Miksikähän mun psykiatrinen sairaanhoitaja ei tuntunut yhtään innostuvan, kun ilmoitin, että musta olisi hauskaa opiskella koko lopunikäni? Osaako joku selittää?
Psyykensairaudet ja opiskelu
.......
8735
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
koska koko elämähän on opiskelua ja eipä Sua kukaan estä opiskelemasta ihan miksi vaan, mut toimeentulo vois olla vähän vaikeaa. jos ihan siis johonkin ammattiopintoihin tähtäät? mutta esim. kielten opiskelu kannattaa aina ja siihen pitäs ihmisiä innostaa. Ehkä tuo Sinun psyk. sairaanhoitaja oli jotenkin turhautunut omaan työhönsä? Heidänhän pitäisi just kannustaa ihmisiä omatoimisuuteen, elämänhalua lisäävään tekemiseen. Pidä vaan kantasi jatkossakin samana, mut ala sitten kans toimimaan tavoitteesi mukaisesti!
opiskelijan tulot. Ammatti jäi ennen sairastumista ja koulun keskeyttämistä opiskelematta. Tuli nyt opiskeltua kerralla. Oli aika hieno kokemus ottaa vastaan mm.tutkintotodistusta hyvine arvosanoineen. Eikä ollut ainakaan haittaa mielelle. Olin varmaan ainoo joka itki tässä tilaisuudessa. Oli aika rankka kokemus lopettaa aikoinaan tavallaan koko elämä kesken ja sitten etsiä jatkoa jostain muualta. Onneksi syksyllä jatkuu taas opiskelu.
Jos on vain mahdollisuutta, niin kannattaa oikeesti kysyä, jos pystyy pitään taukoo ja miettiin uravalintaa. Tähän saa kuitenkin apua vaikka mistä.
haluaa turvata oman työnsä jatkuvuuden? Jollain laillahan se on tietyissä tapauksissa mielekästä antaa potilaan/asiakkaan sairastella, sitten omatkin työt jatkuvat, ko. henkilön parissa. Toimeentulo on yleensä taattu, ainakin siihen asti, kunnes potilas-suhde katkeaa, eli jos "autettava" ei enää tarvitsekaan ko. ammattilaista. Luulisi kuitenkin, että hoitohenkilöt haluaisivat potilaan parasta...!
ainakin oman tietopohjansa perusteella, jos ei muuten. Itse olen sitä mieltä, että holhoamista tulisi psyykkisesti sairaan ihmisen kanssa välttää.
Siten en kuitenkaan ajattele, että hän olisi ikäänkuin riippuvainen juuri minusta omien tulojensa perusteella tai muutenkaan. En ole koskaan itseasiassa ajatellut.
On väärin, että ihmisiä kiristetään hakeutumaan hoitoon tulojen perusteella. Esim. saat määrättynä päivänä jaettavan eläkkeen tai saat pitää oikeuden hakea töitä, jos käyt juttelemassa siellä ja siellä paikassa. Toisin sanoen hyväksyt rahan perusteella sairastavasi periaatteessa ihan mitä sairautta muut haluavat. Kun näin toimii, missä menee raja? Kuka saa sanella millainen olet ja mitä sun täytyy tehdä ollaksesi hyväksytty? Täytyykö sun olla sairas, rikollinen, työtön, yksinhuoltaja? Vai saatko olla ihan oma itsesi saadaksesi ihmisarvoisen elämän?
Oletko ajatellut, että kysyisit häneltä suoraan????
En käy hänellä säännöllisesti ja tuntui viimeksi olevan aika vaikeena. Onko mun tehtävä kysellä lainkaan? Kaikki eivät siitä pidä. Olihan hän silleen ihan innostunut ainakin työnpuolesta, mutta kehonkieli kertoi mun mielestä ihan toista: poispäin kääntynyt keho, välttelevä katse, punasteleminen.
jäänyt "koukkuun" Sun kanssa eli pelkää hoitosuhteen loppumista! Ehkä Hän huomannut, että olet fiksumpi kuin Hän ja on nyt ihan kontrolli pettämäs, niin omituiselta tuo kertomasi kuulostaa. Ikäänkuin Teillä ois nyt roolit vaihtunut? Psyk. sairaanhoitajan työ on kannustaa ihmistä tekemään itse itselleen valintoja/ tavoitteita.
Hei!
En usko sairaanhoitajan olevan katellinen tms. Onkohan mahdollista, että hänen mielestään koulusi on liiana vaativa ja sen vuokis kehoittaa miettimään ettei uusia pettymyksiä tai voinnin kannalta epäsuotuisaa tai liian kuormittavaan.