ongelmistasi.
(Vaikka olenkin 12-vuotta ja vieras?) Muista puhua.
Keksi itsellesi jokin mukava harrastus, jonka parissa murheet unohtuvat...
Sanoit, että joudut jokapäivä kohtaamaan nuo samat ongelmat, mitä ne ovat?
sähköposti löytyy...
yksinäisyyden lisäksi?? no mulla oli täs vähä aikaa sitte juttua yhen pojan kans.. joka kyllä teki harvinaisen selväks sen et mä en oo tervetullut tänne.. tai minnekkään..
lisäksi mulla ei oo ku ehkä yks kaveri, jos sekään enää, ja kaikki muut puhuu musta paskaa selän takana, ja kehittelee koko ajan jotai juoruja.. en jaksa enää olla se joka niiltä katkoo siivet.. koulussa joudun kuuntelemaan koko ajan haukkumista ja nimittelyä, joskus jotkut saattavat potkia tms.. miks ne ei tajua et mullakin on tunteet ja mä oon haavoittuvainen ihminen?? nyt lomallakaan en ole poissa kiusaamisesta jne.. aina kun tyypit sattuvat kadulla tai kaupoissa vastaan, he aloittavat samat jutut taas.. mä en kohta jaksa enää..
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=106&conference=450
mulla on vähä saman lainen tilanne. mie oon viielley kanss ajo pari vuotta tai oikeestaan kauemminki. koto na huudan ja paiskon tavaroita ja tuntuu että kukaan ei jaksa tai haluan kuunnella tai ymmärtää.. sitten tuntuu myös että muillaon omat ongemat niin ei ne jouda mua kuuntelee enkä siks vaivaa ketään mun ongelmilla.