Töissä epäillään home- ja/tai kosteusongelmia. Useampi työntekijä oireilee, tuloksia tutkimuksista ei ole vielä tullut. Itsellänikin on lääkäritutkimukset kesken, lomalla oireet helpottaneet. Onko jollain tietoa/kokemusta, minkälaiseen suntoon uskaltaisi parhaiten muuttaa asumaan - ovatko kaikki asunnot yhtä todennäköisesi harmillisia homeelle altistuneen terveydelle? Kun asuin ihan uudessa sunnossa, materiaaleista irtosi ärsyttäviä kemikaaleja, kun olen mökillä, missä mökkimäinen haju, menee nenä tukkoon, kun vierailen ystäväni luona jykevässä kivitalossa, on myös tukkoinen olo, hajusteet tekevät olon sekaisin--- missä homeesta kärsivät asuvat turvallisesti? Veneen allako - ulkoilu vaikuttaa ainakin talvisin olevan hyväksi minulle.
voinko edes asua
missään
6804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olen kuulutellut tällä palstalla useampaan otteeseen tätä asiaa. Vaikuttaa siltä, että homesairaat asuvat monella tavalla. Vuokra-asuminen on turvallisinta sikäli, että asunnosta pääsee helposti eroon ja voi muuttaa seuraavaan asuntoon jos oireita tulee.
Itse pärjäsin uudessa kerrostaloasunnossa hyvin (alle 1 v vanha talo), vaikka materiaalipäästöjä oli jonkun verran, mutta ilmanvaihto oli hyvä ja materiaalit (laatta, laminaatti, betonielementit) eivät kovin haisevia.
Turvallisena pidetty tiilirakenteinen 50-luvun kerrostalo osoittautui kosteusvaurioiseksi kylpyhuonetiloista (lattiakaivot). Lisäksi ilmastointikanavissa (painovoimainen ilmanvaihto) on hometta. Isännöitsijä ei suostu korjaustoimenpiteisiin, vaikka kys. kohdat kuuluvat taloyhtiön, ei osakkeenomistajan vastuulle.
Haaveilin hirsitalosta, mutta saankin oireita hirsimökeistä. Tuoreen puun haju ärsyttää pahasti. Vanhat hirsitalot taas haisevat -homeelle, tietysti.
Pärjään kesämökissämme, joka on ilman mukavuuksia oleva vanha lautamökki. Laudat hyvässä kunnossa, ei sinistymistä, ei kosteutta.
Nyt olen muuttanut takaisin korjattuun HOMETALOOMME, koska olen joka tapauksessa tablettikortisonilla suurimman osan aikaa. Oireilen, mutta se alkaa olla ihan sama, kun oireilen lähes joka paikassa, myös ulkohomeista tällä hetkellä.
Ostin tontin, mutta en tiedä mitä sinne rakentaisin. Pelkään, että saan taas uuden kosteusvaurioisen talon. Olen käynyt ihan uusissa ok-taloissa, joissa on ollut jo hometta, niin puu- kuin kivitaloissakin.
Jotkut käyttävät homekoiraa apunaan uuden asunnon etsinnässä.
Niin, olen kuullutkin että jotkut homeelle altistuneet ovat rakentaneet omia taloja, mutta mistä materiaaleista - en tiedä. Hirrestä kai ainakin olen kuullut, kai sen pitäisi sitten olla täysin käsittelemätöntä.
Miten olisi savitalo? Saviharkoissa taidetaan kyllä käyttää kuivaa heinää sidosaineena... Korkealle maan yläpuolelle perustettu savitalo, jossa on mahdollisuus kunnon tuuletukseen tuntuisi äkkiä hyvältä ainakin näin kuivana kautena. Mutta miten lie; imeekö savi ilman kosteutta haitallisessa (homeille suotuisassa) määrin? En tiedä, onko Suomen ilmastossa kokeiltukaan.
Ehkä homekoiran voi vuokrata mukaan kun menee katsomaan asuntoa.
Toistaiseksi pyrin vähentämään kaikenlaista stressiä, joka tietysti aina pahentaa oireita.
joissa pahoin työssään altistuneet ovat monien kokeilujen jälkeen päätyneet siporex-talon teettämiseen.Pitävät kotiaan nyt maailman parhaana paikkana jossa hyvä olla ja hengittää.
Tähän pyrin itsekin,tosin rahat eivät ainakaan vielä riitä siihen.Homekodin mukana kun meni paljon muutakin terveyden lisäksi.
olivat terve talo-projektin suosittelemat materiaalit. Mutta, kuinka usein kosteusvauriot seiniin tulevat? Yleensähän johonkin muualle ensin, alapohja, yläpohja, vesivahingot ym.
Hirsi ei siis käy minulle mitenkään, allergisoiduin puulle jotenkin tämän homesairauden myötä. Tiedän toisenkin homesairaan, jolla sama tilanne.
Ihan tavallinen puurakenteinen talo, levy-, vuorivilla-, muovi- ym. rakenteineen ilmeisesti sopii, niin kauan kun talo on kuiva. Sekä kivitalo, kunhan sekin on kuiva (kuivuminen kestää rakentamisen jälkeen, kuinka kauan???) eikä ole mitään kivipölyä jäljellä.
Ongelmana on siis sekä se, kuinka saada terve talo, että se, kuinka kauan talon valmistumisen jälkeen menee, että voin siinä asua.
Joo homekodin mukana tosiaan meni uuden kodin rahat aika tarkkaan... Jos nyt edes pysyisi työkykyisenä, että voisi niitä alkaa uudelleen tienaamaan, sekin on epävarmaa.
Savi-olkitaloissahan ollaan astuttu satoja vuosia. Esim. Englannistakin löytyy 1500-luvulla rakennettuja savitaloja jotka ovat käytössä täyttä häkää. Nykyajan taloissa käsittääkseni ongelman on aiheuttanut melkein hulluuteen asti viety energiansäästövimma ja sen takia liian tiiviit rakenteet. Käsittääkseni oikein pintakäsitellyssä hirsitalossakaan ei ole näitä ongelmia. Puu hengittää, eikä kosteus pisaroidu, ja näinollen homeet yms. eivät pääse kasvamaan. Eri asia on tietenkin, jos puu maalataan jollain sellaisella maalilla, joka tiivistää puun (ilmeisesti latexit ja muovimaalit). Nykytaloissa tällä höyrynsulkumuovilla estetään sisältä tulevan kosteuden pääsy rakenteisiin ja yritetään vimmatusti koneellisella ilmanvaihdolla saada sisäilmasta kosteus pois vaihtelevalla menestyksellä. Aika usein sitä kosteutta sitten on sisäilmassa niin paljon, että paikat alkavat homehtia. Toinen hölmöys on tehty joissain tapauksissa siinä, että vanha hengittävä rakennus on remontoitu "nykyaikaisesti". Vedetty ulkoseinään esim. jokin muovimaali, joka pysäyttää sisältä tulevan kosteuden seinärakenteen sisään ja taas homehtii. Sisäseinät voivat myös olla levytetty, maalattu muovimaalilla ja pahimmillaan vedetty muovitapetti päälle. Siellä sitten asukkaat asuvat käytännössä pullossa. Kosteutta ja hometta riittää.
Mun käsittääkseni terveellisin rakennustapa on tehdä joko puutalo tai savitalo ja vielä tuulettuvalla alapohjalla (ns. krossipohja). Toki ihan nykysysteemin mukainen "runkotalokin" on ihan ookoo, mutta sitten täytyy olla tarkkana mitä materiaaleja sinne seiniin ja seinien sisään laitetaan, että kosteus ei pääse tiivistymään mihinkään kohtaan seinää, vaan että kaasut vaihtuvat esteettömästi.
Täällä päin Suomea ainakin yliopiston niin ikivanhat kuin 90- ja taitaapa olla 2000-luvullakin rakennetut tilat homehtivat iloisesti. Ihan 90-luvun lopussa vai oliko 2000-luvun alussa tehdyt poliisi- ja oikeustalo homehtivat, eikä ole ihmekään kun vesisateessa kastuneen eristevilla-metalliverkko-rakenteen päälle vain lyötiin rappaus.
Minä vähän luulen että se on sillä tavalla, että vetoisemmissa taloissa olisi paljon terveellisempi asua, kuin näissä nykyisissä pulloissa. Villasukkaa jalkaan ja villaslipoveria päälle talvipakkasilla, jos kolottaa.
Niin niistä savitaloista sen verran, että saviseinä kuulemma vaihtaa kaasuja hyvin ja saveen sekoitettu olki ei rakenteena ala homehtia eikä kasvaa mitään muutakaan kasvustoa, kunhan seinän rakenne vain riittävästi kuivuu ennen rappausta. On kuulemma erittäin hyviä kokemuksia myös esim. navettoina jne. missä olosuhteet kosteusasioiden suhteen ovat paljon vaativammat.