Onko kellään rajakokemuksia?

masa252

Luin juuri Raymond Moodyn kirjan kokemuksista, joita "kliinisesti kuolleet" ovat kertoneet palattuaan takaisin rajan tuolta puolen tähän maailmaan.

Onko teillä kellään sellaisia?

49

12575

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • jonkinlaista

      Unen aikana kehosta poistumis kokemus, mutta en sentään lentänyt taivaaseen saakka. :) Kysyin kyllä itseltäni olenko kuollut? Hiukan säikähtäneenä siis hetken verran. Vastasin siihen ei kai sentään ja lopulta, väliäkö sillä. Olo oli hyvä, mahtava, terve ja kaunis, ei kolotuksia ja näköni oli parantunut kertaheitolla. Näin kaiken selvästi tarkasti "lentäessäni" suomalaisessa maisemassa ja lopulta omakotitaloalueen yllä. Lopuksi lensin vihreän omakotitalon seinän läpi ja olohuoneesta makuuhuoneeseen. Kaikki alkoi ikkunamaisesta laatikosta (metsämaisemaa) ja laajeni ja lensin. Oli sellainen päivän aika kuin herätessänikin. Huh. Kehosta poistuminen, mikäli sellaista on olemassa, on siis eri asia kuin tarkoittamasi. Mutta kyllä sitä jo ajatteli että missä sitä lennetään. Huih. :) Unessa kaikki on sameaa, tämä maisema oli normaali, paitsi ihan lopussa. Haluaisin ajatella että kaikki oli unta, mutta maiseman terävyys oli ihan toista luokkaa -reaalimaailman luokkaa. Siksi epäilen että se ei ainakaan normaalia unta ollut. Unia olen nähnyt upeita, hienoja ja ehkä poistunutkin jonnekin ja "ollut rakkaiden kanssa unissa tekemisissä jossakin tilassa", mutta tämä oli jo ihan erikoista minulle. Nuorikin olen vielä. Eli uskotaan tai ei uskota, mutta outoa oli. :)

    • lady angel

      Terve, Masa! Mulla on monia rajakokemuksia. Ja ne on yhtäaikaa ihania, että rankkoja. Mulla on frendit poistuneet jo rajan taa. Mä näen heidät, mutta mun aika ei ole vielä kai tulla sinne. Siellä puolen on tosi kaunista ja rauhallista. Aluksi mä pelkäsin niitä, mutta kun on ikää jo tullut ja voimat on vähentyneet, ei enää rajakokemukset pelota. Mutta aina niiden jälkeen on vähän huonommassa kunnossa. Kai se verottaa fyysisiä voimia. Viimeksi mulla taisi olla sellainen kokemus leikkauksen yhteydessä 21. 2. Hyvää kesää Sulle, Masa!

      • masa252

        Kiitti teille vastauksistanne.
        Tuleeko Lady Angel ko. kokemukset sulle kuolemanvaara -tilanteissa? Millä lailla ne ovat olleet rankkoja? Onko olleet todellisia? Haluaisitko jäädä sille puolelle? Luuletko että tältä puolelta voisi ottaa mitenkään yhteyttä esim vasta kuolleeseen? Onkohan helvettiä olemassa, en todellakaan usko?

        Kuten alussa mainitsin Raymond Moodyn kirja "Kokemuksia kuolemasta" kertoo näistä kokemuksista. Tuntuvat olevan melkein kaikilla ihmisillä suht samanlaisia. Minä ainakin uskon, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

        Mun veli kuoli vajaa viikko sitten ja olen taas alkanut miettimään näitä asioita.
        Haluatko Lady Angel vielä kertoa mulle lisää niistä kokemuksista?


      • lady Angel
        masa252 kirjoitti:

        Kiitti teille vastauksistanne.
        Tuleeko Lady Angel ko. kokemukset sulle kuolemanvaara -tilanteissa? Millä lailla ne ovat olleet rankkoja? Onko olleet todellisia? Haluaisitko jäädä sille puolelle? Luuletko että tältä puolelta voisi ottaa mitenkään yhteyttä esim vasta kuolleeseen? Onkohan helvettiä olemassa, en todellakaan usko?

        Kuten alussa mainitsin Raymond Moodyn kirja "Kokemuksia kuolemasta" kertoo näistä kokemuksista. Tuntuvat olevan melkein kaikilla ihmisillä suht samanlaisia. Minä ainakin uskon, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

        Mun veli kuoli vajaa viikko sitten ja olen taas alkanut miettimään näitä asioita.
        Haluatko Lady Angel vielä kertoa mulle lisää niistä kokemuksista?

        Moi taas, Masa ja kiitti kirjoituksestas! Joo, niistä kokemuksista, että mulle ne on tapahtunu niinkun unessa. Ja kyllä mulla on tullu joskus semmonen tunne, että ois parempi jäädä frendien luo, jossa ei ois kipuja, eikä mitään. Mutta mä tiedän, että mulla on kuitenkin täällä vielä tehtävää.
        Se rankkuus, mistä sä kysyit, on sitä, kun palaa takaisin omaan kroppaansa.
        Yhteys kuolleeseen? Kyllä. Mä saan sen esim. unessa ja mulla on tietynlainen herkkyys muutenkin.
        Tuota Masa, mä tahdon esittää sulle osanottoni veljesi menehtymisen takia. Oliko se odotettavissa, kuten oliko sairautta, vai tuliko se yllättäen? Ei kuolema oo koskaan helppo hyväksyä. Mun frendit on olleet mua nuorempia ja se sattuu, että miksi he - jo nyt? Mutta niillä kaikella on tarkoituksensa.
        Masa, älä kätke tunteitasi. Mä oon sen virheen tehnyt monasti. Mä uskon, että omaisen suru ja kauneimmat muistot antavat myös rauhan sille edesmenneelle.
        Mutta... mä toivoisin kuitenkin, Masa, ettei sulle syntyis mitään kuoleman kaipuuta. Elä vain nauttien ja katso auringonsäteitä vaikka surun
        kyynelten läpi. Muista vain, ettei sun aika oo lähtee ainakaan omaehtoisesti.

        Kirjoittele taas! T. Lady Angel


      • masa252
        lady Angel kirjoitti:

        Moi taas, Masa ja kiitti kirjoituksestas! Joo, niistä kokemuksista, että mulle ne on tapahtunu niinkun unessa. Ja kyllä mulla on tullu joskus semmonen tunne, että ois parempi jäädä frendien luo, jossa ei ois kipuja, eikä mitään. Mutta mä tiedän, että mulla on kuitenkin täällä vielä tehtävää.
        Se rankkuus, mistä sä kysyit, on sitä, kun palaa takaisin omaan kroppaansa.
        Yhteys kuolleeseen? Kyllä. Mä saan sen esim. unessa ja mulla on tietynlainen herkkyys muutenkin.
        Tuota Masa, mä tahdon esittää sulle osanottoni veljesi menehtymisen takia. Oliko se odotettavissa, kuten oliko sairautta, vai tuliko se yllättäen? Ei kuolema oo koskaan helppo hyväksyä. Mun frendit on olleet mua nuorempia ja se sattuu, että miksi he - jo nyt? Mutta niillä kaikella on tarkoituksensa.
        Masa, älä kätke tunteitasi. Mä oon sen virheen tehnyt monasti. Mä uskon, että omaisen suru ja kauneimmat muistot antavat myös rauhan sille edesmenneelle.
        Mutta... mä toivoisin kuitenkin, Masa, ettei sulle syntyis mitään kuoleman kaipuuta. Elä vain nauttien ja katso auringonsäteitä vaikka surun
        kyynelten läpi. Muista vain, ettei sun aika oo lähtee ainakaan omaehtoisesti.

        Kirjoittele taas! T. Lady Angel

        Kyllä veljeni lähtö (46 v) oli huonommillakin ennustajan lahjoilla ennustettavissa. Hän ehti syrjäytyä työelämästä juomisen vuoksi. Ja viinaan kuoli. Siis se tavallinen - niin turhauttava - tarina.

        Mitä olet oppinut rajakokemuksistasi? Onko sulle siellä sanottu jotakin/mitään? Onko esim esitetty kysymystä, haluatko palata vai jäädä?
        Saanut sieltä mitään sellaista tietoa elämästä, jota täällä maan päällä ollessa ei voi saada?

        Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa. Mutta vaikea näin raadollisena ihmisenä on löytää tarkoitus esim. Hitlerin teoille?? Siinäpä on Jumalallekin selitettävää, kunhan nousen tuonne ylös ja kysyn häneltä tuota asiaa :)


      • lady Angel
        masa252 kirjoitti:

        Kyllä veljeni lähtö (46 v) oli huonommillakin ennustajan lahjoilla ennustettavissa. Hän ehti syrjäytyä työelämästä juomisen vuoksi. Ja viinaan kuoli. Siis se tavallinen - niin turhauttava - tarina.

        Mitä olet oppinut rajakokemuksistasi? Onko sulle siellä sanottu jotakin/mitään? Onko esim esitetty kysymystä, haluatko palata vai jäädä?
        Saanut sieltä mitään sellaista tietoa elämästä, jota täällä maan päällä ollessa ei voi saada?

        Sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa. Mutta vaikea näin raadollisena ihmisenä on löytää tarkoitus esim. Hitlerin teoille?? Siinäpä on Jumalallekin selitettävää, kunhan nousen tuonne ylös ja kysyn häneltä tuota asiaa :)

        Moi, Masa. Se on vaikeeta sanoo, mitä mä oon oppinu niistä. Ei oo kysytty mitään. Ainoo, mitä mä vaan tiedän, on elää tää aika täällä mahdollisimman hyvin ja nauttien. Mulla ei oo mitään muistikuvia sillai.
        Kaikelle on tarkoitus, tuntematonkin. Kaikkee hyvää sulle. Keskity elämään, älä kuolemaan.

        t. Lady Angel


      • neiti17
        masa252 kirjoitti:

        Kiitti teille vastauksistanne.
        Tuleeko Lady Angel ko. kokemukset sulle kuolemanvaara -tilanteissa? Millä lailla ne ovat olleet rankkoja? Onko olleet todellisia? Haluaisitko jäädä sille puolelle? Luuletko että tältä puolelta voisi ottaa mitenkään yhteyttä esim vasta kuolleeseen? Onkohan helvettiä olemassa, en todellakaan usko?

        Kuten alussa mainitsin Raymond Moodyn kirja "Kokemuksia kuolemasta" kertoo näistä kokemuksista. Tuntuvat olevan melkein kaikilla ihmisillä suht samanlaisia. Minä ainakin uskon, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

        Mun veli kuoli vajaa viikko sitten ja olen taas alkanut miettimään näitä asioita.
        Haluatko Lady Angel vielä kertoa mulle lisää niistä kokemuksista?

        Hei!
        Mulla on nyt näihin uniin liittyviä, eli isäni kuoli ihan yllättäen sydänkohtaukseen kotona n.4kk sitten. Itse olin paikalla ja se oli ihan kamalaa! Eikä hän ollut kun päivää vaille 50-vuotias.. :,( Mutta seuraava yö sen jälkeen kun jotenkin olin nukahtanut niin isä oli unessani ja kertoi minulle jotain ja olin yöllä unissani mennyt pöytäni luo ja yrittänyt kirjoittaa kaiken muistiin. Mutta aamulla kun heräsin,muistin unen ja ryntäsin pöydälle katsomaan mitä olin kirjoittanut, mutta ei siinä ollut kun sotkua paperilla, jotain epäselviä kirjaimia ja lauseita. Ja yhtään en muista mitä isä halusi sanoa..
        Muissakin unissa isä on ollut mutta ei ole koskaan puhunut mitään. Yleensä hän on pelastanut minut tai muun perheenjäseneni unessani jostain kuolemaan johtavasta tilanteesta..
        Ja sen olen joskus huomannut kun olen ollut jossain tilanteessa mistä en usko selviäväni kotiin tai olen muuten ihan paniikissa (paniikkihäiriökin kun nyt on todettu masennuksen lisäksi) niin olen jotenkin tuntenut että isä ohjaa minua. Tai että hän jotenkin johdattaa minut pois sieltä. Ja se haju myös, se kestää ihan hetken mutta sen huomaa. Toivon että isällä on hyvä olla vaikka ikävä ja suru onkin liian suuri, mutta uskon että tapaan hänet vielä joskus kun on oma aikani..


      • Surun murtama
        masa252 kirjoitti:

        Kiitti teille vastauksistanne.
        Tuleeko Lady Angel ko. kokemukset sulle kuolemanvaara -tilanteissa? Millä lailla ne ovat olleet rankkoja? Onko olleet todellisia? Haluaisitko jäädä sille puolelle? Luuletko että tältä puolelta voisi ottaa mitenkään yhteyttä esim vasta kuolleeseen? Onkohan helvettiä olemassa, en todellakaan usko?

        Kuten alussa mainitsin Raymond Moodyn kirja "Kokemuksia kuolemasta" kertoo näistä kokemuksista. Tuntuvat olevan melkein kaikilla ihmisillä suht samanlaisia. Minä ainakin uskon, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen.

        Mun veli kuoli vajaa viikko sitten ja olen taas alkanut miettimään näitä asioita.
        Haluatko Lady Angel vielä kertoa mulle lisää niistä kokemuksista?

        Mulla ei ole rajakokemuksia,mutta vajaa vuosi sitten kuollut mummuni ilmestyy minulle uniin ja joskus jopa todellisuuteen.en koskaan ole hänen lähellään,mutta hän antaa minulle neuvoja.Kun kerran elämäni oli aivan hirveää,mummuni rohkaisi minua ja se antoi voimaa.Minulla on häntä hirveä ikävä ja hän oli minulle tosi läheinen,mutta olen onnellinen,että minulla on kyky olla yhteydessä häneen.On hirveää,jos joku läheinen kuolee ja masa,olen hirveän pahoillani siitä mitä veljellesi tapahtui ja otan osaa!


      • surun murtama
        Surun murtama kirjoitti:

        Mulla ei ole rajakokemuksia,mutta vajaa vuosi sitten kuollut mummuni ilmestyy minulle uniin ja joskus jopa todellisuuteen.en koskaan ole hänen lähellään,mutta hän antaa minulle neuvoja.Kun kerran elämäni oli aivan hirveää,mummuni rohkaisi minua ja se antoi voimaa.Minulla on häntä hirveä ikävä ja hän oli minulle tosi läheinen,mutta olen onnellinen,että minulla on kyky olla yhteydessä häneen.On hirveää,jos joku läheinen kuolee ja masa,olen hirveän pahoillani siitä mitä veljellesi tapahtui ja otan osaa!

        Mulla on pienenpänä ollut leikkaus,se ei ollut vakava,enkä muista paljoa,mutta sen verran,että yhdessä vaiheessa seisoin valossa ja ympärilläni kuului paljon ääniä.


      • Anonyymi
        neiti17 kirjoitti:

        Hei!
        Mulla on nyt näihin uniin liittyviä, eli isäni kuoli ihan yllättäen sydänkohtaukseen kotona n.4kk sitten. Itse olin paikalla ja se oli ihan kamalaa! Eikä hän ollut kun päivää vaille 50-vuotias.. :,( Mutta seuraava yö sen jälkeen kun jotenkin olin nukahtanut niin isä oli unessani ja kertoi minulle jotain ja olin yöllä unissani mennyt pöytäni luo ja yrittänyt kirjoittaa kaiken muistiin. Mutta aamulla kun heräsin,muistin unen ja ryntäsin pöydälle katsomaan mitä olin kirjoittanut, mutta ei siinä ollut kun sotkua paperilla, jotain epäselviä kirjaimia ja lauseita. Ja yhtään en muista mitä isä halusi sanoa..
        Muissakin unissa isä on ollut mutta ei ole koskaan puhunut mitään. Yleensä hän on pelastanut minut tai muun perheenjäseneni unessani jostain kuolemaan johtavasta tilanteesta..
        Ja sen olen joskus huomannut kun olen ollut jossain tilanteessa mistä en usko selviäväni kotiin tai olen muuten ihan paniikissa (paniikkihäiriökin kun nyt on todettu masennuksen lisäksi) niin olen jotenkin tuntenut että isä ohjaa minua. Tai että hän jotenkin johdattaa minut pois sieltä. Ja se haju myös, se kestää ihan hetken mutta sen huomaa. Toivon että isällä on hyvä olla vaikka ikävä ja suru onkin liian suuri, mutta uskon että tapaan hänet vielä joskus kun on oma aikani..

        Srila Bhakti Sundar Govinda Dev-Goswami Maharaj
        Shloka | Ero ihmisen ja eläimen välillä
         
        [om ajñāna-timirāndhasya jñānāñjana-śalākayā
        chakṣur unmīlitaṁ yena tasmai śrī-gurave namaḥ (1)]
        āhāra-nidrā-bhaya-maithunaṁ ca
        sāmānyam etat paśubhir narāṇām
        dharmo hi teṣām adhiko viśeṣo
        dharmeṇa hīnāḥ paśubhiḥ samānāḥ (2)
        Tässä maailmassa eläimillä ja muilla elävillä olennoilla on samat olemassaolon elementit. Kaikki nämä elävät olennot, jotka ovat kehityksensä eri tasoilla, voivat nauttia samoista eduista: elää perhe-elämää, syödä, nukkua ja nauttia toisistaan. Tämä on luontaista kaikille eläville olennoille niiden ehdollistumisen vuoksi.
        Ihmiset eroavat muista elävistä olennoista siinä, että sen lisäksi, että he voivat vain elää ja nauttia kaikesta tästä, myös kehittää henkistä tietoisuuttaan. Prosessia, joka auttaa luomaan yhteyden henkiseen maailmaan, kutsutaan uskonnoksi. Tämä prosessi toteutetaan henkisen yhteyden ja henkisen tiedon havaitsemisen kautta.
        Henkinen yhteys on meille äärimmäisen tärkeää tässä olemisen ulottuvuudessa, koska henkinen yhteys ja aidosti henkinen yhteisö voivat auttaa meitä nousemaan transsendenttiselle tasolle. Todellisen, aidon henkisen yhteyden välityksellä mielemme ja aistimme tulevat tyydytetyiksi. Silloin aistien levottomuus vähitellen poistuu meistä.



        uyty


      • Anonyymi
        neiti17 kirjoitti:

        Hei!
        Mulla on nyt näihin uniin liittyviä, eli isäni kuoli ihan yllättäen sydänkohtaukseen kotona n.4kk sitten. Itse olin paikalla ja se oli ihan kamalaa! Eikä hän ollut kun päivää vaille 50-vuotias.. :,( Mutta seuraava yö sen jälkeen kun jotenkin olin nukahtanut niin isä oli unessani ja kertoi minulle jotain ja olin yöllä unissani mennyt pöytäni luo ja yrittänyt kirjoittaa kaiken muistiin. Mutta aamulla kun heräsin,muistin unen ja ryntäsin pöydälle katsomaan mitä olin kirjoittanut, mutta ei siinä ollut kun sotkua paperilla, jotain epäselviä kirjaimia ja lauseita. Ja yhtään en muista mitä isä halusi sanoa..
        Muissakin unissa isä on ollut mutta ei ole koskaan puhunut mitään. Yleensä hän on pelastanut minut tai muun perheenjäseneni unessani jostain kuolemaan johtavasta tilanteesta..
        Ja sen olen joskus huomannut kun olen ollut jossain tilanteessa mistä en usko selviäväni kotiin tai olen muuten ihan paniikissa (paniikkihäiriökin kun nyt on todettu masennuksen lisäksi) niin olen jotenkin tuntenut että isä ohjaa minua. Tai että hän jotenkin johdattaa minut pois sieltä. Ja se haju myös, se kestää ihan hetken mutta sen huomaa. Toivon että isällä on hyvä olla vaikka ikävä ja suru onkin liian suuri, mutta uskon että tapaan hänet vielä joskus kun on oma aikani..

        Śrī Īśopaniṣad
        Mantra yksi:
        Kaikki tässä maailmankaikkeudessa, olipa se sitten elollista tai elotonta, on Hänen vallassaan ja kuuluu Hänelle. Siksi jokaisen tulisi käyttää vain sitä, mikä on välttämätöntä ja mikä on myönnetty hänen osuudekseen, eikä kajota mihinkään muuhun, ymmärtäen hyvin, kenelle kaikki kuuluu.


        iu


    • poika.....

      Minulla on aika mielenkiintoinen muisto muutaman vuoden takaa. Pojalleni tehtiin 4 tuntia kestänyt leikkaus. Hän oli silloin noin 4-5 vuotias. Leikkauksesta herättyään hän kertoi kaikki mitä leikkauksessa oli tapahtunut esim. montako ihmistä leikkauksessa oli ollut mukana, kertoi jotain yksityiskohtia joita ei olisi tiennyt ellei olisi irtaantunut ruumiistaan. Sairaanhoitaja sanoi, että juuri näin oli tapahtunut. Sanoi vielä ettei se oli edes järin harvinaista lasten suusta. Poika joutui vielä senkin jälkeen leikkauksiin, mutta ei koskaan pelännyt tämänkään kokemuksen jälkeen leikkaukseen joutumista. Se oli ihan luonollinen juttu hänelle.
      On ilmeisesti paljon asioita joista meillä ihmisillä ei ole harmainta aavistustakaan :)

    • Herbiina

      mutta kerrompa kumminkin. Olin itse silloin jotain 12 vuotias, joten en päässyt paikanpäälle mutta äitini veli, joka oli kuollut about 5 vuotta sitten, otti yhteyttä äitiini ja hänen äitiinsä sukulaisemme kautta. Sukulainen kirjoitti niinkuin veli kertoi siis automaattikirjoittuksella ei omalla käsialallaan eikä katsonut kirjoitukseen päinkään. Veli kertoi että kaikki on hyvin ja tiesi senkin että kumpi tulee kun äitini oli raskaana sillä hetkellä. Ja paikkansa piti. Kyllä minä uskon että on kuoleman jälkeistä elämää ja jotkut voi vastaanottaa viestejä sieltä.

    • maailman matkaaja

      HEI !

      olin 18 vuotta en tiennyt tällaisista asioista mitään ,en edes ollu kuullut .
      Sairaalassa olin kriittisessä tilassa . Äkkiä tajusin katselevani itseäni ja koko salia katonrajasta
      näin kuinka viereisessä sängyssä oleva potilas soitti kelloa ja kutsui hoitajat sitä ennen en hän oli yrittänyt hrätellä minua mutta en ollut herännyt.
      Näin kuinka hoitajat saapuivat huoneesseen ja antoivat happea ja jotain touhusivat en teedä mitä tarkalleen.
      Katselin ja tajusin että tuollahan olen minä ,pelästyin samantien olin takaisin ruumiissani .
      Tästä lähtien olen tiennyt että ihmisen tietolsuus säilyy kuolemanjälkeen.Silmilläni en katsellut koska näin koko salin kerralla.
      Ja mikä surullista tämä henkilö joka pelasti minun hengeni kuoli itse .
      Kiitos hänelle!
      Olen elänyt sen jälkeen 45 vuotta.
      Minulla ei ole mitään epätietoisuutta onko kuoleman jälkeen elämää sitä on mutta sellaisena mitä me emme ymmärrä.
      Tämän tiedän todeksi koska olen sen itse kokenut.
      Älkää pelätkö Terveisin Nimimerkillä Maaliman matkaaja

    • ahkera-Liisa

      Jouduin v.-95 pahaan auto-onn. autoani ajoi asistenttinani toiminut tyttö, minä hänen vieressää, kun oikealta tuli päälleni pakettiauto, täynnä koneita. minä auto lyttääntyi, asistenttini sai murtumia vain.Minut paloauto miehineen sai irtoitettua rusentuneesta autosta ambulanssiin, jossa kiidätettiin Turun yliopistolliseen keskussair. lähes ruumiiksi oletettuna
      Olin saanut pahanlaatuisen aivovamman ym. ollen 18vrk tajuton, 5kk halvaantunut, puhekyvytön aivoveren vuodon takia ym. Minua siirreltiin sairaalasta toiseen mm. Koskelaan, Meilahden kuntoutuskeskukseen ym.
      sieltä osittain kävely-puhekyvyttöminä "pakenin" omaan hoitooni. Olin omannut rekisteröitynä Kokonaisvaltaisen hoitola Vitaalin.
      Rajakomuksena on aina muistissani: Minua pidettiin 2vrk kuolelevana Turun Yliopistollisessa. Tuolloin en tuntenut kipuja, vaan leijuin kuin taivaan valossa Jumalan lähellä, tai sylissä, jossa kiittelin, että pääsin taivaan lepoon, kun olin lähes 20v ollut työnarkomaani. Jumala puhui, että vielä minua tarvitaan maan päällä ihmisiä auttamassa, mutta hän antaa minun levätä kunnolla ennen sitä. Ja siis osin halvaantuneena-puhekyvyttömänä olin noin 6kk.
      Olin ammatiltani puhe-esitys-elämäntaitoijen aikuisopettaja,kouluttaja ym
      Ollen myös hoitolani luontaishoitajana toimúnut sivussa ym
      Nykyyän tanssin liikun, ym Työt teen enään kirjoittamalla. Suomentietokirjailijana, Suomenarvostelukriitikkona.
      Sain onnettomuudesta varoja, joilla ostin unelmieni kodin ym.

    • casparto

      Hei.
      Katsoin juuri dokumentin aiheesta. Lääkärit oli puolesta ja vastaan. Itselläni ei todennäköisesti ollut kysymys kuolemsta, kun nuorena miehenä "heräsin" katosta toisella puolella makuuhuonetta ja näin itseni ja vaimoni nukkumassa vuoteella. Ensin pelästyin ja halusin paeta.. Sitten uteliaisuus voittti ja ajattelin jjäädä vähäksi aikaa leijumaan. Tutkin nukkuvia. Ei hätää. Kumpikin hengittivät syvään, minä ehkä hieman levottomasti. Sitten iski panikki. Pääsenkö takaisin milloinkaan? Aloi valua sänkyä kohti sitten meni pimeäksi. Heräsin omana itsenäni kummaan pistelyyn ja olin kovin sähköisesti latautunut. Aiheutin sähköiskuja itselleni ja vaimollenii parin tunnin ajan. Sitten kyllästyin ja menin nukkumaan. Aamulla tunne oli poissa paitsi että oli vähän outo olo ja katselin maailmaa toisin silmin.
      terv. pekka

    • JonesHenry

      Minulla on ollut.


      Sen sanon, että Jumala on olemassa.


      Yleensä kun ihminen kokee rajakokemuksen, niin asiat ovat menossa huonoon suuntaan. Se on eräänlainen Jumalan tapa vetää ihmistä oikealla tielle. Jumala paransi minut myös onettomuudesta, jossa olin vähällä menettää kivekseni.


      Näin jälkeenpäin olen ajatellut että ehkä olisi parempi, jos en olisi kokenut rajakokemusta. Se muutti elämäni, mutta sillä oli hintansa. Ensi kertaa vuosiin katsoin itseäni peilistä sekä henkisesti että fyysisesti, enkä pitänyt näkemistäni. Huomasin kuinka paljon puutteita minussa on.


      Ehkä kaikisra karmeinta oli luopua siitä illuusiosta, että Jumalaa ei ole olemassa, tai että en tarvitse häntä yhtään mihinkään. Oli myös kiva kun muut ihmiset tekivät valintoja minun elämässäni. Ei tarvinnut tehdä niitä itse. Olin vielä nuori, kaikki näytti menevän oikeaan suuntaan.


      Tavallaan se sattuu kun joutuu tekemään jopa sellaisia päätöksiä kuin haluanko elää vai kuolla aivan itse, enkä enää voi luottaa toisten ihmisten apuu ja tukeen. Oli myös hauskaa ylläpitää illuusiota että toistet ihmiset todella toimivat ja ajattelivat mikä minulle olisi parasta. Oikeasti he ajattelivat vain sitä, mikä heille itselleen oli parasta. Lapsuudessani minua tosiasiassa pahoinpideltiin paljon. Suljin sen pois mielestäni, sekä yleensäkin huonon ja suorastaan rasistisen kohtelun jota sain adoptiovanhemmiltani.


      Nyt myöhemmin kun vuodet ovat vierineet on ikävää huomata, että on kasvanut aikuiseksi. Jumala on silti sanonut minulle että hän rakastaa minua juuri sellaisena kuin minä olen. Hän on myös valmis ottamaan minut luokseen jos minä en enää jaksa tätä elämää, ja haluan tulla takaisin. Hän on myös näyttänyt minulle kivuttoman tien kotiin.


      Tosiasiassa lähtölaskentani alkoi varmaan jo silloin kun minä synnyin. En ikinä viihtynyt tai halunnut olla täällä. Kaikki toimivat vastoin minun tahtoani, ja sitten 19-vuotiaana kun muutin pois kotoa, niin vähitellen pikkuhiljaa aloin herätä todellisuuteen. Että olin pelkkä ostettu nukke vailla omaa tahtoa. Olen silti hirvittävän kiitollinen Jumalalle että hän on niin paljon minua auttanut, ja nyt suonut minulle mahdollisuuden valita, haluanko enää jatkaa olemassaoloani. Rajakomeukseni oli positiivinen ja rakastava.

      • sellainen elämä123

        JonesHenry samanlaisia kokemuksia on ollut minullakin, että en kuulu tänne maan päälle. 21 vuotiaana aloin käyttää huumeita eräänlaista itsemurhaa sekin kaikkea mahdollista olenkin käyttänyt melkein kaikkia aineita mitä maa päällään kantaa.

        "Ensi kertaa vuosiin katsoin itseäni peilistä sekä henkisesti että fyysisesti, enkä pitänyt näkemistäni. Huomasin kuinka paljon puutteita minussa on."

        Pelkään peilejä ja peilikuvaani, koska kerran vedin yliannostuksen ja kouristelin voimakkaasti lattialla viimeinen asia minkä näin oli oma peilikuvani ja kuinka pelokas ja sekaisin olen. Omassa oksennuksessani kouristellen viimeisillä voimillani samalla kun aivoni sammuvat ja tietoisuus katoaa pimeyteen. En kuitenkaan kuollut joku voima piti minut elossa ja runneltu ruumiini jatkoi olemassaoloaan.

        "Oli myös hauskaa ylläpitää illuusiota että toistet ihmiset todella toimivat ja ajattelivat mikä minulle olisi parasta. Oikeasti he ajattelivat vain sitä, mikä heille itselleen oli parasta."

        Ihmiset ovat äärettömän itsekkäitä jokaisen käyttäytymisen takaa paljastuu äärettömän itsekäs motiivi. Paukuttavat vain mielipiteitään voidakseen osoittaa oman paremmuutensa ja lyödä lyötyä. Aika harva oikeasti haluaa auttaa ketään jos kukaan. Ainoa mikä ihmisiä kiinnostaa on oma paremmuutensa osoittaminen, oman asemansa säilyttäminen ja pönkittäminen sosiaalisessa nokkimisjärjestyksessä.

        Pahimpia ovat ihmiset, jotka väittävät olevansa uskonnollisia ja avuliaita, mutta silti ovat yhtä itsekkäitä kuin kaikki muutkin.

        "Lapsuudessani minua tosiasiassa pahoinpideltiin paljon. Suljin sen pois mielestäni, sekä yleensäkin huonon ja suorastaan rasistisen kohtelun jota sain adoptiovanhemmiltani."

        Minulle koulunkäynti oli pelkkää helvettiä, koska luokan kiusaajat ottivat minut silmätikukseen. En uskaltanut pitää puoliani, koska olin saanut hyvin ankaran kasvatuksen. Isäni ei suvainnut mitään mielipiteitä kuin omansa, koska oli omasta mielestään täydellisen oikeassa kaikissa asioissa.

        Minua kiusattiin joka päivä kaikin mahdollisin tavoin. Aluksi se oli pelkkää nimittelyä ja naureskelua. Olen kokenut tönimistä, heittelemällä kumin paloilla ja kolikoilla, käsiksi käymistä, ruoskimista sähköjohdon pätkällä, sotkemista koulukirjani ja reppuni. Varastamalla ja piilottelemalla esineitäni. Nimittelemällä ja lyömällä golfpallolla päähän. Naarmuttamalla omaisuuttani. Jos menin vessaan muut oppilaat kasasivat tavaraa vessan oven eteen, että en pääse vessasta ulos.

        Joskus kun olin pyöräilemässä koulusta kotiin minua seurattiin tahallaan ja minut kaadettiin ojaan useammankin ylemmällä luokalla olevan isomman ja vahvemman pojan toimesta.

        Olin aivan yksin koko muuta koulua vastaan välillä yritin tapella vastaan, mutta miten minä pieni ihminen pärjään kun vastaan käy kuusi isompaa poikaa rökittäen joka suunnasta ja loput oppilaat naureskelevat kun pääsevät todistamaan jo sadannetta kertaa kun koulun pahikset pääsevät näyttämään voimiaan minuun. Naureskelu kaikuu ja haukkumasanat lentävät. Muistan kirkkaasti miten ne lentivät ja osuivat satoja kertoja. Yrin olla vahva mutta yksin ollessani itkin melkein joka päivä halusin vain kuolla.

        Opettajia ei siihen aikaan kiinnostanut, en luottanut kehenkään ja vihasin ihmiskuntaa jos ihmiskunnalla olisi yksi kaula kuristaisin ihmiskunnan kuoliaaksi jos voisin.

        Vanhempiani ei kiinostanut se, että itkin itseni uneen joka päivä kotona. Kouluun siihen maanpäälliseen helvettiin oli pakko mennä kiusattavaksi ja hakattavaksi tai isä veti turpaan ja huusi kuin raivohullu jos jäin kiinni lintsaamisesta. Vanhempiani ei kiinnostanut se, että minua kiusattiin ilkkuivat vain, että olen mielisairas jos raivosin, että kouluun en halua enää ikinä mennä.


    • JonesHenry

      Haluisitko ottaa minuun yhteyttä osoitteeseen [email protected] Uskon että voin auttaa sinua.

    • Föögel

      Eräs tuttavamme oli kokenut tällaisen kokemuksen.
      En enää muista millainen tilanne oli ollut sairaalassa, mutta hän kertoi
      olleensa poissa omasta kehosta ja katselleensa ylhäältä käsin ja nähnyt, kun lääkärit ja hoitajat elvyttivät häntä.
      Hän palasi takaisin kehoonsa ja on elossa tällähetkellä.
      Tämä on totta, eikä tuttavamme ole keksinyt sitä itse, vaan on kokenut tapahtuman henkilökohtaisesti.

      Ihminenhän on iankaikkisuus olento ja kaikki ei pääty siihen, kun ajallinen aika päättyy ja kehomme kuolee.
      Se vaan on ihmisjärjelle käsittämätön ymmärtää, että olemme ikuisia.
      Mutta ei meidän sitä onneksi tarvitsekaan käsittää.
      Iankaikkisuuden täytyy olla ajatonta eli siellä ei ole aikaa, koska jos ikuisuutta alettasiin ajalla mittaamaan, niin sitä ei ymmärrä.
      Miljardi vuotta eteenpäin tuntuu ajallisesti mitattuna määräämättömän
      ja suunnattoman pitkältä ajalta.

    • jk

      ei ole

    • 26262626

      Olen kuullut että ihmiset näkevät valoilmiöitä ja tuntevat lämpöä aivan siinä rajamailla...osa kuulee ääniäkin

    • helmutti

      Unien näkijä olen aina ollut, ennenunienkin. Sairaalassa olin tosi kauan aikaa sitten monta viikkoa ja oli voimakas lääkitys päällä. Yöllä leijuin pitkin käytäviä ja huoneessani katselin katossa itseänin sängyssä ja hoitajien touhuja toisen potilaan kanssa. Sininen valo oli ympärilläni kun liikuskelin. Minulle tuli valtavan kylmä olo ja laskeuduin alas sängyn viereen. Oli todella vaikea päästä sänkyyn vaan vihdoin se onnistui. Aamulla sanoin hoitajille, että oli tosi levoton yö, niin he sanoivat, että sinähän nukuit ihan liikkumatta koko yön. En sen jälkeen ole kyseistä lääkettä syönyt ja myöhemmin on todettu monia muitakin sairauksia mm. sydänvika eli ehkäpä olin lähdössä pois täältä . Ei pelota kuolema enää.

    • Repa.

      Vuodelta -89. Olin juonut tarkoituksella 3 päivää, että promillet olisivat mahdollisimman korkeat. Sitten mätin pillereitä naamaan. Tarkoituksena oli kuolla.
      Menin valoa kohti, joka oli ikäänkuin pyöreä, tai tunnelimainen. Sellainen kuin sen sanotaankin olevan. En tuntenut ruumistani. Fyysisesti menin tajuttomaksi, mutta siellä jossain juttelin täysin selvin päin. Enkä tarvinnut silmälaseja. Menin valoa kohti ja jotkut henkilöt, en tiedä olivatko edesmenneitä ihmisiä tai henkiolentoja, kysyivät että miksi?
      En osannut vastata, Menin hämilleni, koska odotin vain kaiken loppuvan. Viimeiset sanani olivat: Jumala, jos olet olemassa, ota minut vastaan, ja anteeksi.
      Juttelin jotain siellä, mutta luulen että en saa muistaa siitä sen tarkemmin. Joku tehtävä minulla on, mutta en edelleenkään tiedä mikä se on. Ehkä vain olla, ja auttaa ihmisiä joita autan?
      Heräsin sairaalassa oltuani tajuttomana 4 päivää. Sydän oli pysähtynyt 2 minuutiksi, se käynnistettiin fibrallaattorilla vai mikä se nyt olikaan. (päitsimet sanaa olen myös kuullut käytettävän)
      Olen lukenut Buddhalaisia kirjoja, esim. Sangharakshita, Sogyal Rinpoche. Myös Tiibetiläisen kuolleiden kirjan. Ne ovat lähimpänä totuutta, mitä olen koskaan lukenut. Kuolleiden kirja kuvaa kuoleman prosessin juuri niinkuin se on, mutta sitä ei voi ymmärtää ennenkuin on tarkemmin perehtynyt Buddhalaisuuteen, ja: kuolemaan.
      Kuolemaa en ole pelännyt itsariyritykseni jälkeen, (enkä ennen, heh!) vaan sitä että miten se tapahtuu.

      • partsu

        Katsokaapa dvd Infinity, journey beyond death. Johdattaa hyvin asiaan.


    • ainfi

      Äitini, sekä molemmat tätini heräsivät sinä aamuna itkien kun heidän äitinsä oli kuollut (he eivät siis vielä tienneet). Heillä on kyllä muitakin sisaruksia, veljiä, mutta en heistä tiedä tunsivatko he mitään. En tiedä ovatko he edes puhuneet siitä :// Äiti uskoo, että hänen äitinsä oli tullut sanomaan hyvästit.

      Ja toinen tätini kertoi irtautuneensa ruumiistaan kun hänellä oli lapsena keuhkokuume.

      Mutta minä en ole rajakokemuksia kokenut, tosin en ole ikinä ollut kuolemaa lähellä :)

      • sateenkaari

        Minun kokemukseni oli kesäinen sadepäivä olin mökillä tyttäreni ja hänen kaverinsa kanssa, olimme syöneet ja tytöt pelasivat jotain pelia tuvan pöydällä, minä kävin sänkyyn lepäämään. En ollut vielä nukahtanut kun tunsin kuinka nousin ylös ja näin kokohuoneen ylhäältä nousin ja nousin ylemmäs olo oli tosi hyvä. Tyttäreni huusi äiti tuolla on sateenkaari. Tähän huutoon havahduin ja olin sängyssä, vähän oli outoolo sen jälkeen.


      • karambola
        sateenkaari kirjoitti:

        Minun kokemukseni oli kesäinen sadepäivä olin mökillä tyttäreni ja hänen kaverinsa kanssa, olimme syöneet ja tytöt pelasivat jotain pelia tuvan pöydällä, minä kävin sänkyyn lepäämään. En ollut vielä nukahtanut kun tunsin kuinka nousin ylös ja näin kokohuoneen ylhäältä nousin ja nousin ylemmäs olo oli tosi hyvä. Tyttäreni huusi äiti tuolla on sateenkaari. Tähän huutoon havahduin ja olin sängyssä, vähän oli outoolo sen jälkeen.

        Olen vahvasti fysiikan lakeihin uskova ihminen, uskonnosta en ole löytänyt apua kyssymyksiini En voi kertoa omalla nimelläni ympäristölleni, mutta kun minulle maailman tärkein isoisäni kuoli, hän tuli mieleeni ja ajattelin häntä hetken ja juuri sillä kellonlyömällä kun hän kuoli Ilmeiwsesti hän kävi luonani.


    • rajakokemus

      Uskon rajakokemuksiin, ja olen tutkinut asiaa itsenäisesti kahden vuoden ajan. Rajakokemukset ovat hyvin harvinaisia. Miksi vain osa kokee rajakokemuksen, eikä jokainen käydessään lähellä kuolemaa/ sydämen pysähdyttyä? Olen myös haastatellut henkiläkohtaisesti vain kolmea, tämän 2 vuoden aikana, jitja ovat pystyneet todistamaan rajakokemuksensa edes jotenkin, esim tietämällä asioita joita lääkärit ovat tehneet vaikka sydän on ollut pysähtynyt ja tällöin aivot toimintakyvyttömät, jolloin myös hallusinaatiot voidaan laskea pois laskuista. Joten tuntuu hyvin omituiselta että suomikaksnelosessa joka toisella on ollut rajakokemus. Ja ei, ei heillä olekaan ollut. Lainaan tuttavani mielipidettä tästä forumista joka kuuluu näin: paskanpuhujien ihmemaa ja kukaan ei tiedä mistään mitään. Palatakseni asiaan, haluaisin esittää myös oman näkemykseni jonkalaiseen en ole törmännyt edes kellään kuululla tutkijalla. Suurin osa rajakokemuksen saaneista aattelevat että se on jonkunlainen taivas, ja ettäsp heitä kutsutaan taivaaseen, miksi silloin jokaikinen kuolemanlähellä ollut ihminen ei ole kokenut rajakokemusta? Entä jos asia onkin aivan päinvastoin. Se ei ole mikään taivaan muoto, vaan vastakohta, sinua koitetaan saada kuoleemaan. Ikuiseen kadotukseen/ helvettiin, mihkä nyt ikinä vain, ja vain lähimpänä kuolemaa olevat saavat rajakokemuksen, koska heitä yritetään saada kuolemaan, eikä paratiisiin. Vai kokevatko rajakokemuksen vain se osa henkilöistä jotka pääsisivät taivaaseen vai päinvastoin eli helvettiin. Siksi siis useimmat eivät koe rajakokemusta koska eivät pääsisi taivaaseen/ he eivät joutuisi helvettiin. Teoriaani on hyvin vaikea selittää.

      • Urua

        Itsekkin olen miettinyt että jos kuolemanrajakokemukset ovat vain houkuttimia niille jotka joutuisivat helvettiin .


      • Miikaelsetä

        Olen ollut henkiruumiissa tunnelissa, jossa oli demoneja. Kun sain sanottua: Jeesus, niin kuulin kuiskauksen, joka kehotti kulkemaan oikealla olevaa pientä valoa kohti. Kun pääsin tunnelin päähän, niin nostin katseeni valoa kohti. Sieltä joku otti minua hellästi kiinni vyötäröstä ja olin hetkessä kirkkaassa valossa eräänlaisessa puistossa. Tunnelissa olin jo huomannut hohtavan vaatteeni, mutta täällä se oli hyvin kirkas. olin kehostani kuin tiivistä valoa koko ihminen ja pitkäliepinen valovaate päällä. kenkiä, eikä muita vaatteita ei ollut. Ilma oli erittäin raitista. Aurinkoa ei näkynyt, vaikka oli kirkasta. Pilviä ei ollut ja yläpuolellani oli kaunis sininen taivas. Ruoho tuntui sametin pehmeältä ja kun painoin kädelläni sitä alas ja irrotin, niin se nousi heti ylös. Olin vielä hyvin hämmentynyt tunnelissa olostani, mutta kiinnostuin todella ympäristöstäni, Halusin ehdottomasti tietää missä nyt olin!! Kaunista n.7cm. korkuista ruohoa oli kaikkialla. Siellä täällä oli hedelmäpuita, joissa oli kypsiä isoja hedelmiä. Näin erisortteja hedelmiä, joista en tunnistanut yhtäkään. Jostain tuli muutama hyvin kaunis lintu, ne olivat erilaisia hyvin värikkäitä ja pitkäpyrtöisiä ehkä papukaijan kokoisia. Ne lauloivat kauniisti ja huomasin kuuloni palautuvan.( Olen ollut puolikuuro). Linnut lensivät kauniisti puusta toiseen.
        Kaikissa puissa ei ollut hedelmiä, vaan kukkia. Puoliraakoja hedelmiä ei ollut, ainoastaan aivan kypsiä. Mieleni teki nousta ja maista yhtä lähelläolevaa hedelmää, mutta ajattelin onko se oikein. Istuessani vielä siinä huomioni kiinnittyi johinkin liikkeeseen kaukana. Heti näköni terävöityi ja näin noin km.n päässä ehkä 7 enkeliä. He liitelivat ruohikon läheisyydessä eteenpäin, mutta jalat eivät liikkuneet. Heillä oli eriväriset vaatteet, niinkuin pitkät leningit. Samanmuotoiset kun minullakin oli päällä paitsi niissä oli hieman himmeää väriä. Minun pukuni oli kokaan lumivalkea valovaate. Yhtäkkiä enkelit tulivat suoraan kohti, mutta jäivät noin 300m.n päähän jatkaen liitelyään vasemmalta oikealle. Eräs heistä huomasi minut ja vilkutti minulle kauniisti. Joku toinenkin nosti kättään, muut vain katsoivat ja hymyilivät. Tunsin itseni tervetulleeksi ja hyväksytyksi paikkaan. Enkelit olivat kasvoiltaan hyvin kauniilta ja he olivat kaikki eri näköisiä ja eri persoonia. Heillä oli keskenään hauskaa jatkaessaan matkaansa.
        Kiinnitin huomioni näköni paranemisen lisäksi musiikkiin. Se oli kuin paljojen vetten pauhu, mutta vaimeana. Keskituin siihen ja erotin musiikin ja laulun, Se oli jatkuvaa aaltomaista, soinnukasta ilman rytmiä, aivankyin tuulenpuuskat. Laulu oli ihanan harmoonista ja fantastista, samoin soitto, joka kytkeytyi lauluun täydellisesti. Halusin nousta pystyyn ja kävellä varovasti pyhänpelon tuntuessa eteenpäin. Kun olin pystyssä, niin en ehtinyt ottaa askeltakaan, kun sekunnissa olin omassa vuoteessani aivan siinä kehossa, josta lähdin aikaisemmin alas tunneliin. TÄMÄ ON TOTTA! LUE Johanneksen ilmestys luvut 1, 21 ja 22


    • Kokemus kauan sitten

      Löytyisikö foorumi, jossa voisi kertoa puolueettomasti 15 vuotiaana käynnin rajoilla ,vaikean siihen aikaan kuolemaan johtaneet myrkytystilan aikana. Lääkärit antoivat vain kaksi päivää elinaikaa.
      Olen vanha ihminen, mutta aina se asia jotenkin rassaa.
      Uskonnollista selitystä tai hurmahenkistä ratkomista en kaipaa. Kerrottuani sen silloin äidille, hän sanoi se johtuvan saatanasta.
      Kokemustani en ole kertonut muistaakseni kuin yhdelle henkilölle. Jokaisella se lienee aivan omanlaisensa, mutta silti haluaisi siitä kirjoitella....

    • Oppaani on Gerda
    • Orpotyttö51

      Meidän äiti kuoli ensimmäisen kerran kesällä 2001. Hän oli läheisellä lavalla eläkeläistansseissa. Silloin oli kuuma päivä ja äiti oli kova tanssimaan. Viimeisellä humpalla ennen päätösvalsseja hän oli pudonnut partnerinsa otteesta lattialle. Onneksi tilanne sattui soittolavan edessä. Klarinetinsoittoja oli onneksi ensihoitaja ja hyppäsi lavalta ja otti tilanteen hallintaan ja alkoi paneluelvytyksen. Solisti oli sairaanhoitaja ja alkoi puhaltamisen. Ambulanssi oli tullut vasta noin 20 minuutin kuluttua, mutta nämä urheat auttajat jatkoivat koko ajan, vaikka äitissä ei elonmerkkejä näkynytkään. Viimein ambulanssissa sydän lähti käyntiin. Ajoimme siskoni kanssa heti sairaalaan kuin saimme tiedon. Äiti oli hereillä ja valitti, että rintaan koskee (kylkiluu oli murtunut elvytyksessä). Ensiavun jälkeen hän pääsi hoitohuoneeseen. Kun kävimme häntä katsomassa, kyselin, mitä hän muisti tapahtuneesta. Hän kertoi katselleensa, kuinka naista, jolla oli samanlainen mekko, elvytettiin. Hän oli antanut ohjeita, että 'tuokaa sille vettä' ja kertoi kaverilleen, että tuollee sitä elvytetään. Sitten hän oli ihmetellyt, että mihin hänen laukkunsa jäi. Seuraavana päivänä hän ei enää muistanut koko asiaa. Äiti eli vielä yli kymmenen vuotta tämän jälkeen. Lämmin kiitos ja siunausta auttajille.

    • Hiileri

      70-luvun loppupuolella kävin paljon avantosaunassa. Ajattelin välillä kokeillä lumessa kierimistä ja menin sen jälkeen saunaan. Porukat lauteilta sanoivat, että minulla on koivun roskia selässä. Sanoin, että pitää käydä avannossa huuhtelemassa. Pihalla ei ollut ketään, kun menin avantoon. Yhtäkkiä minulla oli lämmin ja hyvä olo. En tuntenut kylmää ja kellun vain vedessä. Tuli tunne, että voisin jäädä siihen. Sitten minulle tuli hätä 2-vuotiaasta tyttärestäni, että kuka hänestä huolehtii, jos jään tähän. Ajoin kovasti riuhtoa itseäni ylös avannosta. Sain jostain kiinni ja sain itseni ylös. Sydän hakkasi avain valtavasti ja minua pyörrytti. Sain itseni revittyä saunaan. Myöhemmin olen todennut, että elämäni on muuttunut tuon tapahtuman jälkeen. Sain mm. käsillä parantamisen lahjan ja saan viestejä, joita minun pitää välittää eteen päin. Teen myös kaukoparannusta.

    • En ole aiemmin uskonut tällaisiin juttuihin, mutta asenne muuttui täydellisesti eilen. Uskon todella vakaasti käyneeni tuonpuoleisessa. Kokemus oli aivan uskomaton ja haluan siitä kertoa.
      Aamuyöstä olin äitini kertoman mukaan kävellyt ympäriinsä. Olin kaatunut ja puhunut sekavia. Äitini oli shokissa käskenyt minua palaamaan vuoteeseen. Ei ollut ymmärtänyt tehdä muuta. Itselläni ei ole mitään muistikuvaa siitä mitä äitini kertoi.
      Olin ollut väsynyt edeltävänä päivinä ja tuntenut oloni huonoksi kaikin tavoin. Kokemuksessani jouduin tilanteeseen, jossa huono oloni lisääntyi ja tunsin ja todella tiesin, että tämä on kuolemani hetki. Näin mustan ikäänkuin seinän tai verhon kasvojeni edessä. Heti sen toisella puolella olisi kuolema. Kuulin elävien läheisteni puhuva kuolemastani ja aistin heidän tuskan. Siirryin toiselle puolelle, jossa minua oli vastassa tuntemattomia ihmisiä. He ottivat minut mukaansa. Matkan aikana näin ympärilläni kuolleita tuttavia, maisemia lapsuudesta, esineitä. Jotkin asiat vaikuttivat olevan aiempien elämieni muistoja ja jotkin nyt päättymässä olevaan elämään kuuluvia. Näin syntymäni hetken myös aivan selkeästi. Jotkin näkemäni ihmiset jatkoivat tekemässään olevia toimiaan minut nähtyään, eivätkä selvästikään halunneet minun jäävän. Aistin ympärilläni paljon tuskaa, avunhuutoja. Kaikkien kasvoja en nähnyt, mutta he olivat aivan selkäni takana ikäänkuin hakemassa poispääsyä kuolemasta. Toivoivatko minun tuovan heidät mukanani takaisin elämään? Jotenkin palasin takaisin elämään. Kokemus on aivan liian todentuntuinen ollakseen pelkkää unta. Olen täysin vakuuttunut tästä kokemuksesta ja siitä, että kävin kuoleman puolella.
      Toivon muiden kertovan kokemuksia vastaavissa tilanteissa. Enkä ole tätä keksinyt vitsinä täällä kertoakseni ja sitä itsellenikin yritän selittää ja sitä että en ole tullut hulluksi vaan kokemus on aito.

    • Minulla on kuolemanrajakokemus, jonka haluan jakaa. Yli 20 vuotta sitten minut kuristettiin tajuttomaksi ja vietin jonkinasteisessa välitilassa arviolta kahdeksan tuntia. Vasta nelikymppisenä avauduin asiasta psykologille. Hän rohkaisi minua kirjoittamaan, vaan sanoja ei ole. Muutama vuosi sitten opiskellessani muinaistekniikkaa Mynämäellä, menneet tapahtumat sisälläni heräsivät henkiin, aineellinen maailma katosi, johdatti pohjattomaan luontosuhteeseen jota värittää suomalainen shamaani. (Lähde: www.henkivene.fi)
      .

    • SieluIkuinen

      Sukulais tuttava kertoi, kun hän oli joutunut leikkauspöydälle, niin hän kertoi, että hän oli irtautunut kehostaan, katsellut katonrajasta ja nähnyt oman kehonsa, kun kirurgit ja hoitohenkilökunta operoivat hänen kehoaan.
      Ihmisen keho on sielun koti maanpäällisen elämän aikana ja kun keho iän myötä vanhenee, tulee sairauksia ja muita vaivoja, niin keho lopulta pettää ja ihminen kuolee.
      Sielu ei kuole, vaan irtautuu kehosta, kun ihminen kuolee.

    • muki6

      Onko se sitten sillä, että missä kunnossa henki on kuoleman hetkellä, sellainen kohtalo on kuoleman jälkeen?

      • Rukouspalvelija

        Kyllä se niin on. Meidän on tehtävä tässäajassa ratkaisu Jumalan puoleen, jos aiomme Taivaaseen päästä!! Synnin palkka on kuolemas, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa sanoo sana. Meillä on ainoastaan vähän aikaa huutaa elävän Jumalan puolee, että Hänen poikansa Jeesus antaisi ristinkuoleman ja sovintoverensä kautta syntimme anteeksi. Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen, niin että Hän antaa meille syntimme anteeksi ja puhdiustaa meidät kaikesta vääryydestä /38 käännös joh 1kirje 1/9. Me olemme synnin pettämiä ja tarvitsemme vapautusta ja sovitusta, Se on meille valmiina Jeesuksessa, joka istuu voittajana Taivaassa Jumalan oikealla puolella ja on tuleva Tempauksessa hakemaan omansa, joissa on Pyhän-Hengen sinetti. Sinetti tulee uskoon tullessa, jolloin saamme Jumalan Hengen. Synnintekijöillä ei ole perintöosaa Taivaassa. Käänny jonkun saarnaajan tai evankelistan puoleen. Tervetuloa myös Vapaakirkkoon tai vastaavaan. Rukoilen puolestasi!


      • Rukouspalvelija kirjoitti:

        Kyllä se niin on. Meidän on tehtävä tässäajassa ratkaisu Jumalan puoleen, jos aiomme Taivaaseen päästä!! Synnin palkka on kuolemas, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Jeesuksessa Kristuksessa sanoo sana. Meillä on ainoastaan vähän aikaa huutaa elävän Jumalan puolee, että Hänen poikansa Jeesus antaisi ristinkuoleman ja sovintoverensä kautta syntimme anteeksi. Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen, niin että Hän antaa meille syntimme anteeksi ja puhdiustaa meidät kaikesta vääryydestä /38 käännös joh 1kirje 1/9. Me olemme synnin pettämiä ja tarvitsemme vapautusta ja sovitusta, Se on meille valmiina Jeesuksessa, joka istuu voittajana Taivaassa Jumalan oikealla puolella ja on tuleva Tempauksessa hakemaan omansa, joissa on Pyhän-Hengen sinetti. Sinetti tulee uskoon tullessa, jolloin saamme Jumalan Hengen. Synnintekijöillä ei ole perintöosaa Taivaassa. Käänny jonkun saarnaajan tai evankelistan puoleen. Tervetuloa myös Vapaakirkkoon tai vastaavaan. Rukoilen puolestasi!

        Minulla oli taivaskokemus 2-vuotiaana onnettomuuden johdosta. Kävin taivaassa Jeesuksen kanssa ja sain nähdä asioita, joita ei voi sanoin kuvailla. Värit ja musiikki olivat uskomattomia. Rauha ja hyvyys loistivat valon lailla kaikesta. Jopa ruohonkorresta. Taivas oli elävä paikka. Tämä maailma on kuin unikuva siihen verrattuna.


    • Miikaelsetä

      ENKELEITÄ HUONEESSA
      Olin 11v ja kovassa keuhkokuumeessa kotona maalla. Lääke ei auttanut, Olin ollut muutaman tunnin 30-40c lämmössä. Hiki ja kylmyys vaihteli ja hourailin. Yhtäkkiä kuului kova pamaus tai rysäys, katsoin kattoon, luulin lentokoneen tormäävän taloomme. (Silloin venäläisiä pommikoneita kävi läheisellä kentällä ja ne olivat matalalla kylämme kohdalla v.1963) Kattoonb tuli n.60cm pyöreä aukko. Aukosta lähti ylös valoputki, näin n,100m. päässä että siellä putkessa tapahtuu jotain. Hetken kuluttua erotin valkoiset jalanpohjat, jotka tulivat lujaa alas. Se oli n.5v, lapsen kokoinen enkeli, joka asettui huoneeseen jääden ilmaan paikalleen. n.kakdenmetrin korkeuteen. Enkeleitä tuli koajan lisää ja luulin että ne tulevat hakemaan minua, että nyt kuitenkin kuolen kohta. Rukoilin; Rakas Jeesus en halua vielä kotiin, koska olen niin nuori (11v) Enkeleitä tuli 6 tai7. Niista kolme asettui vuoteeni yläpuolelle, lähelle kattoa ja toiset tasaisesti eri puolelle huonetta samalle korkeudelle. Valitettavast, nyt pitää keskeyttää. aika loppui, jatkan tänään päivällä lisää.

      • Miikaelsetä

        ENKELEITÄ HUO......JATKUU
        Kolmella, jotka olivat lähimpämä minua, oli soittimet mukana. Trumpetti, Kitara ja viulu. He alkoivat soittaa, mutta minun korvani oli eri aaltopituudella. Tulin kuitenkin heistä iloisemmaksai. Soitto kesti vain minuutin. Sitten joku niistä toisista polkaisi pari kertaa jaloiillaan ja meni seinää kohden. Oikeasti se meni läpi seinän meidän puutarhaan. Samalla se tuli takaisin toisesta kohtaa. Hänellä oli hauskaa näytöksestään. Toinen enkeli teki samoin, mutta meni ja tuli eri kohdista seinää. Senjälkeen ylhäältä putkesta kuului väkevä komento, mutta samalla hellä ääni. Lapsienkelit tekivät heti lähtöä, mutta jokainen hyvästeli minut vulkuttamalla ja nauramalla. Kun viimeisen valojalanpohjat kiitivät nopeasti ylös, sitten sieltä ylhäältä kuului lapsikuoron laulua. Samanikäisten kun minäkin oli (11) heitä oli varmasan 200. He lauloivat Kautta kärsimysten voittoon Englantia muistuttavalla kielellä kaksi säkeistöä. Lisäksi ne lauloivat neliäänisesti ilman säestystä. Sitten kuului taas se kauhea pamaus, aivankuin iso ukkonen. Putki poistui huoneesta ja kaikki oli ohi.
        Äitini tuli n.5min. jälkeen ulkoa huoneeseen. Hän sanoi heti. Aarno, mitä on tapahtunut, sinun kasvosi loistaa ja täällä on ihmeellinen ilmapiiri? Kerroin asian, äiti oli mielissään ja mittasi kuumeen, Mittari näytti 37.6, eli kuume oli melkein poiossa. Tunnin päästä oli terve ja nousin ylös. Haluat kuulla enkelien ulkonäöstä. Okei, ne olivat niinkuin valolapsia, joiilla oli lanteilla leveä liina, joten niistä ei erottanut sukupuolta. Läpset olivat hyvin kauniita. Joiollakin oli kihara tukka ja ne olivat erinäköisiä kasvoiltaan, mutta vartaloltaan ihan samannäköisiä. Eli koko enkeli oli niinkuin tiivistettyä valoa ja täysin n,5v.n lapsen näköinen. Siivet olivat pienet kaikilla:
        Äitini on nyt Taivaassa iloitsemassa. Tämä on VARMASTI TOTTA!!!


      • Varjellus
        Miikaelsetä kirjoitti:

        ENKELEITÄ HUO......JATKUU
        Kolmella, jotka olivat lähimpämä minua, oli soittimet mukana. Trumpetti, Kitara ja viulu. He alkoivat soittaa, mutta minun korvani oli eri aaltopituudella. Tulin kuitenkin heistä iloisemmaksai. Soitto kesti vain minuutin. Sitten joku niistä toisista polkaisi pari kertaa jaloiillaan ja meni seinää kohden. Oikeasti se meni läpi seinän meidän puutarhaan. Samalla se tuli takaisin toisesta kohtaa. Hänellä oli hauskaa näytöksestään. Toinen enkeli teki samoin, mutta meni ja tuli eri kohdista seinää. Senjälkeen ylhäältä putkesta kuului väkevä komento, mutta samalla hellä ääni. Lapsienkelit tekivät heti lähtöä, mutta jokainen hyvästeli minut vulkuttamalla ja nauramalla. Kun viimeisen valojalanpohjat kiitivät nopeasti ylös, sitten sieltä ylhäältä kuului lapsikuoron laulua. Samanikäisten kun minäkin oli (11) heitä oli varmasan 200. He lauloivat Kautta kärsimysten voittoon Englantia muistuttavalla kielellä kaksi säkeistöä. Lisäksi ne lauloivat neliäänisesti ilman säestystä. Sitten kuului taas se kauhea pamaus, aivankuin iso ukkonen. Putki poistui huoneesta ja kaikki oli ohi.
        Äitini tuli n.5min. jälkeen ulkoa huoneeseen. Hän sanoi heti. Aarno, mitä on tapahtunut, sinun kasvosi loistaa ja täällä on ihmeellinen ilmapiiri? Kerroin asian, äiti oli mielissään ja mittasi kuumeen, Mittari näytti 37.6, eli kuume oli melkein poiossa. Tunnin päästä oli terve ja nousin ylös. Haluat kuulla enkelien ulkonäöstä. Okei, ne olivat niinkuin valolapsia, joiilla oli lanteilla leveä liina, joten niistä ei erottanut sukupuolta. Läpset olivat hyvin kauniita. Joiollakin oli kihara tukka ja ne olivat erinäköisiä kasvoiltaan, mutta vartaloltaan ihan samannäköisiä. Eli koko enkeli oli niinkuin tiivistettyä valoa ja täysin n,5v.n lapsen näköinen. Siivet olivat pienet kaikilla:
        Äitini on nyt Taivaassa iloitsemassa. Tämä on VARMASTI TOTTA!!!

        On kokemusta, näin hyvin kookkaan enkelin! Uskon edelliseen, koska näin ihan valveillaollessani kiiltäväpukuisen panssarienkelin miekka kädessä.
        Sain pakottavan tunteen, että minun on heti lähdettävä asunnostani. Olin vähän peloissani ja tottelin kehoitusta tai käskyä! Käynnistin autoni pihalla. En ehtinyt ajaa kuin n.kolme metriä, kun jarrutin. Portin vasemmallapuolella pihassa oli n. 2.50cm pitkä enkeli joka seisoi minustan. kolmen metrin päässä. Se ei ollut siinä äsken! Enkelillä oli miekka kohotettuna suoraan ylkös. Miekka oli n.1,30cm pitkä. Enkeli katsoi vasemmalle kadulle ja samalla hän vilkaisi minua. Enkelillä oli hurja ilme!! Enkeli katsoi uudestaan vasemmalle, sitten se hävisi! Ymmärsin, että vasemmalla on suuri vaara, joten käänsin oikealle. Olin tunnin poissa, eikä enää ollut mitään vaaraa, vaan olin rauhallinen.
        Myöhemmin menin kaupungille, sieltä tuli eräs kaveri vastaan ja hän kysyi minulta hyvin hätäisenä, että kävikö se ja se mies eilen mun tykönäni. Sanoin, ei käynyt, olin varmaan poissa kotoa! Kaveri sanoi, että se mies oli erehtynyt henkilösta ja oli tullut minua tappamaan! Näin Herra varjelee omansa!


      • Miikaelsetä

        Olkaa hyvä ja kirjoittakaa oma kokemuksenne, koska siitä olisi joillekkin hyötyä!


    • Aammww

      Yksi hyvä kirja on n.10vuoden takaa nimeltä: 90 minuuttia Taivaassa!! Voi lainata kirtjastosta!

    • Anonyymi

      Haemme kuolemanrajakokemuksia lyhytelokuvaan

      Hei, minä olen Ville ja tuotan lyhytelokuvaa When I Was Dead, suom. Kun Olin Kuollut. Keräämme kokemuksia kuolemanrajakokemuksista ympäri maailman ihmisten itsensä kertomana. Lyhytelokuvassa visualisoimme näitä tarinoita animaation keinoin, eli hyödynnämme ainoastaan kokijoiden ääntä – Voit itse nauhoittaa kokemuksesi millä tahansa laitteella, esimerkiksi puhelimella! Ihmisten henkilöllisyyttä ei muutoinkaan tuoda tietoon, ellei toisin yhdessä sovita.

      Tarkoitus on lähestyä aihetta puhtaasti taiteellisesta näkökulmasta ja asianmukaisella vakavuudella. Jos kiinnostuit, lue lisää elokuvan verkkosivuilta osoitteesta: https://www.silentpaprikafilms.com/wiwd
      (in English) ja lähetä meille kokemuksesi, yhteystiedot löytyvät sivujen alalaidasta! Ohjaajamme Henna vastaa mahdollisiin kysymyksiin.

      - Ville / Tuottaja

    • Anonyymi

      Leikkausen aikana lensin ulos kehostani suoraan guruni henkeä kohti ja yhdyin häneen ja samalla kosmiseen tietoisuuteen. Se oli mahtavin kokemus elämässäni. Kysymys ei ole tavanomaisesta kuoleman lähikokemuksesta, koska en ollut vaarassa kuolla. Päädyin tähän tilanteeseen koska pelkäsin kuolemaa ja en oikein uskonut joogien vakuutteluja, että jos meditoi kaksi kertaa päivässä niin kuoltuaan Korkein muistuu automaattisesti mieleen ja sitten menee suoraan kosmista tietoisuutta kohti. Sen jälkeen ihminen joko yhtyy lopullisesti korkeimpaan tietoisuuteen tai sitten syntyy uudelleen.
      Ajattelin kuitenkin, että jos vaikka pelkäisinkin kuoleman hetkellä enkä muistaisi ajatella korkeinta, niin mitä sitten tapahtuisi, joten pyysin gurultani että voisin jotenkin kokea kuoleman. Uskomatonta kyllä, hän sitten vissiin järjesti kokemuksen, koska jouduin tosi surkeaan köyhään sairaalaan, jossa homssuinen lääkäri tuli suorittamaan operaatiota ja pelkäsin ihan oikeasti kuolevani. Olin täydessä paniikissa, kun nukutus tapahtui, mutta syöksyin suoraan guruani kohti...

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Poliisi tutkii murhaa Paltamossa

      Poliisi tutkii Kainuussa sijaitsevassa Paltamon kunnassa epäiltyä henkirikosta, joka on tapahtunut viime viikon perjanta
      Paltamo
      44
      5269
    2. Jos me voitais puhua

      Jos me voitais puhua tästä, mä sanoisin, että se on vaan tunne ja se menee ohi. Sun ei tarvitse jännittää mua. Mä kyllä
      Ihastuminen
      24
      3450
    3. Jenna meni seksilakkoon

      "Olen oppinut ja elän itse siinä uskossa, että feministiset arvot omaava mies on tosi marginaali. Todennäköisyys, että t
      Maailman menoa
      299
      2850
    4. Jere, 23, ja Aliisa, 20, aloittavat aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla: "Vaikka mä käytän..."

      Jere, 23, ja Aliisa, 20, ovat pariskunta, joka aloittaa aamunsa Subutexilla tai rauhoittavilla. Jere on ollut koko aikui
      Maailman menoa
      57
      2672
    5. Mikä sinua ja

      kaivattuasi yhdistää ?
      Ikävä
      172
      2338
    6. On ikävä sua

      Koko ajan
      Ikävä
      25
      2137
    7. Aku Hirviniemi tekee paluun televisioon Aiemmin hyllytetty ohjelma nähdään nyt tv:ssä.

      Hmmm.....Miksi? Onko asiaton käytös nyt yht´äkkiä painettu villaisella ja unohdettu? Kaiken sitä nykyään saakin anteeksi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      127
      1889
    8. Vielä kerran.

      Muista että olet ihan itse aloittanut tämän. En ei silti sinua syyllistä tai muutenkaan koskaan tule mainitsemaan tästä
      Ikävä
      366
      1855
    9. Vain yksi elämä

      Jonka haluaisin jakaa sinun kanssasi. Universumi heitti noppaa ja teki huonon pilan, antoi minun tavata sinut ja rakastu
      Ikävä
      88
      1771
    10. M nainen tiedätkö mitä

      Rovaniemellä sataa nyt lunta, just nyt kun lähden pohjoiseen. Älä ota mitään paineita tästä mun ihastumisesta sinuun, ti
      Ikävä
      16
      1391
    Aihe