niin,.. oli syksyinen lauantai. lähdin tyttöni kanssa kaupungille kävelylle. kuljimme käsi kädessä pitkin katuja ja katselimme näyteikkunoita. juttelimme niitä näitä. aikamme kierreltyämme., tyttöni olisi jo halunnut lähteä kotiin, mutta sanoin hänelle, että kävellään vielä hieman. vaivihkaa ohjasin kuluni kohti kaupunkimme kirkkoa. kävellessämme käsi kädessä ylös kirkon rappuja , alkoi hieman sataa. kiersimme kirkon pääovien eteen. pienestä sateesta piittaamatta katselimme korkeuksiin aina kirkontornin huipulle asti. miten hienolta ja uljaalta ja vahvalta tuo kirkkomme vaikuttikaan seistessään tuossa kalliolla, jossa se on niin monet ihmiset saanut tunteiden valtaan. se sai meidätkin. katsoin tyttöäni ja polvistuin siihen kirkon rappusille. otin häntä molemmista käsistä kiinni ja katsoin häntä kokoajan silmiin ja sanoin. rakas,.. olemme tunteneet toisemme,.. päivää. silloin kun näin sinut ensimmäisen kerran siellä,.. olin jo silloin täysin sydämeni menettänyt sinulle. vaikka en olekaan tuntenut sinua vielä kauempaa, niin tiedän, että haluan viettää kanssasi koko loppuelämäni. olen varma tunteistani sinua kohtaan. haluaisin illan tullen nähdä sut vierelläni ja tuudittaa sut uniin kauniinpiin ja haluaisin joka aamu herättää sut suukoin uuteen aamuun. kun olin lausunut näin, niin samalla olin ottanut taskustani sormusrasian, jonka avaten ojensin tytölleni pomppivin sydämin, sanoen, rakas,.. menetkö naimisiin kanssani?? samassa kun olin tuon sanonut, niin kirkonkellot löivät kaksitoista. tyttöni nosti minut ylös rappusilta ja itki. hän otti sormusrasian ja katsoi sitä. halattiin ja itkettiin kai kumpikin. tyttöni sulki rasian ja laittoi sen taskuuni sanoen, ei ole vielä sen aika. eli se siitä. joskus onnistuu joskus ei. joo,.. ei olla yhessä enää,..luulin löytäneeni jotakin ihmeellistä. tai minä tunsin löytäväni, mutta tunne ei ollutkaan molemminpuolinen.
ei aina onnistu,..
steni11
4956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eli kertoiko mitään syytä,vai tuliko ero sen takia kun ei suostunut???
Sanoiko edes harkitsevansa.....
Minä annoin aikanaan pakit mun nykyiselle miehelleni,syynä oli se että pelkäsin (mitä jos en olisikaan ollut miehelleni se "oikea" tms) jatkoimme yhdessä oloa ja kun ns.varmistui mullekin ihan varmaksi niin vaihdettiin ne kihlat.Eli joskus on ihan hyvä että miettii ja varmistua,siis ihan kaikesta.Itse halusin olla ainakin IHAN varma,kun oli niin monesti saanut sen petetyn osan ... kyllä se sinäkin varmasti kumppanin löydät rinnallesi joka raakastaa sinua yhtä paljon kun sinä sitä,älä turhaan kiirehdi
niin no,.. kaikki oli kuulemma täydellistä, mutta hän ei ollut kuitenkaan ihan varma vielä omista tunteistaan. ei ollut aika. no kysyin uudemmin muutaman kuukauden päästä, eikä taaskaan ollut aika. taas kysyin vähän ajan päästä ja taas sama vastaus. hänelle oli vaikeaa päättää ollakko kanssani vai ei. lopulta huomasin, että en ollutkaan hänen elämässään kovin korkealla. me erottiin mutta ihan sovussa. voi olla, että hätäilin liikaa tai sitten jos takerruin häneen liikaa. en tiedä, mutta sen tiedän, että rakastin tuota tyttöä aidosti. ehkä kuitenkin sittenkin liikaa,..
Uskomattoman hieno tarina ilman arvoistaan päätöstä. Harmi että teidän juttu ei onnistunut sillä noin fantastinen kosinta olisi pitänyt palkita oikealla vastauksella. Luulis että kelpais naiselle kuin naiselle.
Tsemppiä! Kyllä löydät vielä arvoisesi kumppanin!
Kaunista.. silti surullista. Yritä jaksaa.:)