Hei! Olen yksinhuoltaja äiti ja minulla on 12 vuotias tytär. Meillä on myös 7kk vanha villakoiran pentu ja nyt tyttäreni haluaisi toisen koiran. Hän ei olisi hankkimassa koiraa heti, vaan ehkä ensi kesänä. Itse en ole kovinkaan paljon koiraihminen, mutta tiedän, että koirat tulisi hoidettua. Ei minun ole tarvinnut hoitaa sitä ollenkaan tähän mennessä!
Tämä toinen koira-idea ei johdu siitä, että tyttäreni olisi kyllästynyt!
Asumme tilavassa rivitalossa ja kesäisin maalla, joten mitä olette mieltä, kannattaisiko minun luvata, onhan hän kerännyt itse rahatkin, peräti 700€!
Tämä toinen koira-idea ei johdu siitä, että tyttäreni olisi kyllästynyt!
Asumme tilavassa rivitalossa ja kesäisin maalla, joten mitä olette mieltä, kannattaisiko minun luvata, onhan hän kerännyt itse rahatkin, peräti 700€!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hei
jos tyttärenne todellakin osaa huolehtia kahdesta koirasta kerrallaan niin aivan hyvin voitte hankkia toisen koiran.Ja rahatkin teillä on jo koossa niin mikäs sen toisen koiran oton estää?
Jos on uros niin kannattaa toisen koiran olla vanhempi että ei tule johtajuudesta kinaa!Jos on narttu niin silloin jo uusi tulokas tietää että vanhempi on johtaja!!
En hirvesti noista koira-asioista tiedä, mutta narttu meillä kuitenkin on.
Siis oletko sitä mieltä, että voisimme hankkia toisen koiran ehkä ensi kesänä??
Nyt kun kerran vauhtiin pääsin, niin ajattelin samalla kysellä vähän muutakin...
Olen järjestyksen ihminen ja en pidä siitä, että koirat melskaavat koko ajan ympäri taloa ja ryttäävät matot ym. Siksi kysyisinkin, että miten luulette käyvän, jos vuoden ikäiselle nartulle ottaa saman rotuisen narttu pennut kaveriksi?? Vai olisiko mielestänne järkevämpää ottaa uros pentu ja sitten kanstroida se?
En tietenkään oleta, että koirat ovat kuin suola patsaita, mutta tarkoitin nyt suurinta osaa päivästä. Toki na saavat aina pikku spurtteja ottaa!
Mitä lähempänä pennut ovat iältään toisiaan sitä enemmän ne tietysti leikkivät. Ja tuskin kuulevatkaan jos niitä komennetaan. Sillä ei ole merkitystä onko uusi koira narttu vai uros. Pennut leikkivät aina.
Sukupuolilla voi olla merkitystä, mutta enemmän merkitystä on koiran luonteella. Ja sehän selviää vasta sitten kun koira on jo vähän vanhempi.
Eikä koirien tarvitse sisällä riehua. Ne voi opettaa, että ulkona riehutaan ja sisällä ollaan vähän rauhallisemmin. Sisällä voi harjoitttaa vaikka aivonystyröitä.
Toista koiraa nimittäin. Mikä sen parempi hoidettava lapselle kuin eläin. Jos itse on vielä rahankin kerännyt, niin sitä suuremmalla syyllä. Vanhakin koira muuten rakastuu uuteen kotiin, jos sitä kohdellaan hyvin. Jotenkin ajattelen äitinä, että adoptoisitte löytökotikoiran. Niistä, jos mistä saa iänikuisen ystävän. Eläin arvostaa adoptiota ehkä vielä herkemmin kuin ihminen. Rodulla ei pitäisi olla tässäkään suhteessa mitään väliä, kuten ei ihmisenkään kohdalla. Sinulla on mukava tyttö, anna hänen itse ratkaista asia. terveisin: koiran adoptioäiti.
Kiitos, tuota ehdotusta voisi todella harkitakkin=)!
Kaksi koiraa menee siinä missä yksikin, onhan niistä seuraa toisilleen -laumaeläimiä kun ovat.
Ehdotan, että tämä nuorempi olisi uros, niin ei tulisi valtakiistelyjä. Vanhempi naaras on kuitenkin johtaja.
Uros olisi kyllä syytä leikkauttaa kun on tarpeeksi vanha.
Koska tyttäresi nuoresta iästään huolimatta on ottanut koiran hoidon vastuulleen, uskon hänellä olevan mielenkiintoa ja voimia toiseenkin koiraan.
Koska tyttäresi on ottanut vastuun "hoidosta", olisi syytä antaa hänen itsensä tehdä ehdotuksia/toivomuksia tai olla päättämässä millaisen koiran hankitte.
Löytökotikoira ideana on hyvä, mutta ei se pentukaan loppujen lopuksi kovin kauaa pentu ole.
Minun tyttäreni ei ole koskaan mennyt siitä, mistä aita on matalin, vaan on ottanut vastaan haasteita ja riskejä. Niinpä hän on menestynyt elämän muillakin saroilla samoin kuin koiriensa kasvatuksessa.
Sinulla tuntuu olevan aivan ihana lapsi.
Jos olet nyt, niin tulevaisuudessa varmaan tulet olemaan enemmänkin ylpeä oma-aloitteisesta, vastuuntuntoisesta ja järkevästä tyttärestäsi.
Onnea ja siunausta elämäänne jatkossa!
Tuonlaisia vastauksia lukee aina ilolla!
Tosiaankin, tyttäreni hoitaa kyllä kunnialla loppuun sen, minkä on aloittanutkin! Esimerkiksi koulun käynnin. Hänen todistuksiensa keskiarvo on aina jotain ysin luokkaa!
Minä odottaisin ainakin sen verran, että nykyinen pentu olisi kunnolla peruskoulutettu. Eli en ottaisi koiraa vielä kesällä 2003 vaan ehkä kesällä 2004. Itseasiassa itse odottaisin vieläkin kauemmin, kun koira on noin neljän vanha.
Kun ensimmäinen koira on kunnolla koulutettu se osaa opettaa uuden pennun talon tavoille. Silloin saattaa säästyä monelta ongelmalta. Jos taloudessa on kaksi pentukoiraa ne luultavasti keksii jotain pientä jäynää ajankulukseen. Kahden vuoden ikäero ei koirilla kuitenkaan ole iso asia leikkivät vielä keskenään, mutta se on kuitenkin sen verran suuri että isommilta valtataisteluilta selvittäisiin ainakin ihan alussa.
Kannattaa myös jutella villiskasvattajien kanssa ja kysyä heidän mielipiteitään.
12 vuotias on mielestäni ihan tarpeeksi vastuuntuntoinen hoitamaan kahtakin koiraa, mutta on kuitenkin vielä lapsi. Kahdesta koirasta on kuitenkin enemmän vastuuta ja huolta kuin yhdestä. Noin pienen tytön pitäisi kuitenkin vielä tehdä lasten juttuja eikä huolehtia mistään.
Minä siis odottaisin reilun vuoden ja laittaisin rahat varmaan talteen. Yhdenkin koiran kanssa voi harrastaa todella monipuolisesti, mutta jos toinen koira tulee niin kaikki sellainen voi unohtua. Kahden koiran kanssa on hankala käydä koirakoulussa tai agilityharjoituksissa, vaikka äiti olisi mukanakin.
Lisäksi vielä; mielestäni vajaassa puolessa vuodessa ei opi tuntemaan koiraa ja sen persoonaa. Varsinkin kun se vielä on pentu ja kasvaa ja muuttuu koko ajan. Olisi siis hyvä tuntea ensimmäinen koira hyvin ennen kuin edes harkitsee seuraavaa.
Sisareni koirien ikäero on vain puoli vuotta (narttu vanhempi) ja ei voi muuta kuin ihmetellä, miten ne ovat kiintyneet toisiinsa. Ovat kuin paita ja peppu. Ovat kääpiövillakoiria. Tietenkin "kaveripiirissä" tulee keksittyä aina jotain jäynää, mutta niinhän se on meidän ihmislastenkin kanssa, eikä se ole ollut esteenä lasten hankkimiselle.
Sama pätenee lemmikkien kanssa.
Tässä tapauksessa tytär on ilmeisesti perheen ainut lapsi, ja hänen sisaruspiirinsä koostuu näistä lemmikeistä.
Ajatellaanko me aina vain itsemme näkövinkkelistä näitä asioita, mikä MINULLE on parasta!
Mitä MINÄ haluan, miten MINUN on helpompi, mitä MINÄ saan...
Kunnon koiraihminen ajattelee myös koiriensa parasta, eikä aseta välttämättä itseään ensisijaiseksi... ja lapsiperheessähän lapsi/lapset ovat ensisijaisesti tärkeimmät, SE on kiistattomasti selvää.
Koira ON laumaeläin. Lauma koostuu perheen muista jäsenistä sekä toisesta samassa taloudessa asuvasta koirasta, olipa koirien ikäero mikä hyvänsä.
Toivotan äidille, tyttärelle ja heidän koiralleen paljon yhteisiä hetkiä, vilpitöntä uskoa ja luottamusta toisiinsa ja rakkauden täyteistä Joulua!