Onhan se vähän kumma miten jämähtää johonkin, eikä siitä pääse eroon. Jo pienen ikuisuuden olemme olleet erossa ja tässä välissä on ehtinyt olla muitakin. Eipä tietenkään kovin vakavasti otettavia, heidät olen jo unohtanut, ainakin melkein.
Tiedän, että se toinen osapuolikin ikävöi ja ehkä katuukin suhteen lopettamista. Mutta tiedän myös ettei hän ollut onnellinen suhteessa eli takaisin ei kuitenkaan ole palaamista. Monesti mietin, onko elämällä enää mitään tarkoitusta. Varmaankaan ei. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että voisin vaikka alkaa kokoaikaiseksi alkoholistiksi - hyvää vauhtia siihen suuntaa olen jo menossa. Hieman kyllä alkoi epäilyttää kun törmäsin pariin dokuun... Jospa sitten vain sivistyneesti otan jatkossakin vain viikonloppuisin ja iltaisin, oli nimittäin sen verran säälittäviä tapauksia (ja toinen heistä vieläpä koulukaverini).
Mutta nyt nukkumaan, luultavasti näen exästä taas unta, koko illan olen häntä ajatellut...
Tiedän, että se toinen osapuolikin ikävöi ja ehkä katuukin suhteen lopettamista. Mutta tiedän myös ettei hän ollut onnellinen suhteessa eli takaisin ei kuitenkaan ole palaamista. Monesti mietin, onko elämällä enää mitään tarkoitusta. Varmaankaan ei. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että voisin vaikka alkaa kokoaikaiseksi alkoholistiksi - hyvää vauhtia siihen suuntaa olen jo menossa. Hieman kyllä alkoi epäilyttää kun törmäsin pariin dokuun... Jospa sitten vain sivistyneesti otan jatkossakin vain viikonloppuisin ja iltaisin, oli nimittäin sen verran säälittäviä tapauksia (ja toinen heistä vieläpä koulukaverini).
Mutta nyt nukkumaan, luultavasti näen exästä taas unta, koko illan olen häntä ajatellut...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän tunteen. hoen itelleni, että pitäisi olla jo mennyt eteenpäin, mutta kun ei tunnu tuo pää eikä sydän kumpikaan uskovan. ja vaikka tää ei oo eka ero, niin silti se tuntuu ihan uudenlaiselta. Tää aikuisena ihmisenä fiksusti eroaminen on jotenkin eri asia kun ennemmin.ja ne tunteetkin oli ja on eri syvyisiä. kaippa se tästä. hyvinhän sitä jo liikkuu paikasta toiseen ja pitää hauskaakin, mutta takaraivossa se on koko ajan. missä ikinä kulkee. koitappa siinä nyt sitte vakuuttaa että elämä on jatkunu.
ja sit toinen erikoinen juttu minkä varmaan moni täällä palstoilla oleva tunnistaa. just tuo sun kirjotukses sopis mun exän kirjotukseksi ja herättää niitä tunteita edelleen. sitä ikävöi, sitä kaipaa, vaikka tietää että yhdessä oltais kenties tehty toisemme hulluiksi vielä. mutta oltas silti tultu yhdessä siihen tilaan. järki ohoi. en saa sitä kiinni. tsemppiä sulle!
Taas ikävissäni 15.7.2006 00:56................