löytyyks nivelreumaa sairastavalle ihmiselle ikinä missään vaiheessa töitä?
itsellä on 4-vuotiaana nivelreuma todettu ja nyt olen 18-v.mun äiti sanoi 2 vuotta aikaa keväällä reumalääkärille et ei mulle mitään ammattia löydy et suoraan elääkkeelle mut pitäis laittaa.mun loppui 2004 keväällä peruskoulu.nyt olen ollut amiksessa Catering-alalla ja nyt syksyllä alkaa viiminen vuosi siellä koulussa.
olen nyt ruvennut miettiin et kuin edes ylipäätänsä opiskelen jos ei mulle kerran mitään ammattia löydy.
itsellä on 4-vuotiaana nivelreuma todettu ja nyt olen 18-v.mun äiti sanoi 2 vuotta aikaa keväällä reumalääkärille et ei mulle mitään ammattia löydy et suoraan elääkkeelle mut pitäis laittaa.mun loppui 2004 keväällä peruskoulu.nyt olen ollut amiksessa Catering-alalla ja nyt syksyllä alkaa viiminen vuosi siellä koulussa.
olen nyt ruvennut miettiin et kuin edes ylipäätänsä opiskelen jos ei mulle kerran mitään ammattia löydy.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei,
Itse sairastuin nivelreumaan 16-vuotiaana luokio aikaan ja valmistuin loppujen lopuksi tietoliikennetekniikan insinööriksi ja löisin siltä alalta kunnon töitä. Joten on aivan loistavat mahdollisuudet saada töitä. Tietysti nuo fyysiset hommat ja vastaavat rajoittavat mille alalle suuntautuu. Pitää myös olla tarkkana, missä se nivelreuma vaikuttaa. Jos on raajoissa ja jaloissa, niin istumatyö sopii aivan mainiosti. Tsemppiä vaan hommaan!!!
Samaa mieltä. Itsellekkin tuotti vaikeuksia löytää ammattia, mutta merkonomin ammatti sopii hyvin, koska siinä käytetään paljon tietokonetta ja siihen on tarpeen vaatiessa saatavana kaiken laisia tukivälineitä.
Itselläni on reuma todettu viisi vuotiaana ja nyt olen 21 vuotias ja opiskelen sekä olen töissä.
Tietenkin töiden saamiseen vaikuttaa oma kunto ja kuinka jaksaa millaisiakin töitä tehdä. Mutta mielestäni on väärin sanoa ettei reumaatikolle löydy töitä. Tiedän moniakin reumaatikkoja jotka tekevät raskaita töitä päivästä pitkään valittamatta.
Itse opiskelen vapaa-ajan ohjaajaksi ja siinä sivussa teen kaupassa töitä.
Sinun pitää vain miettiä itse mihin kykenet ja mitä haluat tehdä. Epäilin minäkin kuinka jaksaisin olla kaupassa töissä, nostelemassa painavia laatikoita ja muita. Mutta hyvin se on mennyt, pientä hartia kipua lukuun ottamatta, mutta siitä valittavat "terveetkin" työntekijät.
Nyt vain miettimään ja kokeilemaan eri mahdollisuuksia.
nivelreuma ei ole este työnteolle. Monelta eri taholta olen tuon kuullut, eniten kuitenkin vaikutti työvoimatoimiston henkilökunnan sanomisena... Hänen sukulaisensa on nivelreumaatikkona töissä.
Se on kokonaan sinusta kiinni, haluatko tehdä töitä. Oma aktiivisuus ja mielenkiinto auttaa asiassa. Pidä huolta itsestäsi...
Kyllä löytyy, jokainen itse oman voinnin mukaan löytää sopivan työn. Itse olen hoitoalalla ja hyvin pärjännyt ainakin tähän asti. missään nimessä ei kannata luovuttaa. Olet vielä nuori niinkuin minäkin, ikinä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voi olla parempia jaksoja ja huonompia, täytyy vain elää päivä kerrallaan.
Tsemppiä!
Omasta terveydentilastahan se on aika pitkälle kiinni, millaiseen työhön pystyy. Eri asia sitten on, pystyykö saamaan itselleen sopivaa työtä. Pelkästään omasta halusta se ei ole kiinni, vaikka täällä niin vakuutellaan. Nivelreumaatikoissa on 20-25 % niitä, joihin mikään lääke ei tehoa kunnolla. Heillä vaihtoehdot ovat huomattavasti vähäisemmät kuin henkilöillä, jotka ovat oireettomia ja pärjäävät välillä ilma lääkkeitä vuosia.
totta, kaikkia nivelreumaa sairastavia ei voida lääkkeillä auttaa, ja osa ei tule oireettomaksi koskaan. Useimmilla kuitenkin oireet lievittyvät ainakin jonkin verran. Osalla toki tauti on niin paha, että mikään työ ei sovi, vaikka miten tahtoisi.
Mutta en silti menisi sanomaan nuorelle, että ei sinulle mikään ammatti käy. Kokeilemallahan sen tietää.
Itselläni tauti ei ole koskaan pysähtynyt ja leikkauksissakin olen käynyt säännöllisin väliajoin. Siitä huolimatta olen uudelleenkouluttautunut ja työllistynyt, toki nykyinen työni on kevyttä. Silti haluan kannustaa kaikkia kokeilmaan, ja ennakkoluulottomasti, jos ei nyt ihan ojankaivuuseen lähde.
Työttömänä törmää jatkuvasti minä ja minä -ihmisiin, jotka eivät näytä ymmärtävän, että työpaikan saantiin vaikuttaa tuhat ja yksi asiaa. Kävin vähän aikaa sitten työkykyselvityksessä. Psykologi tokaisi ensi töikseen: "Eihän nivelreuma haittaa työntekoasi, kun sinulla on lääkitys."
Minulla ei ole vielä todettu reumaa aika reumalääkärille elokuussa. Oireita on ja silmät cvat niin kuivat,että tippoja menee n. 8 putkiloa kuukaudessa ja niin valonarat silmät, että loisteputkivalossa pidetävä sisälläkin aurinkolaseja. Ennen tein toimistotöitä, mutta se on nyt poissuljettu en voi käyttää tietokonetta, kun vähän aikaa kerrallaan. Olen 40 v. nainen eihän kukaan ottaisi töihin, jos uusi ammatti edes sattuisi löytymään. Ilman työkokemusta ja liian "vanha". Eikä ole varaa opiskella muuten kuin työkkärin kautta järjestetttävillä kursseilla.
jos olet kyvytön tekemään työtäsi, sinulla on oikeus ammatilliseen kuntoutukseen kelan kautta. Silloin saat kuntoutusrahana väliaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen verran ja siihen tulee vielä korotus päälle. Jos olet työkyvytön paikkasi ei ole työttömyyskortistossa.
Ja tiedän nyt senkin, että joku tulee seuraavaksi selittämään, että kelan kautta ei pääse koulutukseen. Minä pääsin ja tiedän monta muutakin, jotka pääsivät. Tiedän toki tapauksia, että ei ole päässyt, mutta oman kokemukseni rohkaisemana sanoisin, että yrittänyttä ei ainakaan laiteta.
Ja mitä tulee tuohon ikään, niin en sanoisi, että kukaan ei ota töihin.´Itse valmistuin nelikymppisenä uuteen ammattiin ja olen nyt koulutustani vastaavassa työssä.
Ehkä ei kannata lähteä sillä asenteella, että olen vanha ja en kelpaa mihinkään. Kunhan saat tautisi kuriin, niin voit sitten pohtia tilannetta uudelleen. Älä vielä heitä kirvestä kaivoon.
Aurinkoista kesää.
Minä oli 39-vuotias ja työtön, kun sain diagnoosin. Heti sen jälkeen sanottiin, ettei minulla ole mahdollisuutta uudelleenkoulutukseen, kun "merkonomin koulutus on sopiva nivelreumaatikolle". Ennen sairastumista olen hommannut jo kaksi koulutusta opintolainalla. Työllisyyskursseille löytyy aina "sopivampia" valittavaksi. Uudelleenkoulutuksen rahoittaja näyttää löytyvän varsin helposti niille, joilla on vakituinen työpaikka julkisella sektorilla.
Olin ollut työttömänä kaksi vuotta ja ehdotettiin eläkettä, sillä tilannettani pidettiin toivottomana, kaikki paitsi minä itse.
Myös merkonomin tutkintoa ehdotettiin, mutta en suostunut, koska en halunnut toimistotyöhön,
Opiskelin ensin ylioppilaaksi, siihen kului kolme vuotta ja sitten ylemmän korkeakoulututkinnon neljässä vuodessa. Nyt minulla on töitä, valmistuessani oli 39-vuotias, enkä ole sen jälkeen ollut työttömänä yhtään.
Ettäö siksi kehotan yrittämään, eläke on mielestäni se viimeinen vaihtoehto.
Pitäisi teidän ymmärtää vähemmälläkin jankuttamisella, ettei kaikilla ihmisillä terveydentilasta ja rahoituksesta huolimatta ole mahdollisuutta korkeakouluopiskeluun.
Antaisitte nyt tämän kerran työttömien keskustella rauhassa ilman teidän korkeasti koulutettujen nälvintää. Vähän aikaa sitten joku kaipaili empatiakykyä. Juuri sitä teillä ei ole. Viestien sävy on aivan toisenlainen niillä, jotka haluavat vilpittömästi auttaa.
Minusta on melko erikoista, että oman tapauksen kertominen on nälvimistä.
Ai niin, melkein unohdin, ollakseen empaattinen on keskityttävä kurjiin tarinoihin, ja siihen, että reuman sairastaminen on maailman loppu.
Anteeksi siis epäempaattisuuteni, kun en kertakaikkiaan käsitä, että minun olisi pitänyt jäädä vain sairastamaan lopuksi ikää.
Ymmärrän että kaikilla ei ole resursseja korkeakouluopiskeluun, mutta kaikenlaisia muitakin kevyitä töitä on. Ammatilliseen kuntoutukseen kuuluu myös muun muassa työpaikan ja tehtävien sopeuttaminen sellaiseksi, että vajaakuntoinen työntekijä niistä selviää.
Aina mielestäni kannattaa kokeilla kaikkea ja jos ei muuta niin sitten pyrkiä työkyvyttömyyseläkkeelle. En kuitenkaan tarjoaisi sitä ensisijaisena vaihtoehtona ammattiin opiskelevalle nuorelle.
Siitähän tämä ketju alkoi.
Mä sairastuin reumaan 10 vuotiaana. Olen kohta 37v, hyvin kouluttautunut, erittäin hyvä työssäni.. Sijaisuuksia aina saa,pitkiäkin, mutta vakituiset työpaikat tahtoo mennä "terveille" Työnantajat pelkää pitkiä sairauslomia. Itse en ole viiteen vuoteen ollut työstäni päivääkään reuman takia pois, vaikka teen aika raskasta hoitotyötä. Työnatajille olen kertonut avoimesti asian heti, koska käsistäni se näkyy kuitenkin..