olen seurustellut poikaystäväni kanssa kaksi vuotta ja hän on minulle hyvin rakas. seurustelumme alkuaikoina hän petti minua kahdesti. ensimmäisen kerran kuulin sen muualta ja toisella kertaa löysin valokuvia hänen lomamatkaltaan. meillä oli silloin aika vaikeaa ja lopulta pääsimme niistä yli. vieläkin tuo lomamatka vaivaa toisinaan mutta ei enää niin paljoa.
poikaystäväni ei ole enää niin naistenmies ja on muuttunut erittäin uskolliseksi, mutta tekee vieläkin inhottavia tempuja. jos tulee riitaa niin hän häipyy juomaan ja laittaa puhelimen kiinni. sitä on tapahtunut hyvin paljon. kerran hän jopa kuvasi sammuneen ystäväni rintoja (paidan päältä) ja sanoi ystävälleen että jos nyt suutun niin he lähtevät baariin. kun he sinä iltana tulivat takaisin poikaystäväni jouduttiin kantamaan autosta sisään ja sitten kun hän tokeni hän alkoi huorittelemaan minua.
ongelma on nyt se, että kaikki on ollut pitkään hyvin ja tiedän etten minäkään ole ollut täydellinen. äidyn joskus kitisemään eikä se todellakaan ole poikaystävälle helppoa. nyt olin itse ystäväni kanssa lomalla ja kävimme baarissa. pari poikaa tuli minulle juttelemaan, mutta sanoin kaikille seurustelevani. yksi ei sitä heti tajunnut mutta ymmärsi myöhemmin kun aloin puhumaan poikaystävästäni. ensimmäinen baarireissu tuli aivan yllättäen puolenyön jälkeen. en ilmoittanut poikaystävälleni heti meneväni baariin, mutta pistin kyllä 13 viestiä. siellä oli myös ystäväni pari mies puolista ystävää jotka tiesivät poikaystäväni. ja pari omaakin kaveria kävi siellä. nyt poikaystäväni on aivan raivona ja suunnittelee kostoreissua jne. hän halusi taukoa eikä millään meinannut tavata minua nyt tänä v.loppuna (hän on armeijassa).
ymmärrän etten ole tehnyt mitään väärää ja tiedän että poikaystäväni on aivan ihana ja meillä on hyvin hauskaa yhdessä. tiedän myös etten voi vain haukkua häntä, vikaa on myös minussa, mutta tämä alkaa tuntua suhteelta jolla ei todellakaan ole tulevaisuutta. me emme tappele mitenkään julkisesti jos olemme jossain ystävien kanssa eikä ole minkäänlaista fyysistä väkivaltaa, emme myöskään tappele paljoa, mutta nämä riidat kyllä ovat ylitsepääsemättömiä..
toininaan tuntuu että olen täysin hänen vallassaan, jos käyttäydyn huonosti hän häipyy ja kuulen hänestä vasta aamulla, hän haukkuu minua riidoissa melkein aina nykyään, en käy missään ilman häntä ja jos joskus käyn niin kuin nyt lomalla, rangaistusten määrä on aivan suhteeton, kun hän menee baariin odotan häntä kotona ja yleensä jos hän häipyy riidan takia, se olen minä joka seuraavana aamuna kantaa aamiaista ja pyytää anteeksi.. tiedän, turha tehdä noin aina ja sitten itkeä sitä täällä, mutta palkään että muuten riita vain jatkuu. alkaa tuntua ettei tässä ole hänen osaltaan enää rakkautta vaan pikemminkin valtaa toiseen ihmiseen. miten voisin päästää irti hänestä. olisimme todennäköisesti kumpikin onnellisempia ilman toisiamme, jos vaan selviäisin pahimmasta.
haluan todellakin korostaa etten ole itse täydellinen. olin aika mustis ja epäileväinen ennen, vieläkin toisinaan, mutten niin paljoa kuin ennen. minuakin saa rauhassa arvostella oikein kunnolla. saanaphan sitten näkökulmia asiaan ja tiedän mitä voin itse muuttaa jos se vaikka saisi pelastettua suhteen
poikaystäväni ei ole enää niin naistenmies ja on muuttunut erittäin uskolliseksi, mutta tekee vieläkin inhottavia tempuja. jos tulee riitaa niin hän häipyy juomaan ja laittaa puhelimen kiinni. sitä on tapahtunut hyvin paljon. kerran hän jopa kuvasi sammuneen ystäväni rintoja (paidan päältä) ja sanoi ystävälleen että jos nyt suutun niin he lähtevät baariin. kun he sinä iltana tulivat takaisin poikaystäväni jouduttiin kantamaan autosta sisään ja sitten kun hän tokeni hän alkoi huorittelemaan minua.
ongelma on nyt se, että kaikki on ollut pitkään hyvin ja tiedän etten minäkään ole ollut täydellinen. äidyn joskus kitisemään eikä se todellakaan ole poikaystävälle helppoa. nyt olin itse ystäväni kanssa lomalla ja kävimme baarissa. pari poikaa tuli minulle juttelemaan, mutta sanoin kaikille seurustelevani. yksi ei sitä heti tajunnut mutta ymmärsi myöhemmin kun aloin puhumaan poikaystävästäni. ensimmäinen baarireissu tuli aivan yllättäen puolenyön jälkeen. en ilmoittanut poikaystävälleni heti meneväni baariin, mutta pistin kyllä 13 viestiä. siellä oli myös ystäväni pari mies puolista ystävää jotka tiesivät poikaystäväni. ja pari omaakin kaveria kävi siellä. nyt poikaystäväni on aivan raivona ja suunnittelee kostoreissua jne. hän halusi taukoa eikä millään meinannut tavata minua nyt tänä v.loppuna (hän on armeijassa).
ymmärrän etten ole tehnyt mitään väärää ja tiedän että poikaystäväni on aivan ihana ja meillä on hyvin hauskaa yhdessä. tiedän myös etten voi vain haukkua häntä, vikaa on myös minussa, mutta tämä alkaa tuntua suhteelta jolla ei todellakaan ole tulevaisuutta. me emme tappele mitenkään julkisesti jos olemme jossain ystävien kanssa eikä ole minkäänlaista fyysistä väkivaltaa, emme myöskään tappele paljoa, mutta nämä riidat kyllä ovat ylitsepääsemättömiä..
toininaan tuntuu että olen täysin hänen vallassaan, jos käyttäydyn huonosti hän häipyy ja kuulen hänestä vasta aamulla, hän haukkuu minua riidoissa melkein aina nykyään, en käy missään ilman häntä ja jos joskus käyn niin kuin nyt lomalla, rangaistusten määrä on aivan suhteeton, kun hän menee baariin odotan häntä kotona ja yleensä jos hän häipyy riidan takia, se olen minä joka seuraavana aamuna kantaa aamiaista ja pyytää anteeksi.. tiedän, turha tehdä noin aina ja sitten itkeä sitä täällä, mutta palkään että muuten riita vain jatkuu. alkaa tuntua ettei tässä ole hänen osaltaan enää rakkautta vaan pikemminkin valtaa toiseen ihmiseen. miten voisin päästää irti hänestä. olisimme todennäköisesti kumpikin onnellisempia ilman toisiamme, jos vaan selviäisin pahimmasta.
haluan todellakin korostaa etten ole itse täydellinen. olin aika mustis ja epäileväinen ennen, vieläkin toisinaan, mutten niin paljoa kuin ennen. minuakin saa rauhassa arvostella oikein kunnolla. saanaphan sitten näkökulmia asiaan ja tiedän mitä voin itse muuttaa jos se vaikka saisi pelastettua suhteen
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisin jättänyt miehen jo kun pettäminen tuli ilmi.
Itse en olisi tuollaista suhdetta ikinä kestänyt noin pitkälle. En osaa sanoa, mikä sinulle on parhaaksi. Mutta jos olisin sinä, niin en edes harkitsisi jatkavani tuollaista suhdetta, vaikkei pettämisiä olisi ollutkaan.
Tollaset kusipäät ei sovi kellekään.
Sinä luultavasti syytät itseäsi enemmän kuin pitäisi. Kaikissa meissä on vikaa, mutta nuo miehes jutut menee jo pahasti yli.
Kannattaa vaan myöntää, että suhteenne heikko laatu ei ole sun oma vikasi, vaikka niin haluat kuvitellakin. Ehkä osittain senkin vuoksi jatkat suhdetta? Haluat uskoa parempaan? Sitä ei näytä olevan luvassa tuolta mieheltä.
ja muuttuu pahemmaksi. Ota ero, sillä kun vanhenette, teillä tulee olemaan vielä kamalampaa. Kävi samallainen tutuille, joten tosiaan, älä kiduta itseäsi ja poikaystävääsi. Hän kärsii tuosta myös, vaikkei sitä heti uskoisikaan.
"että poikaystäväni on aivan ihana ja meillä on hyvin hauskaa yhdessä."
Jep, tai sitten näin "että poikaystäväni oli aivan ihana ja meillä oli hyvin hauskaa yhdessä."
En usko, että teillä enää on niin kultaista elämää. Ihanaa se oli silloin kun te tapasitte, ei enää.