Mulla on ollut lieviä oireita (joskus vaikeuksia hengittää, huimausta yms.) jo pidemmän aikaa, mutta viime viikolla iski ihan kunnon kohtaus. Oletan ainakin että se oli paniikkikohtaus. Istuin kuumassa junassa, jossa oli huono ilma ja sit rupes tuntumaan etten oikein saa happea. Olo paheni koko ajan ja luulin, että kuolen, kädet puutuivat, hengitys oli vaikeaa, sydän hakkasi ja pyörrytti. Loppujen lopuksi rupesi vielä puristamaan päätä ja tuntui että jotain sieltä poksahtaa ja loppu tuli just nyt.
No, kohtaus kesti muutaman tunnin ja rauhoittui sitten. Vähän kumma olo oli seuraavat päivät mutta ajattelin että kyllä se nyt tästä tasoittuu. Yritin tilata lääkäriaikaa YTHS:stä mutta ei ollut vapaita joten jätin asian sikseen. Viime yönä kuitenkin tuli uusi kohtaus, vähän erilainen tosin. Olin ottanut illalla lihasrelaksantin, koska mulla on myös koko yläkropan ja niska-hartiaseudun lihaksisto todella jumissa. Yöllä heräsin ja olikin tosi paha olo, oksetti (en tiedä johtuiko se lääkkeestä, en ole käyttänyt niitä vuosiin ja periaatteessa paha olo voi kuulua sivuvaikutuksiin), ihan epätodellinen olo ja tuntui että sekoan, ajatukset vaan vilisi päässä. En ollut ollenkaan oma itseni ja tuntui etten pysty kontrolloimaan tilannetta mitenkään. Aina kun olin nukahtamaisillani niin tuntui, että tukehdun tai "unohdan" hengittää. Käsittääkseni nää on kaikki aika yleisiä oireita paniikkihäiriössä. Loppuyöstä sain sitten unta mutta vieläkin on vähän kumma olo. Alitajuisesti tietysti pelkään, että tää on sittenkin jotain muuta, jotain vakavaa, mitä tahansa aivoverenvuodosta sydänkohtaukseen.
Kysymys kuuluukin, että mitä teen kun mun on pakko matkustaa junassa maanantaina toiselle paikkakunnalle. Sitä ennen en lääkäriin pääse, ellen sitten painele ensiapuun tai yksityiselle mikä taas on mun kukkarolle liikaa. Pelkään junamatkaa edellisen kohtauksen takia jo etukäteen ja senkin takia on koko ajan jännittynyt ja ahdistunut olo. Pulssi on koko ajan pikkuisen kiihtynyt ja olo vähän epätodellinen. Olisko mitään vinkkejä miten selviän tilanteestani vai pitääkö vain valmistautua kärsimään kaameasta olosta usean tunnin ajan? Kommentteja kiitos, niitä kovasti kaipaisin.
No, kohtaus kesti muutaman tunnin ja rauhoittui sitten. Vähän kumma olo oli seuraavat päivät mutta ajattelin että kyllä se nyt tästä tasoittuu. Yritin tilata lääkäriaikaa YTHS:stä mutta ei ollut vapaita joten jätin asian sikseen. Viime yönä kuitenkin tuli uusi kohtaus, vähän erilainen tosin. Olin ottanut illalla lihasrelaksantin, koska mulla on myös koko yläkropan ja niska-hartiaseudun lihaksisto todella jumissa. Yöllä heräsin ja olikin tosi paha olo, oksetti (en tiedä johtuiko se lääkkeestä, en ole käyttänyt niitä vuosiin ja periaatteessa paha olo voi kuulua sivuvaikutuksiin), ihan epätodellinen olo ja tuntui että sekoan, ajatukset vaan vilisi päässä. En ollut ollenkaan oma itseni ja tuntui etten pysty kontrolloimaan tilannetta mitenkään. Aina kun olin nukahtamaisillani niin tuntui, että tukehdun tai "unohdan" hengittää. Käsittääkseni nää on kaikki aika yleisiä oireita paniikkihäiriössä. Loppuyöstä sain sitten unta mutta vieläkin on vähän kumma olo. Alitajuisesti tietysti pelkään, että tää on sittenkin jotain muuta, jotain vakavaa, mitä tahansa aivoverenvuodosta sydänkohtaukseen.
Kysymys kuuluukin, että mitä teen kun mun on pakko matkustaa junassa maanantaina toiselle paikkakunnalle. Sitä ennen en lääkäriin pääse, ellen sitten painele ensiapuun tai yksityiselle mikä taas on mun kukkarolle liikaa. Pelkään junamatkaa edellisen kohtauksen takia jo etukäteen ja senkin takia on koko ajan jännittynyt ja ahdistunut olo. Pulssi on koko ajan pikkuisen kiihtynyt ja olo vähän epätodellinen. Olisko mitään vinkkejä miten selviän tilanteestani vai pitääkö vain valmistautua kärsimään kaameasta olosta usean tunnin ajan? Kommentteja kiitos, niitä kovasti kaipaisin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
joo paniikkihäiriökohtaus tullunna. siihen junamatkaan sun pitää hakea polilta rauhottava kun selität tilanteen. yritä ola juomatta kahvia ennen matkaa ja älä syö mahaa liaan täyteen äläkä liian tyhjäksi jätä. ota vaikka pieni apteekin pussi mukaan ja hengittele siihen jos vähänkään alkaa kädet puutumaan koska se on merkki että veressäsi on liikaa happea ja se vaatii hiilidioksidia. ota joku melenkiintonen tekeminen mukaan johon pitää keskittyä 100%. hyvin se menee kun vaan hymyilet vaikka väkisin niin jo se tekohymy alkaa naurattaan ja niskat rentoutuu. tilaa vaikka pari hyvää vitsiä kännykkään niin auttaa. tsemiä.
Kiitos paljon, viestis oli niin rento että helpotti jo nyt. =) Joo voisin varmaan varalle hakea jotain rauhottavaa niin ehkä sitä koko paniikkia ei tule kun tietää että on apua matkassa mukana. Taidanpa soittaa tutulle lääkärille, joka on luvannu että millon vaan voi soittaa niin se varmasti määrää jotain minkä voin kätevästi käydä apteekista hakemassa. Jeps, kai se on vaan hymy vedettävä naamalle ja askarreltava jotain supertärkeää koko matka että keskittyminen menee muualle kuin siihen oman olon hysteeriseen tarkkailuun... =) Aion kyllä kipaista lääkäriinkin tästä keskustelemaan mut nyt ei oo aikaa kun matkalle on pakko lähteä, työhommia nääs.
Sulla on ihan selvästi ihan normaali piniikkihäiriö. Mullakin on ja epätodellinen ja ahdistava olo on usein. Lukio alkaa taas kohta ja se pelottaa niinkun sun junamatkas. Mua jännittää ihan kauheesti mennä sinne luokkaan ja oon jo valmiiks ahdistunu. Paniikkikohtukset on lisääntyny kun oon niin ahdistunu ja tuntuu että kohta oon ihan jumissa!! :( Olen siis ihan kohtalotoverisi. Voimia sinulle! Ja ei itseensä kannata sinne junaan pakottaa väkisin jos ei oikeesti pysty. Kannattaa mennä juttelemaan jollekin psykologille ja ottaa jokin lääkitys! :) Itsellänikin on lääkitys mutta tuntuu ettei se auta ja määrää pitäisi ehkä lisätä...