Tuli pari päivää sitten mailia Pixmanteciltä. Adobe on ostanut koko pajan.
Niille jotka eivät Pixmanteciä tunne, kyseessä on entisten PhaseOnen kehittäjien perustama yritys, joka teki useita RAW-muuntajien testejä voittaneen RawShooter-ohjelmiston. Nyt Adoben tuleva Lightroom-ohjelmisto tulee perustumaan nähtävästi Pixmantecin RawShooter Premiumissa käytettyihin tekniikoihin.
Vielä taustatietona, RAW-muuntajien osalta Pixmantecin RawShooter oli eräänlainen edelläkävijä, sillä se perustui alkuperäisten kuvien säilyttämiseen koskemattomina ja kuviin tehtyjen muutosten tallettamiseen erilliseen tietokantaan. Mikä oli sinänsä loistava idea, koska alkuperäinen kuva säilyi koskemattomana ja RAW-tiedoston käsittelyyn käytettävän ohjelman kehittyessä kehitys voitiin hyödyntää myös vanhempiin kuviin. Sittemmin tuo vastaava idea otettiin käyttöön myös Apple Aperturessa. Toki tuolla tekniikalla on se haittapuoli, että se vaatii raudalta aika paljon potkua.
Ohjelmistosta tulleen tiedotteen mukaan RawShooter Premiumin käyttäjät saavat itselleen ilmaiseksi Adoben Lightroomin sen tullessa kauppoihin, jos RSP:n on hankkinut ennen 12. heinäkuuta 2006, mikä voi olla hyväkin juttu. Lightroomin kun pitäisi olla aika paljon kattavampi ohjelmisto kun RSP:n.
Itseä tosin mietityttää tukeeko Lightroom RSP:n Color Enginen erikseen ostettuja väriprofiileja, joihin ainakin allekirjoittanut on ollut varsin tyytyväinen. Toisaalta, ehkä tuo Adoben tuleminen mukaan kuvioihin takaa ohjelmistolle varman jatkuvuuden.
Koska tilanne RawShooterin osalta nyt näyttää elävän, ellei minulla jo olisi RawShooteria, menisin kyllä välittömästi Pixmantecin sivuille ja lataisin RawShooterin ilmaisen Essentials version niin kauan kuin sitä ilmaiseksi saa. Tuo on kuitenkin ohjelmisto, joka on parempi olla olemassa vaikka sitä ei nyt tarvitsisi, kuin yhtäkkiä huomata tarvitsevansa moista ja joutuvansa maksamaan siitä.
Niille jotka eivät Pixmanteciä tunne, kyseessä on entisten PhaseOnen kehittäjien perustama yritys, joka teki useita RAW-muuntajien testejä voittaneen RawShooter-ohjelmiston. Nyt Adoben tuleva Lightroom-ohjelmisto tulee perustumaan nähtävästi Pixmantecin RawShooter Premiumissa käytettyihin tekniikoihin.
Vielä taustatietona, RAW-muuntajien osalta Pixmantecin RawShooter oli eräänlainen edelläkävijä, sillä se perustui alkuperäisten kuvien säilyttämiseen koskemattomina ja kuviin tehtyjen muutosten tallettamiseen erilliseen tietokantaan. Mikä oli sinänsä loistava idea, koska alkuperäinen kuva säilyi koskemattomana ja RAW-tiedoston käsittelyyn käytettävän ohjelman kehittyessä kehitys voitiin hyödyntää myös vanhempiin kuviin. Sittemmin tuo vastaava idea otettiin käyttöön myös Apple Aperturessa. Toki tuolla tekniikalla on se haittapuoli, että se vaatii raudalta aika paljon potkua.
Ohjelmistosta tulleen tiedotteen mukaan RawShooter Premiumin käyttäjät saavat itselleen ilmaiseksi Adoben Lightroomin sen tullessa kauppoihin, jos RSP:n on hankkinut ennen 12. heinäkuuta 2006, mikä voi olla hyväkin juttu. Lightroomin kun pitäisi olla aika paljon kattavampi ohjelmisto kun RSP:n.
Itseä tosin mietityttää tukeeko Lightroom RSP:n Color Enginen erikseen ostettuja väriprofiileja, joihin ainakin allekirjoittanut on ollut varsin tyytyväinen. Toisaalta, ehkä tuo Adoben tuleminen mukaan kuvioihin takaa ohjelmistolle varman jatkuvuuden.
Koska tilanne RawShooterin osalta nyt näyttää elävän, ellei minulla jo olisi RawShooteria, menisin kyllä välittömästi Pixmantecin sivuille ja lataisin RawShooterin ilmaisen Essentials version niin kauan kuin sitä ilmaiseksi saa. Tuo on kuitenkin ohjelmisto, joka on parempi olla olemassa vaikka sitä ei nyt tarvitsisi, kuin yhtäkkiä huomata tarvitsevansa moista ja joutuvansa maksamaan siitä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Siin?
Muuta tuolla ei näy.
http://www.pixmantec.com/products/rawshooter_essentials.asp
Kirjoittelin tuossa toisessa viestissä puutaheinää Essentialsin osalta, eli kyllä sitä vielä saa. Ottakaa niin kauan kuin sitä vielä saa. Käyttöliittymä ei ole niitä parhaimpia, mutta softa muuten on must.
..sitä kun saan ladata koneelleni ilmaiseksi ton Lightroomin, toi RSP kun on niin puutteellinen ohjelma että sitä ei voi käyttää.
Ehkäpä rahat eivät menneet sittenkään ihan hukkaan...
"toi RSP kun on niin puutteellinen ohjelma että sitä ei voi käyttää."
Tuossa on hieman referenssiä:
http://www.pixmantec.com/community/reviews_and_feedback.asp
eli olet nyt kyllä eri mieltä kuin muut alan expertit kutakuinkin koko maailmassa. Saahan sitä toki olla, ei siinä mitään, mutta olis ihan kiva kun perustelisit väitteesi edes jotenkin.
..mutta väriensäätö mättää.
Mulla on ollut monenmoista ohjelmaa koneella, joista kieltämättä RSP menettelee siinäkuin muutkin, mutta ihonvärit ja muutamat muutkin sävyt se vääntää aivan poskelleen. Saattaapi olla että ne jostain kohdille sais, mutta siinä tapauksessa on sitten niin vaikeakäyttöinen ohjelma että...muutama ilta on tullut kyseisen ohjelman kanssa väännettyä, mutta ei oikein tunnu kivalta kun pitää yrittää joka säätimestä kääntää johonkin suuntaan kun samat asiat menee muilla ohjelmilla ihan helposti kohdilleen.
Se mitää ohjelmasta kaipaan, on RGB-curverssi josta käyrästä vääntämällä saa värit säädettyä kohdilleen.
Onkohan sulla nyt sitten RSE vai RSP? Ehkä suurin ero noissa versioissa on nimenomaan värien käsittelyyn liittyvät työkalut. RSP:ssa on mm. Color balance-, Curves- ja Levels-työkalut, joita RSE:ssa ei ole. En mä nyt kyllä ihan heti keksi millä värejä vois vielä lisää säätää jos nuo ei tehoa, enkä tiedä softaa jossa olis vielä enemmän varsinaisia väriensäätötyökaluja kuin RSP:ssa. Kyllä se on Top of the line-softa tällä hetkellä vaikka vertaa mihin vastaavaan. Samaa mieltä ovat ammattilaiset ympäri maailman. Siksi kai Adobe sen halusikin(?). Käyttöliittymässä on parantamisen varaa vaikka kuinka paljon, mutta eiköhän Adobe hoida sen puolen kuntoon.
Onhan siinä noita säätimiä....mutta curversista ei voi säätää väritasapainoa vaan jyrkkyyttä, tummuutta tms.
Ohjelma tekee kuvan avaamisen jälkeen omia automaattisäätöjään, jolloin kuvan väritasapaino järkkyy. Kohtuuhyvin se pysyy siinä vaiheessa hanskassa mutta kun se aukee Photariin niin varjopaikat ja kuvan tummissa osissa on useasti siniharmaa värivirhe ja sen pois säätäminen on tusksllista hommaa.
RSP valitettavasti tilttasi, ja udelleenasennuksen
jälkeen on tullut vain wintoosin virheilmoituksia joten 30D:llä on RSP jäänyt testaamatta.
Mun mielestä nää ohjelmat pitäis olla semmosia että kuva aukee semmosena kuin se on otettu, ja vasta käyttäjän niin halutessaan voi tehdä siihen muutoksia. Näin toimii Nikonin Capture ja Canonin DPP.
Ohjelma olisi muuten hyvä, mutta värinhallinta ei kunnolla toimi ainakaan Minoltan raw-kuvien kanssa.
Jostain syystä tieto siitä, millä värilämpötila-asetuksella kuva on otettu ei siirry oikein ohjelmalle. Tästä syystä esim. muunnos mihin tahansa tuttuun perusasetukseen (esim. päivänvalo) ei toimi kunnolla, jos on sattunut kuvaamaan raw-kuvansa jollain poikkeavalla esim. hehkulamppuasetuksella.
Samoin värilämpötilojen Kelvin-asteet on määritelty eri tavalla kuin Minoltan Dimage Masterissa.
Dimage Master on hirveän paljon hitaampi, mutta sitä mieluummin käytän, kun se tekee hommat oikein.
tulevat oletukseksi asennusvaiheessa jos et asenna softaa valmiiksi expert-modeen. Moden saa myöhemminkin muutettua kunhan viitsii vähän konffata softaa.
Mä en ihan taida ymmärtää mitä säätöä haet jota siinä ei ole, koska mä olen löytänyt softasta kaiken mitä mistä tahansa muustakin vastaavasta. Kaikkihan ne vähän eri tavoin toimii ja RSP:ssa käyttöliitymä ei todellakaan ole niitä parhaimpia, joten turhaa aikaa palaa käyttiksen opetteluun ja työkalujen toimintoihin. Sama koskee esim. muuten niin loistavaa GIMPiä. Mutta harrastajallahan ei ole kiire minnekään...
...nimenomaan pureksimaan Minoltan .mrw:tä. Kypsyin heti alkuunsa Minoltan Dimage Vieweriin ja mietin josko ostaisi Dimage Masterin. Tavallisesti ostan ohjelmat joita aion todella käyttää, mutta onneksi kerrankin tein niin että latasin netistä piraatin testiä varten. Onneksi latasin, koska ominaisuuksinsa nähden sairaan kallis Dimage Master on mun mielestä jo pelkästään hitautensa takia sieltä minne aurinko ei paista. En ole mielipiteineni ainut; Dyxum.com:in poppoo on pääsääntöisesti täsmälleen samaa mieltä, vaikka sillä nyt sinänsä mitään väliä olekaan. Mulla henk. koht. on RSP:sta käyttöliittymää lukuunottamatta pelkästään hyviä kokemuksia, mutta onneksi meille kaikille löytyy sopivat softat.
Samaa mielta Dimage Masterin hitaudesta, mutta mitähän teen väärin tai en ymmärrä RSP:ssa, kun en sillä ole onnistunut tyydyttävästi hallitsemaan väritasapainoa.
Jotta olisin sinut RSP:n värilämpötila-asetusten kanssa, tein seuraavan testin:
kuvasin saman kohteen päivänvalossa KoMilla eri asetuksilla (muistaakseni ainakin kameran päivänvaloasetuksella ja keinovaloasetuksella sekä 2500 K ja 8000 K värilämpötiloilla) ja yritin sitten muuttaa kuvat samanlaisiksi päivänvaloasetusta vastaaviksi RSP:ssä.
Homma ei meinannut onnistua millään loogisella värilämpötilaerot huomioon ottavalla tai vastaavalla tavalla, vaan loputtomasti sain säädellä liukupotikoita eikä sittenkään tuntunut onnistuvan.
Mielestäni tuon pitäisi onnistua, jos kuvaushetken asetukset olisi ymmärretty RSP:ssä oikein.
Dimage Masterissa kaikki edellä kuvattujen tapausten muunnokset menevät kerralla oikein ja kuvien väritasapainot tulevat samoiksi.
Tuli semmoinen tunne, että RSP ottaa alkuperäisen kuvaustilanteen asetusparametrit raw-tiedostosta huomioon ja prosessoi kuvan asetusten mukaiseksi ja sen jälkeen ikään kuin unohtaa mitä tuli tehtyä. Sitten käyttäjä saa alkaa säätämään, muttei millään järkevällä logiikalla pysty palaamaan johonkin muuhun kuin kameralle alunperin kerrottuun tilanteeseen takaisin.
Miten RSP:ssä pitäisi toimia ?
En saa enää toimimaan RSP:tä. Koneen kanssa oli keväällä ongelmia, ja RSP lopetti toimimisen.En saa enää sitä asennettua mistään kun latauslinkitkään eivät näköjään toimi enää. Tyhmä kun oli, niin ei tullut poltettua sitä CD:lle :( En sitä aluksi kaivannutkaan kun siinä ei ollut tukea 30D:lle, kun päivitys tuli, niin ongelmat alkoivat ohjelman toiminnassa.
Säätö mikä RSP:stä puuttuu on Curverssin värikanavat. Itse olen tottunut Photosopissa vääntelemään käyriä kohdilleen. Liukusäätimistä en joka käytössä pidä.
Curversit ja histogrammi ovat hieman sekavan oloiset muutamaan muuhun ohjelmaan verrattuna.
Olishan se ollut kiva asentaa uudelleen, jospa olis saanut ne kurjat automaatit pois päältä...pitää odotella sitä Valohuonetta. Ei oikein olis aikaakaan näiden ohjelmien kanssa värkätä kun tää ei oo ihan puhdas harrastus...
No joo, softassa on muutama automaattiasetus päällä heti asennuksen jälkeen (esim. Color Management). Jos asennuksen tekee helppona pikana ja silti haluaa täysin vapaat kädet kuvien säätöön, softa pitää ensin käsin konffata Expert-modeen. Ei se mikään vaikea juttu ole sinänsä, mutta vaatii vähän valikoissa kahlaamista.
Mutta mitäs me näistä. Pääasia että jokaiselle löytyy mieleinen softa. Vähän sama juttu kuin kameroiden kanssa. Toivottavasti tuossa Valohuoneessa tosiaan sitten on käyttis enemmän Microsoftmaisempi. Siihenhän sitä enemmistö kuitenkin tottunut ja asiat löytynevät sitten taas totutuista paikoista.
Mulla on näyttö kalibroitu ColorVisionin Spyderilla ja kokeilin ampua muutaman .mrw-kuvan QpCardin 201-kortista. Keli oli pilvetön auringonpaiste (ei ole näemmä enää kun ulos katsoo) ja kortti valoisassa paikassa siten ettei aurinko silti suoraan siihen paista. PWB oli Daylight ja korjaus 0. Avasin kuvat RSP:lla ja vertasin korttia suoraan näytöllä killittävään kuvaan. Näytti aavistuksen lämpimältä. Ajoin RSP:n Auto WB:n, joka pudotti värilämpötilaa abt. 200K. Osui muuten täsmälleen nappiin kun vertaa kortin kuvaa originaaliin.
Kokeilin ajaa WB:n kamerassa 2500:een ja 9900:aan Kelviniin ja tein muuten samat temput. RSP ei enää automaatilla saa lämpöjä kohdalle ja muutenkin näyttää ylivoimaisen hankalalta saada noista kunnon kuvia enää. Kun en omista Dimage Masterista edes sitä piraattia enää, en voi tehdä samaa testiä sillä, mutta kokeilin samaa Ps CS2:lla, eikä sekään kyllä ollut juuri sen helpompaa.
Antaisin pätevän neuvon jos pystyisin, mutta näyttäis siltä, että kun ampuu kuvan kunnolla pieleen, sen korjaaminen tyydyttäväksi on erittäin kovan takana. Yksi hyvä syy lisää pitää huoli siitä että WB on oikealla hehtaarilla. Mä olen aikaisemmissa teksteissä painottanut Custom WB:n käyttöä ja itse käytän pääsääntöisesti sitä ja Pringles-"kalibraattoria". Nytkin RSP korjasi CWB:lla otettua testikuvaa vain 100K kylmälle.
Minusta raw-kuvauksen idea on siinä, että vaikka kuvaustilanteessa käyttäisikin jotain tiettyä väritasapainoa, terävöitystä tai jotain muuta säätöä, niin kennolta luettu raakadata on koskemattomana tiedostossa ja prosessoinnit voi tehdä jälkikäteen uudelleen ja halutessaan eri tavalla kuin kuvaustilanteessa.
Kuva ikään kuin otetaan uudelleen uusilla säädöillä.
Rawshooterissa on kätevää se, että se tekee aputiedoston, jossa prosessoinnit on talletettuna ja niihin voi myöhemmin palata. Dimage master sen sijaan unohtaa korjailut sen jälkeen kun prosessoitu tiff- tai jpg-kuva on talletettu. Alkuperäiseen raw-kuvaanhan ei tehdä muutoksia.
Dimagen hitauden takia käytän sitä vain valkotasapainon säätöön, jos näen sen tarpeelliseksi ja muut terävyys-, kontrasti ym. säädöt teen kuvankäsittelyssä.
Käytän ainakin toistaiseksi Canonin DPP:tä.Ilmaiseksi ohjelmaksi se on kohtuuhyvä. Se tallentaa tehdyt muutokset kuvatiedostoon, mutta se säästää MYÖS kuvanoton hetkiset säädöt joihin on helppo palata myöhemminkin. Mun mielestä toi Raw Shooterin kansiotouhut säädöille on sekava ja turha. Ehkäpä se on kuitenkin helpompi rakentaa tommoseen montaa merkkiä hallitsevaan ohjelmaan.
Itse teen DPP:llä perussäädöt, loput menee aina photosopilla.Yleensä jätän alkuperäisen RAW-tiedoston kuvaustilaan ilman mitään säätöjä.
...joo-o, onhan sen idea tavallaan just noin, mutta tämä nk. raakadata on raakana juuri se kuvaushetkellä eri säätimillä korjailtu data. Karrikoiden digitaalinen kuva on tavallaan 3D-tiedosto, jonka Z-suunta sisältää pikselin väritiedon. Kuvaushetkellä sä naulaat jokaiselle pikselille 3D-arvot ja niitä voit sitten toki jälkikäteen muutella. Mitä enemmän sä niitä joudut muuttamaan, sitä enemmän pikselikohtaisten parametrien arvot alkavat poikkeamaan suhteessa toisistaan verrattuna alkuperäiseen arvoihin. Johtuu siitä, että mikään softa ei voi alkaa laskemaan yksittäin jokaiselle pikselille erikseen korjauksien vaatimia uusia arvoja, vaan ne lasketaan erilaisina ryppäinä erinäisiä algoritmeja käyttäen. Algoritmit ovat joka softalla erilaisia ja lähes aina patentoituja. Koko softan toimivuus perustuu noiden algoritmien pystyvyyteen ja ne ovat tässäkin tapauksessa se mitä Adobe itseasiassa osti ostaessaan Pixmantechin. Ne ovat tällä hetkellä alan ehdotonta huippua, vaikka joku "makkaratehdas" muuta yrittääkin väittää
Kyllä minä ainakin olen siinä käsityksessä, että raw-tiedostossa on kennolta luettu data juuri sellaisenaan ilman mitään väritasapainosäätöjä, kontrastikorjailuja, terävöitystä jne.
Jokainen kennon alkio mittaa siihen kohdistuvan valon intensiteettiä tai oikeammin määrää valotusaikana. Kennon edessä on värisuodatin, jolloin jokainen alkio mittaa vain yhtä komponenttia (R ,G tai B) tietyn Bayerin kuvion mukaisesti. Tästä on muitakin variaatioita, mutta periaate on kaikilla sama.
Valoisuustieto tulee jokaiselta alkioilta ja värit kaikille alkioille lasketaan usean lähellä olevan alkion perusteella. Tästä johtuu, että värien pikselitarkkuus on paljon huonompi kuin mv-informaation tarkkuus (sama juttu kuin ihmisen silmässä).
Tietenkin raw-tiedostoon kirjoitetaan myös kuvaushetken parametrit, mutta kamera ei prosessoi kuvaa muuta kuin mahdollista näyttöä varten. Prosessointi tehdään jälkikäteen raw-muuntimilla (joko erillisillä tai kuvankasittelyohjelmissa), mutta tällöinkään ei kosketa varsinaiseen raw-tiedoston sisältöön.
Tästä syystä useat niistä parametreistä, joita esim. jpg-kuvauksessa päätetään lopullisesti kuvaushetkellä ovat vielä vapaasti käytettävissä eivätkä kuvaushetken ”säädöt” ole mitenkään syöneet tulevaa säätövaraa. Kuvaa ei ole myöskään pakattu, jolloin häviöitä tiedon määrässä ei ole tapahtunut.
Sen sijaan valotus ja fokusointi ovat sellaisia kuvaustilanteen säätöjä, joita ei myöhemmin voi kovinkaan paljoa digitaalisesti korjailla. Jos jollekin tietylle pikselille on tullut liikaa tai ei yhtään mitattavaa valoa, ei tilannetta digitaalisesti voi jälkikäteen muuttaa ainakaan tarkasti oikeaksi.
Kuvan fokusointi tapahtuu optiikan avulla enkä usko, että siinä tapahtunut virhe voitaisiin millään digitaalisella käsittelyllä korjata. Kuvan terävöitys taas on ihan eri juttu.
Olen testannut Dimage Masteria säätämällä kuvaustilanteessa värilämpötilan molempiin suuntiin niin poskelleen kuin mahdollista ja aina on kuvasta tullut esim. päivänvaloasetusta vastaava pelkästään kertomalla ohjelmalle, että kuvaustilanteessa on ollut kyseessä päivänvalon (5500 K) mukainen valon aallonpituusjakauma.
Rawshooterilla en tässä ole onnistunut. Silkypixin trialversiolla en ole kovin paljoa testaillut, mutta alkuvaikutelma on sellainen, että siinä edestakaiset säädöt toimivat RSP:tä paremmin.
Jotta tiedosto joka kortille kuvaushetkellä kirjoitetaan, voisi olla ihan suora kopio kennon lukemasta kuvasta, vaatisi absoluuttisesti joka tilanteessa oikein lukevan kennon. Sellaista ei nyt vaan ole vielä keksitty. Ennen kuin kennon lukema kuva on kortilla tiedostona, se käy läpi esim. nk. kennovahvistimen, jota säädellään pääsääntöisesti ISO-lukua räpläämällä. Väliin mahtuu paljon muutakin elektroniikkaa, kuten DSP-papu, joka sisältää uskomattoman määrän signaalinkäsittelyyn liittyvää mikrokoodia. RAW-tiedosto ei todellakaan ole käsittelemätön kopio kennon näkemästä kuvasta.
Mitä tulee valotuksen korjaamiseen jälkikäteen, en ole lainkaan samaa mieltä kanssasi. Johtuu siitä, että taitaapi ihan jokaisessa RAW-softassa olla ihan erillinen liukusäädin valotuksen korjailuun ja homman voi JPG-kuvallekin hoitaa monin eri tavoin. Kuka tekee sen histogrammia räpläämällä, kuka shadow/highlight-säätimillä. Puhkipalaminen on taas ihan eri juttu, eikä sitä saa millään kuntoon.
Fokusoinnin korjaaminen on jo konstikkaampi homma, eikä sitä (ainakaan vielä) ole kaupallisissa sovelluksissa, mutta olen omin silmin nähnyt NASAn softan joka tuota homma tekee, eikä muuten tee mitenkään huonosti. Aikaa kuvan rakentamiseen kuluu tuhottomasti, vaikka prosessointia hoitavan masiinan MIPSit nopeimpiinkin PC-koneisiin verrattuna on kuin toiselta planeetalta. Se todellakin on mahdollista, kuten moni muukin DS-prosessointi josta vielä tänään kotisäätäjä näkee vasta unta.
Edelleen suosittelen jokaiselle opettelemaan valokuvauksen teoriaa ja kuvauksessa käytettävien parametrien hallintaa, jotta kuva olisi mahdollisimman valmis jo kuvaushetkellä. Se helpottaa ihan mielettömästi kuvan jälkikäsittelyä ja auttaa hallitsemaan kuvaamista hankalissa olosuhteissa. Tämä tässä höpötetty ei suoranaisesti liity kumpaankaan, ei valokuvauksen teoriaan, eikä kuvausparametrien hallintaan.
Mitä tulee noihin softien laatuun, mä käytän RSP:a, koska mun mielestä se on yksinkertaisesti paras. Onneksi kuitenkin on olemassa softat sinunkin makuusi.
Kyllä sinä TURHIS nyt hieman liiottelet sen signaalinkäsittelyn vaativuutta tässä tapauksessa. Itse asiassa et esittänyt mitään uuttaa tietoa tuossa tekstissäsi.
On ihan selvä juttu mitä herkkyyden säädöllä eli ISO-luvun räpläämisellä ja siihen yhdistetyllä valotuksen säädöllä tehdään - säädetään kennolle tulevan valon määrää ja kennon vahvistusta sopivaksi kennonlukijan A/D-muuntimen dynamiikka-alueelle. Ja tässä mielessä se kortille kirjoitettava raw-kuva nimenomaan on kennon kaappaaman tiedon digitoitu kopio. Raw-kuvan tärkeintä käyttötarkoitusta eli väritasapainon säätöä ei tuossa vaiheessa vielä prosessoida.
Riippuen kaapatun kuvan dynamiikka-alueesta voidaan sitä tietysti säätää jälkikäteen eli muuttaa esim. histogrammin tai muiden säätökäyrien avulla. Tarkoitin kirjoituksellani sitä minkä näytit toki ymmärtävänkin eli tummuusjakauman ylä- ja alapäähän ei voi uutta keksiä, jos kennon dynamiikka on täysin käytetty (joku kohta puhkipalanut tai täysin musta).
Kaiken kaikkiaan en ole saanut vastausta siihen mitä muutama viesti sitten kyselin ja johon arvelin RSP:n käyttäjien osaavan vastata eli miten RSP:llä hallitaan kuvan väritasapainoa. Miten esimerkiksi autoWP:n latistaman iltaruskon kuva saadaan hallitusti näyttämään siltä miltä se näyttäisi, jos kuvaushetkellä olisi kamerassa ollut esim. shade-asetus (KoMilla n. 6800 Kelviniä) eli melko sininen taivaalta/pilvistä heijastuva yleisvalo ja punertava taivaanranta. Jos nämä osaisi aina kerralla asetella oikein, niin eipä juuri tarvitsisi koko raw-formaattia.
Jäi vahvasti sellainen tunne kaiken kokeilun ja nyt tämän keskustelunkin jälkeen, ettei RSP:llä voi väritasapainoa hallitusti muuttaa joksikin tunnetuksi (esim päivänvaloa vastaavaksi) vaan homma on tehtävä kokeilemalla. Kokeiluunhan ei oikeasti tarvita raw-formaattia, sillä kaikissa kuvankäsittelyohjelmissa voi vaikka jpg-kuvaa ”kylmentää” tai ”lämmittää” kätevillä liukupotikoilla tai antamalla lämpötilaero Kelvineinä. Tulos on yhtä hyvä kuin RSP:n kokeilemalla säädetty RAW ja siitä muunnettu jpg.
Sääli sinänsä, kun muuten olisi niin näppärän tuntuinen ohjelma. Mieluummin toistaiseksi laitan kuvieni väritasapainot kohdalleen esim. Dimage Masterilla eräajona hitaasti ja teen muut säädöt tiff-kuvalle kuvankäsittelyssä.
Eikä tässä ole kysymys mistään softasta minunkin makuuni niin kuin hieman ylimielisesti letkautit tekstissäsi. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, ettei RSP mielestäni kunnolla tunnu hallitsevan väritasapainoa ja sen Kelvin-asteet jostain syystä poikkeavat reilusti alaspäin niistä mihin kuvaustilanteessa on kamerassa säädetty. Silkypix vaikutti mielestäni yhteensopivammalta Dimage Masterin kanssa.
RSP ja muutkin ohjelmat joutuvat päättelemään värilämpötilan kuvan värijakaumasta. Ellei ne tiedä tai osaa ottaa huomioon kuvaustilanteessa vallinneen valon aallonpituusjakaumaa ja sitä millaiseksi se kameralle on uskoteltu, ei ole mitään takeita siitä, että lopullisen kuvan värit olisivat samoja millaisena vielä tehokkaampi prosessori ihmisaivoissa ne näki kuvaustilanteessa.
En tietenkään tahallaan vääntele värilämpötilaa mahdollisimman paljon pieleen kuvaustilanteessa vain sen takia, että saisin käyttää raw-muuntimen ominaisuuksia sen korjaamiseen.
En myöskään tahallaan hirveästi ali- tai ylivalota saadakseni kuvankäsittelyssä säätää sävyjä kohdalleen. Enkä myöskään tarkenna kuvaa tahallaan pieleen, vaikka NASA saattaisi sieltä sumusta löytääkin sen kohteeni tarkkana. En helposti usko, että tuo homma ainakaan reilusti pieleen tarkennetussa tapauksessa onnistuu ilman prosessin aikana interaktiivisetsi ohjattua mallinnusta. Luulisi, että fokus saa olla vain sen verran pielessä, että kohteen oikeastaan tunnistaa ilman prosessointiakin.
Kyllä se on veka niin, että en mä liioittele signaalinkäsittelyn vaativuutta mitenkään. Mä en ole valokuvauksen ammattilainen, mutta olen kylläkin digitaalitekniikan ammattilainen vuodesta '84, joten kyllä mä nyt jotain uskon digitaalisesta signaalinkäsittelystä tietäväni.
Kirjoitit:
"On ihan selvä juttu mitä herkkyyden säädöllä eli ISO-luvun räpläämisellä ja siihen yhdistetyllä valotuksen säädöllä tehdään - säädetään kennolle tulevan valon määrää ja kennon vahvistusta sopivaksi kennonlukijan A/D-muuntimen dynamiikka-alueelle. Ja tässä mielessä se kortille kirjoitettava raw-kuva nimenomaan on kennon kaappaaman tiedon digitoitu kopio."
Se on selvä juttu, mutta se ei mene ihan noin.
ISO-luvulla ei säädetä kennolle tulevaa valoa. Sitä säädetään aukon kokoa ja sulkimen ajoitusta muuttelemalla. ISO-luku sen sijaan on kennon vahvistimen ohjausparametri. Veikkaan että tiesit tämän kyllä, vaikka ilmaisu ei osunutkaan nappiin.
A/D-muuntimen dynamiikka-alue voidaan periaattessa rakentaa lähes millaiseksi tahansa, mutta itse kennon dynamiikka-aluetta sitävastoin ei. Kennon perässä oleva A/D-muunnin on mitoitettu kattamaan kennon alue, eli säätöalueet on suunniteltu kennon limittejä silmälläpitäen, ei A/D-muuntimen.
Kirjoitat itsekin siitä miten RAW-kuva on kennon kaappaaman kuvan digitoitu kopio. Silloinhan ymmärrät että prosessi vaatii signaalinkäsittelyä. Tässä tapauksessa signaalinkäsittely keskittyy siihen, että digitoitu kuva vastaisi mahdollisimman hyvin objelktiivin ulkopuollella olevaa näkymää. Siis siten kuin ihmisen silmä sen näkee. Ei elektroniikka, jota kenno ja A/D-muunninkin nimenomaan ovat, ainakaan vielä pysty tähän ilman apua, eli signaalin digitaalista prosessointia. Mun mielestä on siis virheellistä väittää että RAW-kuva olisi prosessoimaton kopio ympäröivästä maailmasta.
Mitä taas tulee ohjelmilla kuvan korjailuun ja kokeiluun, siihenhän RAW-formaatti nimenomaan on omiaan, jotuen sen paremmasta dynamiikasta verrattuna JPG-formaattiin. Jälkikäsittelyvara RAW-kuvassa on huomattavasti suurempi kuin JPG-kuvassa ilman että kuvan tekninen laatu alkaa kärsiä. Tämän olet varmaankin itsekin pannut merkille jo ajat sitten. En siis allekirjoita väitettäsi että RSP:lla prosessoitu RAW ja siitä käännetty JPG ei eroa mitenkään kuvankäsittelysoftilla prosessoitujen valmiiden JPG-kuvien laadusta.
Pari leikkausta tekstistäsi tähän loppuun vielä ja annan asian omasta puolestani sitten olla.
"En tietenkään tahallaan vääntele värilämpötilaa mahdollisimman... "
"Eikä tässä ole kysymys mistään softasta minunkin makuuni niin kuin hieman ylimielisesti letkautit tekstissäsi. "
Veka hyvä; älä ota näitä juttuja henkilökohtaisesti. En mä ole tarkoittanut olla ylimielinen, enkä ole tarkoittanut mollata sinua mitenkään. Pidetään nämä asiat asioina, niin opitaan molemmat jotain. Mielenkiinto DimageMasteria kohtaan heräsi uudelleen, joten sitä on testattava kunhan ehtii. Nyt mä lataan laukullisen akkuja ja pistän filkkarivehkeet kuntoon. Aamulla on kauan odotettu lähtö kuvausreissulle sähköttömälle saarelle kolmeksi viikoksi. Hyviä kuvia.
Suunnilleen saman verran olen minäkin tehnyt ammatikseni signaalinkäsittelyä ja harrastuksekseni valokuvannut vielä pitempään. Ei kai ollut tarkoitus näillä asioilla kilpailla. Kun ajoissa syntyy, niin paljon ennättää.
Näihin aukko-valotusaika-herkkyys-juttuihin halusit ilmeisesti sanoa viimeisen sanan, mutta kun luet edellisen tekstini uudestaan, niin ymmärrät että vastakommenttisi meni lähinnä saivartelulinjalle. En tosiaankaan väittänyt, että ISO-luvulla säädettäisiin kennolle tulevaa valoa.
A/D-muunninkommenttisi olivat turhia – asiassa ei ole mitään epäselvää.
Kirjoitit raw-kuvan tallennusvaiheen signaalinkäsittelystä seuraavasti: ”signaalinkäsittely keskittyy siihen, että digitoitu kuva vastaisi mahdollisimman hyvin objektiivin ulkopuollella olevaa näkymää. Siis siten kuin ihmisen silmä sen näkee.”
Siinä mielessä oikein, että sama väri-informaatio kyllä tulee ihmisen silmään, kun ajatellaan silmää optisena laitteena. Aivot kuitenkin prosessoivat informaatiota edelleen eli säätävät väritasapainon sellaiseksi, että tutut asiat (valkoinen paperi, lumi, iho jne.) näyttävät aivojen mielestä oikeilta.
Tätä samaa prosessointia tehdään digitaaliselle kuvalle kamerassa tai jälkikäsittelyssä, mutta oleellinen pointti tässä keskustelussa: ei tehdä raw-kuvalle kuvan tallennusvaiheessa.
Raw-kuvan tallennusvaiheessa ei edes lasketa pikselikohtaisia värejä, vaan tallennetaan sähköisesti luettu ja A/D-muunnettu ”suora” kennoinformaatio sellaisenaan (RGB-pisteet).
Jos on tiedossa, että kuvia pitää yleensä ja mahdollisesti paljonkin korjailla, kannattaa tietysti kuvata raw-formaatissa. Itse käytän raw-formaattia lähinnä väritasapainojen jälkisäädön takia. Joskus joudun kyllä hieman korjailemaan valotustakin. Tuloksen tallennan tiff-muodossa ja teen siinä formaatissa muut mahdolliset editoinnit esim. PSP:ssa valmiiksi ennen jpg-muunnosta.
Jos RSP toimisi mielestäni värien suhteen loogisesti, voisin käyttää sitä eikä edellä selitettyjä välivaiheita välttämättä tarvittaisi. Tosin oikeat kuvankäsittelyohjelmat ovat niin paljon monipuolisempia, että niitä kuitenkin tulisi käytettyä sitten kuvien jatkojalostukseen.
Raw-kuvalla on hyvä dynamiikka ja ennen kaikkea se on pakkaamatonta tietoa.
Käytännössä jpg-kuvatkin kestävät muutamia käsittelykierroksia, kun ei pakata prosessin vaiheiden aikana juuri ollenkaan. Eroja ei lopputuloksessa kukaan huomaa.
Asian käsittely minunkin osaltani päättyy tähän. Hyviä kuvia !
Mä ostin itse tuon RawShooter Premiumin viime keväänä ja sain jokin aika sitten Pixmanteciltä mailia tuosta RawShooterin ostaneille ilmaisesta Adoben Lightroomista. Mun muistaakseni siinä mailissa kerrottiin että sitä Essentials-versiotakaan ei enää saa. Sääli sinänsä: kyse on ihan loistavasta softasta.
Samoin ymmärsin mailista että RawShooterin tuki tulee loppumaan ihan kokonaan, eli jatkuvuutta ei tule olemaan ja siitä syystä tuo Lightroom on päätetty jakaa ilmaiseksi RawShooterin ostaneille. Pahoin pelkään että noi väriprofiilit jäävät nyt sitten pelkästään RawShooterilla käytettäväksi. Toivottavasti näin ei tule käymään.
Kieltämättä kiinnostaa nähdä mitä noiden väriprofiilien kanssa tapahtuu.
Itsellä kun on RSP:n ColorEngine ja olen ainakin tähän mennessä ollut tyytyväinen siihen, miten se käsittelee MarkII:n ja 20D:n värit. Nuo väriprofiilithan ovat muuten Etceteran kamaa, joten aika erikoistuneeksi noissakin on menty.
Toivottavasti noita voi hyödyntää jatkossakin - eipähän tarvitse ihmeemmin säätää kun väreiltään kutakuinkin täydellinen tiffi lähtee painoon.