Onko kellään sama juttu, että vieraiden ihmisten seurassa ei millään keksi sanottavaa? Yksinkertaisenkaan kysymykseen ei osaa vastata kunnolla, korkeintaan jotain lyhyesti.
Tunnen itseni melko sanavalmiiksikin niiden harvojen kanssa, joiden seurassa uskallan olla täysillä oma itseni. Mutta jonkun vieraamman seurassa tuntuu, että ajatus ei vain kulje ja ei osaa sanoa mitään!
Tai sitten sanoo jotain erittäin tyhmää ja noloa, tai erittäin hiljaa ja epäselvästi. Toinen vain sanoo: "Niin." "Joo."
Tekisi mieli huutaa: "Et sinä voinut saada selvää mitä sanoin kun tuskin itsekään sain selvää!!"
Tietty kynnys (onneksi) estää kuitenkin sanomasta noin.
Kysymys: "Mitä kuuluu?" On kaikista vaikein minulle vieraan ihmisen esittämänä. Tuntuu, että siihen pitäisi osata vastata jotain nokkelaa, tai kertoa mitä on tullut vähän ajan sisällä tehtyä. Pelkkä "Hyvää" tai "ei mitään erikoista" ei riitä, koska sitten aletaan tivata tarkemmin.
Mitä jos ei sitä paitsi ole tehnyt vähään aikaan mitään? Ollut kotona ja räkinyt katoon. Mitäs kerrottavaa siinä on?
Tunnen itseni melko sanavalmiiksikin niiden harvojen kanssa, joiden seurassa uskallan olla täysillä oma itseni. Mutta jonkun vieraamman seurassa tuntuu, että ajatus ei vain kulje ja ei osaa sanoa mitään!
Tai sitten sanoo jotain erittäin tyhmää ja noloa, tai erittäin hiljaa ja epäselvästi. Toinen vain sanoo: "Niin." "Joo."
Tekisi mieli huutaa: "Et sinä voinut saada selvää mitä sanoin kun tuskin itsekään sain selvää!!"
Tietty kynnys (onneksi) estää kuitenkin sanomasta noin.
Kysymys: "Mitä kuuluu?" On kaikista vaikein minulle vieraan ihmisen esittämänä. Tuntuu, että siihen pitäisi osata vastata jotain nokkelaa, tai kertoa mitä on tullut vähän ajan sisällä tehtyä. Pelkkä "Hyvää" tai "ei mitään erikoista" ei riitä, koska sitten aletaan tivata tarkemmin.
Mitä jos ei sitä paitsi ole tehnyt vähään aikaan mitään? Ollut kotona ja räkinyt katoon. Mitäs kerrottavaa siinä on?
Vastaukset 5
Vanhimmat
-ääniä! ÄÄÄÄÄÄNIÄÄÄÄÄ! AAH LOPETTAKAA!! OLKAA HILJAA!!
:D
Ite en ja oikee mitää sanaa suustni saa "uusien tuttavuuksien" seurassa. Yleensä vastaan tuohon mitä kuuluu kysymyksee iha hyvää. Ei mitää kummempaa, eikä ketää oo mitää siit tivannu enempää. Tai jos hiukka vitsikäs haluu/uskaltaa olla ni sanoo et kaikki mitä puhutaa...=)
Mullon hyvin pitkälti sama ongelma. Mulle tulee mieleen aina nokkelia vastauksia (tai kysymyksiä?), joita itse pidän nokkelina hetken. Mut sit tulee aina jokin "este" jonka takia mun olis turha sanoa asiaani vaikka oikeasti ihminen kiinnostaakin.
Ihan hyvin voi itse kysyä saman asian toiselta, jollain tapaa. "Asut siis hotellissa nyt täällä, vai?" "Joo... parisen viikkoa, ja sit menen takas kotiin ja kouluun. Öh, entä sä? Asut täällä päin muutenkin vai vaan visiitillä?"
Ei ton luulis olevan vaikeeta, mut on se silti. :/
Hiukka säälittää kun uudet tuttavuudet on hirveän mukavia muttei itse uskalla sitten lähestyä niitä.
Saleen ne puree ja tappaa sut nurkan takana, mitäs muutakaan ne vois keksiä? Eihän niiden kaa nyt kahviakaan voi juoda. :
vieraille,että olen ujo ja sanoton! Keksin sen pari vuotta sitten ja nyt osaa jokseenkin jutella kenen kanssa vaan. Mutt en pälpätä liikoja.
Tuo alkuperäisen viesi kuulostaa NIIN tutulta. Tuntuu, että aivot vaan yksinkertasesti lakka toimimasta vähänkin vieraampien seurassa. Tuota edellisen viestijän neuvoa en varmaan tuu kokeilemaan lähiaikoina. Että sanoisin suoraan olevani ujo, ajatuskin kauhistuttaa. Tässä vasta tätini kysyi pienessä sievässä, olenko ujo. Sisältä menin paniikkiin, ja vastasin jotain tyliin "jaa-a, empäs tiedä." Että semmosta.=)