Kun luen täällä näitä kirjoituksia,aloin itse miettimään,teenkö nyt omalla kohdallani oikein...
tapasi netin välityksellä alkuvuonna miehen ja aloimme seukkaamaan.nyt alkukesästä hän laittoi suhteemme poikki ja syitä taisi olla monia,olimme tunnelukossa kumpikin.
kuukauden vietin omaa aikaani ihan itsekseni,pohtien suhdettamme ja sitä ,että mitä itse toivoisin tulevaisuudelta.toivoin kovin hänen ottavan yhteyttä minuun ja että olisimme voineet jutella asioista avoimemmin,kuin sillä hetkellä ,kun toinen pohtii eroa,ei pysty sanomaan mitään järkevää,pyrkii vain myötäilemään ja olemaan mieliksi ja ehkä sillä antaa sellaisenkin kuvan ettei ole omia ajatuksia laisinkaan...tiedä,tästä..
pohdintojeni jälkeen tulin siihen tulokseen,että en voi jäädä häneen roikkumaan vaan minun on jatkettava elämääni ja etsittävä se elämänkumppani sitten muualta,vaikka sydän jäikin hänelle...
niinpä laitoin uuden profiilin nettiin ja näin ensi alkuun haen vain ystävä-suhdetta ja kirjoittelua...
tiedän ,että hän tietää profiilistani,koska sitä en pysty häneltä salaamaan,mutta pelkään, että loukkaan häntä tällä...
loukata en halua ja toisaalta en tiedä yhtään onko hänellä kenties jo toinen?yhteydenpito loppui kuin seinään eron jälkeen ja itse olisin halunnut pitää jonkin asteista yhteyttä...toisaalta helpompi unohtaa ,kun ei ole tekemisissä...
Kaipaan vain elämänkumppania ja kun kerran meistä ei siihen ollut,ajattelin lähteä uusiin etsintöihin,tällä kertaa hyvin varovaisin askelin..
ravintolat ei pidemmän päälle kiinnosta ja työ ja harrastukset ovat oman sukupuolen voittoisia, joten sieltä ei miestä löydy.
tapasi netin välityksellä alkuvuonna miehen ja aloimme seukkaamaan.nyt alkukesästä hän laittoi suhteemme poikki ja syitä taisi olla monia,olimme tunnelukossa kumpikin.
kuukauden vietin omaa aikaani ihan itsekseni,pohtien suhdettamme ja sitä ,että mitä itse toivoisin tulevaisuudelta.toivoin kovin hänen ottavan yhteyttä minuun ja että olisimme voineet jutella asioista avoimemmin,kuin sillä hetkellä ,kun toinen pohtii eroa,ei pysty sanomaan mitään järkevää,pyrkii vain myötäilemään ja olemaan mieliksi ja ehkä sillä antaa sellaisenkin kuvan ettei ole omia ajatuksia laisinkaan...tiedä,tästä..
pohdintojeni jälkeen tulin siihen tulokseen,että en voi jäädä häneen roikkumaan vaan minun on jatkettava elämääni ja etsittävä se elämänkumppani sitten muualta,vaikka sydän jäikin hänelle...
niinpä laitoin uuden profiilin nettiin ja näin ensi alkuun haen vain ystävä-suhdetta ja kirjoittelua...
tiedän ,että hän tietää profiilistani,koska sitä en pysty häneltä salaamaan,mutta pelkään, että loukkaan häntä tällä...
loukata en halua ja toisaalta en tiedä yhtään onko hänellä kenties jo toinen?yhteydenpito loppui kuin seinään eron jälkeen ja itse olisin halunnut pitää jonkin asteista yhteyttä...toisaalta helpompi unohtaa ,kun ei ole tekemisissä...
Kaipaan vain elämänkumppania ja kun kerran meistä ei siihen ollut,ajattelin lähteä uusiin etsintöihin,tällä kertaa hyvin varovaisin askelin..
ravintolat ei pidemmän päälle kiinnosta ja työ ja harrastukset ovat oman sukupuolen voittoisia, joten sieltä ei miestä löydy.
Vastaukset 1
Vanhimmat
varoa jokaisen tunteita. Jos loukkaatkin, et tee sitä ilkeyttäsi.. elämä se on sinunkin elettävä.