Menin viime viikonloppuna yöiseen metsään kesämökilläne herättyäni yöllä. Ajattelin voittaa pelkoni. Eniten koko maailmassa pelkäsin mennä yöllä pimeään metsään. Voitin pelkoni; vedin kengät vaan jalkaan ja aroin askelin vapisin kävellessäni synkkään metsän siimekseen. Kännykän unohdin ottaa. Käveltyäni jonkinaikaa metsä alkoi tuntua jopa valoisalta. Katselin hysteerisenä ympärilleni kauas pimeyteen, kuin siellä odottaisi jokin vaara.
Pelkoni katosi pikkuhiljaa ja päätin palata takaisin nukkumaan muiden seuraan. Ensin hätäännyin kun en enää tiennyt missä olen. Olin eksynyt. Suljin silmäni hätääntyneenä ja päätin tehdä typerän tempun (mutta se toimi), aloin pyöriä ympyrää ja pysähdyttyäni nappasin minua lähinnä olevan kiven maasta. Avasin silmäni. Päätäni huimasi ja kaikki tuntui heiluvan. Lähdin kävelemään huojuen kiven osoittamaan suuntaan ja lopulta... ihme kyllä, palasin takaisin kesämökin pihalle. Painuin iloisena takaisin nukkumaan lämpimään sänkyyni patikoituani n. tunnin pimeässä korvessa.
Koitti aamu, herättyäni kaikki olivat jo aamupalalla ja hoipertelin hieman tokkurassa pöydän ääreen ja otin hetken päästä viimeöisen tapahtuman esiin. Kukaan ei minua uskonut! Väittivät minun nähneen unta, mutta raapaisuhaava, jonka olin eräästä kuusen rungosta saanut todisti tapahtuman todelliseksi. Porukka siihen vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi: "aha..." Ja jatkoi syömistä.
Sitten kuului koputusta ovelta. Eräs naapurin mökin omistaja tuli käymään ja kertoi nähneensä kännisen puliukon juoksentelevan ja kompuroivan metsässä kolmen aikaan yöllä xD. Ensin luuli tätä otusta joksikin pedoksi! o_O
Kaikkien katseet kääntyivät minuun päin. Mökkinaapurinkin katse muiden perässä. Sitten kaikki tuijottivat taas isääni ja mökkinaapuriani kohti. Isäni vastasi: "Nojooh... öhh.. kaiken näkösiä juoppoja sitä nykyaikana kulkee, mutta vielä että metsässä!"
Mökkinaapurimme poistuttua kaikki alkoivat hihitellä ja nauraa.
Tässä siis muistelmani viime viikonlopulta, enkä voi ihan suositella tätä temppua tätä temppua ;D.
---
(Tässä muuten vitsikäs kuva niille, jotka pelkäävät raiskaajia...
http://www.kolumbus.fi/markku.makela/Kuvat/turvakoira.jpg)
---
Ja kuten otsikko kysyy; "Pelkäätkö pimeää? Miksi?"
Voitte vastata tähän jos haluatte, haluaisin vain tietää mikä pimeässä oikein ihmisiä niin pelottaa. Itse en tähän tiedä vastausta ja siksi yritinkin löytää vastauksen menemällä kohtaamaan pelkoni, mutta turhaan. Tulokseksi sain, että olen itse aiheuttanut pelkoni synnyttämällä ajatuksia päässäni. Voitin pelkoni, mutta kysymys kaikuu silti päässäni.
Pelkoni katosi pikkuhiljaa ja päätin palata takaisin nukkumaan muiden seuraan. Ensin hätäännyin kun en enää tiennyt missä olen. Olin eksynyt. Suljin silmäni hätääntyneenä ja päätin tehdä typerän tempun (mutta se toimi), aloin pyöriä ympyrää ja pysähdyttyäni nappasin minua lähinnä olevan kiven maasta. Avasin silmäni. Päätäni huimasi ja kaikki tuntui heiluvan. Lähdin kävelemään huojuen kiven osoittamaan suuntaan ja lopulta... ihme kyllä, palasin takaisin kesämökin pihalle. Painuin iloisena takaisin nukkumaan lämpimään sänkyyni patikoituani n. tunnin pimeässä korvessa.
Koitti aamu, herättyäni kaikki olivat jo aamupalalla ja hoipertelin hieman tokkurassa pöydän ääreen ja otin hetken päästä viimeöisen tapahtuman esiin. Kukaan ei minua uskonut! Väittivät minun nähneen unta, mutta raapaisuhaava, jonka olin eräästä kuusen rungosta saanut todisti tapahtuman todelliseksi. Porukka siihen vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi: "aha..." Ja jatkoi syömistä.
Sitten kuului koputusta ovelta. Eräs naapurin mökin omistaja tuli käymään ja kertoi nähneensä kännisen puliukon juoksentelevan ja kompuroivan metsässä kolmen aikaan yöllä xD. Ensin luuli tätä otusta joksikin pedoksi! o_O
Kaikkien katseet kääntyivät minuun päin. Mökkinaapurinkin katse muiden perässä. Sitten kaikki tuijottivat taas isääni ja mökkinaapuriani kohti. Isäni vastasi: "Nojooh... öhh.. kaiken näkösiä juoppoja sitä nykyaikana kulkee, mutta vielä että metsässä!"
Mökkinaapurimme poistuttua kaikki alkoivat hihitellä ja nauraa.
Tässä siis muistelmani viime viikonlopulta, enkä voi ihan suositella tätä temppua tätä temppua ;D.
---
(Tässä muuten vitsikäs kuva niille, jotka pelkäävät raiskaajia...
http://www.kolumbus.fi/markku.makela/Kuvat/turvakoira.jpg)
---
Ja kuten otsikko kysyy; "Pelkäätkö pimeää? Miksi?"
Voitte vastata tähän jos haluatte, haluaisin vain tietää mikä pimeässä oikein ihmisiä niin pelottaa. Itse en tähän tiedä vastausta ja siksi yritinkin löytää vastauksen menemällä kohtaamaan pelkoni, mutta turhaan. Tulokseksi sain, että olen itse aiheuttanut pelkoni synnyttämällä ajatuksia päässäni. Voitin pelkoni, mutta kysymys kaikuu silti päässäni.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Asun hautausmaan lähellä vanhassa omakotitalossa ja lapsesta lähtien olen kuullut tarinoita kuinka hautausmaalla kummittelee yöllä
Joku kuollut muka nousee yöllä haudasta ja lähtee hiiviskelemään hautausmaan ulkopuolelle
En uskonut tarinoihin ja päätin todistaa sen olemalla viikon ajan yöt hautausmaalla
Jo toisena yönä havahduin makuupussissani outoon ääneen kuin maata oli viskelty jossakin lähellä
Nousin ylös ja lähdin äänen suuntaan ja mitä näinkään:eräästä haudasta nousi mustunut miehen ruumis josta roikkui mätiä ihonriekaleita ja hampaat näkyivät irvokkaasti kokonaan pois mädänneiden huulien välistä
Elävä ruumis lähti kulkemaan hautausmaan porttia kohden ja silloin mieleeni välähti pelko,että se voi mennä hiiviskelemään kotini ympärille ja kurkkia ikkunoista sisään ja pelästyttää sisällä olijat
Näin lähellä lapion puuta vasten ja tempasin sen käteeni ja ensimmäinen iskuni irrotti ruumiilta pään ja jatkoin iskemistä kunnes ruumis oli pieninä palasina edessäni
Kannoin lapiolla palaset hautaan ja lapioin haudan kiinni ja yritin siistiä haudan ennalleen.
En tietenkään kertonut kenellekään yön tapahtumista koska kukaan ei olisi niitä uskonut ja minua olisi alettu pitää hulluna
Aina kun käyn hautausmaalla tai kuljen sen ohi tuon yön tapahtumat palautuvat mieleeni selkeinä kuin katsoisi kauhuelokuvaa aina uudestaan
heikompi olisi seonnut täysin tuollaisesta kauhukokemuksesta
Mutta viisaampi olisi tarkistanut lääkityksen tarvetta.
kun en ole kertonut lähimmille omaisillenikaan mitään tuon yön tapahtumista hautausmaalla
Hekin olisivat pitäneet minua hulluna
Anonyyminä uskallan tässä kertoa mitä koin
No ootpahan sinä sitten ihan fiksu kun tuommoisen päätöksen teit, ettet nimeäsi tänne laita. Ennenkuulumatonta tällä palstalla. Sen sijaan omaisille voisit kertoo kun ei siinä mitään pahaa ole. Eihän ihminen itsellensä mitään voi ja hullu sanaa sairaasta ihmisestä käyttää nykyään vaan idiootit. Kerropa ommaisille niin saat ehkä lääkkeet joilla katoaa vaaleanpunaiset ja lentävät elefantitkin pihapiiristä.
minua ei kukaan ole koskaan sanonut hulluksi.Olen henkisesti täysin terveen ihmisen maineessa ja en
aio sitä mainetta tuhota kertomalla jollekin ihmiselle mitä näin ja koin hautausmaalla
Kukaan ei uskoisi minua ja en voi mitenkään todistaa mitä näin ja koin
Tietenkin olet siinä kulissimaineessa missä olet jos et ole näyttänyt oikeita kynsiäsi. hehheh.
Ja voit sinä ainakin osittain todistaa tuon jutun. Tai et todistaa mutta jos kerrot omaisillesi niin vakuuttuisivat pari prossaa helpommin jos kaivaisit sen haudan auki ja näyttäisit palaset heille.
en tiedä enää sen tarkkaa sijaintia koska sitä paikkaa on myllätty ja muutettu jälkeenpäin
Haudan mies oli kuollut hämäräperäisesti hukkumalla ja epäiltiin murhaa mutta näyttöä siitä ei saatu
Hautaa ei kukaan hoitanut ja sitä ei enää ole
No niinpä tietysti. Jotain tälläistä veikkasin jo itsekin.
Siis pelkään minäkin hautausmaita YÖLLÄ yli kaiken, mutta tuo stoori ei oikein kolahda...
Hei eiks tullu aika vänskät stepsit tohon hei.
Hei eiks oo aika vänskää hei?
No on tosi hyvät. Ei ainakaa pimiässä kannata tuollasia kävellä... ;D
No voi vietävä, vetelä paska! Mä väänsin mämmit lahkeeseen ku säikähin omaa peilikuvaa pimeessä!!!
Ejilen olimma kusella takapihanvintillä ja hyppäsimme laitumelta puun latvaan ja kiskoimme sen juurineen päivineen irti porkkanamaasta potkien hevosta turpaan ja konepeltiin. Eihän siinä auttanut kuin vaihtaa öljyt ja ladata 5 teraa waree kovolle ja tökätä se lannottimeen kii. Ooppelin rotisko simahti kesken huvipursiajelun ja työnsin suohon koko helevetin ooppelin!
-Tätä kaikkea pimeän pelko aiheutta mulle. Harhailua!!
moi
Pimeänpelon voi selittää ihan tieteelläkin. Koska ihmesen näkökyky on niin rajoittunut, ei ihminen näe vaaroja pimeällä yhtä hyvin kuin valoisalla. Koska ihmiset ovat päiväeläimiä, emme ole tottuneet yön ääniin ja ilmiöihin.
Minä itse olen aina pelännyt jossain määrin pimeää. Tai oikeastaan pelkään yksinoloa, pimeällä vain enemmän kuin valoisalla. Se on se klassinen "se jokin" siellä ympärillämme, mitä minä pelkään ollessani yksin, kun ei ole laumaa suojana.
Tuntuu hassulta olla näin riippuvainen muista ihmisistä, sillä enimmäkseen olen erakkoluonne. Tai toisaalta en. Olen erakko vain koska ympärilläni ei ole ihmisiä, jotka jakaisivat aatteeni.
Mutta siis. Minä pelkään. En tiedä miksi, kai se on joku vaisto.
Ainoa aika, jolloin en pelkää yksinoloa, on aamu. Siksipä herään viiden ja seitsemän välillä, menen ulos paljain varpain kasteiseen metsään, haistelen aamun tuoksua ja kuuntelen linnun laulua. Herätyskelloa en herätykseksi kaipaa, sillä aurinko se aina kiipeä ikkunastani sisään ja aukaisee silmäni. Siitä kiitos hänelle.
Olen aina pelännyt. Lisäksi pelkään ukkosta, ahtaita ja korkeita paikkoja, tuhatjalkaisia, vanhoja miehiä, hevareita... Silti nään joka yö mukavia unia.
Pelko on todellakin vaistoa; vietti haluta pysyä hengissä.
Pimeässä näkymättömät vaarat ovat uhka ihmiselle, koska ihminen menettää hallinnan. Pelot johtuvat siitä, että ihminen haluaa välttää joutumasta tilanteeseen jossa itse ei hallitse tilannetta, vaan on muiden/jonkin muun armoilla. Yksinkertaisesti esimerkiksi pelko eläimiä kohtaan johtuu siitä, että eläin ei ole ihmisen hallittavissa, vaan toimii niinkuin itse haluaa, pelko korkeita paikkoja kohtaan johtuu siitä, että jos pohja lähtee alta sitä putoaa alaspäin, vaikkei itse haluaisikaan, pimeää pelätään, koska pimeässä olevat jutut tulevat hallitsemattomina, koska niitä ei etukäteen nähdä ja osata varautua, pelko sairauksista johtuu siitä, että sairautta ei pysty itse hallitsemaan, sillä on "oma tahto", kuolemanpelko koska kukaan ei tiedä mitä sitten tapahtuu, joten ei osaa varautua...
Kaikki tuo siis tähtää siihen, että pysytään hengissä. Oma henki on aina turvallisimmissa käsissä kun se on omissa käsissä (tilanne hallinnassa), eikä jonkin vieraan tai ulkopuolisen armoilla.
Hyvä kirjoitus, kiitos. Jokaisella meistä on "pimeä puoli". Syvä alitajunta jonka "arkitajunta" pitää kurissa. Arjen touhut ja kiireet estävät alitajunnan esiintulon. Pimeässä ihminen ei voi tehdä mitään. Tämä toimettomuus ja arjen kiinnekohtien katoaminen antaa alitajunnalle tilaisuuden nousta esiin. Syvät pelot valtaavat mielen. "Se jokin" on oma alitajuntamme, joka saavuttaa meitä. Itse olin nuorena hyvin pelokas. Jokin voima kuitenkin veti minua metsiin. Ajan myötä kävin yhä rohkeammaksi, ja nyt vaellan metsiä ja tuntureita päiväkausia ympäri vuoden. Kokonaan pelosta ei pääse, se on ihan hyvä asia. Kunnioitus luontoa kohtaan pitää säilyttää.
pelkäät hevareita? :D ei me pahoja olla :)
Niinpä.. ei me pahoja olla... itseänikin tuntemattomat pelkää, koska olen rajunnäköinen ja aika goljatti, joka ei yhtään tilannetta "helpota" :D
Saatanpi olla rajunnäkönen pahis, joka mättäsee turpaan, jos oot väärässä paikassa väärään aikaan, mutta ulkokuori voi pettää.. oikeasti en tekisi pahaa kärpäsellekään, ellei se kävisi ensin kimppuun.. :D Rock, Rauha ja Rakkaus! \,,/
Se johtuu siitä kun se on sellanen tuntematon juttu. Pimeässä ei nää oikein mitään ja siinä tuntee itsensä suojattomammaksi. Sitten on tietysti sadut ja kaikki nämä, että pimeässä tulee kaikkia mörköjä sun muita niin vaikka näitä ei sillain pelkääkään eikä usko niin silti on voinu jäädä lapsuudesta takaraivoon sellanen pimeän pelko niistä.
Ja varmaan se on myös geeneissäkin. Jotkut esi-isämme joutui kuitenkin olemaan varuillaan öisien petojen varalta.
Pelot on kuitenkin voitettavissa ja ne monesti perustaa ennakkoluuloihin jne. Että kun pelkonsa kohtaa niin huomaa ettei siinä olekaan mitään pelättävää.
Noku seonniiku semmone jutska hei et mä vaa pelkää enkä tiiä et miks näin hei.
Tässä eräs pelottava tosiasia, jota en ollut uskovinani todeksi. Ensin luulin sitä vain vitsiksi, mutta siitä tulikin totta!
Tässä linkki jutun alkulähteille:
www.osataan.tk
joskus tosi vaikeaa saada unen päästä kinni kun metsät humisevat yön pimeydessä ja mielessä vaan pyörii että tuolla joku metsästäjän haamu varmaan vaeltaa Kirves olallaan. No ei mut mulle on tullu tää siitä, että mä kerran olin näkevinäni yöllä jotain hohtoa metsässä, kaukana. Kuin jokin hahmo. Ajattelin että varmaan jokin kuun heijastama valonsäde. Sitten kun katsoin hetken päästä uudestaan... pystyin jo erottamaan sen... se oli ihmisen muotoinen kalpean värinen, vaalea, risa vaatteinen. Kuin metsästäjän raato, jonka ovat sudet/karhut raadelleet kuoliaaksi.
Olin oikeasti saada sydänkohtauksen kun sen näin ja vielä huomasin sen tuijottavan ikkunani suuntaan, sätkähdin suunnattomasti. Tönäsin veljeä hereille mutta tämä ei herännyt. Mumisi vain ja minä vielä ajattelin että kerran vilkaisen sinne... kurkotin ikkunasta hiukan ja siellä se vielä oli, sen hahmo hulmusi tuulessa ja se osoitti kädellään minua kohti.
Ajattelin, että tämä ei voi olla näkyä, niin todelliselta se näyttää. Juoksin puolipukeissa alakertaan herättämään isän ja äidin ja he kuuntelivat juttuni ja sitten tulivat keittiön ikkunasta katsomaan kanssani; siellä se yhä oli... mutta... se olikin vain meidän vaalea peitelakana joka oli kuivumassa takapihalla. Sitten kun olin päässyt takaisin nukkumaan. Kurkotin vielä viimeisen kerran ikkunasta jo helpottuneempana. Siellä se yhä oli. Sen hahmo kohotti kättänsä ja kuin salaman iskusta. kuului kova karjahdus ja se sai minut ulvomaan tuskasta. Isä ja äiti juoksivat huoneeseeni ja velikin heräsi. He kysyivät että mitä ihmettä minä huudan. Olin aivan hiljaa ja osoitin ikkunalle. Isäni sanoi: "vieläkö sinä siitä perkaleen lakanta..." Hänkin tuijotti ulos, he kaikki tuijottivat ulos, minä tuijotin heitä. Minä nukahdin.